Kuntoutuksen mittaustapa vaikuttaa kuntoutuksen yleisyydestä saatavaan kuvaan – erot voivat olla hyvin suuria

Rekisteriaineistot tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia tutkia elämäntapahtumia, etuuksia ja palvelujen käyttöä. Kuntoutukseen osallistumisen mittaaminen rekisteritietojen avulla on kuitenkin haastavaa, sillä kuntoutuksen järjestelmä on monimutkainen ja tietoja on lukuisten eri toimijoiden tietokannoissa. Kuntoutuksen erottaminen hoidosta ei myöskään ole yksiselitteistä. Kuntoutuksen mittaustapa vaikuttaa huomattavasti siihen, millainen kuva kuntoutuksen yleisyydestä saadaan. 

Hallinnollisen toiminnan ohessa syntyvät rekisterit ovat tutkimuksessa arvokkaita tietolähteitä. Rekisteritietoja pidetään yleisesti korkealaatuisina, kattavina ja luotettavina. Toisin kuin kyselytutkimuksissa, vastauskatoa ei ole eikä tutkittaviin tarvitse ottaa erikseen yhteyttä. Rekisteriaineistot voivat kattaa jopa koko väestön. Rekisterit mahdollistavat myös pitkän seuranta-ajan.

Toisaalta eri asioiden mittaamisessa rekisteritietojen avulla on selkeitä eroja. Eräällä menetelmäkurssilla THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler esitteli rekisteritutkimukseen sopivia vastemuuttujia. Hän kehotti aloittamaan kuolleisuuden tutkimisella, sillä kuolema on varsin yksiselitteinen ja kertaluonteinen tapahtuma, joka merkitään luotettavasti rekisteriin. Tästä Gissler eteni vähitellen vaikeampiin terveyteen ja terveyspalveluiden käyttöön liittyviin vasteisiin, joita kuitenkin on mahdollista tutkia rekistereitä käyttämällä. Viimeisenä listalla oli kuntoutus, jonka perään Gissler piirsi kysymysmerkin.

Syitä kysymysmerkille on useampia. Ensinnäkään kuntoutukselle ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa määritelmää. Toisekseen kuntoutuksesta on vaikeaa kerätä kattavia rekisteritietoja, sillä Suomen kuntoutusjärjestelmä on tunnetusti hajanainen, ja kuntoutusta järjestävät useat eri toimijat. Eri toimijoiden ylläpitämien rekistereiden tiedot eivät välttämättä ole yhteismitallisia.

Yleisimmin tutkimuksissa hyödynnetään tietoa Kelan tai työeläkelaitosten järjestämästä kuntoutuksesta

Useissa tutkimuksissa on ollut käytössä tietoja vain jonkin tietyn organisaation kuntoutuksesta, yleisimmin Kelan tai työeläkelaitosten järjestämästä kuntoutuksesta. Kelassa ja Eläketurvakeskuksessa (ETK) onkin hyvät ja kattavat rekisterit kuntoutukseen osallistumisesta, ja niiden avulla saadaan luotettavasti mitattua esimerkiksi työikäisille keskeiseen ammatilliseen kuntoutukseen osallistuminen.

Kuitenkin näissäkin rekistereissä on joitakin ongelmia. Kela ei esimerkiksi tilastoi kuntoutukseen osallistumispäiviä luotettavasti eikä työeläkekuntoutuksesta ole saatavilla tarkempaa tietoa kuntoutuksen sisällöstä. Erilaisista rekisteröintitavoista johtuen on vaikeaa vertailla yhteismitallisesti esimerkiksi kuntoutusjaksojen kestoja Kelan ja työeläkekuntoutuksen välillä.

Oulu-hankkeessa kerättiin kuntoutustietoja laajemminkin

Kelan tutkimushankkeessa Sosiaaliturvan etuuksien ja palveluiden käyttö Oulussa 2013–2018 kokosimme Suomenkin oloissa ainutlaatuisen laajan aineiston Oulun kaupungin asukkaiden sote-palveluiden käytöstä. Aineisto sisältää melko kattavasti tietoja myös julkisten sote-palveluiden kuntoutuksesta sekä työterveyshuollon ja yksityisen sektorin järjestämästä fysioterapiasta. Kokoamamme aineiston avulla olemme voineet tarkastella kuntoutukseen osallistumista myös laajemmin kuin vain Kelan ja ETK:n rekistereiden perusteella.  

