Informationspaket: Rehabiliteringspenning för unga

Publicerad 10.6.2025Ändrad 9.6.2026

Det här informationspaketet presenterar antalet mottagare av rehabiliteringspenning för unga och utvecklingen av mottagarantalet per kön, region och sjukdomsgrupp. Dessutom granskas vilka andra förmåner och tjänster mottagarna av rehabiliteringspenning för unga har.

År 2025 fick knappt 1 000 unga rehabiliteringspenning för unga. På grund av lagändringar har antalet mottagare börjat minska efter toppåret 2023.

De vanligaste grunderna för rehabiliteringspenning för unga är olika psykiska sjukdomar och utvecklingsneurologiska funktionsnedsättningar. Den vanligaste diagnosgrunden är adhd.

Bland mottagarna av rehabiliteringspenning för unga finns fler kvinnor än män. Vanligast är rehabiliteringspenning för unga i Norra Savolax, ovanligast i Österbotten.

Syftet med rehabiliteringspenningen för unga är att säkerställa att yrkesinriktad rehabilitering för unga inleds och genomförs, att förbättra mottagarnas möjligheter att få arbete samt att trygga deras försörjning. Rehabiliteringspenning för unga kan beviljas sådana unga i åldern 18–19 år vars arbets- eller studieförmåga och förvärvsmöjligheter eller möjligheter att välja yrke eller arbete har försämrats och som behöver särskilda stödåtgärder för yrkesinriktad rehabilitering.

Hur många får rehabiliteringspenning för unga?

År 2025 fick knappt 12 000 unga rehabiliteringspenning för unga.

År 2010 var antalet mottagare knappt 5 000. Därefter ökade antalet ända fram till år 2023, då nästan 16 000 personer fick förmånen.

År 2024 började antalet mottagare av rehabiliteringspenning för unga minska och uppgick till knappt 15 000. År 2025 började antalet mottagare minska allt snabbare.

År 2025 utgjorde mottagarna av rehabiliteringspenning för unga

3,3 procent av befolkningen i åldern 16–19 år
0,9 procent av befolkningen i åldern 20–24 år.

Vad förklarar ändringarna i antalet mottagare av rehabiliteringspenning för unga?

Utvecklingen av antalet mottagare av rehabiliteringspenning för unga grundar sig på ändringar i lagstiftningen.

Ökningen av antalet mottagare av rehabiliteringspenning för unga fram till 2024 förklaras framför allt av den lagändring gällande yrkesinriktad rehabilitering som gjordes 2014. Ändringen utvidgade den potentiella klientkretsen: klienten behövde inte längre löpa risk för arbetsoförmåga för att kunna beviljas rehabiliteringspenning för unga.

Efter lagändringen har man beaktat försämrad studieförmåga och den ungas helhetssituation, såsom fysisk, psykisk och social funktionsförmåga.

Lagändringen 2014 ökade antalet mottagare av rehabiliteringspenning för unga, samtidigt som den gav unga med t.ex. störningar i inlärningsförmågan möjlighet att få rätt till rehabiliteringspenning för unga.

Finns det skillnader mellan könen vad gäller rehabiliteringspenning för unga?

Bland mottagarna av rehabiliteringspenning för unga finns fler kvinnor än män.

Till och med 2019 var det fler män än kvinnor som fick rehabiliteringspenning för unga. Efter det har antalet kvinnor varit större.

År 2025 hade cirka 6 400 kvinnor och cirka 5 200 män rehabiliteringspenning för unga.

Finns det regionala skillnader i användningen av rehabiliteringspenning för unga?

Det finns regionala skillnader i användningen av rehabiliteringspenning för unga.

År 2025 var det vanligast att få rehabiliteringspenning för unga bland befolkningen i åldern 16–19 år i Norra Savolax (5,6 %), Norra Karelen (5,4 %) och Södra Savolax (5,3 %). Frånsett Åland var det minst vanligt i Österbotten (1,9 %), Nyland (2,2 %) och Kajanaland (2,8 %).

I åldersgruppen 20–24 år var det år 2025 vanligast att få rehabiliteringspenning för unga i Egentliga Tavastland (1,7 %), Norra Savolax (1,7 %) och Mellersta Österbotten (1,5 %). Frånsett Åland var det minst vanligt i Nyland (0,5 %), Södra Karelen (0,5 %) och Kymmenedalen (0,6 %).

På vilka grunder beviljas rehabiliteringspenning för unga?

Psykiska sjukdomar och syndrom samt beteendestörningar är den största sjukdomshuvudgruppen inom rehabiliteringspenning för unga, och den vanligaste diagnosgrunden är ADHD.

De vanligaste sjukdomsgrunderna för beviljande av rehabiliteringspenning för unga anknyter till

psykiska sjukdomar och syndrom samt beteendestörningar
medfödda missbildningar samt kromosomavvikelser
sjukdomar i nervsystemet.

I slutet av 2025 hade nio av tio (92,1 %) av mottagarna av rehabiliteringspenning för unga en diagnos i gruppen psykiska sjukdomar och syndrom samt beteendestörningar. De vanligaste diagnoserna i den här gruppen var

hyperaktivitetsstörningar (aktivitets- och uppmärksamhetsstörning, adhd)
genomgripande utvecklingsstörningar
depression
intellektuell funktionsnedsättning
inlärningsstörningar
ångestsyndrom.

Andra allmänna sjukdomar eller funktionsnedsättningar i bakgrunden till rehabiliteringspenning för unga var bland annat

cp-syndrom
epilepsi
sjukdomar i ögat eller örat
medfött missbildningssyndrom i flera organsystem
Downs syndrom.

