Sairauspäivärahaa pitkään saavat osallistuvat harvoin kuntoutukseen
Pitkät sairauspoissaolot aiheuttavat suuria kustannuksia ja lisäävät riskiä jäädä pois työelämästä. Sairauspäivärahaa saavien työkykyä pitää siksi pyrkiä tehokkaasti tukemaan ja palauttamaan. Tuoreen tutkimuksemme mukaan kuitenkin vain harva pitkillä sairauspäivärahakausilla olleista osallistui kuntoutukseen.
Työkyvyn heikkenemiseen on puututtava varhaisessa vaiheessa, jotta toistuvista ja pitkittyvistä sairauspoissaoloista alkava polku ei johda työkyvyttömyyseläkkeelle. Sairauspoissaolojen pitkittymisen seurantaan onkin rakennettu tarkistuspisteitä, joiden tavoitteena on havahduttaa muun muassa Kela ja työnantajat kuntoutustarpeen selvittelyyn ja työhön palaamiseen tähtäävien toimien pohtimiseen:
- Työnantajan on ilmoitettava sairauspoissaoloista työterveyshuoltoon viimeistään 30 työkyvyttömyyspäivän jälkeen.
- Sairauspäivärahaa on haettava Kelasta kahden kuukauden eli noin 60 vuorokauden sisällä sairauspoissaolon alkamisesta.
- Kelan on selvitettävä kuntoutustarve viimeistään 60 sairauspäivärahapäivän ylittyessä.
- Työterveyshuollon lausunto työkyvystä ja työssä jatkamisen mahdollisuuksista on toimitettava Kelaan, jotta sairauspäivärahaa voidaan maksaa yli 90 päivärahapäivältä.
- Myös 150 ja 230 sairauspäivärahapäivän ylittyessä jatkuu tarvittaessa työssä jatkamisen mahdollisuuksien ja kuntoutustarpeen selvittely.
Suuri osa tarkistuspisteistä liittyy kuntoutustarpeen selvittämiseen. Selvitimme tuoreessa tutkimuksessamme, missä määrin eripituisilla sairauspäivärahakausilla olleet osallistuvat kuntoutukseen. Tutkimus toteutettiin valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan määrärahoilla rahoitetussa hankkeessa.
Seurasimme tutkimuksessamme henkilöitä, joille kertyi saman sairauspäivärahan enimmäisajan eli noin kahden vuoden sisällä vähintään 60, 90, 150 tai 230 sairauspäivärahapäivää.
Kuntoutukseen osallistui verrattain harva sairauspäivärahan tarkistuspisteitä ylittäneistä
Viimeistään 60. sairauspäivärahapäivään mennessä kuntoutukseen osallistui noin viisi prosenttia sairauspäivärahakauden aloittaneista, kun Kelan ja työeläkelaitosten järjestämä kuntoutus laskettiin yhteen. Tarkastelu koskee vuonna 2014 uuden sairauspäivärahakauden aloittaneita henkilöitä.
Osuus nousi tarkistuspisteestä seuraavaan niin, että 230. päivärahapäivään mennessä kuntoutukseen osallistuneita oli 15 prosenttia. Toisin sanoen hyvin pitkäänkin sairauspäivärahalla olleista vain joka seitsemäs oli osallistunut Kelan tai työeläkelaitosten korvaamaan kuntoutukseen päivärahakauden alkamisen jälkeen.
Valtaosa kuntoutuksesta oli Kelan järjestämää kuntoutusta – yleisimmin Kelan harkinnanvaraista kuntoutusta. Työeläkekuntoutuksessa olleiden osuudet jäivät pieniksi.
Kuntoutukseen osallistuneiden osuus kasvoi tasaisesti tarkistuspisteen ohittamisen jälkeen
Seurasimme sairauspäivärahakausien tarkistuspisteitä ylittäneiden kuntoutukseen osallistumista myös 12 kuukautta kustakin tarkistuspisteestä eteenpäin. Kuntoutukseen jossain vaiheessa osallistuneiden osuus kasvoi melko tasaisesti 60 sairauspäivärahapäivän tarkistuspisteen ylittymisen jälkeen – selkeitä hyppäyksiä kuntoutukseen osallistuneiden osuudessa ei havaittu.
On huomattava, että vaikka 60 päivän tarkistuspisteen ylittymisen jälkeen suuri osa henkilöistä on jatkanut vähintään jonkin aikaa sairauspäivärahalla, osa on jo voinut palata ansiotyöhön tai siirtyä muihin työmarkkinatiloihin. Osa kuntoutukseen osallistuneistakin on siis voinut olla sairauspäivärahakauden jatkumisen sijaan jo työelämässä kuntoutukseen osallistuessaan.
Yllä oleva kuvio myös havainnollistaa eri kuntoutusmuotojen ajoittumista. Kelan korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaan samoin kuin Kelan harkinnanvaraiseen kuntoutukseen osallistuttiin muita kuntoutusmuotoja varhaisemmassa vaiheessa – niitä on käytetty verrattain paljon jo seurannan alussa.
