Kuntoutuksen implementaatiotutkimus kiinnostaa yhä enemmän, mutta teoreettisia kehyksiä ei aina käytetä tarkoituksenmukaisesti

Implementaatiotieteen kehysten käyttö kuntoutuksen tutkimuksessa on lisääntynyt 2020-luvulla. Osassa tutkimuksista käytetään kuitenkin epätarkoituksenmukaisia kehyksiä tutkimuksen tavoitteeseen nähden. Implementaatiotutkimus auttaa kuntoutuksen uusien menetelmien käyttöönotossa parhaiten, kun myös tutkimuksessa sovelletaan tarkoituksenmukaisia kehyksiä.

Kuntoutuksen tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa, uusia toimintamalleja ja vaikuttaviksi osoitettuja menetelmiä. Käytännössä menetelmien käyttöönotto on kuitenkin usein hidasta; tutkimustiedon siirtyminen rutiinikäyttöön voi kestää jopa vuosia.

Menetelmän käyttöönotto ei vielä takaa sen pitkäjänteistä ylläpitämistä tai sitä, että menetelmä säilyy tutkitun kaltaisena osana rutiinikäytäntöjä. Implementaatiotutkimus pyrkii ymmärtämään, miten tutkimukseen perustuvat toimintatavat voidaan saada osaksi arjen käytäntöjä ja miten ne voidaan myös juurruttaa pysyviksi toimintamalleiksi.

Implementaatiotutkimuksen tavoite on siis tukea tutkimustiedon aktiivista hyödyntämistä käytännössä.

Tätä varten on kehitetty erilaisia implementaatiotieteen kehyksiä eli teorioita, malleja ja viitekehyksiä, joiden avulla voidaan esimerkiksi

• tunnistaa muutosta edistäviä ja estäviä tekijöitä
• suunnitella uuden menetelmän käyttöönottoa ja sen pysymistä osana rutiineja
• arvioida käyttöönoton ja juurtumisen onnistumista.

Aiemmassa katsauksessa tarkastelimme 73 kuntoutuksen tutkimuksesta, mitä implementaatiotieteen kehyksiä niissä oli käytetty. Tämän jälkeen päivitimme hakua, ja tuoreessa katsauksessa syvensimme analyysiä valittujen implementaatiotieteen kehysten tarkoituksenmukaisuuteen 21 vertaisarvioidun tutkimusartikkelin perusteella.

Kiinnostus implementaatiotutkimukseen on kasvussa

Tulokset osoittavat, että implementaatiotieteen kehysten käyttö kuntoutuksen tutkimuksessa on edelleen lisääntynyt. Vuonna 2020 julkaistiin yhdeksän aihetta käsittelevää tutkimusta, kun vuosina 2021 ja 2022 julkaistiin jo yli 20 tutkimusta vuodessa.

Tutkimukset olivat sisällöllisesti monipuolisia. Niissä tarkasteltiin muun muassa neurologista kuntoutusta, lasten kuntoutusta, afasiaa, syöpäkuntoutusta sekä mielenterveyteen liittyvää kuntoutusta. Tutkimuksia tehtiin sairaaloissa, avohoidossa, yhteisöissä ja kotikuntoutuksessa sekä alueellisella ja hallinnollisella tasolla.

Menetelmällisesti tutkimukset olivat useimmiten laadullisia tai monimenetelmällisiä, mikä heijastaa implementoinnin monimutkaisuutta. Käyttöönottoon ja juurtumiseen vaikuttavat samanaikaisesti esimerkiksi organisaatioiden toimintatavat, ammattilaisten osaaminen, asiakkaiden tarpeet sekä toimintaympäristön rakenteet.

Kuntoutusmenetelmien käyttöönottoa ja juurtumista edistävien ja estävien tekijöiden tunnistaminen korostuu tutkimuksissa

Katsauksessa tunnistimme yhteensä 34 erilaista implementaatiotieteen kehystä, jotka luokittelimme Nilsenin ja kumppaneiden kehittämän luokituksen mukaisesti determinanttiviitekehyksiin, prosessimalleihin, arviointiviitekehyksiin, implementaatioteorioihin ja klassisiin teorioihin.