Olemme hyödyntäneet Oulu-aineiston kuntoutustietoja jo Kuntoutus-lehdessä ja Sosiaalilääketieteellisessä aikakauslehdessä julkaistuissa tutkimuksissamme, kun tavoitteenamme oli selvittää kuntoutuksen kokonaisuutta Oulun väestössä.

Kuntoutuksen mittaustapa vaikuttaa merkittävästi käsitykseen kuntoutukseen osallistumisen yleisyydestä

Hyödynsimme Oulu-aineiston kuntoutustietoja myös VN TEAS -rahoitteisessa tutkimuksessa, jossa selvitimme kuntoutukseen osallistumista eri pituisilla sairauspäivärahakausilla olleilla henkilöillä.

Selvitimme, miten muunkin kuntoutuksen kuin Kelan tai työeläkelaitosten järjestämän kuntoutuksen huomioiminen vaikuttaa kuntoutukseen osallistumisen yleisyydestä saatavaan kuvaan. Tutkittavan väestön muodostivat ne Oulun kaupungin asukkaat, jotka olivat saaneet sairauspäivärahaa vähintään 60 päivää vuonna 2014. Mittasimme kuntoutukseen osallistumista sairauspäivärahapäiväkauden alusta lähtien.

Vuoden kuluessa 60 sairauspäivärahapäivän ohittamisesta

• 25 prosenttia oli osallistunut Kelan tai työeläkelaitosten järjestämään kuntoutukseen
• 60 prosenttia oli osallistunut kuntoutukseen laajemmin huomioituna.

Käytössä olevan aineiston perusteella voi siis päätyä sanomaan, että neljännes osallistui kuntoutukseen, tai että yli puolet osallistui kuntoutukseen. Ero on merkittävä.

 

Julkisten sote-palveluiden kuntoutus sekä yksityinen ja työterveyshuollon fysioterapia olivat varsin yleisiä. Julkisten sote-palveluiden kuntoutuksesta yleisintä oli perusterveydenhuollossa järjestetty fysioterapia.

Käytännössä nimenomaan julkisen sektorin, yksityisen sektorin tai työterveyshuollon järjestämän fysioterapian huomioiminen nosti kuntoutukseen osallistuneiden kokonaisosuutta verrattuna vain Kelan tai työeläkelaitosten korvaamaan kuntoutukseen.

Mikä ylipäänsä on kuntoutusta?

Kuntoutusta tutkiessaan tutkija törmää perimmäisiin kysymyksiin siitä, mikä kaikki tulisi määritellä kuntoutukseksi.

Kuntoutuksen uudistamiskomitea on määritellyt kuntoutuksen näin:

Kuntoutuksen määritelmä on kehittynyt vuosien myötä, ja sen tavoitteena on kattaa kaikki mahdollinen kuntoutus. Kuntoutuksen määritelmästä on kuitenkin vaikea saada tukea, kun koettaa tunnistaa kuntoutukseen osallistuneita eri rekistereistä. Paljon jää tutkijan harkinnan varaan.

Yksi keskeinen kysymys on, missä menee kuntoutuksen ja hoidon välinen raja. Hoidossa keskitytään rajoitteisiin, diagnoosiin. Kohteena on usein potilaan sairaus ja sen oireet. Kuntoutus puolestaan on hoitoa monialaisempaa. Siinä keskitytään kuntoutujan voimavaroihin ja vahvuuksiin. Katse on yleensä tulevaisuuden tavoitteissa kuten toimintakyvyn parantamisessa tai työllistymisessä.

Silti tämäkin jako jättää tulkinnanvaraa. Ovatko esimerkiksi kaikki fysioterapiakäynnit kuntoutusta? Jos eivät, niin riippuuko se hoitavasta tahosta vai kenties käyntien määrästä? Entä kuinka mitata kuntoutuskäyntien määriä yhteismitallisesti, kun eri palveluntuottajat ovat rekisteröineet käyntejä tietokantoihinsa hyvin eri tavoin?

Kuntoutus ja hoito täydentävät usein toisiaan. Joskus samat toiminnot voivat palvella sekä kuntoutuksen että hoidon päämääriä. Hoitoa ja kuntoutusta ei ole aina edes teoriassa mahdollista irrottaa toisistaan. Esimerkiksi hoitajien kuntouttavaan työotteeseen on rekisteriaineistolla mahdotonta päästä käsiksi. Kuntoutuksen ja sosiaalityön välinen rajanveto on mahdollisesti vielä hankalampaa. Kuntoutuksen sijaan yksilö onkin voinut saada tarpeenmukaista toiminta- tai työkykyä tukevaa hoitoa muualla sote-palveluissa.

