Tietopaketti: kuntoutus
Kelan tehtäviin kuuluu järjestää kuntoutusta ja turvata toimeentuloa kuntoutuksen aikana. Tämä tietopaketti esittelee Kelan kuntoutuksen nykytilaa ja viimeaikaista kehitystä. Lopusta löydät linkkejä muun muassa Kelan tuottamiin kuntoutusta koskeviin tilastoihin ja käynnissä oleviin tutkimuksiin.
Kelalla on lakiin perustuva velvollisuus järjestää ammatillista kuntoutusta, vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta ja kuntoutuspsykoterapiaa. Harkinnanvaraista kuntoutusta Kela järjestää ja korvaa eduskunnan vuosittain myöntämän rahamäärän puitteissa.
Kuntoutuspsykoterapia on Kelan järjestämän kuntoutuksen yleisin kuntoutusmuoto
Kelan järjestämään kuntoutukseen osallistui vuonna 2024 yhteensä 172 000 henkilöä, joka oli 3 % koko väestöstä. Vuoteen 2023 verrattuna kuntoutuksen saajia oli 0,4 % vähemmän. Yleisin kuntoutuksen lakiperuste oli kuntoutuspsykoterapia, jota sai yhteensä 66 000 henkilöä. Tämä oli 38 % kaikista kuntoutuksen saajista.
Lakiperusteista kuntoutusta sai 142 000 asiakasta, 83 % kaikista kuntoutusasiakkaista. Näistä asiakkaista 46 % sai kuntoutuspsykoterapiaa, 35 % vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta ja 19 % ammatillista kuntoutusta. Harkinnanvaraista kuntoutusta sai 37 000 asiakasta, 22 % kaikista kuntoutusasiakkaista.
Kuntoutuksen saajat ovat voineet saada useamman lakiperusteen mukaista kuntoutusta vuoden aikana. Kuntoutusrahaa sai yhteensä 51 000 henkilöä.
Kelan kuntoutuspalvelujen kustannukset vuonna 2024 olivat 528 miljoonaa euroa. Lakiperusteittain tarkasteltuna vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kustannukset olivat suurimmat: 292 miljoonaa euroa (55 % kustannuksista). Lisäksi kuntoutusrahaa maksettiin yhteensä 242 miljoonaa euroa.
Kuntoutuksen saajien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2010
Kelan kuntoutuspalvelujen saajien määrä ja kustannukset ovat inflaatio huomioiden kasvaneet liki 70 % vuodesta 2010 vuoteen 2024.
Erityisesti kuntoutuspsykoterapia on yleistynyt. Kuntoutuspsykoterapian saajien määrä on yli viisinkertaistunut ja kustannukset inflaatio huomioiden yli viisinkertaistuneet vuoden 2011 jälkeen, jolloin palvelu muuttui lakisääteiseksi. Viime vuosina kasvu on kuitenkin hidastunut, eikä vuoden 2021 kuntoutuspsykoterapian kustannuksia ole seuraavina vuosina ylitetty.
Ennen vuotta 2011 Kela korvasi psykoterapiaa harkinnanvaraisena kuntoutuksena, jolloin palvelun saajien määrää rajoitti palvelun järjestämiseen vuodessa sidottu rahamäärä.
Ammatillisen kuntoutuksen ja vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen saajien määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2010. Viimeisten vuosien kehitys on kuitenkin ollut lakiperusteissa eri suuntaista, sillä ammatillisen kuntoutuksen saajamäärä on laskenut kolmena edellisenä vuonna, kun taas vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa saajamäärä on noussut joka vuosi.
Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen saajamäärä ja kustannukset ovat nousseet erityisesti puheterapiassa ja toimintaterapiassa.
Harkinnanvaraisen kuntoutuksen saajien määrä ja kustannukset laskivat vuodesta 2010 vuoteen 2020. Lasku voi johtua esimerkiksi siitä, että Kela korvasi psykoterapiaa ennen vuotta 2011 harkinnanvaraisena kuntoutuksena, tai siitä, että harkinnanvaraisen kuntoutuksen rahoitusta leikattiin 2010-luvun puolivälissä. Vuoden 2020 jälkeen saajien määrä lähti kuitenkin taas huomattavaan nousuun, kunnes se hieman laski vuonna 2024.
