Lihavuuslääkkeiden käyttäjämäärät ja kustannukset kasvavat voimakkaasti

Julkaistu 8.10.2024Päivitetty 8.10.2024

Lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon käytettävien lääkkeiden kokonaiskustannukset ovat kasvaneet vuosien 2019–2023 aikana 1,7 miljoonasta eurosta 44,3 miljoonaan euroon. Semaglutidin osuus vuoden 2023 kokonaiskustannuksista on 70 %. Lihavuuslääkkeitä käyttävät useimmiten työikäiset naiset. Lähes puolet semaglutidin lääkemääräyksistä määrättiin yksityiseltä sektorilta vuonna 2023.

Maailmassa arviolta joka kahdeksas ihminen on lihava. Suomessa noin 1,2 miljoonan aikuisen (noin 28 % aikuisväestöstä) painoindeksi ylittää lihavuuden rajan. Monissa maissa käydään parhaillaan keskustelua lihavuuden hoidon linjauksista ja resursseista. Aihe on ajankohtainen, sillä uusia tehokkaita lääkkeitä on tullut markkinoille. Yleiseen sairauteen onkin tarjolla ensimmäistä kertaa tehokkaita lääkkeitä. Jo markkinoilla olevien lääkkeiden lisäksi eri kehitysvaiheissa on lukuisia lupaavia lääkeaihioita.

Tarkastelimme Lääkärilehdessä (41/2024) julkaistussa tutkimuksessa lihavuuden ja painonhallinnan lääkkeitä käyttävien henkilöiden määrien muutosta Suomessa 2018–2023. Tässä kirjoituksessa esitämme tuloksia lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon käytettävien lääkkeiden käyttäjistä ikäluokittain sekä kuvaamme näiden lääkkeiden aiheuttamia kustannuksia käyttäjille ja yhteiskunnalle. Lisäksi tarkastelemme sitä, kuinka semaglutidilääkkeitä on määrätty yksityisestä ja julkisesta terveydenhuollosta.

Lihavuuslääkkeiden kustannukset 26-kertaistuivat – vain pieni osa Kela-korvattuja ostoja

Lihavuuden ja painonhallinnan lääkkeiden käyttäjämäärät ovat kasvaneet voimakkaasti etenkin vuodesta 2021 lähtien. Kokonaiskustannukset kasvoivat vuosien 2019 ja 2023 välillä 1,7 miljoonasta eurosta 44,3 miljoonaan euroon. Kustannukset olivat siis vuonna 2023 lähes 26-kertaiset verrattuna vuoteen 2019. Semaglutidi ja liraglutidi olivat kaksi yleisintä lihavuuden ja painonhallinnan hoidossa käytettyä lääkeainetta vuonna 2023.

Yhteiskunta maksoi sairausvakuutuksesta korvauksia lihavuuslääkkeistä noin 3,8 miljoonaa euroa vuonna 2023. Sairausvakuutuskorvausta voi saada tietyin ehdoin ainoastaan liraglutidista (Saxenda) ja bupropionin ja naltreksonin yhdistelmävalmisteesta (Mysimba). Noin 47 000 henkilöä osti semaglutidia omakustanteisesti vähintään yhden kerran vuonna 2023. Pääosa näistä ostoista oli lihavuuden hoitoon. Liraglutidia osti lihavuuden hoitoon noin 16 000 henkilöä.

Kuvio: Lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon käytettävien lääkkeiden kustannukset jaettuna potilaiden maksamiin ja sairausvakuutuksen korvaamiin osuuksiin vuosina 2019–2023. Kuvasta näkee, että suurin osa käyttäjistä on maksanut lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon käytetyt lääkkeet itse.

Suurin osa käyttäjistä on maksanut lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon käyttämänsä lääkkeet itse. Kustannusten kasvua on hillinnyt se, että lääkkeiden saatavuudessa apteekeista on ollut haasteita. Suurin osa lihavuuden ja painonhallinnan lääkkeiden kustannuksista kertyi vuonna 2023 semaglutidin käytöstä.

