Hoidon jatkuvuus vaatii vielä paljon soten kehittämistä

Hoidon jatkuvuus voi parantaa hoitotuloksia ja vähentää kustannuksia, mutta perusterveydenhuollossa hoitosuhteiden jatkuvuus on rapautunut pidemmällä aikavälillä. Havaitsimme tuoreessa tutkimuksessa, että jatkuvuus on heikentynyt myös yksityisissä lääkäripalveluissa.

Suomalainen perusterveydenhuolto on organisoitu eri tavalla kuin suurimmassa osassa Euroopasta: laajoihin terveyskeskuksiin. Julkisella sektorilla on pitkään ollut hoitoon pääsyn kanssa ongelmia, ja niitä on yritetty ratkaista säätämällä laissa, kuinka pitkään hoitoon pääsy saa kestää.

Viime vuosina perusterveydenhuollossa on kiinnitetty huomioita paitsi hoitoon pääsyyn myös hoitosuhteiden jatkuvuuteen, jossa on myös pitkään kuvattu ongelmia. Tutkimusten perusteella tiedetään, että hoidon jatkuvuus on yleislääkäritoiminnassa yhteydessä parempiin hoitotuloksiin ja kustannusten hillintään. Erikoissairaanhoidossakin on löytynyt yhteyksiä pienempään kuolleisuuteen ja pienempiin kustannuksiin.

Jatkuvuutta onkin peräänkuulutettu kaikkiin terveyspalveluihin. Kansallisesti jatkuvuutta on kuitenkin seurattu vain perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa, missä hoidon jatkuvuus on heikentynyt.

Käännämme tässä kirjoituksessa katseen hoidon jatkuvuuteen yksityisessä terveydenhuollossa ja siihen, mitä hoidon jatkuvuuden parantaminen vaatisi.

Hoidon jatkuvuus heikentynyt yksityisissä lääkäripalveluissa

Analysoimme vastikään julkaistussa tutkimuksessa, miten hoidon jatkuvuus kehittyi yksityisissä lääkäri- ja hammaslääkäripalveluissa Suomessa 20 vuoden aikana (2003–2022). Kattavaa ja pitkän aikavälin tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty hoidon jatkuvuudesta yksityisellä sektorilla.

Tuloksemme osoittavat, että hoidon jatkuvuus on heikentynyt kohtalaisesti yksityisissä lääkäripalveluissa erikoistumattomilla lääkäreillä ja monilla erikoisaloilla kuten ortopediassa, lastentaudeissa ja naistentaudeissa.

Näillä aloilla jatkuvuutta saattaa heikentää se, että merkittävä osa hoidettavista sairauksista on kiireellisiä. Sellaisissa tapauksissa asiakas saattaa valita vastaanottoajan mieluummin mahdollisimman pian kuin tutulle lääkärille.

Yksityisissä hammaslääkäripalveluissa hoidon jatkuvuus oli melko vakaata. Hammaslääkäreillä onkin ollut pitkään käytössä kutsumenettely, jossa asiakas kutsutaan tietyn väliajoin tarkastukseen. Toisaalta käytäntöä on jonkin verran kritisoitu siitä, että se voi luoda tarjoajan luomaa kysyntää ja sitä kautta myös ylihoitoa.

Myös osalla erikoislääkäreistä hoidon jatkuvuus oli heikentynyt vain vähän. Näitä olivat esimerkiksi psykiatrit sekä korva-nenä-kurkkutautien ja yleislääketieteen erikoislääkärit. Eroihin voi vaikuttaa hoitosuhteen erilainen merkitys eri aloilla sekä hoidon vaatimat toistuvat käynnit ja yksityinen sairauskuluvakuutus.

Hoidon jatkuvuus on tutkimuksemme mukaan heikompaa niillä potilailla, jotka asuivat yliopistosairaalakaupungissa, olivat nuoria tai käyttivät paljon etäpalveluita.

Yliopistosairaalapaikkakunnilla lääkäreitä on eniten. Kaupungistumisella ja digitalisaatiolla voi siis olla oma vaikutuksensa hoidon jatkuvuuden heikkenemiseen. Toisaalta etäpalvelut voivat myös tukea hoidon jatkuvuutta ja sopivat parhaiten kontakteihin, joissa lääkäri ja potilas jo valmiiksi tuntevat toisensa.

