Kela-matkojen kustannusvastuun siirtäminen hyvinvointialueille tuskin estäisi terveyskeskusten lakkautuksia
Talousongelmissa olevat hyvinvointialueet hakevat säästöjä mm. harventamalla terveyspalvelujen palveluverkkoa. Moni on epäillyt säästöjen siirtyvän Kelalle lisääntyvinä Kela-taksimatkojen korvauksina ja nostanut esille niiden rahoitusvastuun siirron hyvinvointialueille. Jos terveyskeskusten lopettamissuunnitelmat toteutuvat, kauemmas matkustavalle potilaalle voi koitua jopa 50 euron omavastuukustannus käyntiä kohti.
Talouskurimuksessa olevat sosiaali- ja terveydenhuollosta ja pelastustoimesta vastaavat hyvinvointialueet ovat viime aikoina julkaisseet palveluverkkosuunnitelmiaan tuleville vuosille. Useimmiten suunnitelmissa on keskeisessä roolissa terveyskeskusten ja muiden fyysisten palvelupisteiden vähentäminen sekä sähköisten ja liikkuvien palvelujen lisääminen.
Aihe on saanut suurta mediahuomiota. Esim. Yle on tehnyt aiheesta koosteen: Suomesta on katoamassa yli sata terveysasemaa – katso kartalta oman alueesi tilanne (yle.fi).
Moni on arvellut, että terveyskeskusten lopettamisesta saatava säästö kumoutuu sillä, että Kela joutuu maksamaan pidemmistä matkoista enemmän matkakorvauksia. On myös ehdotettu, että kustannusvastuuta potilaiden matkakuluista tulisi siirtää hyvinvointialueille, jotta alueet huomioisivat matkakulut jo terveyspalvelujen sijaintia pohtiessaan.
Kustannusvastuu todennäköisesti toisikin hyvinvointialueille kannustimen pohtia eri tavalla palvelupisteiden vähennyksiä. Toisaalta, säästötarpeet ovat niin suuria, että suunnitelmat tuskin merkittävästi muuttuisivat, vaikka rahoitusvastuu matkakorvauksista olisi hyvinvointialueilla. Rahamääräisesti kyse on eri mittaluokan asioista.
Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueen säästötavoite on 211 miljoonaa euroa, ja suurin yksittäinen säästö, noin 50 miljoonaa euroa, pyritään saamaan käytössä olevien kiinteistöpinta-alan vähentämisestä. Kiinteistökulut pitävät sisällään toki muutakin kuin terveysasemat.
Vertailun vuoksi, koko Varsinais-Suomen vuotuiset matkakorvausmenot yhteensä ovat suuruusluokaltaan 20 miljoonaa euroa eli huomattavasti pienemmät. Valtaosa matkakorvauksista aiheutuu pitkistä sairaalamatkoista ja ambulanssikyydeistä, ei terveyskeskusmatkoista.
Suunniteltujen palveluverkon muutosten vaikutuksia hyvä seurata
Leikkausten taustalla on hyvinvointialueiden 1,35 miljardin euron alijäämä, joka niiden on katettava vuoteen 2026 mennessä. Säästöjä haetaan mm. tilavuokrista. Kuten Kuntaliiton tilapalvelupäällikkö Mikko Simpanen blogissaan toteaa: ”Hyvinvointialueiden suoran valtionohjauksen ja suppean oman talouden päätösvallan tilanteessa päätökset palveluverkoista ovat harvoja, joita alueet pystyvät itse tekemään taloutensa tasapainottamiseksi.”
Toistaiseksi kyse on vasta suunnitelmista. Jos palveluverkkomuutokset toteutuvat, niitä on syytä seurata ja arvioida kattavasti niin matkakorvausten osalta kuin muutenkin.
Esimerkiksi sähköiset ja liikkuvat terveyspalvelut ovat laajamittaisesti käytettyinä niin uusia toimintatapoja, että niiden hyötyjä, toimivuutta tai matkustussäästöä on vielä vaikea vielä edes hahmottaa. Jos terveyskeskusverkosto kuitenkin harvenee ilman, että käynnit siirtyvät digitaalisiin tai liikkuviin palveluihin, potilaiden tekemät matkat keskimäärin pitenevät. Matkakorvausten piiriin tulee todennäköisesti lisää ja pidempiä matkoja. Seurauksena Kelan matkakorvausmenot kasvavat.
Nykyisellään moni terveyskeskus on niin lähellä, että matkakustannukset eivät ylitä edes sairausvakuutuskorvauksen 25 euron omavastuuta. Jos lähin hoitopaikka lakkautetaan, kulut korvataan uuteen toimipaikkaan, huolta korvauksista ei siis siinä mielessä ole. Korvauksilla on kuitenkin 25 euron omavastuu yhdensuuntaista matkaa kohti (tai alempi, jos kustannus jää 25 euron alapuolelle) eli yhden terveyskeskuskäynnin matkojen kustannukseksi potilaalle voi tulla jopa 50 euroa. Kustannuksille on vuotuinen 300 euron vuosiomavastuukatto.
Nykyjärjestelmässä on varmasti puutteensa, mutta se takaa kaikkialla maassa asuville yhdenvertaisen korvauksen eikä se ole riippuvainen alueen taloustilanteesta. Toisaalta kannustimiakin on hyvä miettiä.
Kyse ei ole myöskään pelkistä kustannuksista ja niiden jakautumisesta. Muutoksen todellisena kohteena ovat käytännössä maaseudun autottomat, etenkin ilman läheisiä olevat, vanhukset sekä toisaalta esimerkiksi neuvolapalveluja ja hammashoitoa käyttävät lapsiperheet.
Kirjoittaja
Päivi Tillman
erikoistutkija, Kela
Lisätietoa
Tietopaketti: sairausvakuutuksen matkakorvaukset
