Mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen kasvu jatkuu – kehityksen taustalla useita yhtä aikaa vaikuttavia tekijöitä
Mielenterveyden häiriöstä johtuvat sairauspoissaolot ovat yleistyneet lähes yhtäjaksoisesti jo usean vuoden ajan. Mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa saavat useimmin noin kolmekymppiset naiset. Ahdistuneisuushäiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat viime vuosina jatkaneet kasvuaan samalla kun masennuksesta johtuvien poissaolojen kasvu näyttäisi tyrehtyneen.
Mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kasvu on ollut voimakasta ja lähes yhtäjaksoista vuoden 2016 jälkeen. Kasvu jatkui edelleen vuonna 2023, jolloin jo yli 100 000 henkilöä sai sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriön perusteella.
Väestöön suhteutettuna tuo runsas 100 000 henkilöä tarkoittaa noin kolmea prosenttia työikäisistä ei-eläkkeellä olevista suomalaisista.
Kela korvaa sairauspäivärahalla työikäisten suhteellisen pitkiä, vähintään kymmenen arkipäivää kestäviä sairauspoissaoloja.
Mielenterveyden häiriöihin perustuvat sairauspoissaolot ovat erityisen yleisiä noin kolmekymppisillä naisilla
Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat yleisiä erityisesti 25-44-vuotiailla naisilla. Kaikkein yleisimmin mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa ovat viime vuosina saaneet 25–34-vuotiaat naiset. Heistä jo 5,5 % sai mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa vähintään yhdeltä päivältä vuoden 2023 aikana. Tässä ryhmässä myös viimeaikainen kasvu on ollut voimakkainta.
Siten mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot samoin kuin niiden yleistyminen näyttävät koskevan erityisesti perheellistymisikäisiä naisia, joilla on samanaikaisesti myös paineita vakiinnuttaa asemaansa työmarkkinoilla. Kuitenkin myös 35–44-vuotiailla naisilla mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat lähes yhtä yleisiä.
Kaikkein nuorimmassa ikäryhmässä, 16–24-vuotialla, kasvu on ollut pitkällä aikavälillä suhteellisesti voimakkainta. Tämän ikäisistä suuri osa ei kuitenkaan ole vielä siirtynyt työmarkkinoille, minkä vuoksi sairauspäivärahaetuutta ei ole samassa määrin tarvittu ja sairauspäivärahaa saaneiden osuus jää matalammaksi kuin vanhemmilla ikäryhmillä.
Miehillä on selvästi naisia harvemmin mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja. Kuitenkin vuoden 2016 jälkeinen yleinen kasvutrendi on kaikkiaan ollut selkeä myös miehillä. Vuonna 2023 kasvu ei miehillä kuitenkaan enää jatkunut. Myös miehistä mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa saavat useimmin 25–34-vuotiaat.
Kun verrataan vuosia 2016 ja 2023, mielenterveysperusteisen sairauspäivärahan saaminen on kaikkiaan yleistynyt naisilla suhteellisesti 78 % ja miehilläkin 53 %. Naisten ja miesten välinen ero on samalla entisestään kasvanut.
Ahdistuneisuushäiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat yleistyneet jo vuosia
Mielenterveyden häiriöistä erityisesti ahdistuneisuushäiriöt ovat yleistyneet sairauspäivärahan syynä jyrkästi vuoden 2016 jälkeen. Vuoteen 2019 saakka myös masennushäiriöt yleistyivät suunnilleen samaa tahtia, mutta sen jälkeen masennuksen kasvu on tyrehtynyt samalla kun ahdistuneisuushäiriöiden jyrkkä kasvu on jatkunut.
Ahdistuneisuushäiriöillä tarkoitetaan tässä ICD-10-tautiluokituksen diagnooseja F40–48. Masennushäiriöiksi on puolestaan luettu tautiluokituksen diagnoosit F32–33.
