Työkyvyttömyyseläkettä edeltää sairauspoissaolon aikainen runsas avo- ja vuodehoito

Työkyvyttömyyseläkkeen taustalla olevat terveysongelmat näkyvät tiheänä avosairaanhoidon ja vuodeosastohoidon käyttönä sairauspäivärahakauden aikana. Työhön heikommin kiinnittyvät henkilöt käyttävät puolestaan sairauspäivärahakauden alettua eniten kuntoutusrahan tukemaa kuntoutusta.

Pitkää sairauspäivärahajaksoa edeltää tiivis avosairaanhoidon käyttö jo vuosia ennen sairauspoissaolon alkua. Tämän näytti jo aikaisempi tutkimuksemme. Samassa tutkimuksessa totesimme, että avosairaanhoidon käyttö sairauspäivärahakauden aikana oli yleisintä henkilöillä, jotka käyttivät sairauspäivärahakauden enimmäismäärän.

Tuoreessa tutkimuksessamme samasta aihepiiristä huomasimme, että

1. sairauspäivärahaetuuden jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät henkilöt käyttivät muita enemmän terveyspalveluita, mutta melko vähän kuntoutusrahan tukemaa kuntoutusta
2. avosairaanhoitoa käytetään yhtä paljon sairauspäivärahakauden alussa riippumatta myöhemmästä työtilanteesta
3. sairauspäivärahakauden jälkeen ilman ansiotyötä olevilla henkilöillä on muita ryhmiä enemmän kuntoutusrahan tukemaa kuntoutusta sairauspäivärahakauden alettua.

Tässä tutkimuksessa seurasimme, kuinka paljon sairauspäivärahaetuutta saaneet henkilöt käyttivät avosairaanhoitoa, vuodeosastohoitoa ja kuntoutusrahan tukemaa kuntoutusta etuuskauden alettua.

Yllä olevassa kuviossa voit vertailla terveys- ja kuntoutuspalvelujen käytön määrää sairauspäivärahaa seuraavan työmarkkinatilanteen mukaan

Vertailimme palveluiden käyttöä myös sairauspäivärahan jälkeisen työmarkkinatilanteen mukaan nähdäksemme, miten palvelun käyttö on yhteydessä asiakkaiden työmarkkina-asemaan.

Seurantajakso oli yhden vuoden pituinen ennen sairauspäiväetuuden alkua ja kolme vuotta sen alkamisen jälkeen. Tarkastelimme terveydenhuollon ja kuntoutuksen käyttöä kolmen kuukauden jaksoissa. Käytimme tutkimusaineistona Oulun työikäistä väestöä koskevaa rekisteriaineistoa vuosilta 2014–2018.

Tutkimalla terveydenhuollon ja muiden työkykyä ylläpitävien palveluiden käyttöä työkyvyttömyysetuuskausien aikana, voimme parhaimmillaan tuoda esiin sekä haavoittuvia ryhmiä että palvelu- tai etuusjärjestelmän puutteita. Toisaalta perustietoakin puuttuu edelleen etuuksien aikaisesta palvelukäytöstä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät käyttivät eniten terveyspalveluita, mutta melko vähän kuntoutusrahaa

Henkilöt, jotka tutkimuksemme seurantajakson aikana siirtyivät toistaiseksi myönnetylle työkyvyttömyyseläkkeelle, käyttivät sairauspäivärahakauden alettua jatkuvasti enemmän sekä avosairaanhoitoa että vuodeosastohoitoa kuin ne henkilöt, jotka eivät siirtyneet eläkkeelle. Ero oli selkein verrattuna henkilöihin, jotka olivat ansiotyössä sairauspäivärahakauden jälkeen seurannan lopussa.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvän ryhmän suurempi terveyspalvelukäyttö voi selittyä eri tavoin. Jos runsas käyttö heijastaa vaikeita terveysongelmia ja siten työkykyongelmia, voidaan ajatella, että eläkejärjestelmä on tunnistanut ”todellisen” työkyvyttömyyden tämän ryhmän kohdalla.

