Lapsilisän taso on pudonnut merkittävästi 2000-luvun alusta

Viimeisen 20 vuoden aikana lapsilisän ostovoima on pienentynyt useiden politiikkamuutosten seurauksena. Ostovoiman pienenemistä selittää kuitenkin ennen kaikkea se, että lapsilisän tasoa ei ole sidottu indeksiin, joten sen arvo ei ole pysynyt yleisen kustannuskehityksen mukana. Blogissa arvioimme, kuinka paljon lapsilisien ostovoima on pienentynyt politiikkamuutosten ja indeksisidonnaisuuden puuttumisen vuoksi viimeisen 20 vuoden aikana sekä tämän vaikutuksia lapsiperheiden pienituloisuuteen.

2000-luvulla lapsilisiä on sekä leikattu että korotettu useaan otteeseen. Vuonna 2004 korotettiin ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän määrää noin 11 prosentilla ja vuonna 2009 kolmannesta ja sitä seuraavista lapsista maksettavan lisän määrää noin 6–8 prosentilla. Vuonna 2015 suunta kääntyi, ja lapsilisiä leikattiin keskimäärin 8,1 prosenttia. Vuosina 2020 ja 2024 lapsilisiä korotettiin uudelleen, mutta tuolloin korotukset kohdistettiin vain neljännestä tai sitä seuraavista lapsista maksettaviin lapsilisiin. 

Yhden vanhemman perheille on maksettu nk. lapsilisän yksinhuoltajakorotusta. Siihen ei ole kohdistunut leikkauksia, vaan sen sijaan tasoa on korotettu 2000-luvulla useita kertoja. 1.4. 2024 alkaen pienten lasten perheitä on tuettu maksamalla erillistä 26 euron suuruista lapsilisää jokaisesta perheen alle 3-vuotiaasta lapsesta.  

Ehdotus lapsilisän sitomisesta indeksiin on noussut säännöllisesti esiin lapsilisän uudistamista koskevissa keskusteluissa. Vuosina 2011–2012 lapsilisä oli hetkellisesti sidottu kansaneläkeindeksiin, mutta indeksitarkistuksista luovuttiin menosäästöjen vuoksi vuosina 2013–2015. Vuonna 2016 lapsilisän indeksisidonnaisuus poistettiin kokonaan laista.  

Lapsilisään tehtyjen politiikkamuutosten ja etenkin indeksisidonnaisuuden puuttumisen vuoksi lapsilisän ostovoima on heikentynyt merkittävästi 2000-luvun aikana. Lapsilisän tason jälkeenjääneisyydellä on merkitystä lapsiperheiden toimeentulon kannalta ja se vaikuttaa myös lapsiperheköyhyyden kehitykseen. 

Lapsilisämenot ovat vähentyneet koko 2000-luvun

Vuonna 2000 lapsilisämenot olivat nykyrahaksi muutettuna yhteensä runsaat 2,16 miljardia euroa, vuonna 2010 yhteensä 1,91 miljardia euroa ja vuonna 2025 enää hieman alle 1,38 miljardia euroa. 25 vuoden aikana menot ovat siis pienentyneet yli kolmanneksella (36 %), eli noin 780 miljoonalla eurolla. 

Osa menojen vähenemisestä selittyy lasten määrän vähenemisellä. Lapsilisään oikeutettujen lasten määrä on vähentynyt vuodesta 2000 vuoteen 2025 runsaalla 12 prosentilla. Selvästi suurempi osa lapsilisämenojen vähenemisestä selittyy kuitenkin sillä, että lapsilisiin ei juuri ole tehty korotuksia ja niiden arvo on jäänyt jälkeen muusta kustannuskehityksestä.  

Vuoteen 2000 verrattuna ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän reaaliarvo on pudonnut lähes kolmanneksen ja toisesta lapsesta maksettavan lapsilisän tätäkin enemmän, 38 prosenttia. Neljännestä tai sitä seuraavasta lapsesta maksettava lapsilisä on säilyttänyt paremmin arvonsa niihin tehtyjen korotusten vuoksi – silti niidenkin arvosta on pudonnut runsaan 20 vuoden aikana lähes 30 prosenttia. 

Tänä päivänä lapsilisä olisi 1,5-kertainen, jos lapsilisä olisi kiinnitetty indeksiin 

Arvioimme SISU-mikrosimulointimallilla, kuinka paljon pienituloisissa perheissä asuvien lasten määrä vähenisi, jos lapsilisien kehitys kiinnitettäisiin indeksiin ja tuolla tavalla nostettaisiin samalle tasolle kuin vuonna 2000. Huomioimme siis laskelmissa inflaation vaikutuksen kansaneläkeindeksin kautta. Kansaneläkeindeksi on elinkustannusten kehitystä seuraava indeksi, jota yleisesti käytetään useiden Kelan kautta maksettujen etuuksien tason tarkistuksissa.  

Arvioimme mukaan lapsilisiä olisi maksettu vuonna 2025 noin 2 500 miljoonaa euroa, jos lapsilisän taso olisi noudattanut kansaneläkeindeksin kehitystä. Mikäli lapsilisää maksettaisiin indeksin mukaisesti korjattuna, lapsilisän määrä ensimmäisestä lapsesta olisi 156 € ja toisesta 174 €. Vuonna 2025 ensimmäisestä lapsesta maksettu lapsilisä oli 95 € ja toisesta lapsesta 105 €.  

Mikäli lapsilisän taso olisi noudattanut kansaneläkeindeksin kehitystä, lapsilisän kustannukset olisivat   vuonna 2025 olleet 1 130 miljoonaa euroa nykyistä korkeammat. Toisaalta suuremmat panostukset lapsilisään olisivat pienentäneet pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien lasten määrää noin 21 000 lapsella. 

