Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Työterveyshuollon tulevaisuus – voisiko vastuuta sairaanhoidosta siirtää työnantajille ja valtiolle?

Julkaistu 27.4.2023Päivitetty 15.9.2023

Isot, yksityiset lääkäriasemat ovat päätyneet dominoimaan suomalaista työterveyshuoltoa. Kun Kela-korvausten kannustevaikutus sairaanhoidossa hiipuu, työnantajien ja hyvinvointialueiden rahoitusvastuu saattaa kasvaa. Kenties työnantajien vastuuta sairaanhoidosta voisi laajentaa vielä enemmän.

Työterveyshuollon sairaanhoidon kehittyminen sai vauhtia 1990-luvun laman jälkeen, niin sanotun Nokian nousukauden aikana. Varmasti yrityksillä oli myös osuutta asiaan. Työterveyshuollon sairaanhoidosta kehittyi kannattavaa liiketoimintaa yksityisille yrityksille. Palveluissa asiakasnäkökulman huomioiminen kehittyi eri tasolle kuin kunnallisessa perusterveydenhuollossa.

Käsittelimme työterveyshuollon kehitystä Suomessa aikaisemmassa kirjoituksessamme. Tässä kirjoituksessa siirrämme katseen tulevaisuuteen ja pohdimme erilaisia skenaarioita: mihin suuntaan työterveyshuolto voisi seuraavaksi kehittyä?

Työikäisen väestön eli asiakkaiden määrä vähenee, mutta toisaalta ikääntyvä työikäinen väestö tarvitsee enemmän palveluita

Perinteisessä sairaanhoidon liiketoiminnassa ei enää ole kovin paljoa kasvun varaa, sillä työikäisen väestön määrä vähenee Suomessa. Toisaalta, työikäinen väestö ikääntyy ja vaikka työterveyshuollon henkilöasiakkaiden kustannukset kasvavat hitaammin iän karttuessa kuin muussa avosairaanhoidossa, 60-vuotiaaseen kohdistuvat kustannukset ovat kaksinkertaiset verrattuna 30-vuotiaaseen.

Työterveyshuoltojärjestelmän taloudelliset kannusteet ovat hyvin erilaiset verrattuna julkiseen perusterveydenhuoltoon. Kuulostaa kummalliselta! Eikö molemmissa ole päätavoitteena kustannusvaikuttava potilaiden hoito?

Työkyvyttömyyden ehkäisy ja sairauspoissaolojen hallinta ovat työterveyshuollon merkittävimpiä kannusteita. Työikäisen työkykyyn liittyviä sairauksia ei ole järkevää hoitaa usealla luukulla, työterveyshuollon lisäksi terveyskeskuksessa.

Kustannuskehitykseen ja julkiseen keskusteluun perustuen terveyskeskustoiminnan tavoitteena on ollut hillitä kustannuksia. Rahat ja resurssit on pitänyt saada riittämään koko väestölle.

Kela-korvausten kannustevaikutus sairaanhoidossa hiipuu

Työterveyshuollon kustannukset vuonna 2020 olivat 879 miljoonaa euroa, 3,8 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Viime vuosina kustannukset eivät ole olennaisesti kasvaneet.

Työnantajille maksettavan työterveyshuollon korvauksen tasoa muutettiin vuosina 2011 ja 2020. Ennaltaehkäisevästä työterveyshuollosta maksettiin korvausta työntekijäkohtaisen laskennallisen enimmäismäärän mukaan 60 prosenttia vain silloin, kun työnantajalla oli työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen hallintamalli.

Pelkästään työkyvyn hallintamalli ja siihen sidottu korkeampi korvausprosentti ei kannustanut työnantajia yhteistyön ja ennaltaehkäisevän toiminnan lisäämiseen, vaan tarvittiin sairaanhoitoa tukemaan työterveysyhteistyötä. Työterveyshuollon vuoden 2020 korvausuudistuksessa (HE77/2018) korvausten painopistettä siirrettiin sairaanhoidon korvaamisesta ennaltaehkäisevän hoidon painottamiseen.

Kuvaaja: työterveyshuollon työnantajien suora rahoitus ja työtulovakuutuksen korvaukset 2006–2020, vuoden 2020 hinnoin. Kuvasta näkee, että työnantajien rahoitusvastuu työterveyshuollon sairaanhoidosta on kasvussa.

Sairaanhoidon korvaukset laskivat peräti 64 miljoonaa euroa vuodesta 2019 vuoteen 2020. Vastaavasti ennalta ehkäisevän työterveyshuollon korvaukset kasvoivat 68 miljoonaa euroa.

