Lihavuuslääkkeiden käyttäjiä Suomessa jo yli 75 000

Lihavuuslääkkeiden käyttö jatkoi voimakasta kasvuaan vuonna 2024. Käytetyin lääke on semaglutidi, jonka käyttäjämäärä kasvoi neljänneksellä eli yli kymmenellä tuhannella henkilöllä. Valtaosa käytöstä on toistaiseksi omakustanteista.

Lihavuuden ja painonhallinnan lääkkeet ovat vakiintumassa käyttöön ja entistä tehokkaampia lääkkeitä on kehitteillä. Toistaiseksi käytetyimmät lääkkeet eivät ole sairausvakuutuksesta korvattavia pelkkään lihavuuden hoitoon, mikä hillitsee käytön kasvua.

Tässä kirjoituksessa raportoimme tuloksia lihavuuslääkkeiden käytöstä Suomessa vuosina 2018–2024. Olemme aiemmin raportoineet vastaavia tuloksia vuoteen 2023 saakka.

Lihavuuslääkkeiden käyttö kasvaa edelleen voimakkaasti

Lihavuuden ja painonhallinnan lääkkeitä osti Suomessa yhteensä yli 75 000 henkilöä vuonna 2024. Käyttäjämäärä kasvoi noin 19 % edellisvuoteen verrattuna.

Viimeisen viiden vuoden aikana lihavuuden ja painonhallinnan lääkkeitä ostaneiden määrä on jopa yli 11-kertaistunut.

 

Lihavuuslääkkeenä eniten käytetty lääkeaine on semaglutidi. Lähes 60 000 henkilöä osti vuonna 2024 jotain semaglutidia sisältävää lääkevalmistetta ilman, että heillä oli lääkekorvausoikeus tyypin 2 diabeteksen hoitoon.

Semaglutidin käyttö kasvaa voimakkaasti. Käyttäjiä oli vuonna 2024 neljänneksen tai 12 000 enemmän kuin vuonna 2023.

Lihavuuden lääkehoito toistaiseksi yleensä omakustanteista, uusia lääkkeitä tuli markkinoille

Valtaosa semaglutidin käyttäjistä ostaa sitä omalla kustannuksella, koska siitä ei tällä hetkellä saa lääkekorvauksia pelkkään lihavuuden hoitoon.

Omakustanteinen semaglutidin käyttö painonhallinnassa oli vuonna 2024 selvästi yleisempää kuin lääkekorvausjärjestelmässä rajoitetusti korvattujen lihavuuslääkkeiden käyttö. Painonhallintaan rajoitetusti peruskorvattavia olivat liraglutidi sekä naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmiste.

Liraglutidin käyttäjämäärä kääntyi laskuun vuonna 2023. Naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmisteen käyttö puolestaan kasvoi hieman vuonna 2024.

Uusina lääkevalmisteina 2024 käyttöön tulleiden tirtsepatidin sekä fentermiinin ja topiramaatin-yhdistelmävalmisteen käyttäjämäärät jäivät vielä vähäisiksi. Jatkossa mahdolliset muutokset lääkekorvauksissa saattavat vaikuttaa lihavuuslääkkeiden käyttöön ja käyttäjämääriin.

Tutkimustietoa tarvitaan lihavuuslääkehoidon toteutumisesta tosielämässä

Tuloksemme kertovat lihavuuslääkkeiden käytön yleisyydestä, mutta eivät esimerkiksi siitä, kuinka säännöllisesti tai pitkäaikaisesti lihavuuslääkkeitä käytetään. Epävarmaa on myös, kuinka eri lääkevalmisteita mahdollisesti vaihdellaan keskenään ja mitkä ovat hoidon tulokset.

Merkittävä osa lihavuuslääkkeisiin liittyvästä nykytiedosta on peräisin lääkkeen myyntiluvan saamiseksi toteutetuista kliinisistä tutkimuksista. Näissä tutkimuksissa olosuhteet ja lääkkeen käyttö ovat tarkkaan säädeltyjä ja tutkimukseen osallistuvat henkilöt valitaan tarkkojen kriteerien perusteella. On vielä vähän tietoa siitä, miten lihavuuden lääkehoito toimii tosielämässä, tutkimusolosuhteiden ulkopuolella.

Moni kuvittelee virheellisesti, että lyhytaikainen hoito auttaa

Tanskalaisessa kyselytutkimuksessa todettiin, että yli 40 % semaglutidia painonhallintakäyttöön ostaneista ei ollut lainkaan keskustellut hoidon pituudesta hoitavan lääkärinsä kanssa. Vajaa puolet oletti keskusteltuaan lääkärin kanssa, että hoito olisi omalla kohdalla määräaikaista. Vain 11 % vastanneista mielsi hoidon pysyväksi.

Jopa 20–50 % lihavuuslääkkeiden käyttäjistä keskeyttää lääkehoidon ensimmäisen hoitovuoden aikana.

Tulokset herättävät huolta saavutettujen hoitotulosten pysyvyydestä. Tutkimusten ja nykykäsityksen mukaan nimittäin pysyvät tulokset edellyttäisivät pitkäaikaista tai jopa pysyvää lihavuuslääkehoitoa, joka tapahtuisi yhdessä elintapahoidon kanssa. Lihavuuslääkehoidon lopettaminen johtaa usein painonnousuun ja saatujen hyötyjen menettämiseen.

