Sosiaaliturva ja lapsiköyhyys koronakriisissä
Koronapandemialla on ollut merkittäviä taloudellisia seurauksia monille suomalaisille lapsiperheille. Mikrosimulointimenetelmällä arvioituna koronakriisin aikana lähes 60 000 lasta eli köyhyysrajan alapuolella olevissa kotitalouksissa viitebudjetilla mitattuna. Lapsiköyhyyttä olisi voitu kuitenkin hillitä erinäisillä kohdennetuilla politiikkatoimilla, joista tässä blogissa testataan neljää: lapsilisän korotus, lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen suurentaminen, lapsikorotuksen korotus työttömyysturvassa ja kotihoidon tuen hoitolisän tulorajojen korotus.
Euroopassa pandemiaan ollaan reagoitu merkittävillä sosiaaliturvan lyhytaikaisilla tasokorotuksilla. Suomessa pienien työttömyysturvan muutosten ja uusien, tilapäisten etuuksien lisäksi ainoastaan toimeentulotukea ollaan korotettu. Blogissa tarkastellaan, kuinka paljon lyhytaikaisista sosiaaliturvan korotuksista olisi hyötyä lapsiköyhyyden torjumisessa.
Aiemmissa Sosiaaliturvan stressitesti -blogeissa on tarkasteltu, kuinka hyvin sosiaaliturva suojaa kaikkia palkansaajakotitalouksia työttömyyden aiheuttamalta köyhyysriskiltä tilanteessa, jossa kunkin kotitalouden eniten ansaitseva henkilö jää(Avautuu uuteen välilehteen) työttömäksi ja jossa ikä, sukupuoli ja koulutustaso vaikuttavat henkilön työttömyysriskiin(Avautuu uuteen välilehteen). Tämä blogi täydentää tutkimustietoa vuoden 2020 lapsiköyhyyden osalta.
Sosiaaliturvan stressitesti -hankkeen löydöksiä hyödynnetään myös Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon(Avautuu uuteen välilehteen) -hankkeessa.
Simuloimme neljä lapsiperheille kohdistuvaa sosiaaliturvan muutosta:
- Lapsilisän korotus 10 prosentilla
- Lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen korotus 10 prosentilla
- Perusturvan työttömyyspäivärahoissa ja ansiosidonnaisessa työttömyyspäivärahassa maksettavien lapsikorotusten korotus 10 prosentilla
- Kotihoidon tuen hoitolisän tulorajan korotus vuoden 1997 tasosta vuoden 2020 tasolle ansiotasoindeksillä.
Viitebudjetti köyhyysmittarina poikkeusoloissa
Selvitämme, kuinka suuri osa lapsista asuu köyhissä kotitalouksissa. Hyödynnämme viitebudjettiin perustuvaa köyhyysmittaria mediaanituloon perustuvan mittarin sijasta. Mediaanituloon perustuvassa mittarissa köyhyysriski riippuu vertailupisteestä. Jos esimerkiksi koko väestön tulotaso laskee, niin silloin väestön mediaanituloon perustuva köyhyysmittari ei paljasta absoluuttisen köyhyyden muutosta. Sen sijaan viitebudjettiin perustuvan köyhyysmittarin avulla saamme kuvan siitä, kuinka suurella osalla tulot eivät riitä välttämättömiin asumismenoihin, kulutukseen ja muihin menoihin.
Lapsilisän ja yksinhuoltajakorotuksen korotus
Lapsilisän korotuksen saavat kaikki 0–17-vuotiaiden lasten perheet riippumatta tuloista ja pääomasta. Lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen korotuksen saavat vain perheet, joissa vanhemmat ovat muuttaneet erilleen, vaikka heillä olisi lapsesta yhteishuoltajuus.
Työttömyysturvassa maksettavien lapsikorotusten korotus 10 prosentilla
Perusturvan työttömyyspäiväraha ja ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ovat riippuvaisia tuloista ja mahdollisesta osallistumisesta työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Peruspäivärahaan ja ansiopäivärahaan kuuluu lapsikorotus huollettavista alle 18-vuotiaista lapsista.
