Sairauspoissaoloissa koronakevään aikana sekä nopeaa nousua että jyrkkää laskua
Kelan korvaamissa sairauspoissaolojaksoissa oli maaliskuun puolivälissä lyhytaikainen nousupiikki. Piikki ei johtunut koronavirustapauksista tai mielenterveyden häiriöistä vaan hengityselinten sairauksien perusteella alkaneista sairauspäivärahakausista. Koronakevään edetessä poissaolokausien alkavuus kuitenkin pieneni.
Covid-19-koronaviruksen aiheuttama tauti ja poikkeustila toivat uuden ulottuvuuden sairauspäivärahatrendien tarkasteluun. Ovatko koronavirusepidemia ja sen aiheuttama huoli ja stressi aiheuttaneet lisää sairauspoissaoloja, vai onko poikkeuksellinen yhteiskunnallinen tilanne kaikkiaan sittenkin vähentänyt niitä? Eri toimijat ovat raportoineet yhtäältä sairauspoissaolojen yleistymisestä(Avautuu uuteen välilehteen) etenkin koronavirusepidemian alkuvaiheessa ja sittemmin poissaolojen vähentymisestä(Avautuu uuteen välilehteen).
Tässä kirjoituksessa näytämme, miltä koronakevään kehitys näyttää Kelan kansallisen sairauspäiväraharekisterin tietojen perusteella.
Kelan sairauspäiväraharekisteristä kansallisesti kattavaa ja luotettavaa tietoa
Sairauspäivärahalla korvataan 16–67-vuotiaan väestön suhteellisen pitkiä, yli kymmenen arkipäivää kestäviä sairauspoissaoloja. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa uusien sairauspäivärahakausien alkamista vuoden 2020 viikoilla 2–20 eli tammikuun ensimmäisestä kokonaisesta viikosta toukokuun puoliväliin. Tietoja verrataan vastaaviin viikkoihin vuonna 2019.
Tarkastelu perustuu työkyvyttömyysjaksojen alkamispäiviin. Tarkastelun kohteena on siten sairastumispäivä, ei päivärahan maksujakson alkamispäivä tai maksupäivä. Vuoden 2020 poikkeuksellisen tilanteen takia tarkastelussa huomioitiin myös ne henkilön oman koronavirusdiagnoosin perusteella maksetut päivärahakaudet, jotka maksettiin tartuntatautipäivärahana. Tartuntatautipäiväraha kuuluu sairauspäivärahaetuuksiin, ja sitä voidaan etuuden myöntämisehtojen täyttyessä maksaa heti poissaolon alkamispäivästä lähtien eli ilman omavastuuaikaa.
Tiettynä aikana alkaneet työkyvyttömyysjaksot näkyvät Kelan maksurekistereissä hakemus-, käsittely- ja maksuviiveen(Avautuu uuteen välilehteen) takia kokonaisuudessaan vasta usean kuukauden kuluttua. Tätä kirjoitettaessa pystyimme vuodelta 2020 huomioimaan ne viikoilla 2–20 alkaneet sairauspäiväraha- ja tartuntatautipäivärahakaudet, joista Kela oli ehtinyt maksaa sairauspäivärahakorvauksia heinäkuun loppuun mennessä. Viiveestä johtuen on alkaneiden työkyvyttömyysjaksojen määrässä etenkin tarkastelun viimeisillä viikoilla vielä jonkin verran vajetta. Ajallisen vertailun mahdollistamiseksi vuoden 2019 tietoja käsiteltiin kuitenkin samoilla periaatteilla eli huomioiden vain heinäkuun loppuun mennessä maksuun ehtineet kaudet.
Sairauspoissaoloissa piikki viikon 12 kohdalla
Vuoden 2020 tammi–helmikuun viikoilla alkaneiden sairauspoissaolokausien määrä oli jonkin verran pienempi kuin vuonna 2019 (kuvio 1). Suomen ensimmäinen koronavirustapaus tilastoitiin(Avautuu uuteen välilehteen) viikolla 5, ja viikon 9 jälkeen tapausmäärät alkoivat selvästi kasvaa. Myös ensimmäisen koronaviruksen perusteella maksetun päivärahakauden työkyvyttömyysaika alkoi viikolla 9. Viikolla 11 Marinin hallitus tiedotti suosituksista koronaepidemian hallitsemiseksi. Viikolla 12 hallitus totesi maamme olevan poikkeusoloissa(Avautuu uuteen välilehteen), ja valmiuslaki otettiin käyttöön.
