Tietopaketti: sairauspoissaolot ja sairauspäiväraha
Kela korvaa työkyvyttömyysajan ansionmenetystä maksamalla sairauspäivärahaa pitkistä, vähintään 10 päivää kestävistä sairauspoissaoloista. Tämä tietopaketti esittelee sairauspäivärahalla korvattujen sairauspoissaolojen määrää, kustannuksia sekä muuta nykytilaa ja viimeaikaista kehitystä. Lopussa löydät linkkejä muun muassa Kelan tuottamiin sairauspoissaoloja koskeviin tilastoihin ja tutkimuksiin.
Sairauspäivärahalla korvattuja pitkiä sairauspoissaoloja oli vuonna 2025 noin 307 000 suomalaisella. Kela maksoi sairauspäivärahaa ja osasairauspäivärahaa yhteensä 927 miljoonaa euroa. Korvattuja sairauspäivärahapäiviä kertyi 14,3 miljoonaa ja osasairauspäivärahapäiviä 2,3 miljoonaa.
Yleisin peruste sairauspäivärahalle on mielenterveyden häiriöt. Sairauspäivärahan saajissa korostuvat naiset ja vanhemmat ikäryhmät.
Sairauspäivärahaa voi saada vähintään 10 arkipäivää kestäneen sairauspoissaolon perusteella.
Sairauspäivärahan saajien määrä
Kelan maksamaa sairauspäivärahaa pitkistä sairauspoissaoloista sai vajaat 307 000 henkilöä vuonna 2025.
Sairauspäivärahan saajien määrä pysyi suunnilleen ennallaan vuoteen 2024 verrattuna: määrä kasvoi noin tuhannella henkilöllä eli 0,3 %. Työikäiseen väestöön suhteutettuna sairauspäivärahaa on saanut vuosittain noin 9–10 % koko 16–67-vuotiaasta, ei-eläkkeellä olevasta väestöstä.
Osasairauspäivärahaa sai vuonna 2025 noin 36 000 henkilöä, mikä on suunnilleen saman verran kuin edellisvuonna. Saajien määrä on 2020-luvun aikana kasvanut noin 50 % eli 12 000 henkilöllä.
Sairauspäivärahakausia alkoi reilut 313 000 ja osasairauspäivärahakausia reilut 35 000.
Sairauspäivärahan kustannukset
Kela maksoi yhteensä 927 miljoonaa euroa sairauspäivärahaa ja osasairauspäivärahaa pitkistä sairauspoissaoloista vuonna 2025.
Sairauspäivärahaa Kela maksoi 848 miljoonaa euroa ja osasairauspäivärahaa 79 miljoonaa euroa. Sairauspäivärahaa leikattiin merkittävästi vuonna 2025, ja reaaliset etuuskustannukset vähenivät yhteensä 87 miljoonalla eurolla, kun inflaation vaikutus huomioidaan.
Viimeisten 15 vuoden aikana sairauspäivärahan reaaliset etuuskustannukset ovat muutoinkin hieman laskeneet. Laskua selittää osin korvattujen sairauspäivärahapäivien väheneminen ja osin se, että keskimääräinen reaalinen euromääräinen korvaus yhtä päivää kohden on hiljalleen laskenut.
Keskimäärin päivää kohden Kela maksoi vuonna 2025 sairauspäivärahaa 59 euroa ja osasairauspäivärahaa 35 euroa.
Maksetun sairauspäivärahan menojen lisäksi pitkät sairauspoissaolot aiheuttavat kustannuksia menetetyn työpanoksen muodossa. Esimerkiksi mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen menetetty työpanos aiheuttaa arviolta vähintään noin miljardin euron kustannukset vuodessa.
Sairauspäivärahan yleisimmät perusteet
Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin peruste sairauspäivärahalla korvatuille pitkille sairauspoissaoloille ja kattavat niistä kolmasosan.
Kelan maksamaa sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriöiden perusteella sai noin 102 000 henkilöä vuonna 2025. Toiseksi yleisin peruste oli tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, joiden vuoksi sairauspäivärahaa sai noin 78 000 henkilöä.
Vielä 2010-luvun alussa tuki- ja liikuntaelinten sairaudet olivat selvästi yleisin peruste pitkille sairauspoissaoloille, mutta niiden perustella sairauspäivärahaa saaneiden määrä on laskenut. Mielenterveyden häiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden määrä lähti vuonna 2017 jyrkkään kasvuun.
Mielenterveyden häiriöt ohittivat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sairauspäivärahan perusteena vuonna 2020. Mielenterveyden häiriöihin perustuvan sairauspäivärahan kasvu näyttää kuitenkin toistaiseksi tyrehtyneen.
