Psykiatriset unihäiriöt yleistyivät pitkien sairauspoissaolojen syynä 2010–2022
Psykiatrisista unihäiriöistä johtuvien pitkien sairauspoissaolojen yleisyys on nelinkertaistunut vuodesta 2010. Unihäiriön perusteella saatu sairauspäiväraha on yleistynyt erityisesti vuoden 2018 jälkeen ja 35–54-vuotiailla naisilla. Taustalla vaikuttavat oletettavasti ainakin muun mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyden lisääntyminen sekä paineiden kasvaminen työelämässä ja muilla elämän osa-alueilla.
Suomalaisten uniongelmat ovat yleistyneet viime vuosina. Jo FinTerveys 2017 -tutkimus kertoi, että omasta mielestään tarpeeksi nukkuvien osuus vähintään 30-vuotiaista oli pienentynyt 2010-luvun alusta.
Vuonna 2017 omasta mielestään tarpeeksi nukkui kolme neljästä aikuisesta. Unettomuudesta oli kuitenkin viimeisen kuukauden aikana kärsinyt yli puolet vastaajista. FinTerveys-tutkimus paljasti myös, että naiset kokevat uniongelmia enemmän kuin miehet.
Riittämätön uni on jatkuvasti esillä mediassa, ja syystäkin. Univaje on selkeä terveysriski ja liittyy läheisesti sekä ruumiilliseen että mielen terveyteen. Siksi uniongelmilla on suuri kansanterveydellinen merkitys. Erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveys ja unen määrä, ja niiden yhteys digilaitteiden käytön lisääntymiseen, ovat puhuttaneet.
Uniongelmien merkitys on myös kansantaloudellinen, koska unen puute heikentää erityisesti kognitiivista suorituskykyä, onpa kyse sitten työstä tai opiskelusta. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme unihäiriöitä pitkien sairauspoissaolojen syynä ja sitä, miten tilanne on kehittynyt vuosina 2010–2022. Laskelmissa olemme suhteuttaneet sairauspäivärahaa saaneiden määrät Tilastokeskuksen tietoihin ei-eläkkeellä olevan työikäisen väestön vuosittaisesta määrästä.
Pitkäkestoiset uniongelmat mielenterveyden häiriöinä
Unettomuus tai tilapäiset uniongelmat kuuluvat elämään, eivätkä ole sinänsä sairauksia. Pitkäkestoiset ongelmat voidaan kuitenkin diagnosoida unihäiriöiksi. ICD-10-tautiluokittelussa ei-elimelliset unihäiriöt sijoittuvat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden alle koodilla F51. Tavallisin unihäiriö on ei-elimellinen unettomuus (F51.0).
Tautiluokittelu tunnistaa myös erikseen elimelliset unihäiriöt (G47), joihin kuuluvat muuan muassa uniapnea ja narkolepsia. Tässä keskitymme kuitenkin tarkastelemaan ei-elimellisiä, mielenterveyden häiriöiden piiriin kuuluvia, eli psykiatrisia unihäiriöitä.
Pitkät sairauspoissaolot unihäiriöiden vuoksi nelinkertaistuneet
Unihäiriö aiheuttama työkyvyttömyys on yleistynyt lähes jatkuvasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vaikka sairauspäivärahaa saa unihäiriöiden perusteella huomattavasti pienempi määrä ihmisiä kuin masennus- tai ahdistuneisuushäiriön perusteella, on suhteellinen osuus kuitenkin nelinkertaistunut runsaassa kymmenessä vuodessa.
Sairauspäivärahaa sai psykiatrisen unihäiriön perusteella 2 427 henkilöä vuonna 2010 ja 9 448 henkilöä vuonna 2022.
Psykiatriset unihäiriöt voivat lisääntyä esimerkiksi masennuksen tai ahdistuneisuuden seurauksena. Vastavuoroisesti psykiatriset unihäiriöt voivat myös lisätä tai pahentaa masennusta tai ahdistuneisuutta.
