Työterveyshuollon sairaanhoidon osuus perustason avosairaanhoidosta vaihtelee hyvinvointialueittain

Työterveyshuollon kustannukset keskittyvät eniten niille alueille, joilla on paljon työvoimaa. Työterveyshuollon sairaanhoidon osuus perustason hoidosta on suurin Helsingissä ja Uudenmaan alueilla. Hyvinvointialueiden kiristyvä talous korostaa tarvetta tarkastella työikäisten perustason sairaanhoidon kokonaisuutta yli sektorirajojen.

THL:n tilastoihin perustuen arvioimme, että avosairaanhoidon kustannukset ovat perustasolla hieman yli 2 miljardia euroa, josta noin neljäsosa muodostuu työnantajien järjestämästä työterveyshuollon yleislääkäritasoisesta sairaanhoidosta.

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme työterveyshuollon kustannusten kohdentumista hyvinvointialueittain rahoituksen ja kustannusten alueellisen jakauman näkökulmasta. Tarkastelu kuvaa kustannusten ja rahoituksen kohdentumista eikä sovellu palvelutarpeen, kuormituksen tai työkyvyttömyyden arviointiin.

Työterveyshuollon taloudellinen merkitys osana sotepalveluiden kokonaisuutta on vaikeasti hahmotettava, koska kattavaa alueellista kustannustietoa ei ole saatavilla. Työterveyshuollon sairaanhoidon oletetaan yleisesti voivan keventää hyvinvointialueen vastuulla olevaa perustason palvelukuormitusta, minkä vuoksi sen alueellinen merkitys on tärkeä tehdä näkyväksi.

Laskelma perustuu palkansaajien kotikuntatietoihin sekä työnantajien Kelalle ilmoittamiin työterveyshuollon suorite‑ ja kustannustietoihin vuosilta 2022–2023. Kun työterveyshuollon sairaanhoidon kustannukset suhteutetaan perustason avosairaanhoidon kokonaisuuteen, alueiden väliset erot ovat selviä: osuus on suurin Helsingissä (43 %) ja Uudenmaan hyvinvointialueilla (27–31 %), Pohjanmaalla 26 % ja Pirkanmaalla, Varsinais‑Suomessa sekä Pohjois‑Pohjanmaalla koko maan keskiarvon tasolla (24 %). Alhaisimmat osuudet ovat Kymenlaaksossa (15 %) ja Etelä‑Savossa (17 %).

Seuraavaksi tarkastelemme työterveyshuollon euromääräisiä kokonaiskustannuksia, jotka heijastavat ennen kaikkea alueiden työvoiman määrää.

Kustannukset keskittyvät alueille, joilla on eniten työvoimaa

Työterveyshuollon euromääräiset kustannukset kohdistuvat suurimmaksi osaksi työvoimavaltaisille alueille, mikä heijastaa alueiden kokoa eikä työterveyshuollon suhteellista merkitystä palvelujärjestelmässä.

Työterveyshuollon kokonaiskustannukset olivat Helsingissä 154 miljoonaa euroa, Pirkanmaalla 112 miljoonaa euroa ja Länsi-Uudellamaalla 109 miljoonaa euroa. Kolmannes kaikista kustannuksista (392 miljoonaa euroa) kohdistui pääkaupunkiseudulle ja Uudellemaalle.

Pienimmillä hyvinvointialueilla, kuten Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla, kustannukset olivat selvästi pienemmät kuin suurimmilla alueilla.

Vaakapylväskyvio: Työnantajien järjestämän työterveyshuollon kustannukset hyvinvointialueittain ja rahoittajittain vuonna 2023. Kuvasta näkee, että työterveyden kustannuksia on eniten niillä alueilla, joilla on myös eniten työvoimaa: Helsingissä, Pirkanmaalla ja Länsi-Uudellamaalla. Vähiten puolestaan Ahvenanmaalla, Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla.

Työntekijäkohtaiset kustannukset ovat lähes samat eri alueilla

Vaikka hyvinvointialueiden välillä on eroja sote-palvelujen käytössä, sairastavuudessa ja työkyvyttömyydessä, tämä ei heijastu työterveyshuollon työntekijäkohtaisiin kustannuksiin, jotka ovat eri alueilla lähes samat. Alueellinen eriytyminen näyttäytyy siten pikemminkin työikäisten palveluihin kohdentuvien resurssien määrässä ja rakenteessa kuin yksilötason kustannuksissa.

Keskimääräinen kustannus oli 545 €/henkilö vuonna 2023, suurimmillaan Länsi‑Uudellamaalla (552 €/hlö) ja pienimmillään Kainuussa (534 €/hlö). Alueelliset erot jäävät siten noin ±10 euroon (1–2 % keskiarvosta).