Kuvio: Lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon käytettävien lääkkeiden* kustannukset lääkeaineittain vuosina 2019–2023. Kuvasta näkee, että vuonna 2023 suurin osa lihavuuden ja painonhallinnan lääkkeiden kustannuksista kertyi semaglutidin käytöstä.

Keski-ikäiset naiset suurin käyttäjäjoukko

Lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon käytettävien lääkkeiden käyttäjät painottuvat työikäiseen väestöön.

Lihavuuslääkkeitä ostaneista lähes kolme neljästä (72 %) oli naisia vuonna 2023. Eniten käyttäjiä oli 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Käyttäjien lukumäärä on kasvanut vuodesta 2021 vuoteen 2023 eniten 45–54-vuotiaiden ja 55–64-vuotiaiden ikäryhmissä.

Kuvio: Lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon käytettäviä lääkkeitä ostaneet henkilöt ikäryhmittäin vuosina 2019–2023. Kuvasta näkee, että lihavuuden ja painonhallinnan lääkkeiden käyttö painottuu työikäisiin.

Yksityisen sektorin osuus semaglutidin määräämisessä kasvussa

Semaglutidin lääkemääräysten lukumäärä yksityiseltä sektorilta kasvoi vuosien 2021 ja 2023 välillä 4,7-kertaisesti. Vastaava kasvu julkisen puolen lääkemääräyksissä oli 2,2-kertainen. Vuonna 2023 46 % semaglutidin lääkemääräyksistä määrättiin yksityiseltä sektorilta – naisten lääkemääräyksistä 50 % ja miesten lääkemääräyksistä 39 %.

Tässä eri sektoreiden välisessä tarkastelussa olivat mukana kaikki semaglutidilääkemääräykset sisältäen myös käyttöaiheen mukaiset lääkemääräykset tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon lääkkeitä määrätään paljon työikäisille, mikä selittänee yksityisen sektorin suurta osuutta työterveyshuollon käytön kautta.

Kuvio: Semaglutidin lääkemääräykset julkiselta ja yksityiseltä sektorilta vuosina 2019–2023. Kuvasta näkee, että yksityisen sektorin osuus semaglutidin määräämisessä on kasvussa.

Uusien lääkehoitojen pitkäaikaiskäyttöön liittyy epävarmuutta

Lihavuuslääke auttaa erinomaisesti osaa potilaista, joskin yksilölliset erot muun muassa lääkevasteissa ovat merkittäviä. Saavutetun laihdutustuloksen ylläpitäminen, mikäli lihavuuslääke lopetetaan, on usein hankalaa, sillä ihmisen elimistö pyrkii palaamaan suurempaan painoon. Tämänhetkisen tutkimusnäytön mukaan lihavuuslääkkeitä joutuu käyttämään pitkäaikaisesti, jopa pysyvästi, jotta laihtumistulos säilyy.

Lihavuuden lääkehoito, etenkin pitkäaikaisena, on kallista. Toisaalta se saattaa ennaltaehkäistä eri mekanismien välityksellä monien lihavuuden liitännäissairauksien syntyä.

Tavallisia lihavuuden liitännäissairauksia ovat esimerkiksi tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonitaudit sekä kantavien nivelten nivelrikko. Lihavuus moninkertaistaa ja usein myös aikaistaa riskin useaan samanaikaisesti esiintyvään liitännäissairauteen. Liitännäissairauksien hoito voi myös olla kallista.

Lihavuuden lääkehoito saattaisi, inhimillisen näkökulman lisäksi, säästää yhteiskunnan kustannuksia pitkällä aikavälillä. Tähän liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta muun muassa siksi, ettei tutkimustuloksia lihavuuslääkkeiden turvallisuudesta ja tehon säilymisestä useiden vuosien ja vuosikymmenten yhtäjaksoisessa käytössä ole vielä tietoa.