Uusien poissaolokausien määrässä näkyy viikoilla 10–15 voimakasta muutosta koronaepidemian ensimmäisen aallon edetessä: aluksi nopea nousu viikkojen 10 ja 12 välillä ja sitten jyrkkä lasku viikkojen 12 ja 15 välillä (kuvio 1). Kuviosta havaitaan kuitenkin saman tien, että samaan aikaan koronavirustapausten määrä ei kuitenkaan kasvanut vastaavasti eikä kasvupiikki johtunut koronavirusdiagnoosilla kirjatuista poissaolokausista, vaikka koronatapaukset pieneltä osin myötävaikuttivat kausien kokonaismäärän kasvuun (muista diagnooseista lisää alempana). Sairauspäiväraharekisterin perusteella näyttää kaikkiaan siltä, että ennen poikkeusolojen toteamista sairauspoissaolot olivat nopeassa kasvussa, mutta sen jälkeen uusien sairauspoissaolokausien alkavuus alkoi jyrkästi pienentyä.
Kuvio 1.
Uusia vahvistettuja koronatapauksia havaittiin epidemian ensimmäisen aallon huippuvaiheessa lähes 1000 viikossa. Samoina viikkoina Kelan korvaamia poissaolokausia alkoi koronaviruksen takia enimmillään vajaalla 400 henkilöllä viikossa. Kaikki sairastuneet eivät hae tai tarvitse päivärahaetuuksia tai eivät ole niihin oikeutettuja esimerkiksi iän tai eläkkeellä olon takia. Kaikkiaan uusia korvattuja poissaolokausia alkoi vuoden 2020 viikoilla 2–20 noin 112 000, vuonna 2019 noin 112 400. Kausien yhteismäärä laski siten hiukan huolimatta viikon 12 ympärille sijoittuvasta piikistä ja huolimatta täysin uudesta sairauspoissaolojakin aiheuttavasta sairaudesta.
Eri vuosien viikkoja vertailtaessa on hyvä huomioida mm. pääsiäisen ajankohta (vuonna 2020 viikot 15–16, vuonna 2019 viikot 16–17), sillä arkivapaita sisältävillä viikoilla sairauspoissaoloja alkaa vähemmän kuin täysillä työviikoilla.
Kasvupiikki johtui hengityselinten sairauksista – ei diagnosoiduista koronatapauksista
Mistä diagnooseista piikki sitten johtui jollei koronavirusdiagnooseista? Kuviossa 2 näytetään alkaneiden kausien määrä päädiagnoosiryhmittäin vuoden 2020 alun alkaneiden kausien kertymän mukaan suurimmissa sairauspääryhmissä, kuitenkin eritellen koronaviruksesta johtuvat kaudet omaksi luokakseen. Kuviosta nähdään, että kasvupiikki johtui käytännössä kokonaan hengityselinten sairauksien (ICD-10-tautiluokituksen pääluokka J) aiheuttamista sairauspoissaoloista. Kasvu tässä sairausryhmässä johtui lähes kokonaan äkillisten ylähengitysteiden infektioiden diagnoosilla (luokka J06) kirjatuista sairauspäivärahakausista.
On siis huomioitava, että varmistettuja covid-19-koronavirustartuntoja ei kirjata hengityselinten sairauksien pääluokkaan vaan THL:n ohjeen(Avautuu uuteen välilehteen) mukaan muuhun sairausluokkaan.
Alkaneet sairauspäivärahakaudet viikoittain vuosina 2019 ja 2020 sairausryhmittäin.
Kuvio 2.
Muissa suurissa diagnoosiryhmissä muutokset verrattuna vuoteen 2019 ovat selvästi pienempiä kuin hengityselinten sairauksissa. Kaikissa tarkastelluissa diagnoosiryhmissä voidaan kuitenkin havaita laskua alkaneiden kausien viikoittaisissa määrissä viikon 12 jälkeen ja myös verrattuna vuoden 2019 vastaaviin viikkoihin. Absoluuttisesti muutokset näyttävät suurimmilta kahdessa isoimmassa sairauspoissaoloja aiheuttavassa diagnoosiryhmässä eli mielenterveyden häiriöissä (ICD-10-tautiluokituksen pääluokka F) ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa (pääluokka M).
Maaliskuun kasvupiikki suurin naisilla
Entä miltä kehitys on näyttänyt eri väestöryhmissä, kun suhteutetaan alkaneiden kausien määrät väestön määrään? Väestöryhmittäiset analyysit perustuvat tutkimusaineistoon, johon on yhdistetty tietoja Kelan, Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen rekistereistä. Molempina vuosina tarkasteluihin rajattiin vuoden alussa 18–62-vuotiaat ei-eläkkeellä olevat suomalaiset. Lisäksi jakajasta rajattiin pois ne, jotka olivat koko tarkastelujakson ajan pitkällä sairauspoissaololla, joka oli alkanut jo ennen tarkastelujakson alkua.