Toisaalta työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien tiuha palvelun käyttö voi heijastaa työkyvyttömyyseläkkeen ehtojen toteutumista ennen eläkehakemusta. Tällöin tiuha palveluiden käyttö voisi tarkoittaa, että työkyvyttömyyden taustalla olevaa terveysongelmaa on hoidettu riittävästi, henkilön työkykyä on yritetty kuntouttaa ja työkyvyttömyyseläkkeeseen vaadittava dokumentaatio on olemassa.

Kuntoutusrahan tukemaa kuntoutusta työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvillä henkilöillä ei sen sijaan ollut erityisen paljon seuranta-aikana. Havainto kuntoutuksesta on osin yhdenmukainen aiempien tutkimusten kanssa, joissa on tutkittu sitä, kuinka yleistä ammatillinen kuntoutus on ennen työkyvyttömyyseläkettä.

On toisaalta mahdollista, että kuntoutusta on kokeiltu jo useita vuosia ennen eläkkeelle siirtymistä tai että jotakin kuntoutusta on tutkimuksemme seuranta-aikana saatu, vaikka kuntoutusjaksolta ei ole maksettu toimeentuloa turvaavana etuutena kuntoutusrahaa. Joissain tapauksissa työkyvyttömyys saatetaan myös todeta vaikeasti kuntoutettavaksi eläkelaitoksen toimesta, jolloin kuntoutusta ei enää toteuteta.

Avosairaanhoitoa käytetään yhtä paljon sairauspäivärahakauden alussa riippumatta myöhemmästä työtilanteesta

Avosairaanhoidon käyntimäärä nousi tutkittavilla henkilöillä voimakkaasti sairauspäivärahakauden alun tienoilla. Tämä piikki käytössä selittyy osin sillä, että etuuden myöntämisen ehtona on lääkärintodistus, joka todentaa työkyvyttömyyden. Lääkärintodistuksen saaminen edellyttää yleensä yhden tai useamman lääkärikäynnin.

Kun otimme huomioon lukuisten taustatekijöiden vaikutukset palvelujen käyttöön, oli varhainen piikki avosairaanhoidon määrässä yhtä suuri riippumatta myöhemmästä työmarkkina-asemasta. Piikki on niin iso, että se ei selity ensimmäisellä lääkärikäynnillä, joka tarvitaan lausuntoon työkyvyttömyydestä.

Merkillepantavaa on se, että työhön palaavilla varhainen avopalvelujen käyttö oli yhtä runsasta kuin muilla, vaikka heillä oli sairauspäivärahakauden alun jälkeen sekä avosairaanhoidon käyttöä että myös itse sairauspäivärahapäiviä muita vähemmän.

Tulosta voi tulkita esimerkiksi niin, että työterveyshuollon piirissä olevat henkilöt saavat heti työkyvyttömyyden alettua riittävää hoitoa, mikä auttaa heitä palaamaan pikaisesti töihin.

Työhön heikommin kiinnittyvillä muita enemmän kuntoutusrahan tarvetta

Henkilöillä, jotka eivät olleet ansiotyössä sairauspäivärahakauden jälkeen, oli eniten kuntoutusrahan käyttöä. Sen käyttö alkoi tällä ryhmällä selvästi lisääntyä noin vuoden kuluttua sairauspäivärahajakson alusta.

Näistä henkilöistä puolet oli työttömänä jo sairauspäivärahakauden alkaessa. On hyvin tiedossa, että työterveyshuollon ulkopuolella olevien henkilöiden hoito toteutuu osin heikommin ja hitaammin.

Havaintomme viittaavat siihen, että työhön heikommin kiinnittyvät henkilöt kuitenkin ohjautuvat kuntoutukseen työkyvyttömyyden pitkittyessä, vaikkakin suhteellisen myöhään.

Työttömille parempia terveydenhuoltopalveluita ja aikaisempaa kuntoutukseen ohjaamista?

Tukijärjestelmiä koskevilla muutoksilla voidaan todennäköisesti edelleen parantaa työkyvyn tukemista.