Vuonna 2020 koronapandemia laski erityisesti harkinnanvaraisen kuntoutuksen saajien määrää. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että harkinnanvaraista kuntoutusta toteutetaan pääasiassa kuntoutuslaitoksissa eikä sitä aina voida toteuttaa etäkuntoutuksena.
Kelan kuntoutusrahan saajien määrä on vähentynyt hieman vuodesta 2010. Samaan aikaan kuntoutusrahan kustannukset ovat inflaatio huomioiden lähes kolminkertaistuneet. Vuonna 2024 kuntoutusrahakustannukset kääntyivät kuitenkin laskuun.
Kuntoutukseen osallistuminen on erilaista eri ikäryhmissä
Alle 16-vuotiaat saivat vuonna 2024 yleisimmin vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, jota sai 87 % ikäryhmään kuuluvista kuntoutuksen saajista. Ikäryhmän yleisin palvelu oli puheterapia (63 % saajista).
16‒29-vuotiaat saivat yleisimmin kuntoutuspsykoterapiaa (50 % ikäryhmän kuntoutuksen saajista) ja ammatillista kuntoutusta (30 %). Yleisimmät ammatillisen kuntoutuksen muodot olivat Nuotti-valmennus (22 % ikäryhmän ammatillisen kuntoutuksen saajista) ja ammattikoulutus (38 %).
30‒64-vuotiaat saivat yleisimmin kuntoutuspsykoterapiaa (50 % ikäryhmän kuntoutuksen saajista) ja harkinnanvaraista kuntoutusta (22 %). Harkinnanvaraisen kuntoutuksen palveluista yleisin kuntoutusmuoto oli kuntoutuskurssit, joille osallistui 68 % ikäryhmän harkinnanvaraisen kuntoutuksen saajista. Yleisimmät kurssit olivat tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastaville henkilöille suunnatut tules-kurssit (59 % ikäryhmän harkinnanvaraisille kuntoutuskursseille osallistuneista).
Ammatillista kuntoutusta sai 15 % työikäisistä kuntoutuksen saajista ja vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta 17 %. Yleisin ammatillisen kuntoutuksen palvelu oli Kiila-kuntoutus, jota sai 27 % ikäryhmään kuuluvista ammatillisen kuntoutuksen saajista. Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen yleisin palvelu oli fysioterapia, jota sai 76 % ikäryhmän vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen saajista.
65 vuotta täyttäneet saivat yleisimmin harkinnanvaraista kuntoutusta (92 % ikäryhmän kuntoutuksen saajista). Kaikista harkinnanvaraisen kuntoutuksen saajista vajaa neljännes (23 %) oli yli 65-vuotiaita.
Yleisin kuntoutusmuoto oli kuntoutuskurssit, joille osallistui 64 % ikäryhmän harkinnanvaraisen kuntoutuksen saajista. Kaikista harkinnanvaraisille kuntoutuskursseille osallistuneista tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutuskursseille osallistui 20 %, ja aikuista läheistä hoitavien omaishoitajien kuntoutuskursseille 26 %.
Yli 65-vuotiaiden Kelan kuntoutuksen saajien määrä kasvoi 2010-luvulla kaikissa kuntoutusmuodoissa. Ikääntyneiden kuntoutujien määrän kasvua voi selittää se, että ikäluokan koko on kasvanut. Vuonna 2024 eläkeikäisten kuntoutuksen saajien määrä kuitenkin laski, mitä voi selittää ikääntyneille suunnattujen IKKU-kuntoutuskurssien loppuminen vuoden 2024 alusta. Yli 65-vuotiailla yleisin kuntoutuksen järjestäjätaho on julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto.
Kuntoutukseen osallistuvat useammin naiset kuin miehet – kuntoutusmuotojen välillä on eroja
Kuntoutukseen osallistumisessa on eroja sukupuolten välillä. Enemmistö (62 %) kaikista kuntoutukseen osallistuneista oli naisia vuonna 2024.
Lakiperusteittain tarkasteltuna naiset osallistuivat ammatilliseen kuntoutukseen, kuntoutuspsykoterapiaan ja harkinnanvaraiseen kuntoutukseen miehiä useammin. Miehet osallistuivat useammin vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen.