Vilka andra förmåner har mottagare av rehabiliteringspenning för unga?

Det är vanligt att mottagare av rehabiliteringspenning för unga också får andra förmåner.

Detsamma gäller mottagare av andra förmåner: många får alltså flera sociala förmåner samtidigt. I tabellerna nedan finns mer detaljerade uppgifter om rehabiliteringspenningen för unga.

År 2025 användes psykofarmaka av något under hälften (47 %) av mottagarna av rehabiliteringspenning för unga. En knapp tredjedel (29 %) köpte adhd-läkemedel. En knapp tredjedel (29 %) hade handikappförmåner och knappt en tredjedel (28 %) hade åtminstone en gällande rätt till specialersättning för läkemedel.

En tredjedel (30 %) av dem som fick rehabiliteringspenning för unga hade allmänt bostadsbidrag. Av mottagarna av rehabiliteringspenning för unga fick drygt en femtedel (21 %) grundläggande utkomststöd, drygt en tiondel studiestöd, var tionde (10 %) en arbetslöshetsförmån från FPA och mindre än en tiondel (7 %) sjukdagpenning.

Av dem som fick rehabiliteringspenning för unga fick en femtedel (19 %) ersättning för besök hos privatläkare och en sjättedel (15 %) reseersättningar.

Av dem som fick rehabiliteringspenning för unga hade 10 procent fått annan yrkesinriktad rehabilitering, 15 procent krävande medicinsk rehabilitering, 10 procent rehabiliterande psykoterapi och 5 procent rehabilitering enligt prövning.

En del av dem som fick rehabiliteringspenning för unga fick också annan rehabiliteringspenning från FPA eller andra FPA-förmåner under 2025.

Tabell 1: Andra FPA-förmåner som beviljats mottagare av rehabiliteringspenning för unga (N=11 598) 2025
Förmån	% av mottagarna av rehabiliteringspenning för unga	Antal personer
Psykofarmaka	47,2	5 475
Allmänt bostadsbidrag (eget eller partners)	30,3	3 517
Handikappförmåner	29,1	3 374
Adhd-läkemedel	28,5	3 309
Specialersättningsrätt för läkemedel	28,5	3 301
Grundläggande utkomststöd	20,8	2 416
Läkararvoden	19,5	2 258
Resor	15,2	1 758
Krävande medicinsk rehabilitering	14,7	1 703
Studiestöd	11,1	1 287
Yrkesinriktad rehabilitering	10,4	1 206
Rehabiliterande psykoterapi	10,3	1 196
Arbetslöshetsförmåner från FPA	9,7	1 120
Arbetsmarknadsstöd	9,6	1 109
Någon sjukdagpenningsförmån	6,6	768
Sjukdagpenning	6,6	768
Rehabiliteringspenning, Lagen om rehabilitering som ordnas av FPA	5,8	675
Rehabilitering enligt prövning	5,0	577
Sjukpension från FPA	2,8	321
Ersättningar för tandvård	2,5	290
Ersättningar för undersökning och behandling	2,1	238
Militärunderstöd	0,5	60
Barnbidrag	0,5	53
Rehabiliteringspenning, Laguppgift saknas	0,4	44
Grunddagpenning	0,1	13
Stöd för hemvård av barn	0,1	12
Rehabiliteringspenning, Yrkesinriktad rehabilitering för unga (7 a §)	0,1	12
Rehabiliteringspenning, Socialvårdslagen (missbrukarrehabilitering)	0,0	2
Rehabiliteringspenning, Hälso- och sjukvårdslagen (missbrukarrehabilitering)	0,0	2

Sjukdomshuvudgrupper bland mottagare av rehabiliteringspenning för unga utifrån specialersättningsrättigheter

Bland mottagarna av rehabiliteringspenning för unga accentueras psykiska sjukdomar och utvecklingsneurologiska funktionsnedsättningar.

Av dem som fick rehabiliteringspenning för unga hade knappt en tredjedel minst en gällande rätt till specialersättning för läkemedel under 2025. Specialersättning för läkemedel kan beviljas för läkemedel som används vid behandlingen av svåra och långvariga sjukdomar och för vilka läkemedelsprisnämnden har fastställt specialersättningsstatus.

I tabellen nedan visas de diagnosgrupper utifrån vilka rätten till specialersättning beviljades mottagare av rehabiliteringspenning för unga.

Tabell 2: Antal mottagare av specialersättning för läkemedel per sjukdomshuvudgrupp bland mottagare av rehabiliteringspenning för unga 2025
Sjukdomshuvudgrupp	% av mottagarna av rehabiliteringspenning för unga	Antal personer
F00–F99 Psykiska sjukdomar och syndrom samt beteendestörningar	18,1	2099
G00–G99 Sjukdomar i nervsystemet	3,5	407
J00–J99 Andningsorganens sjukdomar	3,3	380
E00–E90 Endokrina sjukdomar, nutritionssjukdomar och ämnesomsättningssjukdomar	3,1	358
M00–M99 Sjukdomar i muskuloskeletala systemet och bindväven	1,1	123
K00–K93 Matsmältningsorganens sjukdomar	0,8	98
L00–L99 Hudens och underhudens sjukdomar	0,7	81
I00–I99 Cirkulationsorganens sjukdomar	0,6	69
C00–D48 Tumörer	0,3	31
Q00–Q99 Medfödda missbildningar, deformiteter och kromosomavvikelser	0,2	18
H00–H59 Sjukdomar i ögat och närliggande organ	0,2	17
N00–N99 Sjukdomar i urin- och könsorganen	0,1	15
S00–T98 Skador, förgiftningar och vissa andra följder av yttre orsaker (T86 Funktionssvikt eller avstötning av transplanterade organ och vävnader, 13 personer)	0,1	13
D50–D89 Sjukdomar i blod och blodbildande organ samt vissa rubbningar i immunsystemet	0,1	12
Z00–ZZB Faktorer av betydelse för hälsotillståndet och för kontakter med hälso- och sjukvården	0,1	11
R00–R99 Symtom, sjukdomstecken och onormala kliniska fynd och laboratoriefynd som ej klassificeras annorstädes	0,1	7
P00–P96 Vissa perinatala tillstånd	0,0	3