Muita yleisiä sairauspäivärahan perusteita ovat muun muassa vammat ja myrkytykset, hengityselinten sairaudet, hermoston sairaudet, kasvaimet, ruoansulatuselinten sairaudet sekä verenkiertoelinten sairaudet. Näistä vammat ja myrkytykset ovat vuosittain perusteena noin 40 000 sairauspäivärahan saajalla, muut edellä mainitut sairausryhmät noin 10 000–20 000 saajalla.
Mielenterveysperusteisen sairauspäivärahan yleisimmät diagnoosit
Ahdistuneisuus- ja stressihäiriöt ovat yleisimmät mielenterveysperusteet sairauspäivärahalla korvatuille pitkille sairauspoissaoloille.
Kelan maksamaa sairauspäivärahaa ahdistuneisuus- ja stressihäiriöiden perusteella sai noin 53 000 henkilöä vuonna 2025. Toiseksi yleisin mielenterveysperuste oli masennushäiriöt, joiden perusteella sairauspäivärahaa sai noin 37 000 henkilöä.
Ahdistuneisuus- ja stressihäiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneiden määrä on lähes kolminkertaistunut vuodesta 2016. Saajien määrä kasvoi tässä ryhmässä edelleen noin 3 % vuonna 2025.
Vielä vuonna 2020 masennushäiriöt olivat sairauspäivärahan saajien määrällä mitattuna yleisin mielenterveysperuste pitkille sairauspoissaoloille, mutta saajien määrä on vuodesta 2021 lähtien ollut laskussa. Vuonna 2021 ahdistuneisuus- ja stressihäiriöt ohittivat masennushäiriöt pitkien sairauspoissaolojen perusteena.
Ahdistuneisuus- ja stressihäiriöiden sisällä on viime vuosina yleistynyt erityisesti sekamuotoisen ahdistuneisuus- ja masennustilan diagnoosi. Diagnoosikäytäntöjen muutokset saattavat osin selittää masennushäiriöiden ja ahdistuneisuus- ja stressihäiriöiden välistä kehitystä.
Korvattujen sairauspäivärahapäivien määrä
Kela korvasi 14,3 miljoonaa sairauspäivärahapäivää ja 2,3 miljoonaa osasairauspäivärahapäivää vuonna 2025.
Korvattujen sairauspäivärahapäivien määrä väheni noin 3 % eli 465 000 päivää edellisvuoteen verrattuna. Saajaa kohden korvattujen päivien keskimäärä väheni kahdella päivällä vuonna 2025: 48,3 päivästä 46,6 päivään. Noin 65 % vähenemisestä johtui mielenterveyden häiriöiden perusteella maksettujen päivien vähenemisestä.
Eniten sairauspäivärahapäiviä korvataan mielenterveyden häiriöiden perusteella. Niiden osuus korvatuista päivistä oli kolmannes (35 %) vuonna 2025. Mielenterveyden häiriöiden perusteella korvattujen päivien määrä ja osuus kaikista sairauspäivärahapäivistä ovat viimeisen vuosikymmenen aikana pääsääntöisesti kasvaneet.
Erityisesti ahdistuneisuus- ja stressihäiriöiden perusteella korvattujen sairauspäivärahapäivien määrä on viime vuosina kasvanut jyrkästi. Masennushäiriöiden perusteella maksetut kaudet ovat kuitenkin pidempiä, ja siksi päiviä korvataan edelleen eniten masennuksen perusteella.
Toiseksi eniten sairauspäivärahapäiviä korvataan tuki- ja liikuntaelinten sairauksien perusteella. Niiden osuus korvatuista päivistä oli neljännes (26 %) vuonna 2025. Tuki- ja liikuntaelinten sairauksien perusteella korvatut päivät ovat hiljalleen vähentyneet viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
Sukupuolierot sairauspäivärahassa
Naisilla on enemmän sairauspäivärahalla korvattuja pitkiä sairauspoissaoloja kuin miehillä.
Kelan maksamaa sairauspäivärahaa saaneista naisia oli lähes kaksi kolmesta (62 %) ja miehiä reilu kolmannes (38 %) vuonna 2025. Naisia on sairauspäivärahan saajissa enemmän kaikissa ikäryhmissä.
Miehillä sairauspäivärahajaksot ovat kuitenkin keskimäärin pidempiä kuin naisilla.
Ikäryhmien väliset erot sairauspäivärahassa
Vanhemmilla ikäryhmillä on enemmän sairauspäivärahalla korvattuja pitkiä sairauspoissaoloja kuin nuoremmilla.
Sairauspäivärahan saajia on sitä enemmän, mitä vanhemmasta ikäryhmästä puhutaan. 16–24-vuotiaita saajia oli noin 20 000 ja 55–67-vuotiaita saajia noin 96 000 vuonna 2025. Yli puolet (54 %) saajista oli 45 vuotta täyttäneitä.
