Työterveyshuollon kustannukset vaihtelevat toimialoittain – sairaanhoidon korvausrahoitus on pienentynyt
Työterveyshuollon kustannusrakenne vaihtelee selvästi toimialoittain. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme vuoden 2023 kustannuksia ja rahoitusta toimialoittain sekä sitä, miten ehkäisevän ja sairaanhoidon painotus eroaa.
Edellisessä kirjoituksessa osoitimme, että kustannukset työntekijää kohti ovat alueiden välillä lähes samat, vaikka euromääräiset kustannukset keskittyvät työvoimavaltaisille alueille. Toimialoittain vaihtelu on kuitenkin huomattavasti suurempaa.
Kokonaiskustannus työntekijää kohti voi olla alueittain samantasoinen, vaikka kustannusten rakenne ja kohdentuminen toimialoille vaihtelevat. Eri toimialojen välillä on eroja sekä työterveyshuollon korvausten kohdentumisessa että työnantajien suoraan maksamissa summissa.
Eniten kustannuksia ja korvauksia kohdentuu teollisuuteen
Teollisuudessa kustannusrakenne painottuu ehkäisevään toimintaan, erityisesti teollisuusvaltaisilla alueilla kuten Pohjanmaalla, Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla sekä Satakunnassa. Länsi-Uudellamaalla ja Helsingissä kustannusrakenne heijastaa rahoitus- ja asiantuntijatoimialojen roolia, kun taas esimerkiksi Vantaa-Keravan ja Keski-Uudenmaan alueilla korostuvat kaupan sekä logistiikan toimialat. Euromääräinen kohdentuminen seuraa ensisijaisesti työllisten määrää eikä työntekijäkohtaisia kustannuksia.
Kohdistimme työterveyshuollon kustannukset eri toimialoille ryhmittelemällä Tilastokeskuksen toimialaluokittelun TOL2008-luokituksen 22 toimialaa yhdeksään ryhmään, joissa kussakin on 110 000–480 000 henkilöä. Menetelmä on kuvattu tarkemmin kirjoituksen lopussa. Analyysin tarkkuutta rajoittaa tietopohja: Kelan tiedot perustuvat työnantajien ryhmätasoisiin laskutus- ja suoritetietoihin, eikä palvelutuottajien henkilötason tietoihin ole pääsyä.
Työterveyshuollon kustannukset olivat yhteensä reilut 1,1 miljardia euroa vuonna 2023. Summasta eniten kohdistui teollisuuteen (24 %), sosiaali- ja terveysalalle (19 %) sekä kauppaan ja logistiikkaan (16 %). Vähiten kohdistui hallinto- ja tukipalveluihin (5 %) sekä julkiseen hallintoon ja maanpuolustukseen (5 %). Jakauma vastaa hyvin työllisten määrää näillä toimialoilla.
Työnantajille maksettiin työtulovakuutusrahastosta työterveyshuollon korvauksia 471 miljoonaa euroa. Niistä 72 % (338 miljoonaa euroa) maksettiin ehkäisevästä työterveyshuollosta ja 28 % (133 miljoonaa euroa) sairaanhoidosta.
Toimialoittain työterveyshuollon korvaukset kohdistuivat pitkälti samalla tavalla kuin kokonaiskustannukset. Korvauksista kohdistui eniten teollisuuteen (23 %), sosiaali- ja terveydenhuoltoon (20 %) sekä kauppaan ja logistiikkaan (17 %). Korvauksista vähiten kohdistui hallinto- ja tukipalveluihin (6 %) sekä julkiseen hallintoon ja maanpuolustukseen (6 %).
Toimialojen väliset erot ovat tasoittuneet suhteessa palkansaajarakenteeseen reilussa vuosikymmenessä, mikä johtuu ennen kaikkea sairaanhoidon korvausosuuden pienentymisestä. Työnantajien Kelalle tekemien korvaushakemusten hyväksyttävien kustannusten enimmäismäärät olivat vuonna 2025 henkilöä kohti vajaat 500 euroa.
