Valinnanvapauskokeilussa paljon käyntejä tukielinsairauksien, ihosairauksien ja hengitystieinfektioiden vuoksi

Kelan 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilussa on hoidettu osin erilaisia sairauksia kuin julkisen perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa. Kokeilun ensimmäisinä kuukausina ovat korostuneet sairauksien lievemmät muodot ja esiasteet, joiden varhainen hoito voi ehkäistä myöhempiä vakavampia oireita.

Valinnanvapauskokeilussa ovat korostuneet enemmän suhteessa julkiseen avosairaanhoitoon tuki- ja liikuntaelinsairaudet, hengityselinten sairaudet ja ihosairaudet.

Tarkastelemme tässä kirjoituksessa lääkäreiden kirjaamia diagnooseja 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilussa. Vertaamme eri päädiagnoosien yleisyyttä valinnanvapauskokeilun ja julkisen perusterveydenhuollon avosairaanhoidon vastaanotoilla syys-joulukuussa 2025.

Tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin kuuluva diagnoosi annettiin valinnanvapauskokeilussa joka viidennelle (22 %) potilaalle, julkisessa avosairaanhoidossa joka seitsemännelle (14 %). Hengityselinten sairauksiin kuuluvan diagnoosin sai 12 % valinnanvapauskokeilussa ja vain 4 % julkisessa avoterveydenhuollossa. Ihosairauksissa osuudet olivat 7 % valinnanvapauskokeilussa ja 4 % julkisessa avoterveydenhuollossa.

Sen sijaan verenkiertoelinten sairauksia, umpieritys- ja aineenvaihduntasairauksia sekä hermoston sairauksia on hoidettu valinnanvapauskokeilussa suhteessa vähemmän. Samoin käynnit verisairauksien, kasvaimien ja tapaturmien vuoksi ovat olleet harvinaisia valinnanvapauskokeilussa.

Hengitystieinfektiot ovat yleisemmin hoidettava vaiva valinnanvapauskokeilussa

Väestössä yleiset sairaudet ja oireet ovat yleisiä niin valinnanvapauskokeilun käynneillä kuin julkisessa avosairaanhoidossa, ja yleisimmissä diagnooseissa onkin paljon samankaltaisuutta.

Tarkemmista diagnoosikategorioista verenpainetauti on ollut yleisin sairausdiagnoosi niin valinnanvapauskokeilussa (7 %) kuin julkisessa perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa (8 %). Samoin rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, selkäsärky ja polvinivelrikko ovat yleisimpien diagnoosien joukossa molemmilla sektoreilla.

Valinnanvapauskokeilun käynneillä erilaiset hengitystieinfektiot ovat olleet yleisempiä kuin julkisessa avosairaanhoidossa. Tällaisia olivat muun muassa akuutti nielutulehdus, akuutti sivuontelotulehdus ja äkillinen keuhkoputkitulehdus. Myös pitkäaikaiset nuhasairaudet krooninen, allerginen, ja vasomotorinen nuha olivat valinnanvapauskokeilussa suhteellisesti yleisiä.

Ihosairauksista ihon känsä, ihosilsa, syylä ja atooppinen ihottuma olivat suhteellisesti yleisimpien sairauksien joukossa. Tukielinsairauksista muun muassa muut selkäsairaudet, jänteiden kiinnityskohtien tulehdukset, ja polven sisäiset viat olivat selvästi yleisempiä valinnanvapauskokeilussa.

Verenkiertoelinten sairauksista harvinaisempia valinnanvapauskokeilussa kuin julkisessa avosairaanhoidossa olivat puolestaan muun muassa sepelvaltimotaudin, eteisvärinän ja sydämen vajaatoiminnan diagnoosit, vaikka ne olivatkin yleisimpiä sydän- ja verisuonisairauksia molemmilla sektoreilla. Näiden riskitekijät lihavuus, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ja kohonnut verenpaine vielä ilman diagnosoitua verenpainetautia olivat puolestaan suhteellisesti yleisempiä valinnanvapauskokeilussa.

