Viidennes sairauspäivärahaa saaneista jäi uudestaan sairauspäivärahalle eri sairauden perusteella kahden vuoden kuluessa

Sairauspäivärahalle jääneistä viidennes sai kahden vuoden aikana etuutta vähintään kahdessa jaksossa, jotka myönnettiin eri sairauksien perusteella, ilmenee tuoreesta tutkimuksestamme. Jos sairausperuste vaihtui, oli useimmin kyse mielenterveyden häiriöihin tai tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin kuuluvista diagnoosiryhmistä. Osalla pitkittynyt sairauspoissaolo on voinut itsessään heikentää työkykyä entisestään. Usein eri sairausperusteella myönnetyt jaksot näyttävät selittyvän sattumalla.

Sairauspäiväraha on tarkoitettu korvaamaan vähintään kymmenen arkipäivää kestävän työkyvyttömyyden aikaista tulonmenetystä. Etuuden saamiseksi hakijalla on oltava hoitavan lääkärin kirjoittama todistus tai lausunto, josta ilmenee työkyvyttömyyden sairausperusteena oleva sairaus- tai vammadiagnoosi.

Ensisijainen sairausperuste saattaa vaihdella sairauspäivärahajaksosta toiseen, koska työkyvyttömyyttä voivat samalla ihmisellä luonnollisesti aiheuttaa monet sairaudet. Taustalla voi olla esimerkiksi aiempi monisairastavuus tai pidentyneen työkyvyttömyyden muodostama terveysriski.

Selvitimme nyt ensimmäistä kertaa, kuinka yleistä tällainen sairausperusteen vaihtelu saman henkilön sairauspäivärahajaksojen välillä on. Rajasimme tarkastelun vuonna 2017 sairauspäivärahalle jääneisiin henkilöihin ja sairauspäivärahan enimmäisaikana esiintyviin sairausperusteisiin. Sairauspäivärahan enimmäisaika tarkoittaa sitä, että päivärahaa voi pääsääntöisesti saada enintään 300 arkipäivältä kahden vuoden aikana.

Useampi pitkä sairauspoissaolo eri sairauksien perusteella on melko yleinen ilmiö, mutta yhdistelmät ovat hyvin vaihtelevia

Kuudennes (16 %) sairauspäivärahalle jääneistä sai kahden vuoden kuluessa uudestaan sairauspäivärahaa eri sairauspääryhmään kuuluvan sairauden perusteella. Sairauspääryhmällä tarkoitetaan ICD-tautiluokituksen ensimmäisen merkin eli kirjaimen osoittamaa sairauksien ryhmää. esimerkiksi mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt eli F-ryhmä.

Tarkastelimme sairausperustetta myös tarkemmin sairauspääryhmien alle sijoittuvien diagnoosiryhmien tasolla. Esimeriksi tuki- ja liikuntaelinten sairauksien pääryhmän alla yleisin diagnoosiryhmä on selkäsairaudet eli M40–M54. Viidenneksellä (20 %) sairauspäivärahalle jääneistä alkoi kahden vuoden kuluessa toinen sairauspäivärahajakso eri diagnoosiryhmän perusteella.

Sairauspäivärahalle jääminen useamman kerran eri sairauksien perusteella kahden vuoden aikana oli siis melko yleistä. Sen sijaan yleisimmätkin yksittäisten sairauksien yhdistelmät olivat melko harvinaisia.

Yleisin ensisijaisten diagnoosiperusteiden yhdistelmä oli mielialahäiriöt ja ahdistuneisuushäiriöt. Ne seurasivat toisiaan yhdellä prosentilla sairauspäivärahaa saaneista.  Tämä kertoo siitä, että sairausperusteiden vaihtuminen on varsin yksilöllistä. Toki asiaa selittää myös työkyvyttömyyttä aiheuttavien sairauksien laaja kirjo.

Mielenterveyden häiriöt sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet näkyvät tuloksissa

Sairauspäivärahaa saadaan yleisimmin mielenterveyden häiriöiden ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksien perusteella, mikä näkyy myös peräkkäisten pitkien sairauspoissaolojen sairausperusteissa.

Tuki- ja liikuntaelinten sairauden perusteella maksettu sairauspäivärahajakso ja sen jälkeinen mielenterveysperusteinen sairauspäivärahajakso, tai näiden sairausperusteiden esiintyminen toisinpäin, olivat yleisimpiä sairauspääryhmien yhdistelmiä. Mielialahäiriöt ja ahdistuneisuushäiriöt olivat puolestaan yleisimmät toisiaan sairausperusteina seuraavat diagnoosiryhmät. Erilaiset kahden eri tuki- ja liikuntaelinten sairauden yhdistelmät olivat myös yleisiä.

Havaintomme vahvistavat osin käsitystä, jonka mukaan mielenterveyden häiriöt ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet voivat altistaa toinen toisilleen tai pahentaa toisiaan. Neljä prosenttia niistä, jotka jäivät sairauspäivärahalle mielenterveyden häiriön perusteella, jäi kahden vuoden kuluessa uudestaan sairauspäivärahalle jonkun tuki- ja liikuntaelinten sairauden perusteella. Vastaavasti tuki- ja liikuntaelinten sairauden perusteella sairauspäivärahajakson aloittaneista neljä prosenttia jäi uudestaan sairauspäivärahalle mielenterveyden häiriön perusteella.