De vanligaste specialersättningsgilla läkemedlen bland mottagare av rehabiliteringspenning för unga

Tabellen nedan visar de tjugo vanligaste specialersättningsgilla läkemedelssubstanserna som mottagare av rehabiliteringspenning för unga använde 2025. Specialersättning för läkemedel kan beviljas för läkemedel som används vid behandlingen av svåra och långvariga sjukdomar och för vilka läkemedelsprisnämnden har fastställt specialersättningsstatus.

Tabell 3: De 20 vanligaste specialersättningsgilla läkemedlen som mottagare av rehabiliteringspenning för unga använde 2025
Ersättningsrättens nummer	Förklaring	Diagnos
331	Atomoxetin, dexamfetamin, guanfacin och lisdexamfetamin	F90
203	Kronisk bronkialastma och kroniska obstruktiva lungsjukdomar som nära påminner om denna	J45
111	Epilepsi och därmed jämförbara kramptillstånd	G40
112	Svåra psykoser och andra svåra psykiska sjukdomar eller syndrom	F29
103	Diabetes, insulinbehandling	E10
182	Brivaracetam, eslikarbazepin, gabapentin, lakosamid, levetiracetam, perampanel, pregabalin, tiagabin och zonisamid	G40
215	Diabetes, annan än insulinbehandling	E10
183	Lamotrigin och topiramat	G40
202	Disseminerade sjukdomar i bindväv, reumatoida artriter och med dem jämförbara tillstånd	M08
281	Abatacept, adalimumab, bimekizumab, certolizumabpegol, etanercept, golimumab, guselkumab, infliximab, ixekizumab, risankizumab, sarilumab, sekukinumab och tocilizumab (inflammatoriska reumatiska sjukdomar)	M08
317	Pimekrolimus- och takrolimussalva	L20
313	Abatacept, adalimumab, bimekizumab, certolizumabpegol, etanercept, golimumab, guselkumab, infliximab, ixekizumab, risankizumab, sarilumab, sekukinumab, tocilizumab och ustekinumab	M08
112	Svåra psykoser och andra svåra psykiska sjukdomar eller syndrom	F31
208	Kronisk ulcerös kolit och Crohns sjukdom	K51
3007	Atogepant, eptinezumab, erenumab, fremanezumab, galkanezumab och rimegepant (migränprofylax)	G43
112	Svåra psykoser och andra svåra psykiska sjukdomar eller syndrom	F32
186	Tillväxthormon	E23
101	Bristfällig funktion i hypofysens framlob	E23
104	Underfunktion av sköldkörteln	E03
215	Diabetes, annan än insulinbehandling	E11

Mål och målgrupp för rehabiliteringspenning för unga

Unga personer har sedan 1999 kunnat beviljas rehabiliteringspenning för att säkerställa att de får yrkesinriktad rehabilitering. Rehabiliteringspenning för unga har sedan 2005 reglerats i lagen om Folkpensionsanstaltens rehabiliteringsförmåner och rehabiliteringspenningförmåner.

Minimimålet med rehabiliteringspenningen för unga är att den unga utöver en eventuell sjukpension ska kunna skaffa sig åtminstone vissa tilläggsinkomster som har betydelse för försörjningen. Målet gällande tilläggsinkomster är lägre än vid yrkesinriktad rehabilitering och rehabiliteringens ändamålsenlighet bedöms inte på samma sätt.

Om det till exempel på grund av en sjukdom är svårt att förutse vilka möjligheter yrkesinriktad rehabilitering kan medföra för en ung person, beviljar FPA i regel rehabiliteringspenning för unga i stället för sjukpension. Rehabiliteringen planeras med det realistiska målet att den unga ska komma ut i arbetslivet.

En person kan få rehabiliteringspenning för unga om

hen är 18–19 år gammal (övergångsbestämmelse: för dem som är födda 2008 eller tidigare är den nedre åldersgränsen 16 år)
hens arbets- eller studieförmåga eller möjligheter att välja yrke eller arbete har försämrats på grund av en sjukdom eller funktionsnedsättning
hen behöver särskilda stödåtgärder för yrkesinriktad rehabilitering och
om det i välfärdsområdet har upprättats en individuell studie- och rehabiliteringsplan (KHOPS) för den unga i syfte att säkerställa yrkesinriktad rehabilitering och främja sysselsättningsmöjligheterna.

Rehabiliteringspenning för unga kan även betalas till personer över 20 år tills de har avlagt den examen som anges i studie- och rehabiliteringsplanen. År 2026 är minimibeloppet av rehabiliteringspenning för unga 31,99 euro per vardag (799,75 euro per månad). På rehabiliteringspenningen för unga innehålls skatt.