Kela on seurannut mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen yleisyyttä. Erityisesti ahdistuneisuushäiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat viime vuosina yleistyneet. Ilmiö on korostunut ennen kaikkea alle 50-vuotiailla naisilla.
Unihäiriöt ovat yleistyneet eniten 35–54-vuotiailla naisilla, vähiten alle 25-vuotiailla miehillä
Psykiatristen unihäiriöiden aiheuttama työkyvyttömyys on lisääntynyt sekä naisilla että miehillä, mutta naisilla unihäiriöihin perustuvan sairauspäivärahan yleistyminen on ollut voimakkaampaa. Naiset saivat sairauspäivärahaa unihäiriöiden perusteella yleisemmin kuin miehet jo vuonna 2010.
Naisilla eri ikäryhmät eroavat toisistaan enemmän kuin miehillä: 35–54-vuotiailla naisilla unihäiriöiden osuus on kasvanut eniten ja heistä jo reilu puoli prosenttia saa sairauspäivärahaa unihäiriöiden vuoksi. Myös ero muun ikäisiin naisiin on kasvanut. Unihäiriöt ovat yleistyneet selvästi vähemmän 16–24-vuotiailla naisilla kuin muissa ikäryhmissä.
Miesten joukossa nähdään sama ikäryhmittäinen ilmiö, mutta selvästi miedompana kuin naisten kohdalla. Myös miehillä unihäiriöistä johtuvia pitkiä sairauspoissaoloja on eniten 35-54-vuotiaiden ikäryhmässä. Ero muihin ikäryhmiin on korostunut viime vuosina. Vähiten unihäiriöt ovat yleistyneet 16–24-vuotiailla miehillä.
Psykiatristen unihäiriöiden aiheuttaman työkyvyttömyyden kasvu pysähtyi 2022
Aiemmassa tutkimusblogissa kerroimme, että mielenterveyden häiriöiden aiheuttaman työkyvyttömyyden vahva kasvu näyttää toistaiseksi tyrehtyneen. Tätä selittää pitkälti se, että masennushäiriöiden aiheuttama työkyvyttömyys hieman väheni ja ahdistuneisuushäiriöiden aiheuttama työkyvyttömyys kasvoi aiempaa hitaammin.
Unihäiriöiden aiheuttama työkyvyttömyys puolestaan väheni vuonna 2022 useimmissa ikäryhmissä naisilla ja miehillä kasvu pysähtyi.
Piileekö rekisteritietojen takana näkyvää suurempi unettomuusongelma?
Mielenkiintoista on verrata, milloin unihäiriöiden aiheuttama työkyvyttömyys ja toisaalta muiden mielenterveyden häiriöiden aiheuttama työkyvyttömyys on yleistynyt. Unihäiriöihin perustuvan sairauspäivärahan yleistyminen on kiihtynyt vuoden 2018 jälkeen, eli hieman ahdistuneisuus- ja masennushäiriöiden jyrkän nousun alkamisen jälkeen.
Koska ahdistuneisuus- ja masennushäiriöt aiheuttavat myös unihäiriöitä, niiden yleistyminen työkyvyttömyyden syinä todennäköisesti lisää myös unihäiriöistä johtuvaa työkyvyttömyyttä. Unihäiriö voi toki myös edeltää muita mielenterveyden häiriöitä.
Havainto unihäiriöperusteisten pitkien sairauspäivärahakausien yleistymisestä voi olla myös ”kokoaan suurempi”, jos ahdistuneisuus- ja masennushäiriöt työkyvyttömyyden syinä peittävät unihäiriöiden aiheuttamaa työkyvyttömyyttä. Lääkärinlausunnossa saattaa olla kirjattuna sekä unihäiriö että jokin muu mielenterveyden häiriö. Esimerkiksi ahdistuneisuushäiriö saatetaan kuitenkin kirjata päädiagnoosiksi ja unihäiriö toiseksi diagnoosiksi.