Esimerkiksi alle 16-vuotiaista vaativaan lääkinnällisen kuntoutukseen osallistuneista 68 % oli poikia. Kuntoutuspsykoterapiaan osallistuneista 16‒29-vuotiaista 83 % ja 30‒64-vuotiaista 76 % oli naisia. Toisaalta esimerkiksi harkinnanvaraisena kuntoutuksena järjestettäville sydänkuntoutuskursseille osallistui useammin miehet kuin naiset.
Kuntoutusta saadaan useimmiten mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriön perusteella
Yleisin syy osallistua Kelan kuntoutukseen oli vuonna 2024 jokin mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö. Mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriön vuoksi kuntoutusta sai 124 000 henkilöä (72 % saajista).
Yleisimmin mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriön perusteella kuntoutusta saatiin mielialahäiriöiden (32 % kyseisen sairauspääryhmän perusteella kuntoutusta saaneista), ahdistuneisuushäiriöiden (32 %) ja neurokehityksellisten oireyhtymien (19 %) vuoksi.
Kuntoutusta sai tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi 10 %, hermoston sairauksien vuoksi 7 % ja verenkiertoelinten sairauksien vuoksi 3 % kuntoutuksen saajista vuonna 2024. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi kuntoutusta saavien määrä on vähentynyt lähes 30 % vuodesta 2010.
Ikäryhmittäin tarkasteltuna mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö oli yleisin syy Kelan kuntoutukseen osallistumiseen alle 16-vuotiailla (91 % ikäryhmän kuntoutuksen saajista), 16‒29-vuotiailla (88 %) sekä 30‒64-vuotiailla (65 %).
Yli 65-vuotiailla yhteensä yleisin syy kuntoutukseen osallistumiseen oli tuki- ja liikuntaelinsairaudet (27 % ikäryhmän kuntoutuksen saajista). Kuitenkin yli 65-vuotiailla miehillä kuntoutukselle yleisin syy oli verenkiertoelinten sairaudet. Työikäisistä (30‒64-vuotiaat) lähes viidennes (17 %) sai kuntoutusta tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi.
Kelan kuntoutukseen ohjautuminen ja sen vaiheet vaihtelevat alueellisesti
Kelan kuntoutukseen osallistumisessa on alueellisia eroja. Vuonna 2018 ammatilliseen kuntoutukseen ja kuntoutuspsykoterapiaan osallistuminen oli yleisintä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä ja harvinaisinta Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä. Vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen osallistuminen oli yleisintä Lapin sairaanhoitopiirissä ja harvinaisinta Vaasan sairaanhoitopiirissä.
Ammattilaisten mukaan Kelan kuntoutukseen ohjautumista vaikeuttaa resurssien niukkuus ja palveluiden saatavuus. Kuntoutukseen ohjautumisen vaiheista heikoimmin toimii ammattilaisten mukaan kuntoutuksen hakeminen. Vahvimmin toimii kuntoutustarpeen arviointi ja kuntoutussuunnitelman laatiminen, jossa oli kuitenkin eniten vaihtelua alueiden välillä.
Alueellista vaihtelua Kelan kuntoutukseen ohjautumisessa voivat selittää:
- ammattilaisilla oleva tieto palveluista ja kuntoutusjärjestelmästä
- toimintamallit ja -kulttuurit kuntoutukseen ohjaamisessa
- palveluiden organisointi alueilla
- käytettävissä olevat resurssit.
Kelan kuntoutukseen ohjautumisen alueellista yhdenvertaisuutta voidaan tukea. Tutkimus tarjoaa useita tukemisen keinoja.
Kuntoutuksen järjestämiseen rekisteröitymismenettelyllä liittyy sekä etuja että haasteita
Kela hankkii kuntoutuspalveluita pääasiassa kilpailutuksen kautta. Kilpailutuksen ohella Kela on kehittänyt kuntoutuspalvelujen järjestämistä rekisteröitymismenettelyllä, jossa Kela määrittelee palvelun toteuttamista koskevat ehdot ja kiinteän hinnan. Rekisteröitymismenettelyssä kaikki vähimmäisvaatimukset täyttävät palveluntuottajat voivat rekisteröityä Kelan kuntoutuksen palveluntuottajiksi.