Kehyksiä oli käytetty tutkimuksissa erilaisiin tarkoituksiin. Yleisin tutkimusten tavoite oli tunnistaa käyttöönottoa edistäviä ja estäviä tekijöitä. Toiseksi yleisin tavoite oli arvioida implementoinnin tuloksia. Sen sijaan tutkimuksia, joissa pyrittiin ymmärtämään implementoinnin mekanismeja tai tunnistamaan kuntoutuksen ydinelementtejä, oli vähän.

Tämä on kiinnostavaa myös käytännön kehittämistyön näkökulmasta. Tiedämme jo melko paljon siitä, mikä voi vaikeuttaa tai tukea muutosta, mutta vähemmän siitä, miksi jokin toimintamalli toimii tietyssä ympäristössä, mitkä sen osat ovat välttämättömiä onnistumisen kannalta ja mitä taas on mahdollista mukauttaa ilman, että muutosmekanismi ei enää toimi.

Oikea kehys oikeaan tarkoitukseen

Katsauksen keskeinen havainto oli, että tutkimuksissa käytetyt kehykset eivät aina vastanneet tutkimusten tavoitteita.

Esimerkkinä kehysten tarkoituksenmukaisesta käytöstä ovat tutkimukset, joissa tavoitteena oli implementoinnin esteiden ja edistäjien tunnistaminen. Näistä tutkimuksista kahdessa kolmesta (68 %) hyödynnettiin tarkoituksenmukaisia determinanttiviitekehyksiä. Joka neljännessä (23 %) oli esteiden ja edistäjien tunnistamisessa käytetty prosessimalleja, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia implementoinnin esteiden ja edistämisen tunnistamiseen. Prosessimallien ensisijainen tehtävä on kuvata tutkimustiedon siirtymisen ja käyttöönoton vaiheita.

 

Tutkimuksen kehyksen valinta ei ole vain tekninen ratkaisu. Se vaikuttaa siihen, mitä ilmiöstä voidaan havaita, millaista aineistoa kerätään ja millaisia johtopäätöksiä voidaan tehdä. Siksi kehysten valintaan on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota jo tutkimuksen tai kehittämishankkeen suunnitteluvaiheessa.

Asiakkaiden ja johtamisen näkökulmat tarvitsevat lisää huomiota

Vaikka kuntoutus perustuu asiakaslähtöisyyteen, asiakkaat olivat mukana tiedonantajina alle kolmasosassa tutkimuksista. Myös johdon näkökulma jäi melko vähälle huomiolle, vaikka johtamisella on keskeinen merkitys uusien toimintatapojen käyttöönotossa ja ylläpitämisessä.

Jatkossa olisi tärkeää varmistaa, että implementaatiotutkimuksessa huomioidaan entistä paremmin asiakkaiden tavoitteet, kokemukset ja osallistuminen sekä organisaatioiden johtamiseen ja päätöksentekoon liittyvät tekijät.

Tutkimustiedosta käytännön hyödyksi

Implementaatiotutkimuksen perimmäinen tavoite on auttaa tutkimustietoa löytämään tiensä käytäntöön. Kuntoutuksessa tämä tarkoittaa sitä, että vaikuttaviksi osoitetut menetelmät saadaan aidosti osaksi asiakkaiden palveluja ja ammattilaisten arkea.

Katsauksemme osoittaa, että implementaatiotieteen kehysten käyttö kuntoutuksen tutkimuksessa on selvässä kasvussa. Samalla tutkimus nostaa esiin tarpeen käyttää teorioita, malleja ja viitekehyksiä nykyistä suunnitelmallisemmin. Näin voidaan vahvistaa tutkimuksen ja käytännön välistä yhteyttä sekä edistää näyttöön perustuvien kuntoutuskäytäntöjen käyttöönottoa ja pysyvyyttä.

Kirjoittajat

Maarit Karhula
erikoistutkija, Kela
maarit.karhula@kela.fi

Hennariikka Heinijoki
tutkija, Kela
hennariikka.heinijoki@kela.fi

Riitta Seppänen-Järvelä
tutkimusprofessori, Kela
riitta.seppanen@kela.fi