Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat yleistyneet erityisesti alemmilla toimihenkilöillä ja työttömyystaustaisilla

Kelan kaksi tuoretta tutkimusta osoittavat, että mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat lisääntyneet kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä. Kehitys riippuu kuitenkin vahvasti sekä sosioekonomisesta ryhmästä että sairausryhmästä. Toimihenkilönaisilla pitkien sairauspoissaolojen yleisyys on kaikkiaan kääntynyt nousuun erityisesti ahdistuneisuushäiriöihin perustuvien poissaolojen kasvun myötä. Myös työttömillä ja opiskelijoilla mielialahäiriöihin perustuvat poissaolot ovat yleistyneet huomattavasti.

Viime vuosina on useaan otteeseen uutisoitu mielenterveyden häiriöihin perustuvien sairauspoissaolojen yleistymisestä. Alkuvuodesta 2025 julkaistuissa tutkimuksissamme selvitimme Kelan korvaamien sairauspoissaolojen kehitystä ammattiin perustuvan sosioekonomisen aseman mukaisissa ryhmissä. Kansallisiin rekisteriaineistoihin perustuvaa tutkimustietoa sairauspoissaolojen viimeaikaisesta kehityksestä sosioekonomisen aseman mukaan ei ole aiemmin ollut saatavilla.

Tarkastelimme aluksi kaikkia Kelan korvaamia sairauspoissaoloja yhteensä sekä tärkeimpiä sairauspoissaoloja aiheuttavia sairauspääryhmiä työssäkäyvässä väestössä vuosina 2011–2021. Sen jälkeen tarkastelimme kehitystä tarkemmin mielenterveyden häiriöiden alaryhmissä laajentaen samalla tarkastelua myös työttömiin ja opiskelijoihin sekä hieman pidempään ajanjaksoon (2010–2023).

Alemmassa toimihenkilöasemassa olevat naiset ovat saaneet työntekijänaiset kiinni sairauspoissaolojen yleisyydessä

Aiempien tutkimusten mukaan työntekijäammateissa toimivilla on ollut pitkiä sairauspoissaoloja yleisemmin kuin toimihenkilöillä. Ammattiryhmien väliset erot pitkissä Kelan korvaamissa sairauspoissaoloissa ovat viime vuosina kuitenkin jonkin verran muuttuneet erityisesti naisilla.

Mielenterveyden häiriöihin perustuvien poissaolojen yleistymisen myötä pitkät sairauspoissaolot ovat toimihenkilönaisilla kaikkiaan hieman yleistyneet 2010-luvun puolivälin jälkeen. Alemmassa toimihenkilöasemassa olevilla naisilla oli 2020-luvulle tultaessa sairauspoissaoloja jo yhtä yleisesti kuin työntekijäammateissa toimivilla naisilla.

Sen sijaan työntekijäammateissa toimivilla miehillä oli pitkiä sairauspoissaoloja seurannan lopussakin edelleen selvästi yleisemmin kuin toimihenkilömiehillä.

 

Toimihenkilönaisilla mielenterveyden häiriöt nousuun, erityisesti työntekijöillä tuki- ja liikuntaelinsairaudet laskuun

Valtaosa pitkistä sairauspoissaoloista perustuu joko mielenterveyden häiriöihin tai tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin. Kaikissa ammattiryhmissä mielenterveyden häiriöihin perustuvat sairauspoissaolot ovat 2010-luvun aikana yleistyneet samalla, kun tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perustuvat poissaolot ovat vähentyneet.

Eri ammattiryhmissä kehityksen tahti on kuitenkin ollut erilainen. Ammattiryhmien välisten erojen muutosta naisten sairauspoissaoloissa selittää etupäässä se, että mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat yleistyneet erityisen paljon alemmilla toimihenkilöillä samalla, kun tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perustuvat poissaolot ovat vähentyneet erityisen paljon työntekijöillä.

Työntekijöillä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat kuitenkin sairausryhmistä edelleen selvästi yleisimmin pitkän sairauspoissaolon perusteena.

Alemmilla ja ylemmillä toimihenkilöillä sen sijaan mielenterveyden häiriöt ovat nousseet 2010-luvun aikana yleisimmäksi pitkän sairauspoissaolon perusteeksi. Sekä naisten että miesten joukossa alemmilla toimihenkilöillä on mielenterveysperusteisia poissaoloja enemmän kuin muilla ammattiryhmillä.

Toimihenkilöillä ovat yleistyneet erityisesti ahdistuneisuuteen perustuvat poissaolot

Mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kehitys on myös erilaista riippuen tarkemmasta sairausryhmästä ja sosioekonomisesta ryhmästä. Alemmilla toimihenkilöillä ovat yleistyneet erityisesti ahdistuneisuushäiriöihin perustuvat poissaolot, opiskelijoilla ja työttömillä puolestaan mielialahäiriöihin perustuvat poissaolot opinnoista ja työnhausta.

 

Alemmilla toimihenkilöillä etenkin ahdistuneisuushäiriöihin perustuvat poissaolot lisääntyivät enemmän kuin ylemmillä toimihenkilöillä vuosina 2010–2023. Ero kasvoi tarkastelujakson aikana, myös kun sosiodemografisia taustatekijöitä huomioidaan.

Alemmissa toimihenkilöammateissa usein yhdistyy palvelutyö ja kasvavassa määrin haastava tietotyö, ja yhdistelmä voi olla psyykkisesti kuormittava. Niukkenevalla resurssoinnillakin voi olla oma roolinsa. Alempiin toimihenkilöihin kuuluu myös ammatteja, jotka olivat erityisen kovilla koronapandemian aikana esimerkiksi varhaiskasvatuksessa sekä koulu- ja sote-maailmassa. Tällä kuormituksella on saattanut olla kauaskantoisia vaikutuksia työkykyyn.