Löydät diagnoosikoodeista ja niiden yleisyydestä tarkemman erittelyn tämän kirjoituksen lopussa.

Lievemmät oireet ja herkät aiheet korostuvat valinnanvapauskokeilussa

Vaikuttaakin siltä, että valinnanvapauskokeilua hyödyntävät enemmän potilaat, joilla on verenkiertosairauksien riskitekijöitä, mutta ei vielä todettua sairautta.

Taustalla voi olla se, että potilailla, joilla on jo diagnosoitu sairaus, on useammin vakiintunut hoitokontakti julkisessa avosairaanhoidossa. Riskitekijöiden vuoksi lääkärin vastaanotolle pääsy julkisessa avosairaanhoidossa on voinut olla vaikeampaa.

Toisaalta riskitekijöitä on voitu hoitaa julkisella puolella sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien vastaanotoilla ilman diagnoosimerkintää. Samoihin riskitekijöihin vaikutetaan hoidettaessa sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia, mutta riskitekijöiden suhteellinen osuus päädiagnooseista jää pienemmäksi, jos potilailla on jo enemmän todettuja sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia.

On myös huomioitava, että valinnanvapauskokeilua hyödyntävät ovat painottuneet eläkeikäisten nuorimpiin ikäluokkiin, joissa sydän- ja verisuonisairauksia on vähemmän kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Tosin kansansairausdiagnoosin asiakkaat asioivat jonkin verran todennäköisemmin julkisessa avosairaanhoidossa kuin valinnanvapauskokeilussa myös valinnanvapauskokeilun tutkimusseminaarissa esitetyn logistisen regression mukaan, jossa ikäluokan yhteys palvelukäyttöön oli otettu huomioon.

Mielenterveyden häiriöiden osuus diagnooseista on valinnanvapauskokeilussa (3,5 %) samaa luokkaa kuin julkisessa avosairaanhoidossa (3,8 %). Valinnanvapauskokeilussa korostuvat kuitenkin lievemmät häiriöt kuten unihäiriöt, reaktiot vaikeaan elämäntilanteeseen ja ei-elimelliset seksuaaliset toimintahäiriöt. Julkisessa avosairaanhoidossa taas selvästi suurempi osa ryhmän diagnooseista on vaikeiden sairauksien kuten psykoosisairauksien ja dementian diagnooseja.

Valinnanvapauskokeilussa on korostunut myös usein potilaalle herkät aiheet.

Tällaisia ovat olleet esimerkiksi ei-elimelliset seksuaaliset toimintahäiriöt, arpikaljuus, miestyyppinen kaljuuntuminen ja lihavuus, joita diagnooseja kokeiluissa oli enemmän suhteessa julkisen avosairaanhoidon diagnooseihin. Tällaisten aiheiden kanssa voi olla helpompi hakeutua suoraan vastaanotolle kuin ottaa yhteyttä hoidontarpeen arvion kautta. Toisaalta nämä ovat ongelmia, joita usein otetaan esille muiden samanaikaisten asioiden ohella ja saattavat julkisessa avosairaanhoidossa hoidettaessa useammin jäädä rekisteröimättä päädiagnoosina.

Vain lääkäri antaa diagnoosin, mikä voi ylikorostaa eroja kokeilun ja julkisen välillä

Valinnanvapauskokeilun ja julkisen avosairaanhoidon toiminta, sisältö ja kattavuus eroavat, mikä on huomioitava näitä vertailtaessa.

Valinnanvapauskokeilu sisältää vain lääkärikäyntejä. Julkisessa avosairaanhoidossa taas toimivat moniammatilliset tiimit, ja lääkärikäyntejä edeltää pääsääntöisesti sairaanhoitajan tekemä hoidon tarpeen arvio. Samoin fysioterapeuttien suoravastaanottojen hyödyntäminen tukielinvaivoissa on yleistä julkisessa avosairaanhoidossa.