Kuvioissa 3 ja 4 näytetään alkaneiden kausien määrä viikoittain tuhatta henkeä kohden naisilla ja miehillä sekä eri ikäryhmissä. Naisten ja miesten kehityskäyrät (kuvio 3) ovat suunnilleen samanmuotoiset, vaikka maaliskuun kasvupiikki oli naisilla selvästi suurempi. Viikkojen 10 ja 12 välillä alkaneiden työkyvyttömyysjaksojen määrä kasvoi naisilla noin 50 prosentilla, kun miehillä kasvua oli noin 20 prosenttia. Myös viikon 12 jälkeinen lasku oli naisilla jyrkempi.
Myös ikäryhmittäin kehitys on ollut pääpiirteissään samansuuntaista (kuvio 4). Muutokset ovat kuitenkin olleet nuorimmassa ikäryhmässä (18–24-vuotiaat) muita ikäryhmiä pienempiä, ja kausien lukumäärä on kasvanut sitä enemmän, mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse.
Sekä naisilla että miehillä ja kaikissa ikäryhmissä havaitut muutokset viikkojen 10 ja 15 välillä johtuvat suurimmalta osin hengityselinten sairauksista; viikkojen 10 ja 12 välinen kasvu pieneltä osin myös koronavirusdiagnoosiin perustuvista kausista.
Maaliskuun puolivälin kasvu selittynee osin epävarmuudella ja kasvaneella huolella
Erityisesti hengityselinten sairauksiin perustuvien sairauspoissaolokausien jyrkkä kasvu viikkojen 10 ja 12 välillä liittynee pahenevan koronavirustilanteen aiheuttamaan huoleen ja epävarmuuteen sekä lääkäriin hakeutumiseen sellaistenkin hengitystieoireiden perusteella, joiden takia ei muussa tilanteessa olisi haettu hoitoa eikä sairauspoissaoloa.
Lääkärit puolestaan ovat kenties tilanteen epäselvyyden takia ja osin varmuuden vuoksi kirjoittaneet hengityselinoireiden perusteella niin pitkiä sairauspoissaoloja, että on syntynyt oikeus sairauspäivärahaan. Osa hengityselinten luokkaan kirjatuista sairaustapauksista on saattanut oikeasti johtua koronaviruksesta, mutta virusta ei vielä epidemian alkuvaiheessa testattu muulloin kuin hyvin tiukkojen kriteerien täyttyessä. Näiden tietojen perusteella on mahdotonta arvioida, kuinka monella tuolloin (tai myöhemmin) hengityselinten sairauksien vuoksi sairauspoissaolokauden aloittaneella oli todellisuudessa koronavirustartunta.
Etätyön yleistyminen on voinut lisätä työhyvinvointia
Kelan sairauspäiväraharekisterin tiedot osoittavat, että sairauspoissaolot vähentyivät koronakevään edetessä. Raportoimamme valtakunnallinen trendi vastaa siten yksittäisten työnantajien esittämiä aiempia havaintoja(Avautuu uuteen välilehteen).
Alkaneiden sairauspoissaolokausien jyrkkään vähenemiseen viikon 12 jälkeen voi olla monia selityksiä. Tärkeä myötävaikuttava tekijä on se, että maaliskuun puolivälistä alkaen siirryttiin useilla aloilla laajamittaisesti etätyöhön(Avautuu uuteen välilehteen) ja muutoinkin liikkumista ja kontakteja muihin ihmisiin vähennettiin. Kohtaamisten rajoittaminen vähentää infektiotauteja, ja yleisesti liikkumisen väheneminen pienentää todennäköisyyttä tapaturmille ja vammoille. Samalla lieviin hengityselinoireisiin liittyvä huoli todennäköisesti väheni, koska tämän sairausryhmän kausien alkavuudessa nähtiin jyrkkä lasku.