Osa lihavuuslääkkeiden käyttäjistä on valmis maksamaan lääkkeistään suuriakin summia

Lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon käytettävistä lääkehoidoista ollaan valmiita maksamaan omakustanteisesti suuriakin summia. Vuosittaiset lääkekustannukset saattavat kohota jopa tuhansin euroihin henkilöä kohden.

Suomessa tuli syksyllä 2023 saataville semaglutidia sisältävä lihavuuden ja painonhallinnan hoitoon tarkoitettu lääkevalmiste Wegovy. Kesällä 2024 saataville tuli myös tirtsepatidia sisältävä Mounjaro, jota käytetään sekä painonhallintaan että tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Kuukauden lääkehoito näillä molemmilla lääkkeillä maksaa Suomessa yli 400 euroa (alin hinta ylläpitoannoksella, Lääkehinnasto 1.10.2024). Valmisteet eivät ole sairausvakuutuksesta korvattavia ja niitä on tuotu Suomeen rinnakkaistuontivalmisteina.

Suomessa yhteiskunnan maksuosuus lihavuuden ja painonhallinnan lääkkeiden kustannuksista on toistaiseksi ollut pieni verrattuna niiden kokonaiskustannuksiin. Tämä johtuu siitä, että meillä suuri osa näiden lääkkeiden käytöstä ei ole ollut sairausvakuutuksesta korvattavaa. Kaikilla ei kuitenkaan ole taloudellista mahdollisuutta omakustanteiseen käyttöön. Toisaalta yhteiskunnan resurssit korvata lihavuuslääkkeitä ovat myös rajalliset.

Lihavuuslääkkeet tulevat aiheuttamaan kustannuspainetta yhteiskunnalle

Lihavuuden hoidon järjestämiseen sekä sen lääkehoidon korvattavuuteen liittyvät kysymykset tulevat olemaan kansantaloudellisesti erittäin merkittäviä jo hyvin pian. Hoidon tarve ja lääkkeiden kysyntä on suurta. Semaglutidilääkkeiden saatavuushäiriöt luultavasti väistyvät ja uusia lihavuuden hoidon lääkkeitä luultavasti tulee jatkossakin markkinoille.

Suomi ei ole kuitenkaan yksin näiden pohdintojen äärellä. Maailmalla käydään keskustelua lihavuuden hoidon linjauksista, resursseista ja uusien lihavuuslääkkeiden roolista kokonaisuudessa.

Monet verrokkimaamme, kuten Ruotsi, Tanska ja Saksa, eivät korvaa lihavuuslääkkeitä kustannussyistä. Norjassa ja Tanskassa semaglutidin käyttäjien määrät ovat tutkimusten mukaan kasvaneet viime vuosina nopeasti. Tanskassa on viime vuonna arvioitu, että mikäli kaikki 900 000 potentiaalista lihavuuslääkkeiden käyttäjää saisivat lääkehoidostaan korvausta, voisivat Wegovy-valmisteen kustannukset (syksyn 2023 hintataso) olla vuosittain jopa 4 miljardia dollaria eli noin 3,7 miljardia euroa. Suomessa koko lääkekorvausjärjestelmän kautta maksettu korvausmäärä kaikista sairausvakuutuksesta korvattavista lääkkeistä oli 1,8 miljardia euroa vuonna 2023.

Kuinka hyvä lihavuuden ja painonhallinnan hoito voitaisiin taata, kohdentaa tarkoituksenmukaisesti ja järjestää siten, että terveydenhuolto selviää apua hakevien suuresta määrästä ja yhteiskunnan kantokyky kestää sen aiheuttaman kustannuspaineen? Missä mittakaavassa yhteiskunnan tulisi ajankohtaisesti panostaa lihavuuden lääkehoidon lääkekorvauksiin, jotta mahdollinen pitkäaikaishyöty saavutettaisiin? Jos lääkehoitoa ei ole mahdollista korvata kaikille, niin kuinka lääkekorvaukset tulisi kohdentaa?