Lapsilisän ensisijaisena tarkoituksena on tasata lapsesta aiheutuvia kustannuksia lapsia saaneiden ja lapsettomien välillä. Samalla sillä on kuitenkin vaikutusta myös lapsiköyhyyteen. Nykyisellään(Avautuu uuteen välilehteen) lapsilisän on arvioitu kattavan lapsen iästä riippuen 18–48 prosenttia lapsesta aiheutuvista kustannuksista. Mikäli lapsilisä olisi sidottu indeksiin, se olisi pysytellyt paremmin elinkustannusten perässä ja kattaisi nyt suuremman osan lapsen kustannuksista nykyiseen lapsilisään verrattuna.  

Indeksijäädytykset tai indeksisidonnaisuuden poistaminen ovat ehkä poliittisesti helpompia toteuttaa suorien leikkausten sijaan, sillä ostovoiman vähittäinen rapautuminen ajan kuluessa jää helpommin huomaamatta. Samalla myös tämä valinta on pidemmällä aikavälillä tuottanut ongelmia: on mahdollista, että jos lapsilisät olisi sidottu indeksiin, niin etuuteen ei olisi tarvinnut tehdä erilaisia pysyviä tai tilapäisiä korotuksia 2000-luvun aikana. 

Lapsilisät lapsiköyhyyden vähentäjänä? 

Aiempien tutkimusten perusteella voidaan arvioida, että kaikille maksettavien lapsilisien korottaminen ei kuitenkaan ole kustannustehokkain tapa vähentää lapsiköyhyyttä. Aiemman arviomme mukaan esimerkiksi työttömyysturvaan maksetut lapsikorotukset olivat suhteellisen kustannustehokas tapa vähentää lapsiköyhyyttä työttömissä, pienituloisissa perheissä verrattuna moniin muihin tapoihin (Ks. Kelan tutkimus blogi(Avautuu uuteen välilehteen)).  

Säännöllisesti on myös ehdotettu lapsilisien muuttamista veronalaiseksi tuloksi, jolloin keski- ja suurituloisten korkeampi verotus leikkaisi osan näille perheille maksettavista lapsilisistä. Veronalaisuus voisi kuitenkin tuoda mukanaan epätoivottavia kannustinvaikutuksia (esimerkiksi vanhempien työssäkäyntiin); lisäksi se tekisi lapsilisäjärjestelmästä perheiden kannalta monimutkaisemman. Veronalaisuuden, samoin kuin muiden lapsilisäehdotusten vaikutuksia lapsiköyhyyteen on tarkasteltu aikaisemmissa tutkimusblogeissa sekä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön selvityksessä(Avautuu uuteen välilehteen) vuodelta 2024. 

Lapsilisien kehittäminen ilman kustannusten lisäystä on haastavaa  

Äskettäin julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön asettamien selvityshenkilöiden raportti lapsilisäjärjestelmän kehittämiseksi ehdottaa tasasuuruisen, esimerkiksi noin 100 euron suuruisen lapsilisän maksamista kaikista lapsista ja lapsilisän maksamisen ulottamista 17-vuotiaisiin.  

Käytännössä muutos merkitsisi isoa lovea yksinhuoltajien ja monilapsisten perheiden kukkaroon ja lapsiköyhyyden lisääntymistä. Selvityksessä ehdotetaankin, että näitä muutoksia kompensoitaisiin esimerkiksi asumistukea tai elatustukea korottamalla. Selvitystyötä rajasi vaatimus siitä, että lapsilisän kustannusten ei tulisi muutosten myötä nousta. Sama kustannusneutraaliusvaatimus on koskenut useita aikaisempiakin sosiaaliturvan uudistamista koskeneita selvityksiä, mikä on rajannut huomattavasti kehittämisehdotuksia.   

Vaatimus välttää kustannusten kasvua on ymmärrettävä valtiontalouden säästöpaineiden näkökulmasta. Samalla on kuitenkin huomattava, että lapsilisien ostovoima on laskenut vuosi vuodelta indeksisidonnaisuuden puuttumisen vuoksi ja lapsiperheet ovat näin osallistuneet säästötalkoisiin jo pitkään. Lapsiköyhyyden vähentämisen näkökulmasta tärkeämpää on kohdistaa säästyviä varoja sellaisiin toimenpiteisiin, joilla tutkimusten mukaan pysytään tehokkaimmin ehkäisemään köyhyyttä tai lieventämään sen vaikutuksia perheissä.   

Kirjoittajat

Tapio Räsänen
erikoistutkija, Kela
tapio.rasanen@kela.fi

Anneli Miettinen
erikoistutkija, Kela
anneli.miettinen@kela.fi

Lauri Mäkinen
erikoistutkija, Kela
lauri.makinen@kela.fi

Lisää luettavaa lapsilisästä ja aiempia arvioita lapsiperheiden pienituloisuudesta 

Sosiaaliturva ja lapsiköyhyys koronakriisissä | Kelan tietotarjotin(Avautuu uuteen välilehteen)

Hintojen nousun vaikutuksia lapsiperheköyhyyteen voidaan lieventää vain vähän lapsilisäjärjestelmän muutoksilla | Kelan tietotarjotin(Avautuu uuteen välilehteen) 

Lapsilisät leikkuriin? | Kelan tietotarjotin(Avautuu uuteen välilehteen)

Kannattaako lapsilisiä verottaa? | Kelan tietotarjotin(Avautuu uuteen välilehteen) 

Miten uudistaa lapsilisäjärjestelmää? Ehdotuksia lapsilisäjärjestelmän uudistamiseksi | ITLA(Avautuu uuteen välilehteen)