Lagändringar som har inverkat på rehabiliteringspenningen för unga

Lag om rehabiliteringspenning (611/1991, upphävd): Rehabiliteringspenning för unga började från och med 1.8.1999 betalas till unga i åldern 16–17 år för att hindra pensionering.
Lagändring 1.4.2002: Åldersgränsen höjdes till 20 år.
Lagen om Folkpensionsanstaltens rehabiliteringsförmåner och rehabiliteringspenningförmåner (566/2005, nedan lagen om FPA-rehabilitering)
Lagändring 1.1.2014: lagändringen gällande yrkesinriktad rehabilitering påverkade även rehabiliteringspenningen för unga, villkoret risk för arbetsoförmåga slopades och till villkoren för beviljande av rehabilitering lades försämrad studieförmåga samt beaktande av den försäkrades situation som helhet, begreppet handikappad slopades i lagen om FPA-rehabilitering
Lagändring 1.10.2015: villkoret att väsentlig försämring av arbets- och studieförmågan bedöms enligt 6 § i lagen om FPA-rehabilitering togs in på lagnivå (tidigare endast i regeringspropositionen (RP 3/2005 rd))
Lagändring 1.1.2017: FPA ska utöver rätten till rehabiliteringspenning för unga också utreda rätten till yrkesinriktad rehabilitering i form av utbildning, minimibeloppet av rehabiliteringspenning för unga och rehabiliteringspenning vid yrkesinriktad rehabilitering höjdes till samma nivå som garantipensionen
Lagändring 1.1.2024: minimibeloppet av rehabiliteringspenning för unga och rehabiliteringspenning vid yrkesinriktad rehabilitering minskades så att det motsvarar minimibeloppet av den övriga rehabiliteringspenningen (= minimibeloppet av sjukdagpenning)
Lagändring 1.1.2025: den nedre åldersgränsen för rehabiliteringspenning höjdes till 18 år (för personer födda 2008 eller tidigare är den nedre åldersgränsen 16 år). Rehabiliteringspenning för unga beviljas för väntetid och mellanliggande tid endast om det är nödvändigt för att trygga den ungas utkomst och rehabiliteringens framskridande. I fortsättningen inverkar också inkomsterna på beloppet av rehabiliteringspenningen för unga. Om den ungas löneinkomster eller företagarinkomster överskrider inkomstgränsen (800 euro/månad), dras den överstigande delen av från rehabiliteringspenningen.

Lisää tietoa nuoren kuntoutusrahasta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta

Saarnio J. Nuoren kuntoutusraha syrjäytymistä ehkäisemässä. Erityisnuorten haasteet – kyselytutkimus Tuva-koulutukseen osallistuville. Opinnäytetyö, AMK. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2023.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten nuoren kuntoutusrahan saaminen voi ehkäistä erityisnuorten syrjäytymistä, auttaa heitä pysymään opinnoissa ja siten pysymään osallisena yhteiskunnassa. Tutkimusosuus toteutettiin yhteistyössä Ammattiopisto Luovin kanssa laatimalla Webropol-kysely Tuva-ryhmien (tutkintoon valmentava) opiskelijoilla. Kyselyllä haluttiin selvittää millaisena nuoret kokevat haasteensa ja elämäntilanteensa, mitä nuoret ajattelevat itsenäistymisestä sekä miten taloudellisen tuen saaminen auttaa nuoria tällä hetkellä ja miten se auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Kohderyhmän nuoret ovat 15–18-vuotiaita erityisnuoria, joilla on yksi tai useampi mielenterveyden ongelma, neuropsykiatrinen häiriö tai molemmat.

Tulosten perusteella nuoren kuntoutusraha tukee ja motivoi nuoria opinnoissa ja sillä on iso merkitys itsenäistymisvaiheessa. Taloudellisen tuen turvin nuoret voivat keskittyä opiskeluun ilman että täytyy samalla luopua muusta nuoren elämästä. Tutkimuksen perusteella löytyi myös monta kriittistä kohtaa, jossa kuntoutus ja kuntoutusraha auttaa ja motivoi nuoria eteenpäin. Tutkimuksen perusteella nuoren kuntoutusraha toimii tarkoitustaan vastaavalla tavalla ja pienentää erityisnuorten syrjäytymisriskiä.

Koskenvuo K, Rinne H, Blomgren J. Nuoren kuntoutusrahaa saavat ovat usein myös muiden etuuksien ja sosiaali- ja terveyspalveluiden saajia. Kartoittava rekisteritutkimus Oulun väestössä vuonna 2018. Kuntoutus 2022; 45 (2): 24-32. doi.org/10.37451/kuntoutus.120023.

Koskenvuo K, Rinne H, Blomgren J. Nuoren kuntoutusraha kohdistuu oikein: nuoriin, jotka tarvitsevat muita enemmän tukea, palveluita ja etuuksia. Kelan tutkimusblogi 18.8.2022.

Kattavaan rekisteriaineistoon perustuva tutkimus tuotti ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaista tietoa nuoren kuntoutusrahan saajien muiden etuuksien ja palveluiden käytöstä. Tutkimuksessa hyödynnettiin rekisteriaineistoa Oulussa vuoden 2018 ajan asuneista 16–21-vuotiaista.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että muiden sosiaaliturvaan kuuluvien etuuksien ja palvelujen käyttö on nuoren kuntoutusrahaa saaneilla merkittävästi yleisempää verrattuna saman ikäisiin nuoriin. Nuoren kuntoutusrahaa saaneet ovat muita saman ikäisiä useammin muun muassa vammaistuen ja lääkekorvausten saajia ja ovat käyttäneet useammin julkisen sektorin terveyspalveluja ja sosiaalipalveluja.