Kahden kuntoutuspalvelun hankintoja koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että palvelun hankkiminen kiinteällä hinnalla tuli kalliimmaksi kuin kilpailutus, mutta hyväksyttyjä palveluntuottajia saatiin enemmän. Kilpailuttamalla voitaisiin saavuttaa suuria säästöjä, mutta toisaalta rekisteröitymismenettely saattaa pidentää asiakassuhteita ja parantaa hoidon jatkuvuutta.
Uusi palvelu tulisi ensin kilpailuttaa vähintään kerran ennen kiinteän hinnan käyttöönottoa, jotta saataisiin selville hinnan muodostuminen ja siihen liittyvät haasteet. Tutkimuksessa havaittiin, että palveluntuottajat olivat sitä mieltä, että uusi menettely on sujuvampi tapa toimia palveluntuottajana kuin tarjouskilpailu.
Kiinteä hinnoittelu saattaa heijastua palvelun laatuun. Asiakkaan valinnanvapaus voi kannustaa palveluntuottajia panostamaan palvelunsa laatuun, mutta toisaalta kiinteähintainen sopimus voi kannustaa tuottajia säästämään tinkimällä laadusta. Keskeinen haaste on kiinteän hinnan asettaminen sopivalle tasolle.
Tällä hetkellä rekisteröitymismenettelyllä järjestetään mm. aikuisen sydänkuntoutuskurssia, nuorten Oma väylä -kuntoutusta, harkinnanvaraista yksilökuntoutusta sekä LAKU-perhekuntoutusta.
Saamenkielisten kuntoutuksessa on puutteita kulttuuristen ja kielellisten tarpeiden huomioimisessa
Kelassa toteutettiin nykytilan kartoitus saamenkielisille asiakkaille suunnatuista Kelan kuntoutuspalveluista. Kuten aiemmissa tutkimuksissa, saamenkielisten asiakkaiden kulttuuristen ja kielellisten tarpeiden huomioimisessa havaittiin useita puutteita.
Tutkimuksen mukaan kuntoutus ei kytkeydy tarpeeksi hyvin saamenkielisten asiakkaiden arkeen, ohjautumisen esteenä on pitkät välimatkat ja Kelan kuntoutusta koskevassa viestinnässä on puutteita. Yhteisöllisyyden kokemukset kuntoutuskurssilla näyttäytyivät saamenkielisille asiakkaille erittäin merkityksellisinä, ja yhteisöllisyyttä toivottiin lisää. Asiakkaat näyttävät kuitenkin hyötyneen Kelan kuntoutuksesta ja kuntoutukseen osallistuminen oli asiakkaille positiivinen kokemus.
Selvityksen tulosten pohjalta käynnistettiin kehittämishanke vuonna 2024 ja arviointitutkimus vuonna 2025. Kehittämishankkeen tarkoituksena on kehittää ja kokeilla uutta työikäisille saamenkielisille suunnattua kuntoutuspalvelua, edistää yhteistyötä saamelaistoimijoiden kanssa sekä kehittää kuntoutuspalveluihin ohjautumista ja selkeyttää työnjakoa terveydenhuollon kanssa. Tutkimuksessa arvioidaan kehittämishankkeen tavoitteiden toteutumista.
Etäkuntoutus
Etäkuntoutuksella tarkoitetaan kuntoutuspalvelua, joka toteutetaan osittain tai kokonaan etäyhteyden välityksellä. Kuntoutustilanteessa asiakas ja ammattilainen ovat fyysisesti eri paikoissa. Etäkuntoutus voi olla reaaliaikaista (esim. kuvapuhelu tai ääniyhteys) tai ajasta riippumatonta verkkokuntoutusta. Etäkuntoutuksessa voidaan hyödyntää erilaisia teknologisia ratkaisuja (esimerkiksi kuvapuhelut, pikaviestintä, sensoriteknologiat, verkkoalustat, mobiilisovellukset, virtuaalitodellisuus, robotiikka, peliteknologiat ja tekoälysovellukset). Etäkuntoutus perustuu asiakkaan omiin tavoitteisiin. Etäkuntoutus mahdollistaa teknologian avulla asiakkaan osallistumisen ammattilaisen kanssa yhteistyössä sovittuihin kuntoutustoimenpiteisiin.