Työterveyshuollon painopiste on siirtynyt 2009–2023 sairaanhoidosta ehkäisevään työterveyshuoltoon. Sairaanhoidon osuus työnantajille maksettavista korvauksista on laskenut 57 prosentista 28 prosenttiin ja osuus kokonaiskustannuksista 63 prosentista 49 prosenttiin. Sairaanhoidon korvausrahoitus (133 milj. €) on noin kolmanneksen pienempi kuin 2010-luvulla, mikä lisää sen riippuvuutta työnantajien suorasta rahoituksesta.
Toimialakohtaiset erot syntyvät ennen kaikkea työnantajien suorassa rahoituksessa
Tämä näkyy selvästi työntekijäkohtaisissa kustannuksissa eri toimialojen välillä. Työterveyshuollon kokonaiskustannukset olivat keskimäärin 545 euroa henkilöä kohti vuonna 2023. Toimialojen välillä kustannustaso poikkesi kuitenkin huomattavasti, ja erot olivat suurimmillaan useita satoja euroja henkilöä kohti.
Kustannukset olivat korkeimmat rahoitus-ryhmässä, keskimäärin 620 euroa henkilöä kohti, ja matalimmat hallinto- ja tukipalveluissa, 335 euroa henkilöä kohti. Suhde koko maan keskiarvoon vaihteli siten –39 prosentista (+/-210 euroa) +14 prosenttiin (+75 euroa) henkilöä kohti.
Työterveyshuollon sairaanhoidon keskimääräinen kustannus oli 285 euroa henkilöä kohti. Sairaanhoidon kustannusten vaihtelu näkyy suoraan kokonaiskustannusten tasossa.
Suurimmat sairaanhoidon kustannukset olivat rahoituksessa ja informaatiossa, jossa sairaanhoitoon käytettiin keskimäärin 385 euroa henkilöä kohti. Tämä oli noin 100 euroa (+38 %) enemmän kuin koko maan keskiarvo. Pienimmät sairaanhoidon kustannukset olivat hallinto ja tukipalveluissa, 193 euroa henkilöä kohti, eli 92 euroa (–32 %) alle keskiarvon.
Ehkäisevän työterveyshuollon keskimääräinen kustannus oli 279 euroa henkilöä kohti. Ehkäisevien palvelujen kustannukset vaihtelivat toimialoittain sairaanhoitoa vähemmän, mutta erot olivat silti merkittäviä. Suurimmat ehkäisevän työterveyshuollon kustannukset olivat teollisuudessa, jossa kustannuksia kertyi keskimäärin 329 euroa henkilöä kohti, eli noin 50 euroa (+18 %) yli keskiarvon.
Pienimmät kustannukset olivat hallinto ja tukipalveluissa, 168 euroa henkilöä kohti, mikä jäi 111 euroa (–40 %) alle keskiarvon.
Toimialojen väliset työntekijäkohtaiset kustannuserot ovat huomattavia ja kuvaavat osaltaan työvoimakilpailua, jossa erityisesti rahoitus- ja asiantuntija-aloilla panostetaan työterveyshuoltoon keskimääräistä enemmän.
Korvausjärjestelmä tasaa toimialojen välisiä eroja
Kela-korvaukset olivat keskimäärin 162 euroa henkilöä kohti, ja ne vaihtelivat toimialoittain vähemmän kuin kokonaiskustannukset.
Eniten korvauksia maksettiin teollisuudessa (247 euroa henkilöä kohti) ja vähiten hallinto ja tukipalveluissa (153 euroa henkilöä kohti). Ehkäiseviä palveluja korvattiin keskimäärin 188 euroa henkilöä kohti teollisuudessa ja 99 euroa hallinto ja tukipalveluissa. Sairaanhoidon korvaukset olivat keskimäärin 68 euroa henkilöä kohti, korkeimmat rahoituksessa (82 euroa) ja matalimmat teollisuudessa (62 euroa).
