Mielenterveysperusteiset pitkät sairauspoissaolot lisääntyivät 2010-luvulla joka puolella Suomea
Mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen määrät kasvoivat joka puolella Suomea viime vuosikymmenellä, kertoo tuore Kelan tutkimus. Kasvu oli kuitenkin maltillista Uudellamaalla verrattuna muihin maakuntiin. Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin perustuvien sairauspoissaolopäivien määrä vähentyi kaikissa maakunnissa.
Pitkien sairauspoissaolojen eli Kelan sairauspäivärahaetuudella korvaamien päivien määrä vähentyi 2010-luvun alussa, mutta yleistyi uudelleen vuodesta 2017 alkaen. Tämä tarkoittaa, että mitä lähemmäs on tultu 2020-lukua, sitä enemmän suomalaiset ovat olleet poissa töistä sairauden vuoksi. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistu tuore selvityksemme osoittaa, että tämä viime vuosien kehitys oli samansuuntaista kaikissa maakunnissa.
Maakuntien välillä oli kuitenkin eroja siinä, miten pitkien sairauspoissaolojen määrät kehittyivät 2010-luvun kuluessa. Vuosikymmenen aikana Pohjanmaalla, Lapissa, Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Pohjanmaalla yhtä työikäistä henkilöä kohden korvattujen sairauspäivärahapäivien lisääntyminen oli huomattavaa, jopa 8−12 prosenttia verrattuna vuoden 2010 lähtötasoon. Myös Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, Kanta-Hämeessä ja Pohjois-Savossa päivärahapäivien määrä kaikkiaan kasvoi 3−5 prosenttia. Suuressa osassa maakuntia päivien määrä pysyi kutakuinkin samana. Satakunnassa, Kymenlaaksossa, Keski-Suomessa ja Uudellamaalla puolestaan sairauspäivärahapäivien määrä väheni vuosikymmenen aikana 6−8 prosenttia.
Osassa maakunnista mielenterveysperusteiset sairauspoissaolopäivät jopa tuplaantuivat
Pitkien sairauspoissaolojen lisääntyminen vuodesta 2017 alkaen on johtunut erityisesti mielenterveysperusteisten poissaolojen yleistymisestä. Tutkimuksemme näyttää, että mielenterveysperusteisten sairauspäivärahapäivien määrä yhtä työikäistä henkilöä kohden kasvoi vuosina 2010−2019 jokaisessa maakunnassa.
Kuitenkin mielenterveysperusteisten sairauspäivärahapäivien määrä kehittyi eri tavoin riippuen maakunnasta. Osassa maakuntia kasvu oli suhteellisesti hurjaa (55−90 prosenttia, Kuvio), osassa puolestaan maltillisempaa (19−25 prosenttia).
Samalla tuki- ja liikuntaelinsairauksiin perustuvien sairauspäivärahapäivien määrä vähentyi vuosikymmenen aikana kaikkialla. Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin perustuvien etuuksien vähentymisessä ei ollut aivan yhtä suurta vaihtelua maakuntien välillä kuin mielenterveysperusteisten etuuspäivien kohdalla – tuki- ja liikuntaelinsairauksiin perustuvat sairauspäivärahapäivät vähentyivät vuosikymmenessä 4−31 %.
Uudellamaalla sairauspoissaoloja vähemmän kuin muissa maakunnissa
Uuttamaata käytettiin selvityksen vertailumaakuntana. Muissa maakunnissa maksettiin Uuttamaata enemmän sairauspäivärahapäiviä yhtä työikäistä henkilöä kohden sekä vuonna 2010 että 2019. Näin oli silloinkin, kun maakuntien väliset erot väestörakenteessa ja sairastavuudessa otettiin huomioon.
Vuosikymmenen aikana Uudenmaan ja muiden maakuntien välinen ero kasvoi yhtä työikäistä henkilöä kohden korvattujen sairauspäivärahapäivien määrissä. Eroa kasvatti erityisesti mielenterveysperusteisten etuuspäivien huomattavampi lisääntyminen muissa maakunnissa. Siinä missä vuonna 2010 vain osassa maakuntia oli Uuttamaata enemmän mielenterveysperusteisia sairauspäivärahapäiviä, vuonna 2019 niitä oli kaikissa muissa maakunnissa 9−67 % Uuttamaata enemmän.