Aiemmat krooniset sairaudet ovat vain löyhässä yhteydessä vaihtuviin sairausperusteisiin

Tulosten perusteella aiempi krooninen sairastavuus tai monisairastavuuskaan eivät merkittävästi lisää riskiä useamman sairausperusteen esiintymiselle sairauspäivärahan enimmäisaikana.

Sen sijaan jos sairauspäivärahapäiviä kertyy yhteensä vähintään 60 kahden vuoden aikana, se lisää ennustettua sairausperusteiden lukumäärää. Osalla tämä voi kertoa siitä, että pitkittynyt työkyvyttömyysjakso itsessään synnyttää uusia sairauksia tai monisairastavuutta.

Aktiivinen työterveyshuolto saattaa lisätä sairausperusteiden määrää

Niillä henkilöillä, jotka olivat ansiotyössä sairauspäivärahakauden alkaessa, oli keskimäärin hieman muita enemmän sairausperusteita. Työllisten pääsy työterveyshuollon palveluihin voi osin selittää ilmiötä. Työterveyshuollossa saatetaan tutkia työkyvyttömyyden taustalla olevia sairauksia tarkemmin tai aktiivisemmin kuin julkisissa terveyspalveluissa, ja siten sairausperuste voi muuttua useammin ansiotyössä olevilla kuin muilla.

Demografisilla ja sosioekonomisilla tekijöillä ei yleisesti ottaen ollut selkeää yhteyttä sairausperusteiden määrään. Sosioekonomisten tekijöiden osalta vaatimaton yhteys sairausperusteiden määrään voi selittyä vastakkaisilla mekanismeilla: korkeampi sosioekonominen asema yhtäältä laskee todennäköisyyttä sairastavuudelle, mutta voi toisaalta lisätä yllä kuvatusti diagnostista tarkkuutta saatavan hoidon osalta.

Työkyvyttömyys on moninaista, yksilöllistä ja usein satunnaista

Tutkimuksemme tulokset viittaavat kaiken kaikkiaan kuitenkin siihen, että toisiaan seuraavat, vaihtuvat sairausperusteet eivät usein liity toisiinsa. Uusi sairauspäivärahajakso eri sairausperusteella alkoi usein pitkän, kuukausien etuudettoman ajan jälkeen. Välissä henkilö oli voinut olla siis pitkäänkin työkykyinen. On ymmärrettävää, että kahden vuoden aikana henkilöllä ehtii olla monia sairauksia ja diagnooseja.

Toisaalta kahden eri sairauden perusteella myönnettyjen sairauspäivärahajaksojen väliin jäävä aika ei todista sitä, etteivätkö kaksi eri sairautta voisi liittyä toisiinsa – sairaus voi hiljalleen laukaista toisen terveysongelman, ja näin voi tapahtua myös työkykyisenä aikana. Samoin uusi diagnoosi voi syntyä esimerkiksi uusien tutkimusten jälkeen vasta pitkänkin ajan kuluttua.

On myös huomattava, että kahden vuoden aikana monen henkilön työmarkkinatilat, työpaikat ja työtehtävät ehtivät muuttua. Työkykyä arvioidaan ansiotyössä olevien kohdalla suhteuttaen sen hetkistä toimintakykyä sen hetkisen työn vaatimuksiin. Siksi yksi sairaus tai vaiva voi aiheuttaa työkyvyttömyyden yhteen työhön, vaikka se ei estäisi toisen työn tekemistä.

Tutkimuksemme osoittaa, että usean eri sairauden perusteella sairauspäivärahaa saaneilla henkilöillä ei ole selkeää profiilia. Sen sijaan etuuden saajien tilanteet voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Samoin sairausperusteiden yhdistelmien moninaisuus kertoo työkyvyttömyyttä aiheuttavien sairauksien laajasta kirjosta ja yksilöllisistä tilanteista.

Näin asiaa tutkittiin

Tarkastelimme 16–67-vuotiaita Suomen väestöön kuuluneita henkilöitä, joilla alkoi kalenterivuonna 2017 sairauspäivärahajakso, eivätkä he tätä edeltävästi olleet vuoteen saaneet sairauspäivärahaa (214 998 henkilöä).

Tutkimuksessa käytettiin Kelan rekisteritietoja sairauspäivärahajaksoista, Eläketurvakeskuksen tietoja työttömyysetuus- ja ansiotyöpäiväjaksoista sekä Kelan ja Tilastokeskuksen tietoja väestön demografisista, sosioekonomisista ja lääkkeiden erityiskorvausoikeuksiin liittyvistä taustatekijöistä.

Sairausperustetta sairauspäivärahalle tarkastelimme yhtäältä sairauspääryhmien, toisaalta sairauspääryhmien alle sijoittuvien diagnoosiryhmien tasolla. Tarkastelu perustuu ICD-10-tautiluokitukseen.

Kirjoittajat

Riku Perhoniemi
tutkija, Kela
X @perhonir
riku.perhoniemi@kela.fi

Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
X @JenniBlomgren
jenni.blomgren@kela.fi

Riitta Luoto
Ylilääkäri, Kela
X @LuotoRiitta(Avautuu uuteen välilehteen)
riitta.luoto@kela.fi

Lisätietoa

Alkuperäinen julkaisu: Riku Perhoniemi, Jenni Blomgren ja Riitta Luoto (2024). Usean sairausperusteen esiintyminen sairauspäivärahan enimmäisaikana – Ilmiön yleisyys ja taustatekijät. Työpapereita 190. 2024. Kelan tutkimus.