Suurin vaihtelu toimialojen välillä syntyy työnantajien suorassa rahoituksessa. Työnantajat maksoivat työterveyshuollon sairaanhoidosta keskimäärin 217 euroa henkilöä kohti, mutta toimialaryhmittäinen vaihtelu oli suuri (130–282 euroa henkilöä kohti). Ehkäisevän työterveyshuollon osalta työnantajien suora rahoitus oli keskimäärin 116 euroa henkilöä kohti, ja vaihteluväli toimialoittain oli 69–141 euroa henkilöä kohti.
Työterveyshuollon ehkäisevän toiminnan piirissä oli 2,09 miljoonaa henkilöä ja työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä 1,95 miljoonaa henkilöä.
Ehkäisevä työterveyshuolto on lakisääteistä ja heijastaa työn riskitekijöitä, jotka korostuvat erityisesti teollisuudessa ja rakentamisessa. Sen sijaan sairaanhoidon sisällyttäminen ja laajuus perustuvat työnantajan harkintaan ja voivat toimia osana työsuhde etua, erityisesti asiantuntija ja rahoitusaloilla.
Tästä syystä erot näkyvät sekä työterveyshuollon kokonaiskustannusten tasossa että ehkäisevän toiminnan ja sairaanhoidon keskinäisessä painotuksessa.
Sairauspoissaolojen kustannukset ovat erityisen korkeita hyväpalkkaisilla aloilla, mikä kannustaa työnantajia panostamaan ennaltaehkäisyyn ja palvelujen nopeaan saatavuuteen.
Palkansaajien sijoittuminen tukee työterveyshuollon kustannusanalyysia
Palkansaajien sijoittuminen tukee havaintoja: kasvu on keskittynyt suuriin maakuntiin sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja rahoitusalalle, kun taas teollisuudessa sekä kaupassa ja logistiikassa palkansaajamäärät ovat vähentyneet.
Vuosina 2009–2023 palkansaajamäärät kasvoivat eniten Pirkanmaalla, Pohjois Pohjanmaalla, Uudellamaalla ja Varsinais Suomessa, kun taas Etelä Savossa ja Kymenlaaksossa kehitys oli päinvastaista.
Ehkäisevän työterveyshuollon merkitys kasvaa – julkisella hallinnolla poikkeava kehitys
Kelan kustannustiedot ovat saatavissa vuoteen 2023 asti. Vuosien 2023–2025 kehitystä voidaan tarkastella Avohilmon potilasrekistereihin perustuvien suoritetietojen avulla.
Rekisteritietojen perusteella työterveyshuollon sairaanhoidon käyttö on vähentynyt hieman, kun taas ehkäisevä toiminta on kasvanut. Vuosina 2023–2025 sairaanhoidon suoritteet vähenivät noin 4 % ja asiakkaiden määrä 3–6 %. Samaan aikaan ehkäisevän työterveyshuollon suoritteet kasvoivat noin 8 %, vaikka ehkäisevän toiminnan asiakasmäärä ei juuri muuttunut. Ehkäisevissä palveluissa kasvu liittyi erityisesti etäkäynteihin, joita oli henkilöä kohti noin 10 % enemmän kuin aiemmin, kun taas sairaanhoidossa etä‑ ja läsnäkäyntien määrät pysyivät lähes ennallaan. Aineisto ei mahdollista kustannusvaikutusten arviointia.
Sairaanhoidon suoritteet vähenivät lähes kaikilla toimialoilla asiakkaiden määrän laskiessa. Joillakin toimialoilla, kuten julkisessa hallinnossa ja maanpuolustuksessa, havaittiin kuitenkin poikkeavaa kehitystä suoritemäärissä.
Ehkäisevän työterveyshuollon käynnit sen sijaan lisääntyivät kaikilla toimialoilla henkilöä kohti, tyypillisesti 4–9 %. Poikkeuksena erottuu julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen toimialaryhmä, jossa ehkäisevän työterveyshuollon käynnit kasvoivat selvästi muita toimialoja enemmän (noin +13 %).