Kun samalla myös tuki- ja liikuntaelinsairauksiin perustuvat sairauspäivärahapäivät vähentyivät Uudellamaalla keskimääräistä enemmän, vei kehitys Uuttamaata erilleen muista maakunnista.
Maakuntaerojen taustalta löytyy monia tekijöitä
Pitkien sairauspoissaolojen kehitys viime vuosikymmenellä kertoo ammattien ja työn vaatimusten muuttumisesta. Fyysisten vaatimusten vähentyessä työn henkiset vaatimukset puolestaan kasvavat joka puolella Suomea.
Mielenterveysperusteisten poissaolojen lisääntymisen taustalla voivat olla myös muun muassa yleinen mielenterveyden ongelmien yleistyminen, hoitoon hakeutumisen yleistyminen sekä muutokset mielenterveyshäiriöiden tunnistamis- ja diagnosointikäytännöissä.
Maakuntien väliset erot korvatuissa sairauspoissaolopäivissä pienenivät hieman, kun väestön demografiaa, sosioekonomisia tekijöitä ja sairastavuutta otettiin huomioon. Tämä kertoo siitä, että maakuntien väliset erot johtuvat väestöön liittyvistä tekijöistä mutta myös maakuntien muista perustavanlaatuisista ominaisuuksista.
Siihen, miksi Uusimaa erottuu myönteisesti muista maakunnista, löytyy monia mahdollisia syitä. Kun sote-uudistuksen yhteydessä on selvitetty maakuntien tarpeita, Uusimaa näyttäytyy muuta maata parempiosaisena esimerkiksi tulojen ja sairastavuuden osalta.
Uudenmaan eroa muihin maakuntiin voi selittää myös terveyspalveluiden hieman parempi saatavuus ja saavutettavuus. Maakuntaerojen ja erisuuntaisten kehityskulkujen taustalla voivat lisäksi olla muun muassa alueelliset erot maakuntien työllistävissä toimialoissa ja taloussuhdanteissa, toisaalta erot väestön elinoloissa ja elintavoissa, sosiaalisessa ympäristössä tai sairauspoissaolokulttuurissa. Toivomme, että sote-uudistuksen myötä alueellisia terveyseroja pystytään kaventamaan, jolloin myös maakuntaerot sairauspäivärahojen määrissä pienenevät.
Näin tutkimus tehtiin
Kelan sairauspäivärahaetuudella korvaamat sairauspoissaolopäivät ovat Suomessa vähentyneet vuoden 2006 jälkeen, mutta vuodesta 2017 jälleen yleistyneet johtuen erityisesti mielenterveysperusteisten poissaolojen kasvusta. Alueellisesti tätä kehitystä ei ole aiemmin tarkasteltu.
Kelan tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin siksi sairauspoissaolojen ajallista kehittymistä maakunnittain vuosina 2010−2019. Tarkastelu tehtiin Kelan maksaman sairauspäivärahaetuuden kautta laskemalla kunkin vuoden aikana maksettujen sairauspäivärahapäivien määrä maakunnittain yhtä tutkimusjoukon henkeä kohden. Etuuspäivien määrät laskettiin ensin erittelemättä sairausryhmiä ja sitten erittelemällä yhtäältä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella maksettuja etuuspäiviä ja toisaalta tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella maksettuja etuuspäiviä.
Kunkin kalenterivuoden 2010−2019 tutkimusjoukkona oli 16–67-vuotias ei-eläkkeellä oleva Suomen väestö. Maakuntaeroja tutkittiin vakioimatta mutta myös vakioimalla maakuntien välisiä väestörakenteen ja sairastavuuden eroja. Sairauspäivärahan maksutietoihin yhdistettiin siksi Kelan ja Tilastokeskuksen tietoja henkilöiden taustatekijöistä eli sukupuolesta, iästä, siviilisäädystä, koulutustasosta, ammattiasemasta sekä lääkkeiden erityiskorvausoikeuksista.
Riku Perhoniemi
tutkija, Kelan tutkimus
Twitter @perhonir
Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kelan tutkimus
Twitter @JenniBlomgren
Sauli Jäppinen
data scientist, Kelan tutkimus
Twitter @SauliJappinen
Lue lisää