Rekisteritieto sisältää nykyisessä muodossaan vain työkyvyttömyyden taustalla olevan pääasiallisen sairauden. Siksi lisädiagnoosina annettujen unihäiriöiden yleisyyttä, tai muutenkaan diagnoosien ristikkäisyyttä, ei voida selvittää rekisteritutkimuksella.
Lisääntyykö unihäiriöiden aiheuttama työkyvyttömyys edelleen?
Tulevina vuosina nähdään, lisääntyvätkö uniongelmat, psykiatriset häiriöt ja unihäiriöiden aiheuttama työkyvyttömyys entisestään työikäisillä suomalaisilla.
Asiaan vaikuttavat luonnollisesti useat tekijät. Muun sairastavuuden kehitys – erityisesti ahdistuneisuushäiriöiden ja muiden mielenterveyden häiriöiden yleisyys – ovat jatkossa ratkaisevassa asemassa. Samoin esimerkiksi työelämän ja elintapojen muutokset.
Jos työn henkinen kuormittavuus ja koetut paineet eri elämän osa-alueilla lisääntyvät, voivat unihäiriöt ja niiden aiheuttama työkyvyttömyys lisääntyä. Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan työn henkinen rasittavuus ja kiireen haittaavuus ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä naisilla.
Toinen uhkakuva työelämässä on, että unelle ja terveydelle haitalliset kolmivuorotyö ja yötyö lisääntyvät. Kolmivuorotyö tai yötyökään eivät kuitenkaan näytä yleistyneen 2000-luvun alusta koronaa edeltävään aikaan, vaikka palvelujen saatavuus useaan vuorokauden aikaan vaikuttaa yleistyneen esimerkiksi kauppojen aukiolojen vapauttamisen myötä.
Koronapandemian myötä yleistynyt etätyökin voi jatkossa vaikuttaa unihäiriöiden yleisyyteen. Työterveyslaitoksen tutkimusten perusteella etätyö yhtäältä parantaa unta monen työntekijän kohdalla, toisaalta suuri määrä etätyötä saattaa heikentää entisestään unen kannalta tärkeää työhyvinvointia, jos se on valmiiksi alhaisella tasolla.
Vuosien 2021–2022 välillä unihäiriöperusteisten pitkien sairauspoissaolojen yleistyminen pysähtyi, joten on mahdollista, ettei kasvu jatku vastedeskään. Unen tärkeyden tiedostamisella ja uneen liittyvillä taidoilla on kansanterveydellistä merkitystä, ja onneksi uniongelmien lisääntymiseen ja unen tärkeyteen ollaan myös herätty viime vuosina. Unikoulu-tyyppinen tukitoiminta ja esimerkiksi virtuaaliset tukimuodot voivat yleistyessään tukea monen riittävää ja laadukasta unta.
Samalla, kun seurataan ilmiön kehittymistä, olisi tärkeää edelleen etsiä keinoja uniongelmien vähentämiseksi.
Kirjoittajat
Riku Perhoniemi
tutkija, Kela
Twitter @perhonir
Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter @JenniBlomgren
Kirjoittajien sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@kela.fi.
Lue lisää
Blomgren Jenni (2023): Sairauspäivärahat jatkavat kasvu-uralla – vuonna 2022 koronavirus näkyi aiempaa selvemmin sairauspäivärahaa saaneiden määrässä. Kelan Tutkimusblogi 9.2.2023.
Blomgren Jenni & Perhoniemi Riku (2022): Mielenterveyden häiriöihin perustuvien sairauspäivärahapäivien määrä kasvaa taas. Kelan Tutkimusblogi 10.5.2022.
Härmä M & Sallinen M: Univaje terveysriskinä. Duodecim 2000;116:2267-73.
Liljenberg B & Almqvist M & Hetta J & Roos B & Ågren R: Age and the prevalence of insomnia in adulthood. The European Journal of Psychiatry 1989;3:5-12.
Koponen P ym (2018): Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017-tutkimus. Raportti 4/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