Kehitys heijastaa ennen kaikkea työterveyshuollon painopisteen siirtymistä ehkäisevään toimintaan ja etäpalvelujen yleistymistä, ei niinkään kasvavaa hoidon tarvetta. Muutokset voivat liittyä myös kirjaamis‑ ja luokittelukäytäntöjen muutoksiin tai työpaikkarakenteen kehitykseen. Koska Avohilmoon perustuva aineisto ei sisällä kustannustietoja eikä ole suoraan vertailukelpoinen tämän blogin kustannuslaskelman kanssa, kustannusvaikutuksia ei tässä voida arvioida.
Tietopohjan rajallisuus rajoittaa toimialatason tarkempaa arviointia
Työterveyshuolto rakentuu kahden logiikan varaan: lakisääteiseen ehkäisyyn ja työnantajan harkintaan perustuvaan sairaanhoitoon. Ehkäisevä työterveyshuolto heijastaa työn riskitekijöitä, kun taas sairaanhoidon laajuus liittyy työnantajien valintoihin, työvoimakilpailuun ja poissaolojen kustannuksiin. Siksi erot näkyvät sekä kustannustasossa että ehkäisevän toiminnan ja sairaanhoidon keskinäisessä painotuksessa.
Analyysin tarkkuutta rajoittaa tietopohja. Kelan tiedot perustuvat työnantajien ryhmätasoisiin laskutus ja suoritetietoihin, kun taas THL:n Avohilmo tiedot perustuvat potilasrekistereihin, jotka eivät ole yhteismitallisia, erityisesti etäpalvelujen osalta. Tarkempi arviointi edellyttäisi henkilötason kustannus ja käyttötietoja.
Painopisteen siirtyessä ehkäiseviin palveluihin työterveyshuolto toteuttaa entistä selkeämmin lakisääteistä perustehtäväänsä. Sairaanhoidon korvausosuuden pienentyminen ja työnantajien rahoitusosuuden kasvu ohjaavat kustannuksia erityisesti työvoimavaltaisille toimialoille. Samalla pienille ja keskisuurille työnantajille haasteena on rahoituksen ajoitus: kustannukset maksetaan lähes reaaliaikaisesti, mutta korvaukset ja verovähennykset realisoituvat viiveellä.
Työterveyshuollon aseman arviointi osana työikäisten palvelukokonaisuutta edellyttää jatkossa tiiviimpää tutkimus- ja rekisteriyhteistyötä sekä yhteismitallisia aineistoja.
Kirjoittajat
Timo Hujanen
erikoistutkija, Kela
timo.hujanen@kela.fi
Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, Kela
hennamari.mikkola@kela.fi
Riitta Luoto
tutkimuksen ylilääkäri, Kela | työterveyden professori, Helsingin yliopisto
riitta.luoto@helsinki.fi
Tero Kujanpää
erikoistutkija, Kela
tero.kujanpaa@kela.fi
Lisätietoa
Hujanen Timo, Mikkola Hennamari. Työterveyshuollon palvelujen kustannusten alueelliset erot. Kelan nettityöpapereita 42. Kela 2013.
Kelan työterveyshuoltotilasto 2023
Työ, palkat ja toimeentulo | Tilastokeskus
Työterveyshuollon tilannekuva | Työelämätieto | www.tyoelamatieto.fi. Työterveyslaitos 2006.
Näin tarkastelu tehtiin
Arvioimme työnantajien järjestämän työterveyshuollon voimavarojen kohdentumista pääpiirteittäin kuten raportissa Työterveyshuollon palvelujen kustannusten alueelliset erot (2013).
Hyödynsimme lisäksi Tilastokeskuksen keräämiä palkansaajien ikäryhmittäisiä toimialakohtaisia (TOL 2008) tietoja, väestötietoja ja uusimpia työterveyshuollon tietoja.
