Kuntoutuspalvelun ydinelementtien tunnistaminen vie kohti vaikuttavampia palveluita
Palvelun ydinelementtien määrittely ohjaa ammattilaisia toteuttamaan esimerkiksi kuntoutusta tarkoituksenmukaisella tavalla. Ydinelementit ovat tekijöitä, jotka palvelussa pitää säilyttää, vaikka se toteutuisi eri ympäristössä tai eri henkilön toteuttamana. Olemme tutkimuksessa määritelleet esimerkiksi Kelan Oma väylä -kuntoutukselle 10 ydinelementtiä.
Implementaatiotutkimuksessa on viime aikoina korostettu palveluiden ydinelementtien määrittelyä. Myös kuntoutuspalveluiden ydinelementtejä on syytä tunnistaa.
Määrittelemällä palvelun tai toimintamallin ydinelementit voidaan tunnistaa ne tekijät, jotka tuottavat toivottuja vaikutuksia kuntoutuspalveluissa. Nämä ydinelementit ohjaavat ammattilaisia toteuttamaan kuntoutusta tarkoituksenmukaisella tavalla käytännön työssä.
Ydinelementtien tunnistaminen edistää kuntoutuksen tasalaatuisuutta. Myös kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioimiseksi on tärkeää määritellä ydinelementit, jotta tutkimuksen kohteena oleva kuntoutusinterventio toteutuu yhdenmukaisesti.
Tämä on toinen kirjoitus implementaatiotutkimusta käsittelevässä sarjassa. Kirjoitimme aiemmin implementaatiotutkimuksen viitekehyksistä.
Mitä ydinelementti tarkoittaa?
Ydinelementeillä tarkoitetaan tekijöitä, jotka ovat keskeisiä kuntoutuspalvelun tulosten ja vaikutusten kannalta. Ne ovat tekijöitä, jotka tulisi säilyttää, vaikka kuntoutus toteutuisi erilaisessa toimintaympäristössä, eri henkilön toteuttamana erilaisille asiakkaille.
Implementaatiotutkimuksen alalla on käyty paljon keskustelua siitä, mitä ydinelementit oikeastaan ovat, ja niitä on kuvattu kirjallisuudessa monin eri tavoin. Psykososiaalisissa interventioissa ydinelementit on yhdistetty intervention taustateoriaan ja siitä johdettaviin periaatteisiin.
Ydinelementteihin on viitattu myös terapeuttisen muutoksen elementteinä, joka tuo esille ajatusta siitä, että ydinelementit ovat niitä tekijöitä, jotka ovat olennaisia kuntoutuksella halutun muutoksen aikaansaamisessa. Tämä muutos voi olla kuntoutusmuodosta riippuen fyysistä, sosiaalista, psyykkistä tai laajemmin usealle osa-alueelle tai osallistumiseen painottuvaa.
Sarah Edmunds ja kumppanit ovat jaotelleet intervention elementit
- pakollisiin (ydinelementit)
- ehdollisiin (pakollisia joissain tilanteissa)
- suositeltaviin (tehostavat interventiota).
Tämä voisi olla hyödyllinen jako myös kuntoutuspalveluissa käytettyjen eri menetelmien ja interventioiden eri elementtien kuvaamiseen. Esimerkiksi läheisten osallistuminen kuntoutukseen voi näyttäytyä tehostavana tai joillekin asiakkaille ehdottomasti hyödyllisenä.
Ydinelementtien määrittelyssä tarvitaankin myös asiakkaiden näkemyksiä siitä, mikä kuntoutuksessa on ydintä. Esimerkiksi Kelan sydänkuntoutuskurssien ydinelementtejä on tutkittu asiakkaiden näkökulmasta.
Kolme tasoa: periaatteet, ydinelementit ja käytäntö
Ydinelementtien tulisi kuvata toimintoja, ei staattisia elementtejä. Tämä voi auttaa myös käytännön toteuttajia toteuttamaan ydinelementtien mukaista kuntoutusta.
Erilaisten palveluiden tai toimintamallien kuvaamiseen on kehitetty niin sanottu practice profile -malli. Sen avulla voimme hahmottaa ydinelementeistä kolme eri tasoa:
- Ohjaavat periaatteet kuvaavat kuntoutuspalvelua ohjaavia arvoja ja teoreettisia periaatteita
- Ydinelementit kuvaavat, mikä on keskeistä arvojen ja periaatteiden toteutumiseksi
- Käytännön toimet kuvaavat, mitä tehdään ja sanotaan, jotta ydinelementti toteutuu.
Käytännön toimet ovat kuntoutuspalvelun toteuttajan konkreettisia tekoja, joilla varmistetaan ydinelementtien toteutuminen. Nämä käytännön toimet voivat vaihdella, kunhan ne varmistavat ydinelementtien toteutumisen kuntoutuspalvelussa. Käytännön toimien tulee olla myös toteutettavia, opetettavissa olevia ja arvioitavia.
Esimerkki: ohjaavana periaatteena ratkaisukeskeisyys
Palvelun kuvaamisessa on tärkeää ottaa mukaan eri tahoja, kuten ammattilaiset, kehittäjät, asiakkaat ja heidän perheensä. Lisäksi on tärkeää perehtyä tutkimuskirjallisuuteen.
Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen palvelu ja kuvataan se practice profile -mallin avulla. Palvelun ohjaava periaate on ratkaisukeskeisyys. Tähän pohjautuen voidaan määritellä, että yksi ydinelementti on konkreettisten ratkaisujen etsiminen asiakkaan ongelmiin nykyhetkessä. Tässä palvelussa käytännön toimia voivat olla esimerkiksi refleksiivisten kysymysten kysyminen ja asiakkaan omien oivallusten edistäminen.
Tätä oivallusten edistämistä ammattilainen voi toteuttaa monin eri tavoin esimerkiksi keskustelulla, tarjoamalla materiaalia reflektoinnin pohjaksi tai hyödyntämällä luovia menetelmiä. Moniammatillisessa kuntoutuksessa käytännön toimet voivat olla erilaisia toteuttavan ammattilaisen koulutustaustasta riippuen.
Kelan Oma väylä -kuntoutuksen ydinelementit
Olemme tutkineet Kelan Oma väylä -kuntoutuksen ydinelementtejä moniammatillisen tiimin näkökulmasta. Tutkimuksemme mukaan Oma väylä -kuntoutuksella on kymmenen ydinelementtiä:
- Kuntoutuksen tarpeenmukaisuuden ja oikea-aikaisuuden varmistaminen
- Asiakkaan kuntoutusvalmiuden tukeminen
- Luottamuksellisen suhteen luominen
- Edistymisen mukauttaminen käsillä olevaan tilanteeseen
- Vahvuuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin keskittyminen
- Konkreettisten ratkaisujen ja tekojen edistäminen
- Yhteistoiminta asiakkaan verkostojen kanssa
- Sopivien tulevaisuuden mahdollisuuksien kartoittaminen
- Tietoisuuden ja osallisuuden edistäminen
- Keskittyminen yksilöllisiin tavoitteisiin arjessa, työssä, opinnoissa ja sosiaalisissa suhteissa
Kuntoutuksessa korostetaan yksilöllistä ja asiakaslähtöistä näkökulmaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntoutusta räätälöidään aina asiakkaan tarpeisiin sopivaksi.
Yksilöllinen näkökulma voi haastaa ajattelua siitä, että kuntoutuspalvelun tulisi kuitenkin sisältää tiettyjä samanlaisia elementtejä. Kuntoutusta kuvataankin usein komplekseiksi interventioiksi, koska kuntoutuksen toteutumiseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät kuten asiakkaan piirteet, ammattilaisen osaaminen, yhteiskunnalliset olot ja palvelujärjestelmä.
Ydinelementit voivat kuitenkin auttaa myös kuntoutuksen räätälöinnissä. Ne tuovat esille sen, mitä tulee säilyttää samanlaisena, mutta myös antavat tietoa siitä, mitä kuntoutuspalvelussa voidaan räätälöidä.
Ydinelementit vahvistavat näyttöön perustuvaa kuntoutusta
Ydinelementtien kuvaaminen hyödyttääkin sekä kuntoutuksen asiakasta että toteuttajaa, kehittäjää ja tutkijaa. Tämä varmistaa sitä, että asiakkaan saama kuntoutus perustuu tutkittuun tietoon.
Kirjoittajat
Hennariikka Heinijoki
tutkija, Kela
hennariikka.heinijoki@kela.fi
Riitta Seppänen-Järvelä
tutkimusprofessori, Kela
riitta.seppanen@kela.fi
Maarit Karhula
erikoistutkija, Kela
maarit.karhula@kela.fi
Lähteitä ja lisätietoa
Collaborative for Implementation Practice. Define Program or Practice Elements. Best Practices and Tools to Define Program and Practice Elements.
Edmunds, S. R., Frost, K. M., Sheldrick, R. C., Bravo, A., Straiton, D., Pickard, K., Grim, V., Drahota, A., Kuhn, J., Azad, G., Pomales Ramos, A., Ingersoll, B., Wainer, A., Ibanez, L. V., Stone, W. L., Carter, A., & Broder-Fingert, S. (2022). A method for defining the CORE of a psychosocial intervention to guide adaptation in practice: Reciprocal imitation teaching as a case example. Autism, 26(3), 601-614. DOI:10.1177/13623613211064431
Heinijoki, H., Karhula, M., & Seppänen-Järvelä, R. (2023). Implementaatiotutkimuksen viitekehysten soveltaminen kuntoutuksen tutkimuksessa. Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 60(2).
Heinijoki, H., Karhula, M., Vuoskoski, P., Munukka, M., Nikander, R. & Seppanen-Jarvela, R. (2024). Towards a Satisfactory Future—Multiprofessional Rehabilitation for Young Persons with ADHD or ASD. Disabilities, 4 (4), 918-935. DOI:10.3390/disabilities4040057
Perez Jolles, M., Lengnick-Hall, R., & Mittman, B.S. (2019). Core Functions and Forms of Complex Health Interventions: a Patient-Centered Medical Home Illustration. Journal of General Internal Medicine. 34(6), 1032-1038. DOI:10.1007/s11606-018-4818-7.
Seppänen-Järvelä, R. 2024. Kelan sydänkuntoutuksen ydinelementit asiakkaan näkökulmasta. Kuntoutus, 47(2), 18–31. DOI:10.37451/kuntoutus.146319