Valinnanvapauskäynneiltä haetaan nopeaa apua akuutteihin oireisiin, mikä näkyy lääkemääräyksissä

Valinnanvapauskokeilussa on määrätty lääkkeitä erityisesti äkillisiin, arkea selvästi haittaaviin ja helposti havaittaviin oireisiin. Tässä suhteessa lääkemääräykset poikkeavat julkisesta terveydenhuollosta ja valinnanvapauskokeilun ulkopuolisesta yksityisestä terveydenhuollosta.

Eläkeikäiset ovat aiemman Kelan diagnoositarkastelun mukaan hakeutuneet 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeiluun erityisesti sairauksien esiasteiden, lievempien oireiden ja arkaluonteisten vaivojen vuoksi. Laajensimme tässä kirjoituksessa näkökulmaa koskemaan lääkemääräyksiä.

Tarkastelimme valinnanvapauskokeilussa asioineille annettuja lääkemääräyksiä eri terveydenhuollon sektoreilla syys–marraskuussa 2025. Aineistomme koostuu henkilöistä, jotka kävivät valinnanvapauskokeilussa ja saivat lääkemääräyksen joko valinnanvapauskokeilun vastaanotolta, yksityisen sektorin lääkäriltä kokeilun ulkopuolella tai julkisesta terveydenhuollosta.

Tarkasteluaikana valinnanvapauskokeilussa asioi noin 41 000 henkilöä, joista 89 % sai lääkemääräyksen joko julkisesta terveydenhuollosta, valinnanvapauskokeilun vastaanotolta tai muusta yksityisestä terveydenhuollosta. Lääkemääräyksen saaneista kolme neljästä (72 %) sai vähintään yhden lääkemääräyksen valinnanvapauskokeilun vastaanotolta. Joka neljäs (24 %) lääkemääräyksen saaneista sai tarkastelujaksolla kaikki lääkemääräyksensä valinnanvapauskokeilun vastaanotoilta.

Lääkkeitä ihotauteihin, hengityselinten sairauksiin, tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin sekä antibiootteja

Valinnanvapauskokeilun vastaanotoilla määrätyissä lääkkeissä korostuivat muuhun terveydenhuoltoon verrattuna ihotautien lääkkeet, hengityselimiin vaikuttavat lääkkeet, tuki ja liikuntaelinsairauksien lääkkeet ja systeemisesti vaikuttavat infektiolääkkeet, eli tyypillisesti antibiootit.

Akuuttien oireiden hoito korostuu valinnanvapauskokeilussa

Havaintojemme perusteella valinnanvapauskäynneillä korostuivat sen ensi kuukausina lääkkeet, joita käytetään tyypillisesti sellaisiin oireisiin, jotka ovat potilaalle helposti tunnistettavia ja hoitoa edellyttäviä.

Valinnanvapauskokeilun vastaanotoilla potilaille määrättiin ihotautilääkkeitä enemmän kuin samoille asiakkaille muualla terveydenhuollossa. Esimerkiksi bakteeri- tai sienitulehdusten hoitoon tarkoitetut voiteet ja tablettivalmisteet painottuivat kokeiluun. Kokeilussa määrättiin myös sellaisia valmisteita, joita käytetään pitkäaikaisten iho-ongelmien hoitoon, esimerkiksi perusvoiteita ja kortisonivoiteita.

Myös hengitystieoireisiin liittyvät lääkkeet, kuten yskänlääkkeet, tukkoisuutta lievittävät valmisteet ja kortisoninenäsumutteet, olivat yleisempiä valinnanvapauskokeilun vastaanottojen lääkemääräyksissä verrattuna muihin terveydenhuollon sektoreihin.

Tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin liittyvät lääkkeet, kuten etorikoksibi ja kondroitiinivalmisteet, korostuivat valinnanvapauskokeilun lääkemääräyksissä. Julkiseen terveydenhuoltoon verrattuna erityisesti lihas- ja nivelkipujen hoitoon käytettäviä lääkkeitä määrättiin selvästi useammin valinnanvapauskäynneillä.

Sen sijaan yleisimpien kipulääkkeiden, kuten parasetamolin ja ibuprofeenin, määräämisessä ei ollut merkittäviä eroja sektoreiden välillä. Keskushermostoon vaikuttavia vahvoja kipulääkkeitä määrättiin puolestaan useammin julkisessa terveydenhuollossa.

Antibiootteja määrättiin valinnanvapauskokeilun asiakkaille kokeilussa keskimäärin enemmän kuin muussa terveydenhuollossa. Poikkeuksen muodostivat virtsatietulehdusten hoitoon käytettävät antibiootit, joita määrättiin yleisemmin julkisessa terveydenhuollossa.