Yli puolet (53 %) nuoren kuntoutusrahan saajista oli saanut vuonna 2018 ainakin yhtä seuraavista palveluista: julkisia päihde-, mielenterveys-, vammais- tai kehitysvammaispalveluita tai sosiaalihuollon palveluita. Julkisten terveys- ja sosiaalipalveluiden lisäksi tarkasteltiin myös Kelan työkyvyttömyys-, kuntoutus- ja vammaisetuuksien saamista ja valtaosa (72 %,) nuoren kuntoutusrahan saajista oli saanut Kelan vammaistukea, työkyvyttömyyseläkettä tai jotakin edellä mainituista palveluista. Lisättäessä tarkasteluihin mukaan Kelan kuntoutuspalvelujen saaminen, lähes jokainen nuoren kuntoutusrahan saajista oli saanut ainakin jotain tarkasteltua etuutta tai palvelua.

Nuoren kuntoutusraha on kohdentunut sellaisiin nuoriin, joilla on merkittävässä määrin tuen, sairausperusteisten etuuksien ja terveys- ja sosiaalipalvelujen tarvetta ja Kela on toimeenpannut nuoren kuntoutusrahaa siten kuin lainsäätäjä on tarkoittanut.

Koskenvuo K, Pösö R. Työkyvyttömyyseläkettä saaneiden nuorten määrä kääntyi vuonna 2021 laskuun ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen 8.6.2022.

Vuoden 2021 lopussa yhteensä 7 598 iältään 16–24-vuotiasta nuorta sai työkyvyttömyyseläkettä tai määräaikaista kuntoutustukea. Saman ikäisestä väestöstä se on 1,39 prosenttia. Vuonna 2020 vastaava lukumäärä oli 7 750 ja väestöosuus 1,42 prosenttia. Alle 35-vuotiaita työkyvyttömyyseläkettä saavia oli vuoden 2021 lopussa 25 299 (väestöosuus 2,01 prosenttia) ja vuoden 2020 lopussa 25 467 (väestöosuus 2,03 prosenttia).

Käänne laskuun näkyy erityisesti kaikista nuorimmassa, 16–24-vuotiaiden ikäryhmässä. Vuoteen 2020 verrattuna vähenemistä on viime vuonna tapahtunut mielialahäiriöiden, skitsofrenioiden, neuroosien ja psykosomaattisten häiriöiden perusteella työkyvyttömyyseläkettä saavien nuorten määrissä. Nuorten pääsyä ammatilliseen kuntoutukseen on viime vuosina helpotettu lakimuutoksilla ja yhä useampi nuori on myös ohjautunut Kelan kuntoutusetuuksien saajaksi. Tämäkin voi osaltaan selittää kehitystä nuorten työkyvyttömyyseläkkeissä.

Vuoden 2019 nuoren ammatillisen kuntoutuksen lakimuutoksesta ja siihen liittyvästä seurannasta Kelassa: Nuoren ammatillisen kuntoutuksen tietopaketti

Salminen J, Häikiö L. ”Suurin stressin aihe on mun talous” – nuoren kuntoutusraha tukee nuoren toipumista ja vahvistaa toimijuuden kokemusta. Kelan tutkimusblogi 13.4.2022.

Hankkeessa Kuntoutus, palvelut ja työllistyminen – nuorten kuntoutusrahaa saavien yhteiskunnallista osallisuutta vahvistavat käytännöt tarkasteltiin nuoren kuntoutusrahan merkitystä kuntoutujille ja kuntoutumiselle.

Osana hanketta haastateltiin 18–24-vuotiaita nuoria, joilla nuoren kuntoutusraha oli päättynyt vuonna 2015 tai nuoria, jotka saivat etuutta vuonna 2016 mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriöiden vuoksi. Nuorten näkökulmaa täydennettiin haastattelemalla ammattilaisia kuten psykiatreja, opettajia, psykoterapeutteja ja sosiaalityöntekijöitä sekä nuoria työllistäviä esimiehiä eri aloilta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että nuoren kuntoutusraha parhaimmillaan tukee nuorten toimijuutta ja siten toipumista. Parhaimmillaan kuntoutuja on aktiivinen toimija, joka ”löytää itseään kuntoutuksesta” ja ”alkaa auttaa itseään”.

Nuoren kuntoutusrahan ehdollisuus – ammatilliseen kuntoutukseen osallistuminen – ei tutkimuksen mukaan tunnu nuorista pakottavalta vaan se tukee heidän toimijuuttaan ja kannustaa heitä aamulla lähtemään kouluun. Nuoret eivät tyydy ”menemään sieltä, mistä aita on matalin” vaan he ”nostavat rimaa” ja asettavat itselleen uusia tavoitteita. Nuoren kuntoutusraha mahdollistaa myös rahan käyttämisen eli taloudellisen toimijuuden opettelun. Nuoren kuntoutusraha edesauttaa kuntoutumista, mutta sitä kannattaa silti kehittää huomioiden myös julkisuudessa esitetyt kriittiset kysymykset.

Salminen, J. Nuoren kuntoutusrahan luoma osallisuus toimintamahdollisuuksina. Yhteiskuntapolitiikka 2019;84:4.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 18–24-vuotiaiden nuorten näkökulmasta nuoren kuntoutusrahaan liittyviä osallisuuden muodostumisen mahdollisuuksia ja esteitä. Aineistona käytettiin yksilöhaastatteluja ja osallisuuden tarkastelussa Amartya Senin toimintamahdollisuuksien teoriaa (capability approach). Tutkimus kohdentui nuoriin, joilla nuoren kuntoutusraha oli joko päättynyt vuonna 2015 tai jotka vielä saivat etuutta vuonna 2016.