50 000 henkilöä eli noin 1,5 % työikäisistä sai sairauspäivärahaa ahdistuneisuushäiriön diagnoosilla vuonna 2023. 25–34-vuotiaista naisista saajia oli jopa 3 %, ja 35–44-vuotiastakin naisista lähes yhtä suuri osuus. Jyrkintä ahdistuneisuushäiriöiden kasvu on vuoden 2016 jälkeen ollut nimenomaan 25–34-vuotiailla.
Ahdistuneisuushäiriöt ovat sairauspäivärahan syynä yleistyneet myös miehillä kaikissa ikäryhmissä. Miehillä ahdistuneisuushäiriöt tosin juuri ja juuri ohittivat masennushäiriöt vasta vuonna 2023. Miehilläkin ahdistuneisuushäiriöiden kasvu on ollut suurinta 25–34-vuotiailla.
Vuonna 2019 tuli voimaan ahdistuneisuushäiriöiden Käypä hoito -suositus. Masennuksen kasvun tyrehtyminen vuoden 2019 jälkeen saattaa osin johtua siitä, että hoitosuosituksen myötä masennukseen ja ahdistukseen liittyvää, usein hankalasti eroteltavaa oireilua on alettu aiempaa useammin määrittää nimenomaan ahdistuneisuushäiriöiden ryhmään kuuluvaksi sairaudeksi.
Myös uni- ja syömishäiriöt ovat viime vuosina selvästi yleistyneet sairauspäivärahan perusteena, vaikka tämä ryhmä jääkin kauas ahdistuneisuus- ja masennushäiriöiden taakse sairauspäivärahan saajamäärissä mitattuna.
Mielenterveysperusteisiin sairauspoissaoloihin menetetään yli 20 000 henkilötyövuotta
Kela korvasi vuonna 2023 yhteensä 5,4 miljoonaa mielenterveyden häiriöihin perustuvaa sairauspäivärahapäivää, joista koitui etuuskuluja noin 300 miljoonaa euroa. Päivärahaa maksetaan pääsääntöisesti kuudelta päivältä viikossa ja noin 300 päivältä vuodessa, joten 5,4 miljoonaa päivärahapäivää vastaa karkeasti laskien noin 18 000 henkilötyövuoden menetystä vuoden 2023 aikana.
Jos mukaan haarukoidaan myös alkaneita mielenterveysperusteisia sairauspäivärahakausia edeltäneet omavastuuajat, nousee menetetty työaika yhteensä yli 20 000 henkilötyövuoteen.
Mielenterveysongelmien aiheuttama sairauspoissaolokuorma on kuitenkin vielä tätä suurempi. Mielenterveyden häiriöiden perusteella maksetaan yleisesti myös osasairauspäivärahaa, jota ei tässä ole tarkasteltu. Laskelma ei myöskään huomioi niitä lyhyitä poissaoloja, jotka eivät ylitä sairauspäivärahan omavastuuaikaa ja jotka eivät siten näy lainkaan alkaneiden sairauspäivärahakausien kautta.
Kaikkiaan mielenterveyden häiriöiden kokonaiskuorma yhteiskunnalle on tietenkin paljon tätä sairauspoissaoloihin keskittyvää tarkastelua suurempi.
Mielenterveysoireilun lisääntymistä on havaittu useissa tutkimuksissa
Useat tutkimukset ovat tuoneet samankaltaista viestiä mielenterveyden häiriöiden yleistymisestä ja mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden kasvusta niin nuorilla kuin työelämässä jo olevilla.
Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyn mukaan nuorten ahdistuneisuusoireilu on lisääntynyt etenkin tytöillä. Tilastokeskuksen työolotutkimuksessa eritoten nuoret naiset raportoivat yhä enemmän työssä haittaavaa kiirettä, kuormittuneisuutta ja työn henkistä raskautta.
Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksen mukaan työpäivästään hyvin palautuvien osuus on viime vuosina laskenut ja työkykynsä alentuneeksi arvioivien osuus on kasvanut kunta-alalla. THL:n Terve Suomi -väestötutkimuksen mukaan psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus on selvästi noussut vuosien 2018 ja 2022 välillä.