Lääkäri päättää diagnoosista, ja siksi käynneistä muiden ammattilaisten vastaanotoilla ei yleensä tilastoidu diagnoosia. Kuitenkin diagnooseja tilastoituu silloin, kun sairaanhoitaja käyttää lääkärin aiemmin antamaa diagnoosia esimerkiksi pitkäaikaissairauden seurantakäynnillä tai lääkärin konsultaationa antamaa diagnoosia sairaanhoitajan vastaanotolla.

Näistä eroista johtuen tässä analyysissä voi ylikorostua pitkäaikaissairauksien osuus julkisen avosairaanhoidon käynneistä, kun mukana on sairaanhoitajan seuranta- ja ohjauskäyntejä. Vastaavasti analyysi voi aliarvioida infektiodiagnooseja julkisessa avosairaanhoidossa, koska käyntejä on toteutunut ilman diagnoosia sairaanhoitajan vastaanotolla julkisessa avosairaanhoidossa.

Valinnanvapauskokeilu voi auttaa vakavampien tautimuotojen ehkäisyssä

Diagnoosit kuvaavat käyntejä ja niiden tosielämän syitä vain rajallisesti, ja sektoreiden väliset erot hankaloittavat vertailua. Arvioitaessa valinnanvapauskokeilua onkin tarpeen yhdistää diagnooseista saatava tieto muuhun kokeilusta kertyvään tietoon.

Erityisesti eri toimijoiden rekisteritietojen yhdistäminen mahdollistaa valinnanvapauskokeilusta ja julkisesta avosairaanhoidosta alkaneiden asiakaspolkujen ja sektoreiden rakenteellisten erojen huomioimisen käyntisyiden vertailussa. Lisäksi tutkimushaastattelujen ja kansalaiskyselyn tiedot syventävät ymmärrystä niin palvelujärjestelmän osien välisistä eroista kuin kansalaisten hoitoon hakeutumisen ja sektorivalinnan syistä.

Tämän alustavan selvityksen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että valinnanvapauskokeilussa on sen ensimmäisinä kuukausina hoidettu julkista avosairaanhoitoa enemmän lievempiä tautimuotoja tai varhaisvaiheita. Tällaisten tunnistaminen ja hoitaminen on usein olennaista myöhemmin kehittyvien komplikaatioiden estämiseksi.

Parhaimmillaan valinnanvapauskokeilu voi auttaa ehkäisemään ikäihmisillä yleisten tautien kroonistumista tai komplisoitumista.

Kirjoittajat

Tero Kujanpää
erikoistutkija, Kela
tero.kujanpaa@kela.fi

Riina Hiltunen
erikoistutkija, Kela
riina.hiltunen@kela.fi

Diagnoosien erittely

 

Näin tarkastelu tehtiin

Analysoimme valinnanvapauskokeilussa kirjattuja päädiagnooseja kokeilun ensimmäisten 4 kuukauden (1.9.–31.12.2026) ajalta. Vertasimme niitä vastaavana ajankohtana 65 vuotta täyttäneille julkisen perusterveydenhuollon avosairaanhoidon yksilökäynneillä lääkärin tai sairaanhoitajan kirjaamiin diagnoositietoihin.

Kaikkiaan valinnanvapauskokeilussa oli rekisteröity 58 695 diagnoosia. Vastaavasti julkisessa avosairaanhoidossa 811 543 diagnoosia.

ICD-10 luokituksen Z-kategorian koodit jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, koska ne eivät kuvaa sairauksia ja oireita, vaan muita yhteydenottoon vaikuttavia tekijöitä. Z-kategoriaa käytetään eri sektoreilla vaihtelevilla tavoilla.

Lähteitä

Haaga (2026) Valinnanvapauskokeilu ja julkinen perusterveydenhuolto: asiakaskuntien erot ja kokeilun vaikutukset. Tutkimusseminaari 10.4.2026: Valinnanvapauskokeilu puoli vuotta (Kela ja THL).

Hiltunen R., Mikkola, H., Sinervo T. & Haaga T. (2025). Valinnanvapauskokeilusta saadaan pian ensimmäisiä lukuja, mutta vaikutusten arvioinnin kanssa tulee vielä malttaa. Kelan tutkimusblogi 22.10.2025.

Kela (2025). Tietopaketti: 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilun seuranta.