Terveyskeskusten sulkemissuunnitelmat eivät toistaiseksi näy Kelan matkakorvauksissa
Terveysasemaverkostoon on suunniteltu supistuksia, minkä moni on arvellut näkyvän myös Kelan matkakorvausten nousuna. Kaikki suunnitelmat eivät ole vielä toteutuneet, ja toistaiseksi tilastoissa ei näy merkittäviä muutoksia. Tilastot eivät kuitenkaan kerro yksittäisten ihmisten tilanteista.
Julkisuudessa on viime aikoina arvuuteltu sitä, miten hyvinvointialueiden suunnitelmat palveluverkon muutoksista etenkin terveyskeskuspalveluissa vaikuttavat Kelan maksamiin matkakorvauksiin. Toimipisteiden lakkauttamiset pidentävät potilaiden tekemiä matkoja, mutta toisaalta esimerkiksi digitaalisten ja liikkuvien palvelujen kasvu voi vähentää matkustustarvetta.
Tässä kirjoituksessa tarkastelemme Kelan maksamia sairausvakuutuksen matkakorvauksia tilastojen perusteella. Tilastotietojen perusteella ei voi tehdä päätelmiä syy-seuraussuhteista, mutta voidaan olettaa, että ainakin laajamittaiset toimipaikkojen lopetukset näkyisivät selvästi myös Kelan korvausmenotilastoissa. Vuonna 2024 Kela maksoi sairausvakuutuksen matkakorvauksia 344 miljoonaa euroa.
Matkamäärä on kasvanut, mutta ei poikkeuksellisen paljon
Korvattujen matkojen määrä on kasvanut lähes kaikilla alueilla vuosiin 2021–2022 nähden. Kiinnostavaa on, että vuosien 2024 ja 2025 luvut vaikuttavat monilla alueilla lähes identtisiltä, eli kasvu on pysähtynyt.
Huomio kiinnittyy erityisesti Uudenmaan eri hyvinvointialueille, jossa matkakorvauksia käytetään yleisesti ottaen vähiten Suomessa: siellä korvattujen matkojen määrä kasvoi suhteellisesti enemmän kuin muilla alueilla vuodesta 2023 vuoteen 2024, mutta sittemmin on tasaantunut.
Taustalla on myös rakenteellisia muutos, kun vuonna 2022 omalla autolla tehtyjen matkojen kilometrikorvausta korotettiin ja niiden lukumäärä nousi.
Eniten matkoja asukasmäärään nähden korvataan Kainuussa, Etelä-Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla.
Taksimatkat ovat pidentyneet, mutta eivät enempää kuin aiempina vuosina
Seuraavaksi tarkastellaan taksimatkoja, jotka muodostavat korvatuista matkoista valtaosan, reilut 70 %.
Valtaosa taksimatkoista on lyhyitä. Kaikkina tarkastelun vuosina hieman yli puolet matkoista oli pituudeltaan alle 30 kilometriä.
Pitkien, yli 50 km pitkien matkojen määrä on kasvanut, myös ennen hyvinvointialueiden aloittamista. Pitkien matkojen lisääntyminen ei kuitenkaan näytä kiihtyneen viime vuosina ainakaan valtakunnantasolla tarkasteltuna.
Vuodelta 2025 on käytössä vain tammi-lokakuun tiedot matkojen pituuksista, mikä hiukan vääristää vuoden 2025 lukuja. Etenkin lyhyiden matkojen määrä tulee todennäköisesti loppuvuonna 2025 kasvamaan, kun vuosikaton ylittymisen jälkeen niitä tulee alkuvuotta enemmän korvauksen piiriin.
Taksimatkat ovat kallistuneet
Kalleimmat matkat tehdään pitkien etäisyyksien Lapissa ja Kainuussa, edullisimmat Uudellamaalla ja muilla suurten kaupunkien alueilla.
Taksimatkojen keskikorvaus nousi vuodesta 2024 vuoteen 2025 eniten Pohjois-Savossa (12 %) sekä Itä-Uudellamaalla ja Etelä-Pohjanmaalla ja Etelä-Savossa (9 %). Nousun taustalla on pitkien matkojen pidentyminen, esimerkiksi Itä-Uudellamaalla yli 50 km taksimatkoja korvattiin peräti 12 % enemmän vuonna 2025 kuin vuonna 2024. Vähiten nousua oli Keski-Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä, reilut 3 %.