Tilastokeskuksen palkansaaja-aineistossa (2,18 miljoonaa henkilöä vuonna 2022) palkansaajat oli ryhmitelty kotikunnan ja heidän työnantajansa valtakunnallisen TOL2008-toimialaluokittelun mukaisesti 22 päätoimialaan, joilla kuvataan työnantajien taloudellisen toiminnan luonnetta. Jotta tietoja voitiin analysoida alue- ja toimialakohtaisesti, kohdistimme aineistoon Kelan työterveyshuoltotilaston (2025) toiminta- ja kustannustiedot toimialoittain (v. 2023).
Oletimme, että tth:n palveluiden piirissä olevien osuus kaikista palkansaajista eli kattavuus vaihtelee toimialoittain. Pääsääntöisesti kattavuutta arvioitiin suhteuttamalla Kelan tth-tilastoon perustuva henkilöiden määrä toimialoittain Tilastokeskuksen palkansaajien toimialakohtaisiin tietoihin. Jos aineistojen toimialakohtaisissa tiedoissa oli puutteita tai poikkeuksellisia eroja, kattavuuden oletettiin vastaavan keskimääräistä kattavuutta (91 %). Pääosin kattavuus vaihteli 60–93 %. Kattavuus oli matalinta mm. majoituksessa ja ravitsemuksessa (67 %) sekä alkutuotannossa (60–62 %), korkeinta rahoituksessa (97 %). Alueelliset suorite- ja kustannustiedot täsmäytettiin vastaamaan Kelan tth-tilaston tietoja.
Analyysia varten pienimpiä ja työterveyshuollon toiminnan näkökulmasta samankaltaisia toimialoja ryhmiteltiin tai jätettiin osa suurimpia TOL2008-luokituksen mukaisiksi. Toimialaryhmissä (yht. 9 kpl) oli jokaisessa 110 000–480 000 henkilöä, vähiten julkisessa hallinnossa ja maanpuolustuksessa sekä eniten teollisuudessa ja alkutuotannossa.
Toimialaryhmät:
- Teollisuuteen ja alkutuotantoon kuuluvat maa-, metsä- ja kalatalous, kaivostoiminta ja louhinta, teollisuus, sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto sekä vesi-, viemäri- ja jätehuolto.
- Kauppaan ja logistiikkaan sisältyvät tukku- ja vähittäiskauppa sekä kuljetus ja varastointi.
- Rahoitus-, kiinteistöt ja informaatio sisältävät rahoitus- ja vakuutustoiminnan, informaation ja viestinnän sekä kiinteistöalan.
- Majoitus, ravitsemus ja kulttuuri ym. sisältävät majoituksen ja ravitsemuksen, taiteen, viihteen ja virkistyksen sekä muut palvelut, kotitaloudet työnantajina, kansainväliset organisaatiot ja tuntemattomat toimialat.
- Julkinen hallinto ja maanpuolustus, koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut, hallinto- ja tukipalvelut sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta ovat TOL2008-luokittelun mukaisia.
Vuonna 2023 Kela hyväksyi työnantajan työterveyshuollon korvattaviksi kustannuksista (enintään 470,50 €/henkilö) ensisijaisesti 60 % (enintään 282,30 €/henkilö) ehkäisevästä työterveyshuollosta. Jos koko enimmäismäärää ei käytetty ehkäisevään työterveyshuoltoon, jäljelle jäävästä osuudesta voitiin korvata (enintään 40 % enimmäismäärästä) sairaanhoidon kustannuksia 50 % (enintään 94,10 €/henkilö).
Analyyseissa ei tarkastella yksityisiä palveluja, yrittäjien työterveyshuoltoa ja työterveyshuollon verotusta. Työnantajat ja yrittäjät voivat saada verovähennyksiä työterveyshuollosta, mutta koska niiden määrä perustuu verottajan tulkintaan, Kelalla ei ole tietoa niiden suuruudesta.