Perusteet sairauspäivärahalle vaihtelevat eri ikäryhmien välillä. Nuorilla valtaosa korvatuista sairauspäivärahapäivistä perustuu mielenterveyden häiriöihin, ikääntyneillä työikäisillä sen sijaan tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin.
Mielenterveyden häiriöihin perustuvan sairauspäivärahan saaminen on viime vuosina yleistynyt kaikissa ikäryhmissä, naisilla jonkin verran enemmän kuin miehillä. 16–34-vuotiailla mielenterveysperusteisen sairauspäivärahan saaminen on yleistynyt lähes yhtäjaksoisesti jo yli 15 vuoden ajan, vanhemmissa ikäryhmissä sen sijaan selvimmin vasta viime vuosina.
Yleisimmin sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriön perusteella saavat 25–34-vuotiaat naiset.
Ammattiryhmien väliset erot sairauspäivärahassa
Työntekijöillä on perinteisesti ollut enemmän sairauspäivärahalla korvattuja pitkiä sairauspoissaoloja kuin muilla ammattiryhmillä.
Sekä naisten että miesten joukossa oli pitkään niin, että sairauspäiväraha oli yleisempää työntekijäammateissa toimivilla kuin toimihenkilöillä. Viime vuosina ammattiryhmien väliset erot ovat kuitenkin jonkin verran muuttuneet.
Toimihenkilöammateissa mielenterveyden häiriöt ovat nousseet 2010-luvun aikana yleisimmäksi sairauspäivärahan perusteeksi. Alemmilla toimihenkilöillä mielenterveysperusteinen sairauspäiväraha on yleistynyt 2020-luvulle tultaessa niin paljon, että he ovat saaneet sairauspäivärahaa ylipäänsä yhtä yleisesti kuin työntekijäasemassa olevat naiset.
Työntekijöillä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat edelleen selvästi yleisin peruste sairauspäivärahalle. Myös työntekijöillä mielenterveysperusteisen sairauspäivärahan saaminen on kuitenkin yleistynyt.
Yrittäjillä on vähemmän sairauspäivärahakausia kuin palkansaajilla keskimäärin, mutta yrittäjien sairauspäivärahakaudet ovat pidempiä.
Sairauspäivärahan jälkeiset työmarkkinapolut
Sairauspäivärahalla korvattua pitkää sairauspoissaoloa seuraa usein ennen pitkää työkyvyttömyyseläke.
Sairauspäivärahakauden jälkeen työmarkkinapolut ovat usein hajanaisia ja henkilöt liikkuvat usein eri työmarkkinatilojen välillä. Niillä henkilöillä, jotka jäävät työttöminä sairauspäivärahalle, myöhempi työllistyminen on usein epätodennäköistä.
Pitkittyvä sairauspäiväraha johtaa usein työkyvyttömyyseläkkeelle. Myös suhteellisen lyhyet sairauspäivärahakaudet ennustavat myöhempää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä jo useita vuosia ennen eläkkeen alkamista.
Sairauspäivärahan enimmäisajan jälkeen ei kuitenkaan aina siirrytä eläkkeelle, sillä huomattava osa työkyvyttömyyseläkehakemuksista hylätään, eikä eläkettä aina haeta. Vain harva sairauspäivärahaa enimmäisajan käyttäneistä kuitenkaan palaa ansiotyöhön. Sen sijaan osasairauspäivärahaa enimmäisajan käyttäneistä valtaosa jatkaa ansiotyössä.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä edeltää yleensä noin vuoden mittainen sairauspäivärahakausi. Sairauspäivärahaa enimmäisajan käyttävät runsaasti terveyspalveluita ennen eläkkeelle siirtymistä ja myös kauan ennen sairauspäivärahakauden alkamista. Sairauspäivärahalla pitkäänkin olleet osallistuvat toisaalta verrattain harvoin kuntoutukseen.
Sairauspäiväraha pitkien sairauspoissaolojen mittarina
Sairauspäivärahan saaminen toimii työikäisten pitkien sairauspoissaolojen mittarina.
Kela voi maksaa sairauspäivärahaa 18–67-vuotiaille henkilöille alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden ajalta, kun sairaus on kestänyt yli omavastuuajan. Sairauspäivärahan alaikäraja oli aiemmin 16 vuotta, kunnes lakimuutos korotti alaikärajaa vuoden 2025 alussa. Omavastuuaika on sairastumispäivä ja sitä seuraavat yhdeksän arkipäivää.
Osasairauspäivärahaa Kela voi maksaa, jos työkykyongelmista kärsivä henkilö pystyy tekemään työtään osa-aikaisesti työkyvyttömyysaikana.