Taksimatkan hintaan vaikuttaa paitsi matkan pituus, myös rakenteelliset tekijät kuten korvaustaksa ja arvonlisävero. Taksimatkojen alueellisesti kilpailutettu hinta määräytyy suhteessa valtioneuvoston asetuksella vahvistettavaan enimmäishintaan, mikä tarkoittaa sitä, että korotus välittyy suoraan kustannuksiin ja siten korvausmenoihin. Viimeisin korotus tehtiin vuoden 2025 alussa, kun valtioneuvosto korotti taksaa 2,7 %, vuonna 2024 korotus oli 4,5 %.
Vuoden 2025 keskikorvauksia nostaa myös se, että vuoden 2025 alusta henkilökuljetusten arvonlisäverokantaa nostettiin (10–14 %). Vuonna 2023 puolestaan ne oli osan vuodesta vapautettu arvonlisäverosta, mikä laski keskikorvausta ja saa eron muihin vuosiin verrattuna näyttämään tavallista suuremmalta.
Ei suuria muutoksia
Valtakunnallisesti tarkasteltuna Kelan maksamissa matkakorvauksissa ei näyttäisi tapahtuneen merkittävästi aiemmasta poikkeavia muutoksia, jotka olisivat ajoittuneet hyvinvointialueiden aloittamiseen tai sen jälkeen. Esimerkiksi taksimatkojen pituus oli kasvussa jo edeltäneinä vuosina.
Tähän on monta syytä.
Julkisuudessa esillä olleet palveluverkkomuutokset eivät välttämättä ole vielä toteutuneet: mediakiinnostus on suurta yleensä silloin, kun palveluverkkosuunnitelmat esitellään ensimmäistä kertaa, mutta tästä on vielä matkaa poliittiseen päätöksentekoon ja siitä vielä päätösten toimeenpanoon, joka saattaa odottaa esimerkiksi myöhemmin tapahtuvaa tilojen vuokrasopimuksen päättymistä. Hyvinvointialueilla oli velvollisuus vuokrata kuntien sote-toimitilat vuoden 2025 loppuun saakka.
Muutokset saattavatkin näkyä vasta tulevaisuudessa.
Palveluverkkoon tehdyt tai suunnitellut muutokset liittyvät etenkin terveyskeskusasiointiin. Kelan korvaamista matkoista terveyskeskusmatkojen osuus on kuitenkin pieni, sillä valtaosa korvatuista matkoista liittyy sairaalahoitoon. Suljetut tai sulkemisuhan alla olevat terveysasemat sijaitsevat SoteDataLabin tarkastelun perusteella pääasiassa harvaan asutuilla seuduilla, mikä tarkoittaa, että ne koskettavat suhteellisen vähäistä kävijämäärää. Tällöin matkakorvausten kasvu ei erotu hyvinvointialuekohtaisissa luvuissa. Matka seuraavaksi lähimpään terveysasemaan ei myöskään aina välttämättä pitene.
Kelan matkakorvauksia käytetään ylipäänsä vähän. Valtaosasta, lähes 90 %, korvauksen piiriin kuuluvista matkoista ei haeta ollenkaan Kelasta korvauksia. Korvaustietojen perusteella ei siten saa kattavaa kuvaa kaikista toteutuneista matkoista, vaan sitä pitää selvittää muulla tavoin.
Vaikka tilastoissa muutosta ei näkyisikään, paikallisesti ja yksittäiselle potilaalle tutun terveyskeskuksen lakkauttamisen vaikutus voi olla merkittävä.
Tässä kirjoituksessa tarkasteltiin matkakorvausten ”isoa kuvaa” hyvinvointialuetasolla, mutta jatkossa korvauskehitystä on syytä tarkastella esimerkiksi väestöryhmittäin ja pienemmillä alueilla.
Kirjoittaja
Päivi Tillman
erikoistutkija, Kela
paivi.tillman@kela.fi