Työeläkekuntoutus, joka on työeläkelaitosten järjestämää ammatillista kuntoutusta, puolestaan alkoi keskimäärin melko myöhään. Työeläkekuntoutus kuitenkin nousi seurannan aikana lopulta merkittävämmäksi kuin Kelan ammatillinen kuntoutus. Työeläkekuntoutus alkoi monella vasta sairauspäivärahan enimmäisajan päättymisen jälkeen.
Kuntoutukseen osallistumista on syytä lisätä
Työkykyä voidaan tukea muun muassa oikea-aikaisella ja vaikuttavalla kuntoutuksella. Tulostemme perusteella näyttää siltä, että pitkään sairauspäivärahalla olleiden kuntoutukseen ohjaamista ja osallistumista olisi syytä kasvattaa. Pitkällä sairauspäivärahakaudella olevien työkyvyn heikkenemiseen tulee puuttua varhaisessa vaiheessa, koska silloin voi vielä olla mahdollista ehkäistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä.
Tuloksemme kuntoutuksen vähäisyydestä ovat yhdenmukaisia tuoreen masennuksen vuoksi Kelan työkyvyttömyyseläkettä hakeneita koskevan tutkimuksen kanssa. Kyseisessä tutkimuksessa havaittiin, että kuntoutuspsykoterapiaa oli hyödynnetty vain harvoin ennen työkyvyttömyyseläkkeen hakemista.
Edellä tarkastelimme vuonna 2014 sairauspäivärahakauden aloittaneita. Kuntoutuksessa olleiden kumulatiiviset osuudet olivat kuitenkin hieman suuremmat vuonna 2017 sairauspäivärahakauden aloittaneita. Esimerkiksi 230 sairauspäivärahapäivän ylittymiseen mennessä kuntoutukseen osallistuneiden osuus oli vuonna 2017 päivärahakauden aloittaneilla 17 prosenttia, kun se vuonna 2014 aloittaneilla oli 15 prosenttia.
Rekisteriaineistojen kertyessä on syytä myöhemmin selvittää, onko tämä positiivinen kehitys edelleen jatkunut.
Kuntoutustarpeen tunnistaminen on hankalaa
On vaikeaa arvioida, milloin kuntoutus on tietyn henkilön yksilöllisessä tilanteessa oikea-aikaista ja milloin taas liian varhaista, liian myöhäistä tai lähtökohtaisesti tarpeetonta. Tutkimuksemme ei anna vastausta siihen, kuinka suuria kuntoutukseen osallistuneiden osuuksien olisi hyvä olla, jotta työkykyä tuettaisiin parhaalla mahdollisella tavalla sairauspäivärahakausien aikana.
On myös mahdollista, että pitkään sairauspäivärahalla olleella henkilöllä on ilman varsinaista kuntoutusta riittävä, työkykyä tukeva hoitosuhde terveydenhuollossa. Tarkempien hoitopolkujen selvittäminen onkin tärkeä jatkotutkimusten aihe.
Kuntoutuksen lisääminen edellyttää kuntoutustarpeen arvioinnin ja kuntoutukseen ohjaamisen terävöittämistä. Sairauspäivärahan saajia pitäisi pystyä ohjaamaan nimenomaan vaikuttaviksi todettuihin kuntoutuspalveluihin. Etenkin ammatillisen kuntoutuksen positiivisista vaikutuksista on jo jonkin verran tutkimustietoa, mutta lisää tutkimustietoa tarvitaan eri kuntoutustoimenpiteiden vaikutuksista.
Tutkimushankkeemme Policy Brief -artikkelissa listaamme lisää keinoja sairauspäivärahaa pitkään saavien työkyvyn tukemiseen.
Kirjoittajat
Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
jenni.blomgren@kela.fi
Mikko Laaksonen
erikoistutkija, Eläketurvakeskus
mikko.laaksonen@etk.fi
Riku Perhoniemi
tutkija, Kela
riku.perhoniemi@kela.fi
Hanna Rinne
erikoistutkija, Kela
hanna.rinne@kela.fi
Lue lisää
Blomgren Jenni, Laaksonen Mikko, Perhoniemi Riku & Rinne Hanna (2023): Sairauspäivärahakausien tarkistuspisteet: Kuntoutuksen ja työhön paluun toteutuminen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:54.
Blomgren Jenni, Laaksonen Mikko, Perhoniemi Riku & Rinne Hanna (2023): Sairauspäivärahaa pitkään saavien työkyvyn tukea pitää entisestään tehostaa. Policy Brief, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan artikkelisarja 33/2023.
Blomgren Jenni, Laaksonen Mikko, Perhoniemi Riku & Rinne Hanna (2023): Sairauspäivärahaa pitkään saaneiden työkyvyn tukea tehostettava. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan Tieto käyttöön! -blogi 16.10.2023.
Laaksonen Mikko, Blomgren Jenni, Rinne Hanna & Perhoniemi Riku (2023): Impact of a Finnish reform adding new sickness absence checkpoints on rehabilitation and labor market outcomes: an interrupted time series analysis. Scandinavian Journal of Work, Environment and Health.