Kotihoidon tuen hoitolisän tulorajan korotus
Kotihoidon tukeen kuuluvaan hoitolisään vaikuttaa perheen koko ja tulot. Kotihoidon tuen hoitolisän tuloraja on ollut jäädytettynä samalle tasolle vuodesta 1997 asti(Avautuu uuteen välilehteen). Tämän seurauksena joka vuosi pienempi osa pienituloisista on oikeutettu saamaan hoitolisää tai sen täyttä määrää.
Tutkimusaineisto ja -menetelmä
Laskelmassa hyödynnetään SISU-mikrosimulointimallia sekä vuodelle 2020 simuloitua työttömyyttä(Avautuu uuteen välilehteen) ja aineistoa. Aineisto sisältää tietoja vuoden aikana maksetuista veroista sekä saaduista ansioista ja etuuksista. Vastaavasti mikrosimulointimalliin on ohjelmoitu ajantasainen vero- ja sosiaaliturvalainsäädäntö. Aineisto koostuu vuosittain noin 400 000 asuntokunnan ja niihin kuuluvien 800 000 henkilön tiedoista. Asuntokunnat muodostuvat samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvista henkilöistä.
Koronakriisi lisäsi köyhyysrajan alapuolella elävien lasten ja kotitalouksien lukumäärää
Köyhyysaste kasvoi koronan seurauksena siitäkin huolimatta, että siihen reagoitiin poliittisilla toimilla. Kaikkien kotitalouksien köyhyysaste kasvoi koronaa edeltävän ajan 5,45 prosentista 6,00 prosenttiin. Vaikutus oli niin merkittävä, ettei tässä tutkimuksessa tarkastelluilla toimenpiteillä kyetä saavuttamaan koronaa edeltävän ajan köyhyysastetta. Vaikutuksista suurin näyttää olevan lapsilisän 10 prosentin korotuksella. Lapsilisän korotuksen hintalappukin kuitenkin on huomattavasti muita suurempi, sillä toimenpide kohdistuu suurempaan joukkoon ihmisiä. Lapsilisän korotuksen hintalapuksi tulee 7 miljoonaa euroa/kk, yksinhuoltajatuen hoitolisän hintalappu on 1,8 miljoonaa euroa/kk, lapsikorotuksen korotuksessa työttömyysturvassa hintalappu on 0,9 miljoonaa euroa/kk ja kotihoidon tuen hoitolisän tulorajan korotuksen hintalappu on 0,8 miljoonaa euroa/kk.
Köyhyysasteen alentamisessa vaikuttavin keino on lapsilisän korotus. Köyhyysaste jäisi tässä tapauksessa 5,90 prosenttiin, jolloin 3485 lasta pysyisi köyhyysrajan yläpuolella. Yksinhuoltajalisän korotuksessa köyhyysaste jäisi 5,97 prosenttiin, jolloin 862 lasta siirtyy köyhyysrajan yläpuolelle. Lapsikorotuksen korotus työttömyysturvassa laskisi köyhyysasteen myös 5,97 prosenttiin 576 lapsen siirtyessä köyhyysrajan yläpuolelle. Kotihoidon tuen hoitolisän tulorajan korotus madaltaisi köyhyysasteen 5,99 prosenttiin, jolloin 286 lasta siirtyisi köyhyysrajan yläpuolelle.
Köyhyysaste kasvoi merkittävästi korona-aikana ja tässä simuloitujen politiikkatoimien vaikutukset olisivat jääneet pieniksi verrattuna koronakriisin vaikutuksiin. Lapsilisän aiheuttama 0,1 prosentin vähennys köyhyysasteeseen oli merkittävin koronakriisin aiheuttaman 0,55 prosentin köyhyysasteen kasvun hillitsemisessä. Seuraavaksi voimakkaimmat keinot olivat lapsikorotuksen korotus työttömyysturvassa (0,03 %), yksinhuoltajakorotus (0,03 %) ja kotihoidontuen hoitolisän tulorajan korotus (0,01 %).