Havainto ei kuitenkaan sellaisenaan tarkoita, että antibiootteja määrättäisiin yksityisellä järjestelmällisesti herkemmin, vaikka yksittäisissä tilanteissa tämä on mahdollista. Ero johtuu todennäköisesti käyntisyiden jakaumasta eli siitä, millaisia vaivoja potilaat hakeutuvat hoidattamaan eri sektoreilla. Toisaalta yksityisen sektorin osuus antibioottien määräämisessä on kokonaisuudessaan kasvanut viime vuosina.

Kansansairaudet julkisen terveydenhuollon painopisteenä

Valinnanvapauskokeiluun osallistuneiden henkilöiden julkisen terveydenhuollon käynneillä painottuivat lääkemääräysten perusteella pitkäaikaissairaudet, kuten verenpainetauti ja sydänsairaudet. Näiden hoito on luonteeltaan jatkuvaa ja edellyttää säännöllistä seurantaa.

Tämän lisäksi syöpäsairauksien ja veritautien lääkkeitä sekä esimerkiksi glaukooman hoidossa käytettäviä silmälääkkeitä määrättiin selvästi yleisemmin julkisessa ja valinnanvapauskokeilun ulkopuolisessa yksityisessä terveydenhuollossa.

Yli puolet valinnanvapauskokeilussa lääkemääräyksen saaneista potilaista sai vähintään yhden lääkemääräyksen myös julkisesta terveydenhuollosta. Eniten lääkemääräyksiä valinnanvapauskokeilun asiakkaat saivat julkisesta terveydenhuollosta, seuraavaksi eniten valinnanvapauskokeilun vastaanotoilta ja vähiten muusta yksityisestä terveydenhuollosta.

Keskimäärin valinnanvapauskokeilussa kirjoitettiin vähemmän reseptejä potilasta kohden (1,9), kuin julkisessa terveydenhuollossa (2,9) ja muussa yksityisessä terveydenhuollossa (2,2).

Miksi hoito valinnanvapauskokeilussa painottuu akuutteihin oireisiin?

Potilaat hakeutuvat valinnanvapauskokeilun lääkärille usein sellaisissa tilanteissa, joissa oireet vaikuttavat suoraan arkeen ja ovat potilaalle selkeästi tunnistettavia.

Yksi mahdollinen selittävä tekijä on potilaan kokemus: kipu, hengitystieoireet tai iho-oireet vaikuttavat välittömästi arkeen, ja ne koetaan usein kiireellisiksi. Tällöin hoitoon voidaan hakeutua herkemmin, kun toiveena on vaivan nopea helpotus. Toisaalta julkiseen terveydenhuoltoon pääsy on viime aikoina herättänyt keskustelua ja tutkimuksessa on havaittu kehittämisen varaa hoidon jatkuvuudessa, mikä voi osaltaan selittää valinnanvapauskokeilun palvelujen käyttöä ja myös lääkemääräysten eroja.

Myös henkilökohtaisiksi tai kiusallisiksi koetuissa asioissa hoitoon hakeutumisen kynnys voi olla korkea, mikä näkyi esimerkiksi lihavuuslääkkeiden ja erektiolääkkeiden määräämisessä. Tällöin palvelut, joihin hakeutuminen on nopeaa ja vaivatonta, voivat lisätä palvelujen käyttöä ja näkyä myös lääkemääräyksissä.

Monet kansansairaudet, kuten verenpainetauti ja korkea kolesteroli, etenevät pitkään ilman selvästi tuntuvia oireita. Kun vaivat eivät näy arjessa tai vaadi nopeaa reagointia, hoitoa ei ensimmäisten tutkimustulosten perusteella useinkaan haeta valinnanvapauskokeilun lääkärikäynneiltä. Sen sijaan näiden sairauksien hoito painottuu rutiinikäynteihin ja säännölliseen seurantaan julkisessa terveydenhuollossa.

Kokeilussa korvattavien yleislääkärikäyntien määrä on päätetty kaksinkertaistaa vuodelle 2027 kolmesta kuuteen käyntiin kalenterivuodessa. Jatkossa valinnanvapauskokeilun lääkärikäynnit saattavat siten soveltua entistä paremmin myös hoitotasapainon seurantaa vaativien kansansairauksien hoitoon.

Kirjoittajat

Santtu Tuovinen
korkeakouluharjoittelija, Kela

Heini Kari
tutkimuspäällikkö, Kela
heini.kari@kela.fi

Riina Hiltunen
erikoistutkija, Kela
riina.hiltunen@kela.fi