Näitä asioita pohditaan nyt kiivaasti maailmanlaajuisesti. Lihavuuden hoidon ja ennaltaehkäisyn kokonaisuutta tulisi myös Suomessa pohtia ja suunnitella valtakunnallisesti ja koordinoidusti. Parhaillaan käynnissä olevan Terveydeksi – kansallisen terveys- ja hyvinvointiohjelman asiantuntijaryhmä on äskettäin julkaissut ehdotuksensa koskien etenkin tarvittavia kansansairauksien yhteiskunnallisia toimenpiteitä.

Suomesta puuttuvat viralliset ja pysyvät ennakoivat arviointimekanismit koskien muun muassa uusia lääkehoitoja, joita käytetään lihavuuden ja muiden kansansairauksien avohoidossa. Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (PALKO) ei pääsääntöisesti anna suosituksia avohoidon lääkkeistä.

Olemme tottuneet Suomessa siihen, että kansansairauksien lääkehoidot ovat olleet pitkään edullisia, mutta tilanne on muuttumassa. Olisi tärkeää, että myös lääketieteellisten hoitomuotojen, kuten lääkehoidon kustannuksia tarkasteltaisiin ja arvioitaisiin yhdessä muiden yhteiskunnallisten toimien kanssa kokonaisvaltaisesti.

Kirjoittajat

Heini Kari
erikoistutkija, Kela
heini.kari@kela.fi

Fredriikka Nurminen
tutkija, Kela
fredriikka.nurminen@kela.fi

Hanna Koskinen
ryhmäpäällikkö, Kela
hanna.koskinen@kela.fi

Pia Pajunen
asiantuntijalääkäri, Kela
pia.pajunen@kela.fi

Näin tutkimus toteutettiin

Tutkimus kuuluu Lääkkeet ja lääkeala muuttuvassa toimintaympäristössä -tutkimushankkeeseen. Aineistona käytettiin Kanta Reseptikeskuksen lääkemääräys- ja lääketoimitusaineistoja sekä sairausvakuutuksesta korvattujen lääketoimitusten aineistoa vuosilta 2018–2023.

Lähteet ja lisätietoa

Alkuperäinen artikkeli: Pajunen P, Nurminen F, Koskinen H, Kari H. Lihavuuslääkkeiden kulutus kasvanut nopeasti – semaglutidi korostuu. Suomen Lääkärilehti 2024;79(41):1611–1613.

Mailhac A, Pedersen L, Pottegård A, Søndergaard J, Mogensen T, Sørensen HT, Thomsen RW. Semaglutide (Ozempic®) Use in Denmark 2018 Through 2023 ‒ User Trends and off-Label Prescribing for Weight Loss. Clin Epidemiol. 2024 Apr 25;16:307-318. doi: 10.2147/CLEP.S456170. eCollection 2024.

Nurminen, F., Koskinen, H., Rättö, H., Heino, P., & Kari, H. (2023). Lääkkeet ja lääkeala muuttuvassa toimintaympäristössä: Lääkerekisteriaineistojen kuvaus. Kela.

Pajunen P., Leinonen J. (2024). Lihavuuslääkkeet uhkaavat korvausjärjestelmää. Lääkärilehti 2024;79:430–431.

Ruiz PL, Karlstad Ø, Nøkleby K, Slåtsve K, Gulseth HL, Meyer HE, Sveen KA, Qvigstad E, Furu K. Pharmacological treatment of obesity in adults in Norway 2004-2022. Diabetes Obes Metab. 2024 Jun;26(6):2102-2110. doi: 10.1111/dom.15515. Epub 2024 Feb 28.

UK National Institute for Health and Care Excellence (NICE). Tirzepatide for managing overweight and obesity [ID6179] In development [GID-TA11156] Expected publication date: TBC. Viitattu 26.8.2024.

United States Senate. Breaking point: How weight loss drugs could bankrupt American health care. Viitattu 26.8.5.2024. (pdf)

Lääkkeet ja lääkeala muuttuvassa toimintaympäristössä -tutkimushanke