Köyhyysasteiden muutokset kuitenkin antavat harhaanjohtavan kuvan, jos niitä tarkastellaan pitämättä silmällä politiikkatoimien hintalappuja. Kuukausittaiset nettokustannukset -laskutoimituksessa on otettu huomioon väestölliset lukumäärät, politiikkatoimien hintalaput ja köyhyysaste. Sen avulla voimme arvioida tehokkainta keinoa hillitä koronakriisin aiheuttamia köyhyysasteiden kasvuja.
Taulukko 1. Erilaisten politiikkatoimien vaikutus köyhyysrajan alapuolella elävien kotitalouksien, yksinhuoltajakotitalouksien ja lasten osuuteen (prosenttia) sekä yhden kuukauden nettokustannus (euroa/kuukausi). Politiikkatoimet: (a) Lapsilisän korotus, (b) Lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen korotus, (c) Lapsikorotuksen korotus työttömyysturvassa, (d) Kotihoidon tuen hoitolisän tulorajan korotus
| Lähtötaso | Koronakriisi | Lapsilisä (a) | Lapsilisä YH-korotus (b) | Työttömyys-päiväraha (c) | Kotihoidon tuki rajat (d) | |
| Köyhyysaste, % | Toimenpiteen vaikutus köyhyysasteeseen, % yks. | |||||
| Kaikki kotitaloudet | 5,45 | 6,00 | –0,1 | –0,03 | –0,03 | –0,01 |
| Lapsiköyhyys 0–6v | 4,66 | 5,18 | –0,29 | –0,07 | –0,03 | –0,04 |
| Lapsiköyhyys 7–17v | 5,14 | 5,69 | –0,36 | –0,09 | –0,07 | –0,02 |
| Yh-kotitaloudet | 11,02 | 11,77 | –0,62 | –0,38 | –0,11 | –0,6 |
| Toimenpiteiden kustannus, euroa | ||||||
| Nettokustannus kuukausi, euroa/kk | 7 450 000 | 1 850 000 | 950 000 | 830 000 | ||
| Köyhyysrajan yläpuolelle siirtyviä 0–17v lapsia, hlö | 3 485 | 862 | 576 | 286 | ||
| Nettokustannus per siirretty lapsi, euroa/kk | 2 138 | 2 147 | 1 650 | 2 903 |
Lähtötaso kuvaa tilannetta ennen koronakriisin aiheuttamaa työttömyyttä vuoden 2020 alussa. Koronakriisi-sarakkeessa huomioidaan vuonna 2020 noussut työttömyysaste sekä korvaavat työttömyysturvaetuudet (peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha) sekä asumisen tuet. Toimeentulotuen tilapäistä korotusta sekä yksinyrittäjien tulonmenetystä ja heidän korvaavia etuuksia ei simuloitu.
Lapsiköyhyys eri ikäryhmissä
Tuloksista havaitaan, että ikäryhmien 0–6- ja 7–17 lapsiköyhyydessä on eroja. 7–17-vuotiaiden köyhyysaste on ollut huomattavasti korkeampi kuin 0–6-vuotiaiden sekä lähtötason että koronakriisin aikaan. Politiikkatoimien vaikutukset ovat melko odotetut. Lapsikorotuksen korotus työttömyysturvassa hillitsee köyhyysastetta 7–17-vuotiaiden keskuudessa ja yksinhuoltajakorotus sekä kotihoidon tuen hoitolisän tulorajan korotus hillitsevät köyhyysastetta 0–6-vuotiaiden keskuudessa.
Lapsilisän korotus koskee molempia ikäryhmiä yhtä lailla, mutta se hillitsee köyhyysastetta kuitenkin enemmän 7–17-vuotiaiden keskuudessa, mikä on myös merkki lapsiköyhyyden kohdistumisesta etenkin 7–17-vuotiaisiin.