Tutkimuksen tulosten mukaan nuoren kuntoutusrahan elementit – ammatillinen kuntoutus, tulonsiirto ja ehdollisuus – tarjoavat resursseja ja mahdollistavat erilaisia toimintoja, mutta olennaisesti myös lisäävät toimintamahdollisuuksia.

Ammatillisen kuntoutuksen tarjoamat resurssit, erilaiset opitut tiedot ja taidot, auttavat nuorta hankkimaan työn (toiminto), mutta ne myös lisäävät mahdollisuuksia tehdä työhön liittyviä valintoja (toimintamahdollisuudet). Kuntoutusraha tulonsiirtona on resurssi, joka mahdollistaa erilaisia välttämättömiä sekä sosiaalisia ja harrastuksiin liittyviä toimintoja. Tulonsiirto luo myös toimintamahdollisuuksia ja vapauden tehdä itsenäisiä kulutuspäätöksiä. Kuntoutusrahan ehdollisuus varmistaa sen, että nuoret hyötyvät ammatillisesta kuntoutuksesta ja saavat käännettyä sen tarjoamat resurssit toimintamahdollisuuksiksi.

Nuoren kuntoutusraha voi myös estää osallisuuden muodostumista, jos ammatillinen kuntoutus ei vastaa nuorten tarpeisiin. Nuoren kuntoutusrahan loppuminen ja siitä seuraava tulotason putoaminen voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi niille nuorille, jotka eivät suoraan työllisty opiskelemalleen alalle vaan jatkavat opintoja uudessa koulussa.

Haavisto A, Koskenvuo K, Laihanen J, Hevosmaa M, Leväniemi J, Myllylä L. Nuoren kuntoutusrahalta siirrytään aiempaa harvemmin työkyvyttömyyseläkkeelle. Kelan tutkimusblogi 30.8.2021.

Nuoren kuntoutusrahan saajamäärien kasvua on lisännyt vuoden 2014 ammatillisen kuntoutuksen lainmuutos. Lieventyneiden myöntämisedellytysten johdosta yhä useammalla osatyökykyisellä nuorella on ollut mahdollisuus saada nuoren kuntoutusrahaa. Oppimiskyvyn heikkenemisen ja kokonaistilanteen huomiointi kuntoutusrahan myöntökriteereissä on vaikuttanut nuoren kuntoutusrahan saajamääriin ja nuoren kuntoutusrahan perusteena oleviin diagnooseihin.

Lakimuutoksen myötä etenkin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella myönnettävien nuoren kuntoutusrahojen osuus on kasvanut. Rekisteritutkimuksella haluttiin selvittää, mikä merkitys muutoksilla on voinut olla nuoren kuntoutusrahaa saaneiden tilanteelle kuntoutuksen päättymisen jälkeen eri toimeentuloturvaetuuksille siirtymisen näkökulmasta.

Vuonna 2011 julkaistun rekisteritutkimuksen (Koskenvuo ym. 2011) tuloksiin verrattuna nuoren kuntoutusrahan tavoitteet näyttävät nykyään toteutuvan paremmin kuin aikaisemmin – työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen nuoren kuntoutusrahan päättymisen jälkeen on vähentynyt ja yhä useampi nuori jatkaa opiskelua ja pyrkii työmarkkinoille.

Vuonna 2018 nuoren kuntoutusrahan päättäneistä kolmen vuoden seuranta-aikana 26,8 % siirtyi työkyvyttömyyseläkkeen saajaksi. Perustoimeentulotukea sai yli puolet, 51,9 %, nuorista. Työttömyysetuutta sai 44,2 %, opintotukea 25,1 %, sairauspäivärahaa 26,5 % ja muuta kuntoutusrahaa 20,1 %.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen nuoren kuntoutusrahan päätyttyä on siis vähentynyt merkittävästi, kun tuloksia verrataan aiempaan seurantatutkimukseen – vuonna 2005 nuoren kuntoutusrahan päättäneistä 41,2 % siirtyi työkyvyttömyyseläkkeen saajaksi jo samana tai seuraavana vuonna etuuden päättymisen jälkeen ja 52 % viiden vuoden kuluessa etuuden päättymisestä.

Sairausryhmien välillä on edelleen eroja eri etuuksien saamisen yleisyydessä nuoren kuntoutusrahan päätyttyä.

Partio T. Nuoren kuntoutusrahan saajien määrä kaksinkertaistunut 2010-luvulla. Kelan tilastokatsaus 3/2019.

Nuoren kuntoutusrahan saajien määrä on kaksinkertaistunut 2010-luvulla. Nuoren kuntoutusrahan saajien lukumäärä on kasvanut yhtäjaksoisesti vuodesta 2008 lähtien. Tähän kasvuun on vaikuttanut vuoden 2014 ammatillisen kuntoutuksen lainmuutos, jonka seurauksena kuntoutusrahan myöntöedellytyksiin lisättiin opiskelukyvyn heikkeneminen ja nuoren kokonaistilanteen huomioiminen. Nuoren kuntoutusrahan saajien määrien kasvun ohella myös nuoren kuntoutusrahan kustannukset ovat kasvaneet tuntuvasti.

Kokkonen V, Koskenvuo K. Nuoren kuntoutusrahaa saa yhä useampi. Sosiaalivakuutus 1/2015, 29.