Kela on tutkinut etäkuntoutuksen käyttöönottoa ja toimivuutta eri tutkimushankkeissa sekä selvittänyt sen käyttöä psykoterapiassa. Tulosten perusteella etäkuntoutuksen käyttö tukee kuntoutuspalveluiden saatavuutta eri alueilla, antaa asiakkaalle mahdollisuuden osallistua kuntoutukseen keskeltä omaa arkipäivää sekä tuo ammattilaiselle joustavuutta työn toteuttamistapoihin. Etäkuntoutus soveltuu erilaisille asiakasryhmille yksilöterapiaan sekä ryhmämuotoiseen kuntoutukseen ja se mahdollistaa yksilöllisen tuen tarjoamisen. Ryhmätoiminta ja vertaistuki ovat olleet haastavampia toteuttaa etäyhteyksien kautta kuin lähikuntoutuksena. Etäkuntoutuksen toimivuudessa keskeistä ovat sekä ammattilaisten että asiakkaiden taidot, tekniset valmiudet, osallistumisen tukeminen sekä myönteinen asenne. Ammattilaisilta vaaditaan myös verkkovuorovaikutustaitoja ja -ohjaustaitoja. Etäkuntoutus mahdollistaa läheisten osallistumista ja sujuvoittaa verkostoyhteistyötä.
Omakuntoutuksen käsitteellä kuvataan asiakkaan roolia kuntoutusprosessissa
Omakuntoutuksen käsite on uusi tapa hahmottaa asiakkaan rooli kuntoutusprosessissa. Sillä korostetaan asiakkaan aktiivista roolia omassa kuntoutuksessaan.
Omakuntoutus on tutkimuksen mukaan kuntoutuksen ammattilaisille ilmiönä tuttu, mutta käsitteenä uusi. Sen määritelmän mukaista toimintaa sisältyy kaikkiin Kelan kuntoutuspalveluihin.
Tutkimushankkeessa kirjoitettiin opas omakuntoutuksen käytännön toteutukseen. Oppaassa kuvataan keinoja omakuntoutuksen suunnitteluun, seurantaan ja dokumentointiin.
Omakuntoutuksen perustana on neljä ydinajatusta:
- Voimavarojen tunnistaminen ja rakentaminen lisäävät asiakkaan aktiivista osallistumista ja toimijuutta.
- Ratkaisujen etsiminen arjessa ja suuntautuminen tulevaisuuteen johtavat konkreettisiin muutoksiin asiakkaan arjessa.
- Yhteistoiminnalla voidaan rakentaa yhteistä ymmärrystä asiakkaan ja ammattilaisen välille sekä edistää asiakkaan omien oivallusten syntymistä.
- Näyttöön perustuva toiminta varmistaa omakuntoutuksen laadun ja vaikutukset.
Kelan järjestämän kuntoutuksen toteutumista ja toimivuutta tutkitaan implementaatiotutkimuksilla
Kelalle kuntoutuksen järjestäjänä on tärkeää tietää, millaisia vaikutuksia erilaisilla kuntoutuksen järjestämisen muutoksilla on eri toimijoille, erityisesti millaisia seuraamuksia muutoksilla on asiakkaille ja heidän kuntoutumiseensa. Kelassa on jo kymmenen vuoden ajan tutkittu Kelan kuntoutuspalveluiden toteutumista ja toimivuutta sekä miten eri toimijat kokevat kuntoutuksen hyödyt ja vaikutukset. Tutkimukset ovat luonteeltaan moninäkökulmaisia ja monimenetelmällisiä implementaatiotutkimuksia.
Tutkimukset tuottavat tietoa, jolla vahvistetaan Kelan kuntoutuspalveluiden laatua ja näyttöön perustuvuutta. Tätä tavoitetta on lähestytty:
- vahvistamalla implementaatiotutkimuksen viitekehysten käyttöä kuntoutuksen tutkimuksessa
- hyödyntämällä ydinelementtiajattelua kuntoutuspalveluiden keskeisten tekijöiden kuvaamisessa.
Tutkimusten tuloksia voidaan hyödyntää myös laajemmin suomalaisen kuntoutuksen ja kuntoutuksen tutkimuksen piirissä, jossa implementaatiotutkimus ja sen teoriat, menetelmät ja käsitteet ovat vasta vakiintumassa käyttöön.