Omalääkärimalleilla hoitosuhteisiin jatkuvuutta

Hoidon jatkuvuuden kehittämiseksi hallitus on käynnistänyt valtakunnallisen omalääkäriohjelman. Monilla hyvinvointialueilla onkin jo rakennettu perusterveydenhuoltoon erilaisia omalääkärimalleja ja toisilla niitä suunnitellaan.

Perusterveydenhuoltoon näyttääkin parhaillaan kehittyvän rakenteita, jotka mahdollistavat parempaa jatkuvuutta. Toisaalta hoidon jatkuvuus ei vielä toteudu sillä, että tietyn alueen asukkaalle muodollisesti nimetään omalääkäri.

Monikanavaisessa järjestelmässämme merkittävän osan palveluista tuottavat muut toimijat kuin hyvinvointialueet. Tilastojen mukaan noin 2,1 miljoonaa ihmistä kuuluu työterveyspalveluiden piiriin, ja yli 1,3 miljoonalla suomalaisella on yksityinen sairauskuluvakuutus. Varsinkin työikäiset ovat selvästi vähentäneet perusterveydenhuollossa asiointia viime vuosikymmeninä.

Hoidon jatkuvuutta olisikin tarpeen tarkastella koko palvelujärjestelmän tasolla. Aiempina vuosina myönteisiä tuloksia saatiin myös Kelan omalääkärikokeilusta. 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilussa ensimmäisten kuukausien aikana yli 60 % kaksi kertaa käyneistä asiakkaista oli valinnut saman lääkärin. Kokeilun edetessä saamme tietoa siitä, minkälaisia asiakaspolkuja perusterveydenhuollossa muodostuu vuosina 2025–2027.

Hoidon jatkuvuus edellyttää myös hyvän asiakaskokemuksen, tiedonkulun ja prosessien jatkuvuutta

Hoitosuhteiden lisäksi hoidon jatkuvuuteen kuuluvat myös tiedonkulku ja sujuvat hoitoprosessit. Hoitoketjuissa pitää huomioida eri toimijat, jotta hoito muodostuisi potilaalle eheäksi kokonaisuudeksi.

Hyvinvointialueilla on panostettu organisaatioiden sisäiseen yhteistyöhön erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen välillä. Kuitenkin esimerkiksi työterveyshuollon ja hyvinvointialueiden suunnitelmallinen yhteistyö on jäänyt vähäiseksi.

Tiedonkulkua on pyritty parantamaan hyvinvointialueiden yhteisillä potilastietojärjestelmillä. Nämä kuitenkin kattavat vain organisaation sisäisen toiminnan.

Eri palveluntuottajien välisen tiedonkulun ongelmat voisi selättää kehittämällä potilastietojärjestelmiä hyödyntämään kansallisen Kanta-järjestelmän tietoja vielä nykyistä paremmin.

Myös Kanta-palveluiden kehittäminen on tärkeää. Hyvä esimerkki tiedonkulun parantamisesta on vaiheittain käyttöön otettava Kanta-lääkityslista, jonka odotetaan parantavan lääkitysturvallisuutta ja helpottavan ajantasaisen lääkityksen seuraamista.

Potilaslähtöinen hoitoon hakeutuminen on omiaan tukemaan hoitosuhdetta. Kun ihmisten hoitotiedot ovat terveydenhuollon ammattilaisten käytettävissä ja yhteistyö organisaatioiden välillä sujuu, voivat ihmiset valita itselleen sopivimman väylän hoitoon.

Kirjoittajat

Tero Kujanpää
tutkijalääkäri, Kela
tero.kujanpaa@kela.fi

Mikko Nurminen
erikoistutkija, Kela
mikko.nurminen@kela.fi

Riitta Luoto
ylilääkäri, Kela; professori, Helsingin yliopisto
riitta.luoto@kela.fi

Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, Kela
hennamari.mikkola@kela.fi

Lisätietoa

Finanssiala (2025). Tilasto: sairauskuluvakuutus 2016-06/2025. Finanssiala 20.10.2025.

Kela (2025). Kelan sairausvakuutustilasto 2024.

Kela (2025). Kelan työterveyshuoltotilasto 2023.

Kujanpää, T., Nurminen, M., Luoto, R., & Mikkola, H. (2026). Hoitosuhteiden jatkuvuuden muutostrendit ja jatkuvuuteen yhteydessä olevat tekijät yksityisissä lääkäri- ja hammaslääkäripalveluissa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 63(1), 225-239. DOI: doi.org/10.23990/sa.156702

Omalääkäriohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriö.

THL (2023). Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa 2022. Tilastoraportti 16/2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 28.4.2023.