Myös ylemmillä toimihenkilöillä erityisesti ahdistuneisuushäiriöihin perustuvat sairauspoissaolot yleistyivät. Kun tarkastelussa otettiin ikävakioinnin ohella huomioon sosioekonomisten ryhmien välisiä eroja demografisissa tekijöissä ja koulutustasossa, ylemmillä toimihenkilöillä mielenterveysperusteiset poissaolot olivat yleisempiä kuin työntekijöillä seurannan lopussa vuonna 2023.

Ylemmillä toimihenkilöillä kielteistä kehitystä saattavat selittää muun muassa asiantuntijatyön intensiteetin lisääntyminen. Johtaja- tai esihenkilöasemassa olevilla puolestaan selityksiä voi löytyä esimerkiksi työn johtamisen murroksesta etätyön lisäännyttyä rajusti.

Opiskelijoilla ja työttömillä huolestuttavaa kehitystä erityisesti mielialahäiriöihin perustuvassa sairauspäivärahassa

Opiskelijoilla ja työttömillä sairauspäivärahan hakeminen ja päivärahakaudet ovat harvinaisempia kuin työssä olevilla, mutta molemmilla ryhmillä on oikeus Kelan korvaamiin pitkiin sairauspoissaoloihin opinnoista tai työnhaun velvoitteista samoilla periaatteilla kuin palkansaajilla tai yrittäjillä ansiotyöstä.

Myös opiskelijoilla ja varsinkin työttömillä mielenterveysperusteiset poissaolot ovat yleistyneet huomattavasti. Mielialahäiriöihin kuten masennukseen perustuvat poissaolot ovat lisääntyneet molemmilla ryhmillä enemmän kuin työssä olevilla. Erityisen paljon ovat lisääntyneet työttömien naisten mielialahäiriöihin perustuvat sairauspoissaolot.

Työttömien ja opiskelijoiden kielteiseen trendiin ja pahoinvointiin voivat liittyä muun muassa taloustaantuman myötä näköalattomuuden lisääntyminen.

Tutkimus toi esiin myös ensimmäistä kertaa Suomessa mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kehityksen eri sosioekonomisissa ryhmissä koronapandemian jälkeen. Väliaikaisen laskun jälkeen näiden poissaolojen yleistyminen on edelleen jatkunut kaikissa ryhmissä.

Yhteisiä ja kohdennettuja toimia

Mielenterveyshäiriöihin perustuvat pitkät sairauspoissaolot ovat siis yleistyneet viime vuosina kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä, miespuolisia yrittäjiä lukuun ottamatta. Yleistyminen korostuu naisilla.

Koska kehitys on lähes joka ryhmässä ollut samansuuntaista, myös kehityksen syyt ja tarvittavat toimet ovat luultavasti osin yhteisiä eri ryhmille. Olemme jo aiemmin pohtineet laajasti mielenterveysperusteisen sairauspoissaolojen yleistymisen syitä ja mahdollisia toimenpiteitä niiden vähentämiseksi.

Kaikki sosioekonomiset ryhmät hyötyisivät esimerkiksi psyykkisen kuormituksen hallinnasta, toimivista mielenterveyspalveluista ja vahvoista mielenterveystaidoista. Toisaalta on tarpeen pohtia myös eri ryhmien erityistilanteiseen paneutuvia toimia.

Toimihenkilöt tarvitsevat tukea erityisesti työn intensiteetin ja työtehtävien kognitiivisen kuormituksen hallinnassa. Työn itsenäisyyttä ja vaikutusmahdollisuuksia on perinteisesti pidetty asiantuntijatyössä jaksamista suojaavana tekijänä, mutta toisaalta liiallinen työn itsenäisyys ja päätösvastuu saattavat lisätä entisestään henkistä kuormitusta.     

Opiskelijoiden kohdalla on tärkeä pyrkiä hillitsemään opiskeluun liittyviä paineita, jotka osin voivat juontua siitä, että valmistumista ja työelämään siirtymistä on pyritty nopeuttamaan. Samoin kuin muut ryhmät, opiskelijat saattaisivat myös hyötyä tunnetaitojen ja niin sanotun mielenterveyden lukutaidon kehittämisestä. Jälkimmäinen voi medikalisoituneessa ja psykologisoituneessa kulttuuriympäristössä olla vaikeaa.

Pitkäaikaistyöttömien kohdalla suurin haaste on edelleen varhaisten palvelujen rakentaminen, mikä tarkoittaa esimerkiksi julkisen perusterveydenhuollon ja työvoimapalveluiden vahvistamista.

Kirjoittajat

Riku Perhoniemi
tutkija, Kela
riku.perhoniemi@kela.fi

Jenni Blomgren
tutkimusprofessori, Kela
jenni.blomgren@kela.fi

Lue lisää

Blomgren Jenni, Perhoniemi Riku (2025): Occupational-class trends in diagnosis-specific sickness absence in Finland: a register-based observational study in 2011-2021. BMJ Open 2025;15:e098001. DOI: 10.1136/bmjopen-2024-098001

Perhoniemi Riku, Blomgren Jenni (2025): Long-term sickness absences based on mental disorders by socioeconomic group – trends of prevalence in Finland 2010–2023. BMC Public Health 2025;1277 DOI: 10.1186/s12889-025-22431-x

Blomgren Jenni, Perhoniemi Riku (2024): Mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen kasvu jatkuu – kehityksen taustalla useita yhtä aikaa vaikuttavia tekijöitä. Kelan tutkimusblogi 13.5.2024.