Tutkimusprofessori: Kun työikäinen väestö vähentyy, työkyvyn ylläpito on entistä kriittisempää
Kelan tuore tutkimusprofessori Jenni Blomgren tutkii yhteiskunnallisesti tärkeitä aiheita, kuten sairauspoissaoloja, työkyvyttömyyseläkkeitä ja terveyspalveluiden käyttöä. Eri väestöryhmien hyvinvointia on seurattava kokonaisuutena nyt, kun sekä etuus- että palvelujärjestelmä ovat voimakkaassa muutoksessa.
Kelan tutkimuspäällikköä Jenni Blomgrenia kiinnostaa työkyky, moneltakin kantilta. Yhtäältä siksi, että se on yhteydessä ihmisten terveyteen, kansanterveyden kehitykseen ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten työelämän muutokseen. Toisaalta siksi, että työkyky on aina suhteellinen käsite.
– Työkyky määritellään ihmisen voimavarojen ja työn vaatimusten tasapainona. Voimavaroihin kuuluvat esimerkiksi terveys ja toimintakyky, mutta moniulotteisemmin myös osaaminen sekä työpaikkaan ja lähiyhteisöön liittyvät tekijät.
Siinä missä fyysisessä työssä jalka paketissa aiheuttaa työkyvyttömyyden, toimistotyössä se ei välttämättä ole ongelma.
Blomgren on yksi Kelan kolmesta uudesta tutkimusprofessorista. Tutkijaksi Kelaan Blomgren päätyi 14 vuotta sitten, koska tilausta oli väestöryhmien hyvinvointieroihin liittyvälle tutkimukselle.
Blomgrenin tutkimus on viime vuosina keskittynyt etupäässä sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden teemoihin sekä terveyspalveluiden käyttöön. Kiinnostus väestöryhmien terveys- ja hyvinvointieroihin on kulkenut mukana läpi työuran.
Mielenterveyden vaikutukset työkykyyn on otettava vakavasti
Työn keskimääräinen psyykkinen kuormitus on kasvanut vähitellen työelämän muututtua ja fyysisten työtehtävien vähennyttyä, kun palvelu- ja tietotyö ovat yleistyneet. Samalla työkyvyttömyyttä aiheuttavien tai siihen liittyvien sairauksien jakauma ja painotukset ovat keikahtaneet.
Vuosikymmenten saatossa tuki- ja liikuntaelinvaivojen ohitse ovat kivunneet psyykkinen työkyky ja mielenterveys.
Blomgren painottaa työkyvyn merkitystä erityisesti nyt, kun puhutaan kestävyysvajeesta, työvoiman riittävyydestä ja mielenterveyden heikentymiseen perustuvan työkyvyttömyyden lisääntymisestä.
Työikäisen väestön vähentyessä on entistä kriittisempää pitää yllä työssä olevan ja potentiaalisen työvoiman työkykyä.
– Työkykyisyys varmistaa yhteiskunnan toimivuuden. Ihmisten työkykyä on tuettava, jotta kaikki potentiaalinen työpanos saadaan käyttöön. Erityisen huolestuttavia ovat nykyiset mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot.
Blomgrenin ja Kelan tutkimuksen yksi tavoite on löytää tapoja parantaa työikäisten työkykyä ja ehkäistä ennenaikaista eläköitymistä.
Parhaimmillaan tutkimuksen avulla löydetään tekijöitä ja tukitoimia, joiden avulla kehityskulkuja on mahdollista kääntää tai hidastaa.
Laajat rekisteriaineistot paljastavat uusia yhteyksiä
Tutkimustyön pohjaksi tarvitaan laajoja kansallisia rekisteriaineistoja väestön sosiodemografisista taustatekijöistä ja tietoa erilaisten etuuksien, kuten työkyvyttömyysetuuksien, käytöstä ja terveyspalveluista.
– Laajat tietovarantomme mahdollistavat hienojen aineistokokonaisuuksien rakentamisen ja hyödyntämisen tutkimuskäyttöön. Aineistot myös paljastavat aina uusia yhteyksiä.
Blomgrenin tutkimuksen näkökulmia ovat usein väestöryhmien, kuten ikäryhmien tai sosioekonomisten ryhmien, väliset hyvinvointierot. Erot terveyspalveluiden käytössä kytkeytyvät terveyteen ja sosioekonomisen aseman määrittämiin mahdollisuuksiin käyttää palveluita.
Väestöryhmien välisten erojen tutkiminen auttaa rakentamaan yhdenvertaista etuus- ja palvelujärjestelmää.
– Minua kiinnostaa terveyspalveluiden käytön yhteys työkykyyn sekä toisaalta palveluiden ja etuuksien kokonaisuus. Miten terveyspalvelut tukevat ihmisten työkykyä, tai mikä on palveluiden rooli työkyvyn ylläpidossa?
Vaikka henkilö saisi useita eri etuuksia ja rahallinen tilanne olisi turvattu, hän saattaa silti tarvita apua, jolloin terveys- ja sosiaalipalvelut nousevat ratkaisevaan rooliin.
Tutkimustietoa tarvitaan palveluiden ja etuuksien kokonaisuudesta
Erityisen tärkeää on Blomgrenin mielestä tuottaa tutkimustietoa siitä, miten hyvinvointialueiden järjestämät palvelut toimivat, mikä on niiden yhteys etuuksien käyttöön ja miltä etuuksien ja palveluiden kokonaisuus tällä hetkellä näyttää eri puolilla Suomea.
– Eri väestöryhmien hyvinvointia on seurattava kokonaisuutena nyt, kun sekä etuus- että palvelujärjestelmä ovat voimakkaassa muutoksessa.
Tutkimuksen näkökulmasta tarvitaan kansallisesti kattavia, luotettavia ja yhteismitallisia yksilötason rekisteritietoja palveluiden ja etuuksien käytöstä sekä erilaisista henkilöitä kuvaavista muista tekijöistä.
– Tutkimustyöllä voidaan kehittää palvelu- ja etuusjärjestelmää yhä kustannustehokkaampaan, kannustavampaan ja asiakkaita hyödyttävämpään suuntaan.
Lisätietoa
Kela nimitti kolme tutkimusprofessoria
Työkyvyttömyysetuudet ja sosioekonominen asema vuosina 2010–2023