Kelan sairauspäivärahan kautta näkyvä mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden kasvu on kuitenkin ollut poikkeuksellisen voimakasta muuhun tutkimustietoon verrattaessa.
Miksi mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot yleistyvät?
Mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen kasvu johtuu useista yhtäaikaisista samaan suuntaan vaikuttavista tekijöistä. Kasvun taustalla on ainakin seuraavia kehityskulkuja:
Mielenterveysongelmia koskeva stigma on vähentynyt. Mielenterveysasioista puhutaan yhä enemmän ja mielenterveyden ongelmia hävetään yhä harvemmin. Stigman väheneminen johtaa yhä useammin myös mielenterveysoireilun esiin tuomiseen ja hoitoon hakeutumiseen.
Työelämän psyykkinen kuormittavuus on kasvanut. Yhteiskunnassa on pitkään jatkunut kehitys, jossa tieto- ja ihmissuhdetyö on korvannut fyysisiä töitä, ja fyysisiinkin työtehtäviin on alkanut sisältyä yhä enemmän tietotyön elementtejä. Muun muassa jatkuva informaatiotulva, työtehtävien sirpaloituminen ja kiireen kokemukset asettavat kasvavia haasteita psyykkiselle työkyvylle.
Työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen haasteiden koetaan lisääntyneen. Yhä suurempi osa työikäisistä kokee haasteita suoriutua toivomallaan tavalla sekä työelämän että yksityiselämän vaatimuksista. Ajankäytön pirstaloituminen ja tietotulva koskevat kasvavassa määrin niin työ- kuin yksityiselämääkin.
Laajemmat yhteiskunnalliset kuormitustekijät. Viime vuosina toisiaan ovat seuranneet useat peräkkäiset ja päällekkäiset yhteiskunnalliset uhat ja kriisit, jotka kuormittavat monen jaksamista. Tällaisia ovat ainakin ilmastonmuutos, koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, inflaatio ja kustannusten kasvusta johtuvat taloushuolet.
Nuorten pärjäämisen paineet ja odotukset ovat kasvaneet. Nuoret kokevat kasvavassa määrin epävarmuutta ja heillä on yhä aikaisemmin paineita löytää oma polkunsa ja paikkansa yhteiskunnassa. Sosiaalinen media osaltaan lietsoo nuorten suorituspaineita.
Mielenterveysoireilu on osin saattanut medikalisoitua. Samalla kun mielenterveyttä koskeva puhe on yleistynyt ja stigma hälventynyt, normaaliin elämään kuuluvia mielialan vaihteluita ja kuormittuneisuutta on saatettu aiempaa useammin tulkita hoitoa vaativiksi mielenterveyden häiriöiksi.
Mielenterveyden häiriöt ovat yhteydessä myös muuhun terveydentilaan ja elintapoihin. Muun muassa sekä somaattiset unihäiriöt että unettomuus ovat lisääntyneet. Myös liikkumattomuus, ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet ja voivat aiheuttaa ja pahentaa mielenterveyden häiriöitä.
Digitaalisuuden ja älylaitteiden yleistymistä on viime vuosina alettu pitää osasyyllisenä mielenterveyden ongelmille. Mekanismit voivat liittyä muun muassa vireystilan häiriintymiseen, aktiivisemman ajankäytön korvaantumiseen sekä tapariippuvuuden ja sosiaalisen median psykologisiin riskeihin. Haitat voivat korostua nuorilla, mutta ne koskevat myös aikuisia.
Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat yhteydessä myös työllisyyteen. Työllisyysaste on viime vuosina pääsääntöisesti kasvanut koronapandemian aiheuttamaa notkahdusta lukuun ottamatta. Korkean työllisyyden aikana sairauspoissaoloja on enemmän, kun työssä olevat eivät pelkää työpaikkansa menettämistä ja uskaltavat sairastaa. Lisäksi korkean työllisyyden aikana työmarkkinat vetävät aiempaa enemmän myös työkykyongelmista kärsiviä, mikä osaltaan näkyy sairauspoissaolojen kasvuna.