Etätyö on myös voinut vähentää tiettyjä työn kuormittavuuden ulottuvuuksia, kun keskeytykset ja häiriötekijät ovat vähentyneet, työnteon tapoihin liittyvät joustot ovat lisääntyneet ja työmatkat ovat jääneet pois. Mielenterveyden häiriöiden perusteella alkoi poikkeusolojen toteamisen jälkeen vuonna 2020 kaikkiaan vähemmän sairauspoissaolokausia kuin vastaavana aikana vuonna 2019. Myös Työterveyslaitos raportoi vastikään(Avautuu uuteen välilehteen), että työhyvinvointi näyttäisi korona-aikana kohentuneen – myös pienten lasten vanhemmilla. Nämä tulokset ovat osin yllättäviä, sillä epidemian alkuvaiheessa uumoiltiin, että mielenterveysongelmat tulisivat pikemminkin kasvamaan(Avautuu uuteen välilehteen). Sairauspäivärahakausissa tällaista kehitystä ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi näy. Eri väestöryhmissä ja tarkemmissa diagnoosiryhmissä kehityskulut ovat kuitenkin saattaneet olla erisuuntaisia.
Etätyö on voinut myös mahdollistaa työn tekemisen lievien sairausoireiden kanssa, vaikka vastaavien oireiden takia olisi haettu sairauspoissaoloa, jos työnteko olisi edellyttänyt fyysisesti työpaikalle menemistä.
Sairauspoissaolojen omailmoitusajat ovat pidentyneet ja lääkärillä käynnit vähentyneet
Koronavirusepidemian aikana useat työnantajat ovat ainakin väliaikaisesti pidentäneet sairauspoissaolojen omailmoitusaikoja yleisesti käytössä olleesta 1–3 päivän pituisesta kaudesta. Lääkäriin on siten tarvinnut epidemian aikana hakeutua tavanomaista harvemmin pelkän sairauspoissaolotodistuksen takia. Tämä on voinut myös vähentää sairauspäivärahaan oikeuttavia poissaoloja, sillä jos lääkäriin olisi hakeuduttu, joissain tapauksissa lääkäri olisi saattanut kirjoittaa kerralla pidemmän, päivärahaan oikeuttavan sairauspoissaolon.
Terveyspalveluiden käyttö muutoinkin väheni koronaepidemian ensimmäisen aallon aikana, kun kiireettömän hoidon vastaanottokäyntejä peruttiin, siirrettiin tai jätettiin kokonaan varaamatta osin palveluntuottajien ja osin kansalaisten itsensä toimesta. Vaikka lääkärillä käyntien väheneminen on osin yhteydessä uusien sairauspoissaolokausien määrän pienenemiseen, on se toisaalta myös voinut johtaa siihen, että sairauksia on kevään aikana jäänyt havaitsematta. Kun hoitoon aletaan jossain vaiheessa taas suuremmassa määrin hakeutua, saattavat myös sairauspoissaolokausien määrät nousta koronavirusepidemian aikana havaitsematta ja hoitamatta jääneiden sairauksien takia.
Myös työttömyyden kasvu on voinut vähentää sairauspoissaoloja
Kevään 2020 aikana moni joutui työttömäksi tai lomautetuksi, millä on todennäköisesti ollut myös sairauspoissaoloja vähentävä vaikutus. Työttömyyden kasvaessa sairauspoissaolot vähenevät(Avautuu uuteen välilehteen), kun työttömyysetuuksille siirtyneet henkilöt eivät ole käyttämässä sairauspäivärahaetuuksia. Myös työttömyyden pelko on koronakevään aikana saattanut jonkin verran ehkäistä sairauspoissaoloja.
Seurantaa jatketaan myös epidemian seuraavien vaiheiden aikana
Jatkamme Kelan korvaamien pitkien sairauspoissaolojen seuraamista koronaepidemian eri vaiheissa. Tässä tarkastellun jakson viimeisimpien viikkojen tiedot ja etenkin lopulliset toukokuussa alkaneiden poissaolokausien määrät tulevat vielä kasvamaan rekisterien täydentyessä tulevina kuukausina. Kesän aikana alkaneita sairauspoissaoloja päästään luotettavasti tarkastelemaan vasta loppusyksystä ja syksyn kertymiä ensi vuoden puolella. Myös esimerkiksi naisten ja miesten eroja ja ammattiryhmittäisiä eroja on tärkeää selvittää.
Sairauspäivärahaa koskevaa hakemus- ja saajatietoa tullaan kokoamaan myös Kelan koronamittareiden(Avautuu uuteen välilehteen) sivustolle. Kannattaa siis jatkossakin seurata Kelan Tutkimusblogia ja koronamittareita!
Kirjoittajat
Jenni Blomgren
Tutkimuspäällikkö, Kelan tutkimusyksikkö
Twitter: @JenniBlomgren(Avautuu uuteen välilehteen)
Sauli Jäppinen
Data scientist, Kelan analytiikkayksikkö
Twitter: @SauliJappinen(Avautuu uuteen välilehteen)
Sähköpostisoitteet: etunimi.sukunimi@kela.fi