Yksilötasolla ja tutkimusolosuhteiden ulkopuolella laihtumistulos voi vaihdella paljon riippuen muun muassa käytetystä lääkkeestä, sen annoksesta, siedettävyydestä, lääkkeen hinnasta ja korvattavuudesta, saatavuudesta ja muista tekijöistä.

Tarvitsemme myös Suomesta lisää tutkimustietoa lihavuuden ja painonhallinnan lääkehoidon toteutumisesta tosielämän olosuhteissa ja siitä kuinka hoito hyödyttää sitä käyttäviä. Lihavuuden lääkehoidon seurantaa terveydenhuollossa tulisi kehittää; mallia voisi ottaa lihavuusleikkausten hyvistä käytännöistä.

Kansansairauksien hoitoon on tulossa kalliita lääkehoitoja

Tuloksemme kuvaavat kasvavaa lihavuuden lääkehoidon tarvetta ja kysyntää. Olemme tilanteessa, jossa sekä lihavuuden hoito että sen hoitamatta jättäminen aiheuttavat molemmat merkittäviä kustannuksia.

Entistä tehokkaampia, seuraavan polven lihavuuslääkkeitä odotetaan pian markkinoille. Maailmalla onkin kehitteillä yli 100 uutta lihavuuslääkeaihioita.

Uusien lääkkeiden hinnat pysyvät todennäköisesti kalliina vielä pitkään. Toisaalta lihavuuden lääkehoidon kustannuksiin saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa joidenkin nyt käytössä olevien lääkkeiden patenttien umpeutuminen, jolloin näiden hinnat tulevat kilpailun myötä todennäköisesti laskemaan.

Lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon käytettävillä suolistohormonipohjaisilla lääkkeillä on todettu suotuisia vaikutuksia myös tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien ja munuaissairauksien hoidossa (Xie ym. 2025). Niiden käyttö laajentunee siis jatkossa myös näiden kansansairauksien hoitoon.

Kansansairauksien lääkehoidot ovat olleet Suomessa pitkään pääosin edullisia, mutta tilanne on muuttumassa. Koska näiden sairauksien lääkehoito on usein elinikäistä ja hoitoa tarvitsevien määrä on suuri, lääkekorvausjärjestelmämme kohtaa haasteita kustannusten kasvaessa. Kelan maksamat lääkekorvaukset kasvoivatkin vuonna 2024 selvästi edeltäviä vuosia voimakkaammin.

Kirjoittajat

Pia Pajunen
asiantuntijalääkäri, terveydenhuollon erikoislääkäri, LT, kansanterveystieteen dosentti, Kela
pia.pajunen@kela.fi

Fredriikka Nurminen
tutkija, Kela
fredriikka.nurminen@kela.fi

Hanna Koskinen
ryhmäpäällikkö, Kela
hanna.koskinen@kela.fi

Heini Kari
erikoistutkija, FaT, DI, Kela
heini.kari@kela.fi

Lähteet ja lisätietoa

Gasoyan H, Pfoh ER, Schulte R, Le P, Butsch WS, Rothberg MB. One-Year Weight Reduction With Semaglutide or Liraglutide in Clinical Practice. JAMA Netw Open2024;7:e2433326. DOI: 10.1001/jamanetworkopen.2024.33326

IQVIA, Outlook for obesity 2025. Outlook for obesity in 2025: more than a transition year - IQVIA

Kari H, Nurminen F, Koskinen H, Pajunen P. Lihavuuslääkkeiden käyttäjämäärät ja kustannukset kasvavat voimakkaasti. Kelan tutkimusblogi 8.10.2024.

Kela. Korvausoikeuksien 3051 ja 3055 edellytykset.

Kela. Pikaopas lääkekorvauksiin.

Melson E, Ashraf U, Papamargaris D ym. What is the pipeline for future medications for obesity? Int J Obes 2025;49:433–451.  DOI: 10.1038/s41366-024-01473-y

Nurminen, F., Koskinen, H., Rättö, H., Heino, P., & Kari, H. (2023). Lääkkeet ja lääkeala muuttuvassa toimintaympäristössä: Lääkerekisteriaineistojen kuvaus. Kela.

Pajunen P, Nurminen F, Koskinen H, Kari H. Lihavuuslääkkeiden kulutus kasvanut nopeasti – semaglutidi korostuu. Lääkärilehti 2024;79:1611–1613.

Rosengård-Bärlund M ja Pietiläinen K. Syrjäyttävätkö lääkkeet lihavuusleikkauksen? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2025;141(7):583-5

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus 19.1.2024

Sørensen MS, Pottegård A, Andersen NE, Thomsen RW, Lundby C. Survey among adult users of semaglutide for weight loss in Denmark: User characteristics, treatment expectations and experienced effects. Diabetes Obes Metab 2025;27:2214-2222. DOI: 10.1111/dom.16222.

Thomsen RW, Mailhac A, Løhde JB, Pottegård A. Real-world evidence on the utilization, clinical and comparative effectiveness, and adverse effects of newer GLP-1RA-based weight-loss therapies. Diabetes Obes Metab 2025;27 Suppl 2:66-88. DOI: 10.1111/dom.16364.

Xie Y, Choi T, Al-Aly Z. Mapping the effectiveness and risks of GLP-1 receptor agonists. Nat Med 2025;31:951–962. DOI: 10.1038/s41591-024-03412-w