Työttömille tarjottavien terveydenhuoltopalvelujen parantaminen saattaisi ehkäistä työterveyshuollon ulkopuolella olevien sairauspäivärahajaksoja ja työkyvyttömyyden pidentymistä. Esimerkiksi työkykynäkökulman parempi hahmottaminen julkisessa perusterveydenhuollossa voisi olla hyödyksi.

Tämän tutkimuksen valossa paremmat terveydenhuoltopalvelut työttömille saattaisivat myös aikaistaa tarvittavaan kuntoutukseen ohjautumista. Toki myös hallituksen perusterveydenhuollon hoitotakuuta koskevan lakiehdotuksen kaltaiset muutokset voivat toteutuessaan edistää osaltaan asiaa.

Myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä havaittu varsin vähäinen kuntoutusrahan tukema kuntoutus antaa aiempien tutkimusten lailla ymmärtää, että entistä aiempi ohjaaminen työkykyä palauttavaan kuntoutukseen voisi ehkäistä tai myöhentää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä.

Näin tutkimus toteutettiin

Tutkimus on osa Sosiaaliturvan etuuksien ja palveluiden käyttö Oulussa 2013–2018 -tutkimushanketta.

Valitsimme tutkimukseen vuonna 2015 Oulussa asuneet 18–58-vuotiaat ei-eläkkeellä olevat henkilöt, jotka olivat elossa vuoden 2018 loppuun saakka ja joilla alkoi vuonna 2015 vähintään 30 kalenteripäivää kestävä, sairauspäivärahalla omavastuuajan jälkeen korvattu sairauspoissaolokausi, mutta joilla ei ollut sairauspäivärahakausia edellisten 12 kuukauden aikana (N=2427).

Yhdistelimme Kelasta ja Eläketurvakeskuksesta poimittua rekisteriaineistoa tutkittavien

• taustasta
• sairauspäivärahakausista
• työkyvyttömyyseläkkeistä
• ansio- jaksoista
• kuntoutusrahakausista

Analyyseissä vakioitavat taustatekijät olivat

• sukupuoli
• ikä
• siviilisääty
• koulutustaso
• sosioekonominen asema
• työmarkkina-asema työkyvyttömyyden alkaessa
• kroonisten tai vakavien sairauksien määrä (lääkkeiden erityiskorvausoikeudet)
• sairauspäivärahakauden pituus
• sairauspäivärahaetuuden perusteena ollut diagnoosi (diagnoosiryhmä).

Avosairaanhoidon ja vuodeosastohoidon käytön määrittämisessä käytimme Oulun kaupungin, yksityisten työterveyshuollon palveluntarjoajien, Kelan sekä THL:n hoitoilmoitusjärjestelmän rekisteriaineistoja.

Mittasimme avosairaanhoidon palveluiden käyttöä käyntipäivien määrällä, vuodeosastohoitoa hoitovuorokausien määrällä ja kuntoutusta maksettuina kuntoutusrahapäivinä.

Seurantajakso oli yhden vuoden ennen sairauspäivärahajakson alkua ja kolme vuotta sen alettua. Terveydenhuollon ja kuntoutuksen käyttöä tarkasteltiin kolmen kuukauden jaksoissa. Analyysit tehtiin negatiivisen binomijakauman regressiomalleilla.

Kirjoittajat

Riku Perhoniemi
tutkija, Kelan tutkimus
Twitter @perhonir

Jenni Blomgren
tutkimuspäällikkö, Kelan tutkimus
Twitter @JenniBlomgren

Kirjoittajien sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@kela.fi.

Lisätietoja

Perhoniemi, R.; Blomgren, J. Use of health services and rehabilitation before and after the beginning of long-term sickness absence – comparing the use by employment and disability pension transition after the sickness absence in Finland. Int. J. Environ. Res. Public Health 2022, 19(9), 4990.

Sosiaaliturvan etuuksien ja palveluiden käyttö Oulussa 2013–2018 -tutkimushanke.