Rekisteritutkimuksessa kuntoutuksen määrittely ja rekistereiden puutteet kytkeytyvät toisiinsa. Tutkijan pitää olla hyvin perillä sekä Suomen kuntoutusjärjestelmästä että eri rekistereiden kattavuudesta.

Vaikka kuntoutuksen määrittelystä päästäisiin yksimielisyyteen, nykyisillä rekistereillä ei ole mahdollista saada täysin kattavaa kuvaa kuntoutukseen osallistuneista edes yhden alueen tasolla. Tarkastelumme lisäsi kuitenkin tietoa kuntoutukseen osallistumisen laajuudesta ja eri rekistereiden mahdollisuuksista.

Näitä kuntoutusmuotoja Oulu-aineistosta tunnistettiin

Oulu-aineistoa tutkiessa tunnistimme seuraavia erilaisia kuntoutusmuotoja. Sulkuihin on merkitty sen rekisterin pitäjä, josta haimme kyseiset tiedot.

• Kelan korvaama kuntoutus (Kela)
  • Ammatillinen kuntoutus
  • Vaativa lääkinnällinen kuntoutus
  • Harkinnanvarainen kuntoutus
  • Kunnan/kuntayhtymän ja työterveyshuollon kuntoutus siltä osin kuin niistä maksetaan Kelan kuntoutusrahaa
• Työeläkelaitosten korvaama kuntoutus (ETK)
  • Ammatillinen kuntoutus
• Julkisten sote-palveluiden kuntoutus (Oulun kaupunki, THL:n Hilmo ja Avohilmo)
  • Perusterveydenhuollon fysioterapia, toimintaterapia, puheterapia ym.
  • Erikoissairaanhoidon kuntoutus
  • Kuntoutuslaitosjakso
  • Kuntouttava työtoiminta
• Työterveyshuollon fysioterapia (neljä eri työterveyshuoltoyritystä)
• Yksityisen sektorin fysioterapia (Kela)

Kirjoittajat

Hanna Rinne
erikoistutkija, Kela
hanna.rinne@kela.fi

Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
jenni.blomgren@kela.fi

Mikko Laaksonen
erikoistutkija, Eläketurvakeskus
mikko.laaksonen@etk.fi

Riku Perhoniemi
tutkija, Kela
riku.perhoniemi@kela.fi

Lue lisää:

Blomgren Jenni, Laaksonen Mikko, Perhoniemi Riku & Rinne Hanna (2023) Sairauspäivärahakausien tarkistuspisteet: Kuntoutuksen ja työhön paluun toteutuminen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:54.

Blomgren Jenni, Laaksonen Mikko, Perhoniemi Riku & Rinne Hanna (2023) Sairauspäivärahaa pitkään saavien työkyvyn tukea pitää entisestään tehostaa. Policy Brief, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan artikkelisarja 33/2023.

Blomgren Jenni, Laaksonen Mikko, Perhoniemi Riku & Rinne Hanna (2023) Sairauspäivärahaa pitkään saaneiden työkyvyn tukea tehostettava. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan Tieto käyttöön! -blogi 16.10.2023.

Blomgren Jenni, Laaksonen Mikko, Perhoniemi Riku & Rinne Hanna (2023) Sairauspäivärahaa pitkään saavat osallistuvat harvoin kuntoutukseen. Kelan Tutkimusblogi 26.10.2023.

Laaksonen Mikko, Blomgren Jenni, Rinne Hanna & Perhoniemi Riku (2023) Impact of a Finnish reform adding new sickness absence checkpoints on rehabilitation and labor market outcomes: an interrupted time series analysis. Scandinavian Journal of Work, Environment and Health 49(8):588–597.

Rinne Hanna & Blomgren Jenni (2020) Kuntoutukseen osallistuminen ja eri osajärjestelmien ristikkäiskäyttö – rekisteritarkastelu Oulun väestössä vuonna 2018. Kuntoutus 43(4):6-20.

Rinne Hanna & Blomgren Jenni (2020) Lähes viidennes väestöstä osallistuu kuntoutukseen.  Kelan Tutkimusblogi 9.12.2020.

Rinne Hanna & Blomgren Jenni (2022) Kuntoutukseen osallistumisen sosioekonomiset erot – rekisteritutkimus oululaisista vuonna 2018. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 59(1):16–33.

Rinne Hanna & Blomgren Jenni (2022) Matalassa sosioekonomisessa asemassa olevat osallistuvat muita harvemmin kuntoutukseen.  Kelan Tutkimusblogi 8.3.2022.