Yksinhuoltajille suunnatut toimet tehoavat
Yksinhuoltajakotitalouksien köyhyysaste on ollut huomattavan korkea jo ennen koronakriisiä ja niiden köyhyysaste myös kasvoi kaikista huomattavimmin koronakriisin aikana. Yksinhuoltajakotitalouksien kannalta tärkeimmät poliittiset keinot ovat lapsilisän korotus ja kotihoidon tuen hoitolisän tulorajan korotus. Molemmat vähentävät yksinhuoltajakotitalouksien köyhyysastetta 0,6 prosenttia, jolla hillittäisiin melkein täysin koronakriisin aiheuttama 0,75 prosentin kasvu.
Kuitenkin laskutoimitus kuukausittaisista nettokustannuksista osoittaa kotihoidon tuen hoitolisän tulorajan korotuksen olevan kustannuksiltaan kallein keino siirtää lapsia pois absoluuttisesta köyhyydestä. Tämä voi olla merkki siitä, että yksinhuoltajakotitalouksien keskuudesta löytyy huomattava määrä köyhyysrajan ylittäviä perheitä, jotka ovat tulorajan noustessa oikeutettuja saamaan hoitolisää sitä kuitenkaan tarvitsematta köyhyysrajan ylittämiseen. Lapsilisän korotus vaikuttaisi olevan nettokustannuksissa huomattavasti tehokkaampi keino siirtää lapsia pois köyhyydestä myös yksinhuoltajakotitalouksissa.
Yleisillä korotuksilla ja kohdennetuilla toimilla saavutetaan eri päämääriä
Tulosten perusteella kustannustehokkain keino hillitä lapsiköyhyyttä koronakriisin aikana olisi ollut lapsikorotuksen korotus työttömyysturvassa. Sen nettokustannus oli 1 650 euroa/kk, lapsilisän korotuksella 2 138 euroa/kk, yksinhuoltajakorotuksella 2 147 euroa/kk ja kotihoidon tuen hoitolisän tulorajan ansiotasoindeksin korotuksella 2 903 euroa/kk jokaista pois köyhyydestä siirrettyä lasta kohden. Kuitenkin työttömyysturvan muutos hillitsee heikoiten yksinhuoltajakotitalouksien lapsiköyhyyttä.
Köyhyysaste on myös korkeimmillaan 7–17-vuotiaiden lasten keskuudessa, mikä selittää kyseiseen ikäryhmään keskittyvien politiikkatoimien tehokkuuden. Ikäryhmään kuuluvien henkilöiden lukumäärä on myös muita ikäryhmiä suurempi, joten politiikkatoimien kohdistaminen kyseiseen ikäryhmään on tulosten pohjalta perusteltua.
Yleiset korotukset kohdistuvat kaikille ja maksavat paljon. Vastaavasti kohdennetut korotukset kohdistuvat pienelle joukolle, mutta ovat suhteellisen edullisia. Politiikkatoimien kohdistumiseen ja hintalappuun vaikuttaa siis se, halutaanko tukea kaikkia kotitalouksia, työttömäksi jääneitä, lapsiperheitä vai yksinhuoltajakotitalouksia.
Markus Latva-Hirvelä
harjoittelija, Kela
Tapio Räsänen
tutkija, Kela
Twitter: @TapioRasanen(Avautuu uuteen välilehteen)
Miska Simanainen
tutkija, Kela
Lue lisää:
Räsänen T, Jauhiainen S, Pyy-Martikainen M. Sosiaaliturvan stressitesti. Helsinki: Kela, Työpapereita 162, 2021. ISBN 978-952-284-122-3 (pdf).
Sosiaaliturvan stressitesti 1: Toimeentulo turvattuna valtaosalla palkansaajakotitalouksista Sosiaaliturvan stressitesti 1: Toimeentulo turvattuna valtaosalla palkansaajakotitalouksista(Avautuu uuteen välilehteen)
Sosiaaliturvan stressitesti 2: Työttömyys laskisi kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja keskimäärin viidenneksellä Sosiaaliturvan stressitesti 2: Työttömyys laskisi kotitalouksien käyttettävissä olevia tuloja keskimäärin viidenneksellä(Avautuu uuteen välilehteen)
Tieto koronakriisin sukupuolivaikutuksista – avain tasa-arvoisempaan jälleenrakennukseen?