Nuoren kuntoutusrahan käyttöasteen kasvu 2010-luvulla liittyy selvästi mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin (F-diagnoosit). Vuonna 2013 F-diagnoosin perusteella nuoren kuntoutusrahaa sai 1,47 % koko väestön 18-vuotiaista, kun vuonna 2008 vastaava osuus oli 0,73 %. Muut yleisimmät sairausperusteet (G = hermoston sairaudet, Q = synnynnäiset epämuodostumat, epämuotoisuudet ja kromosomipoikkeavuudet) ovat pysyneet vuodesta toiseen suunnilleen yhtä suurina väestöosuuksina.

Nuoren kuntoutusrahan saajaosuuksien tarkastelu osoittaa, ettei kehitys johdu väestön ikärakenteen muutoksista. Vuoden 2014 lainmuutoksen odotetaan lisäävän nuoren kuntoutusrahan käyttöä entisestään.

Koskenvuo K, Ryynänen M, Kemppinen H, Kokkonen V, Autti-Rämö I. Vajaakuntoiselle nuorelle tarvitaan selkeämpi reitti ammattitutkintoon. Sosiaalivakuutus 2014;1:35-36.

Oikeus nuoren kuntoutusrahaan ja ammatillisena kuntoutuksena myönnettävään koulutukseen arvioidaan erikseen kummankin etuuden myöntämisedellytysten perusteella. Nuoren kuntoutusrahan ja ammatillisen koulutuksen välisestä suhteesta ei ole säädetty laissa. Vuoden 2014 alusta ammatillisen kuntoutuksen myöntämisedellytyksiä ehdotetaan tarkistettaviksi siten, että ne paremmin mahdollistaisivat ammatillisen kuntoutuksen myöntämisen niille nuorille, joilla on vaikea kokonaistilanne (HE 128/2013).

Tarkkaa tietoa ei ole siitä, missä määrin ammatillisen koulutuksen päätöksiä tehdään nuoren kuntoutusrahan saajille ja miten asiakasryhmät eroavat toisistaan. Etuuksien kehittämiseksi ja mahdollisten muutosten seurausten arvioimiseksi tarvitaan tietoa etuuksien käytön päällekkäisyydestä.

Kuntoutuksen tilastoista poimittiin tietoja huhtikuun lopussa 2013 kuntoutusrahaa ja/tai koulutusta ammatillisena kuntoutuksena saaneista 16–29-vuotiaista nuorista. Yhteensä 7 110 alle 30-vuotiasta nuorta sai jompaakumpaa kuntoutusrahaa ja/tai koulutusta ammatillisena kuntoutuksena (korvauksia opiskelukustannuksista). Nuoren kuntoutusrahaa sai 4 972 nuorta, ja heistä ammatillisen koulutuksen saajia oli 47,9 %. Kelan järjestämää kuntoutusta koskevan lain perusteella kuntoutusrahaa sai 1 878 alle 30-vuotiasta, joista 61,1 % oli ammatillisen koulutuksen päätöksen saajia. Vain 133 nuorta sai ammatillista koulutusta, mutta ei kuntoutusrahaa.

Koulutusta ammatillisena kuntoutuksena saaneista suurin osa opiskeli ammatillisessa oppilaitoksessa tai kansanopistossa. Ikäryhmässä 16–19-vuotiaat pelkästään nuoren kuntoutusrahaa sai 51,4 %, ja yhtä aikaa nuoren kuntoutusrahaa ja koulutusta ammatillisena kuntoutuksena sai 40,3 %. Etuuksien hakemista tulisi selkeyttää siten, että ammatillisen koulutuksen polku olisi mahdollista toteuttaa suunnitelmallisesti yleissivistävästä peruskoulutuksesta ammattitutkintoon. Toimeentulo ja kohtuullisena pidettävät opiskelukustannukset tulisi korvata yhdenmukaisesti ja yhdellä päätöksellä.

Koskenvuo K, Autti-Rämö I. Alle 25-vuotiaiden nuorten työkyvyttömyys- ja kuntoutusetuuksien käytön kehitys. Nettityöpapereita 50/2013. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 2013.

Työkyvyttömyyseläkettä saavien nuorten osuudet kasvoivat ajalla 1995-2008, mutta kasvu oli maltillista (Koskenvuo ym. 2010). Tarkasteltaessa kehitystä vuoden 2008 jälkeen voidaan havaita, että työkyvyttömyyseläkettä saavien nuorten osuus on lisääntynyt: vuonna 2009 työkyvyttömyyseläkettä saaneiden osuus 16–24-vuotiaasta väestöstä oli 1,02 % ja vuonna 2012 se oli noussut 1,11 %: iin.

Samaan aikaan myös nuoren kuntoutusrahaa saaneiden nuorten osuus kasvoi (0,57 % vuonna 2008 ja 0,75 % vuonna 2012). 2010-luvulla kasvua tapahtui kaikissa sairausperusteisissa toimeentuloetuuksissa. Kelan järjestämää vajaakuntoisten ammatillista kuntoutusta saaneiden nuorten lukumäärät myös nousivat. Vuonna 2004 3 744 16–24-vuotiasta nuorta sai vajaakuntoisten ammatillista kuntoutusta. Vuonna 2008 vastaava luku oli 4 031 ja vuonna 2012 5 287.

Vuoden 2014 alusta kuntoutuslain mukaisen ammatillisen kuntoutuksen myöntöedellytyksiä ehdotetaan tarkistettaviksi siten, että ne paremmin mahdollistaisivat ammatillisen kuntoutuksen myöntämisen myös niille nuorille, joilla on vaikea kokonaistilanne. Kuntoutusetuuksia koskevien lainmuutosten vaikutuksia nuorten työelämään pääsyyn sekä työkyvyttömyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn tulee seurata seuraavien vuosien aikana, samoin kehitystä kuntoutusetuuksissa ja muissa toimeentuloa korvaavissa etuuksissa.