Mitä mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi pitäisi tehdä?
Mielenterveyden häiriöistä johtuvan työkyvyttömyyden vähentämiseksi tarvitaan etenkin monialaisia, ongelmien juurisyihin vaikuttavia ennaltaehkäiseviä toimia. Ennaltaehkäisevät toimet voivat vähentää mielenterveysongelmien ilmaantumista.
Lisäksi tarvitaan tehokkaita palvelujärjestelmän korjaavia toimia, jotka voivat lyhentää jo ilmenneiden mielenterveysongelmien kestoa. Esitämme seuraavassa joitakin keinoja mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi:
Psyykkistä työkuormaa pitää keventää. Työstä aiheutuvaa psyykkistä kuormaa pitää hallita nykyistä paremmin työpaikoilla ja erilaisissa työtehtävissä. Huomiota on kiinnitettävä muun muassa informaatiotulvaan ja työn pirstaloitumisen hallintaan sekä hyvään johtamiseen ja riittävään resursointiin. Työntekijöiden psyykkistä työkykyä on tuettava varhaisilla keinoilla ja työstä palautumisen edistämisellä.
Lasten ja nuorten hyvinvointiin pitää panostaa. Lasten ja nuorten kasvuoloja on tuettava jo varhain, ja perheiden taloudellinen tilanne ja tarvittavat palvelut on turvattava. Lasten ja nuorten tukeminen vaikuttaa pidemmällä aikavälillä työikäisten sairauspoissaoloihin.
Väestön terveellisiä elintapoja pitää edistää. Hyvää mielenterveyttä tukee yleinen väestön terveyden ja terveellisten elintapojen edistäminen. Tässä on paljon vastuuta yksilöillä itsellään, mutta myös esimerkiksi työnantajilla on monenlaisia mahdollisuuksia tukea työntekijöiden terveellisiä elintapoja.
Varhaista tukea tarjoavat mielenterveyspalvelut pitää saada kuntoon. Varhaisella tuella voidaan ennaltaehkäistä mielenterveyden häiriöiden syvenemistä ja muuttumista pitkäkestoiseksi toimintakyvyttömyydeksi. Psykososiaalisia hoitoja ja niiden saatavuutta olisi kehitettävä kokonaisuutena, ja perusterveydenhuollossa olisi varmistettava tarvittavien mielenterveyspalveluiden saatavuus. Lyhytterapiaa tulisi olla saatavilla aikaisemmin ja nykyistä helpommin.
Väestön mielenterveystaitoja kannattaisi tukea laaja-alaisesti. Suomessa olisi hyvä käydä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua mielen hyvinvoinnista ja sen tukemisesta sekä psyykkisen kuormittuneisuuden hallinnasta.
Suomalaisten mielenterveyttä olisi tuettava yhteistyössä eri sektoreiden keinoin, jotta kehityksen suunta saadaan käännettyä. Näihin talkoisiin tarvitaan mukaan niin kansalaisia, työelämää kuin koko yhteiskuntaakin.
Kirjoittajat
Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
X @JenniBlomgren
jenni.blomgren@kela.fi
Riku Perhoniemi
tutkija, Kela
X @perhonir
riku.perhoniemi@kela.fi
Lue lisää
Blomgren Jenni (2023): Sairauspäivärahat jatkavat kasvu-uralla – vuonna 2022 koronavirus näkyi aiempaa selvemmin sairauspäivärahaa saaneiden määrässä | Kelan tietotarjotin. Kelan tutkimusblogi 9.2.2023.
Perhoniemi Riku, Blomgren Jenni (2023): Psykiatriset unihäiriöt yleistyivät pitkien sairauspoissaolojen syynä 2010–2022 | Kelan tietotarjotin. Kelan tutkimusblogi 22.3.2023.