Työntekijäkohtaisten kustannusten rakenteessa on kuitenkin alueellisia eroja. Ehkäisevän toiminnan osuus on suurin Kainuussa ja Lapissa sekä pienin Helsingissä ja Länsi‑Uudellamaalla, kun taas sairaanhoidossa näiden alueiden välinen järjestys on päinvastainen.

Kelan korvausjärjestelmän enimmäismäärät tasaavat kokonaistasoa alueiden välillä, mutta toimialakohtaisissa tarkasteluissa kustannusvaihtelut ovat selvästi suurempia. Näihin palaamme tarkemmin seuraavassa tutkimusblogissamme.

Työnantajat kustantavat suurimman osan työterveyshuollosta

Työterveyshuollon kokonaiskustannukset olivat reilut 1,137 miljardia euroa vuonna 2023.

Työnantajat rahoittivat kustannuksista suoraan 59 % (666 milj. €) ja loput 41 % (471 milj. €) maksettiin työnantajille korvauksina sairausvakuutuksen työtulovakuutusrahastosta. Näistä korvauksista 256 miljoonaa euroa oli työnantajilta ja 215 miljoonaa euroa palkansaajilta ja yrittäjiltä kerättyjä pakollisia vakuutusmaksuja.

Seuraavaksi tarkastelemme miten Kelan korvaukset jakautuvat ehkäisevään toimintaan ja sairaanhoitoon.

Korvauksista 72 % (338 milj. €) kohdistui ehkäisevään työterveyshuoltoon ja 28 % (133 milj. €) sairaanhoitoon. Sairaanhoidon korvausten osuus oli 12 % työterveyshuollon kokonaiskustannuksista. Työnantajien suoraan maksamasta rahoituksesta kohdistui alueittain 35–38 % ehkäisevään toimintaan ja 62–65 % sairaanhoitoon. Seuraavat luvut kuvaavat Kelan korvauksia, eivät työterveyshuollon kokonaiskustannuksia.

Korvausrahoituksen kärjessä Helsinki, Pirkanmaa ja Länsi-Uusimaa

Eniten sairausvakuutuksesta maksettavia työterveyshuollon korvauksia kohdistui Helsingin (63 milj. €), Pirkanmaan (46 milj. €), Länsi-Uudenmaan (43 milj. €) ja Varsinais-Suomen (42 milj. €) väestöille.

Vaakapylväskuvio: Työnantajille työtulovakuutusrahastosta maksetut korvaukset ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon järjestämisestä hyvinvointialueittain vuonna 2023. Kuvasta näkee, että työterveyshuollon korvauksia maksetaan eniten suurten kaupunkien alueille: Helsinkiin, Pirkanmaalle ja Länsi-Uudellemaalle. Vähiten puolestaan Ahvenanmaalle, Kainuuseen ja Keski-Pohjanmaalle.
Työterveyshuollon piirissä olevaa henkilöä kohti Kela maksoi työnantajalle 256 euroa korvauksia, eniten Etelä-Pohjanmaalle ja vähiten Vantaan ja Keravan alueelle.

Ehkäisevän toiminnan korvauksia Kela maksoi keskimäärin 173 euroa henkilöä kohti, eniten Etelä-Pohjanmaalle ja vähiten Helsinkiin.

Sairaanhoidon korvauksia Kela maksoi keskimäärin 68 euroa henkilöä kohti, eniten Helsinkiin ja vähiten Kainuuseen.

Työterveyshuollon korvausrakenteen painopiste on muuttunut

Tuloksemme poikkeavat usealla tavalla vuonna 2013 tuottamastamme arvioinnista. Työterveyshuollon piirissä olevien henkilöiden määrä on kasvanut noin 240 000 henkilöllä (+13 %), ja samalla kokonaiskustannukset ovat kasvaneet.

Lisäksi alue-erojen tulkintaa muuttaa tarkastelutaso: aiemmassa arvioinnissa erot näkyivät selvemmin kuntatasolla, kun taas hyvinvointialueiden tarkastelu kokoaa useita kuntia yhteen ja tasoittaa siten väistämättä osaa alueellisesta vaihtelusta.

Lisäksi väestönkehitys ja kaupungistuminen, erityisesti palkansaajien muuttoliike kohti suuria kaupunkiseutuja, ovat voineet vaikuttaa alueelliseen kustannusten jakaumaan verrattuna vuoden 2013 tilanteeseen.

Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana työterveyshuollon korvausjärjestelmän painopistettä on siirretty sairaanhoidosta ehkäisevään toimintaan. Kun inflaation vaikutus otetaan huomioon, korvaukset yhteensä ovat kasvaneet 15 % henkilöä kohti, mutta kehitys on ollut epäsymmetristä: sairaanhoidon korvaukset ovat vähentyneet 43 %, kun taas ehkäisevän työterveyshuollon korvaukset ovat kasvaneet lähes kaksikertaisiksi (+90 %).

Korvausuudistuksen myötä työterveyshuollon sairaanhoitoon kohdistuvien Kela-korvausten rooli on pienentynyt. Nykyiset 133 miljoonan euron sairaanhoitokorvaukset ovat noin kolmanneksen pienemmät kuin 2010-luvulla, mikä viittaa siihen, että sairaanhoidon korvausrahoituksen merkitys on heikentynyt verrattuna aiempaan.

Samanaikaisesti sairaanhoito on kuitenkin nojautunut aiempaa enemmän työnantajien suoraan rahoitukseen, mikä on osin kompensoinut korvausrahoituksen supistumista työterveyshuollon kokonaisrahoituksessa.

Syvällisempi työterveyshuollon arviointi vaatisi nykyistä laajempia tiedonsaantioikeuksia

Syvällisempi työterveyshuollon arviointi edellyttäisi laajempia tiedonsaantioikeuksia kuin Kelalla on nykyisin käytettävissään. Työterveyshuollon tuottajien tietoja ei sisällytetty Kela-lain muutoksessa laajentuviin tiedonsaantioikeuksiin, minkä vuoksi kattavaa henkilötason arviointia ei voida tehdä.

Myöskään THL:n Avohilmo-rekisteri ei sovellu suoraan työterveyshuollon kokonaisarviointiin, sillä sen potilasrekistereihin perustuvat suoritteet poikkeavat työnantajien Kelalle ilmoittamista, laskutukseen perustuvista suoritteista. Jatkossa työterveyshuollon roolia palvelujärjestelmässä olisi perusteltua arvioida luotettavan ja tutkimuskäyttöön soveltuvan tiedon avulla.

Jatkamme työterveyshuollon kustannusten arviointia seuraavassa samaan laskenta-aineistoon perustuvassa tutkimusblogissa.

Kirjoittajat

Timo Hujanen
erikoistutkija, Kela
timo.hujanen@kela.fi

Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, Kela
hennamari.mikkola@kela.fi

Riitta Luoto
tutkimuksen ylilääkäri, Kela | työterveyden professori, Helsingin yliopisto
riitta.luoto@helsinki.fi

Tero Kujanpää
erikoistutkija, Kela
tero.kujanpaa@kela.fi

Lisätietoa

Hujanen Timo, Mikkola Hennamari. Työterveyshuollon palvelujen kustannusten alueelliset erot. Kelan nettityöpapereita 42. Kela 2013.

Kelan työterveyshuoltotilasto 2023

Luoto Riitta, Kujanpää Tero. Työikäisten terveydenhuollon suunta: osaoptimointia vai yhteistyötä? Avauksia 5/2025. Kela 2025.

Työ, palkat ja toimeentulo | Tilastokeskus

Tutkimusblogin menetelmistä

Arvioimme työnantajien järjestämän työterveyshuollon (tth) voimavarojen kohdentumista pääpiirteittäin kuten raportissa Työterveyshuollon palvelujen kustannusten alueelliset erot (2013). Koska Kelan mukaan 91 % palkansaajista kuuluu työnantajien tth:n piiriin (2023), oletimme, että palkansaajien alueellinen jakauma vastaa kohtuullisesti palveluiden piirissä olevien henkilöiden alueellista jakaumaa.

Vuonna 2023 Kela hyväksyi työnantajan työterveyshuollon korvattaviksi kustannuksista (enintään 470,50 €/henkilö) ensisijaisesti 60 % (enintään 282,30 €/henkilö) ehkäisevästä työterveyshuollosta. Jos koko enimmäismäärää ei käytetty ehkäisevään työterveyshuoltoon, jäljelle jäävästä osuudesta voitiin korvata (enintään 40 % enimmäismäärästä) sairaanhoidon kustannuksia 50 % (enintään 94,10 €/henkilö).

Tutkimusblogi ei käsittele työterveyshuollon verotusta, yksityisiä palveluja eikä yrittäjien työterveyshuoltoa. Yrittäjien työterveyshuollon kustannukset olivat 6,9 milj.€, josta 2,3 milj. € korvattiin työtulovakuutusrahastosta. Korvausvarat oli kerätty pakollisina maksuina 1,2 milj. € työnantajilta ja 1,1 milj. € vakuutetuilta. Valtio rahoitti terveystarkastuksia (2,3 milj. €); loppu jäi yrittäjien maksettaviksi.