Koskenvuo K, Hytti H, Autti-Rämö I. Seurantatutkimus nuorten kuntoutusrahasta ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä. Kuntoutus 2011;3: 22-30.

Seurantatutkimuksessa nuorten kuntoutusrahasta ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä tarkasteltiin mitä nuoren kuntoutusrahaa saaneille tapahtuu etuuden päättymisen jälkeen. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: kuinka moni siirtyy seurannassa työkyvyttömyyseläkkeelle, työttömäksi työnhakijaksi tai jatkaa opintoja? Onko kuntoutusrahan päättymisen jälkeen havaittavissa sairausryhmittäisiä eroja siinä, mille sosiaaliturvaetuudella ja missä vaiheessa nuoret ovat siirtyneet? Kuinka usein ja missä sairausryhmissä nuoren kuntoutusraha edeltää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä? Missä määrin työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään suoraan 16-vuotiaana ja iässä jolloin nuoren kuntoutusraha tyypillisesti päättyy? Onko havaittavissa sairausryhmittäisiä eroja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisiässä? Tutkimusta varten muodostettiin Kelan etuustiedoista kaksi eri aineistoa: nuoren kuntoutusrahan vuonna 2005 päättäneiden aineisto sekä alle 25-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2005 siirtyneiden aineisto.

Viiden vuoden seurannassa vähän yli puolet (52 %) nuoren kuntoutusrahaa saaneista oli siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle, vähän alle puolet oli saanut työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa, kolmannes sairauspäivärahaa ja viidesosa opintotukea. Toimeentulotukea oli saanut vähän yli puolet nuoren kuntoutusrahan saajista. Työkyvyttömyyseläkkeelle seurannassa siirtyneistä yli kahdella viidesosalla työkyvyttömyyseläke oli alkanut kuntoutusrahan päättymisvuonna 2005 tai sitä seuraavana vuonna. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen nuoren kuntoutusrahan päättymisen jälkeen oli yleisintä, jos nuoren kuntoutusrahan perusteena ollut sairaus tai vamma kuului sairausryhmään synnynnäiset epämuodostumat ja kromosomipoikkeavuudet tai jos kyseessä oli hermoston sairaus. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella nuoren kuntoutusrahaa saaneista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi noin kolmasosa ja ryhmässä muut sairaudet vain alle kymmenesosa. Vuonna 2005 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä alle 25-vuotiaista nuorista noin kolmasosa oli saanut nuoren kuntoutusrahaa joko työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisvuonna (2005) tai sitä edeltävänä vuonna (2004). Nuoren kuntoutusrahan yleisuus ennen työkyvyttömyyseläkkeen saamista vaihteli sairausryhmittäin.

Koskenvuo K, Hytti H, Autti-Rämö I. Alle 25-vuotiaiden nuorten työkyvyttömyys- ja kuntoutusetuuksien käyttö ajalla 1995-2008. Kuntoutus 2010;2: 34-43.

Etenkin vuosituhannen vaihteessa toteutetuilla nuoren kuntoutusrahaa sekä vähimmäismääräistä sairauspäivärahaa koskevilla lainmuutoksilla voidaan olettaa olleen heijastusvaikutuksia myös muita sairausperusteisia etuuksia saaneiden nuorten määrien muutoksiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin toimeentuloa korvaavien sairausperusteisten etuuksien käyttöä 16–24-vuotiaassa väestössä ajanjaksolla 1995–2008 ja vuonna 1999 voimaan tulleen nuorten kuntoutusrahan käyttöä. Missä määrin nuoren kuntoutusraha on korvannut tai vähentänyt työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja missä määrin se on lisännyt sairausperusteisten toimeentuloetuuksien kokonaiskäyttöä. Aineistoina käytettiin Kelan tilastotietoja sairausperusteisista etuuksista. Työkyvyttömyyseläkkeiden osalta tiedot poimittiin Eläketurvakeskuksen ja Kelan yhteistilastosta. Etuuksien saamista tarkasteltiin kalenterivuoden mukaan ja syntymävuosikohorteittain.

Vuosina 1995-2008 nuorten työkyvyttömyys lisääntyi, mutta kasvu oli kuitenkin maltillista. Vuoden 1995 lopussa 1,5 % alle 25-vuotiaista nuorista sai jotain sairausperusteista toimeentuloetuutta, vastaava osuus vuonna 2008 oli 2,2 % ja vuonna 2010 2,3 %. Tarkastelu osoitti, että työkyvyttömyyseläkettä saaneiden nuorten määrä alkoi vähentyä 1990-luvun loppupuolella: vuodesta 1995 ensin hitaasti ja sitten voimistuen aina vuosiin 2002–2003 asti, mutta tämän jälkeen työkyvyttömyyseläkettä saaneiden nuorten määrä kääntyi uudelleen kasvuun. Tutkimuksen mukaan nuoren kuntoutusraha lykkäsi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja osaltaan lisäsi sairausperusteisten toimeentuloa korvaavien etuuksien kokonaiskäyttöastetta. Nuoren kuntoutusraha on mahdollistanut aiemmin järjestelmien ulkopuolelle jääneiden nuorten tulon kuntoutuksen piiriin.

Tilasto Kelan kuntoutuksesta.