Koska kokonaiskustannukset jäivät lähes vuoden 2019 tasolle, työnantajien suora osuus sairaanhoidon rahoituksesta kasvoi 74 miljoonaa euroa ja osuus ennalta ehkäisevästä terveydenhuollosta pienentyi 76 miljoonaa euroa. Tulokset vaikuttavat olevan uudistuksen tavoitteiden mukaisia, jopa melko voimakkaita. Toisaalta vuosien 2019–2020 välissä koronakriisillä on todennäköisesti ollut suuri vaikutus työterveyshuoltoon.

Noinkin iso muutos herättää myös epäilyksen siemenen siitä, miten kirjaukset eri korvausluokkien välillä elävät. Eli sisältääkö osa ennaltaehkäisevästä työstä myös sairaanhoitoa tai päinvastoin?

Työnantajat ovat ottaneet sairaanhoidon rahoituksesta yhä suuremman vastuun vuodesta 2020. Sairaanhoidon Kela-korvaukset ovat laskivat 125 miljoonaan euroon vuonna 2020 siitä huolimatta, että sairaanhoidon palvelujen piiriin kuuluu peräti 1,8 miljoonaa työntekijää. Työterveyshuollon sairaanhoidon Kela-korvauksia maksettiin enää 68 euroa työntekijää kohti.

Alustavasti vaikuttaa siltä, että työterveyshuollon sairaanhoidon Kela-korvauksen kannustevaikutus laimenee entisestään. Aikaisemmin sairaanhoidon korvaukset ovat voineet lisätä tarjontaa ja auttaa tuottajaa houkuttelemaan käyttäjiä muiden yksityisten palveluidensa asiakkaiksi. Lisäksi yksityisen hoidon Kela-korvausten leikkaukset, jotka tulivat voimaan vuoden 2023 alussa, todennäköisesti ohjaavat lisää asiakkaita työterveyshuoltoon ja terveyskeskuksiin. Muutosten seurauksena työnantajien ja hyvinvointialueiden sairaanhoidon kustannukset saattavat kasvaa.

Perusterveydenhuollon vakavia haasteita on pakko ratkoa

Perustason avoterveydenhuollossa on vakavia haasteita, jotka liittyvät muun muassa hoitoon pääsyyn ja hoidon jatkuvuuteen, työvoimapulaan ja työntekijöiden keskinäiseen eriarvoisuuteen palveluissa.

Hyvinvointialueiden sisällä ja alueiden välillä hoitoon pääsyajat ovat hyvin vaihtelevia. Joillakin alueilla hoitoon pääse nopeasti, toisilla joutuu odottamaan useita viikkoja jopa kuukausia. Työterveyshuollossa hoitoon pääse monesti nopeammin, mm. lisääntyneiden chat-, etä- ja iltavastaanottojen ansiosta.

Kaikissa perusterveydenhuollon palveluissa on työvoimapula, myös opiskeluterveydenhuollossa.

Kaikilla työntekijöillä ei ole tarjolla työterveyshuollon sairaanhoitopalveluita. Osa työnantajista taas ottaa yhä enemmän yksityisiä terveysvakuutuksia työntekijöilleen.

Hoidon jatkuvuus saattaa olla heikkoa kaikissa perusterveydenhuollon avopalveluissa, myös työterveyshuollossa.

Tässä mainitut muutamat järjestelmän haasteista on toki mahdollista ratkaista, jos poliittista tahtoa löytyy. Seuraavaksi esittelemme työterveyshuoltokeskustelun innoittamina muutamia ajatuksia siitä, miten näitä haasteita voitaisiin lähteä ratkaisemaan ja mitä seurauksia eri ratkaisuilla voisi olla.

Työterveyshuolto voisi integroitua hyvinvointialueiden perusterveydenhuollon kanssa

Yksi mahdollisuus on, että työterveyshuolto integroituisi jossain määrin osaksi hyvinvointialueiden perusterveydenhuoltoa. Työterveyspalveluja tuottavat yritykset voisivat tuottaa hyvinvointialueiden kumppaneina perusterveydenhuollon palveluita myös muulle väestölle kuin työikäisille.

Työnantajien ja valtion roolia voidaan vahvistaa työterveyshuollon järjestämis- ja rahoitusvastuun osalta siten, että kaikilla työntekijöillä tai jopa koko työikäisellä väestöllä on myös mahdollisuus sairaanhoidon palveluihin, jotka ennalta ehkäisevät ja ylläpitävät opiskelu- ja työkykyä. Voisikin pohtia, josko työnantajien vastuuta sairaanhoidosta laajennettaisiin, jolloin koko työikäisellä väestöllä olisi mahdollisuus saada riittävät työkykyä ylläpitävät palvelut.

Yhteistyön kehittymisen myötä hyvinvointialueet saisivat tulevaisuudessa Kanta-palveluista ajantasaisen tiedon siitä, kuinka paljon väestöstä kuuluu vapaaehtoisen työterveyshuollon sairaanhoidon piiriin. Tällä hetkellä alueellisia tietoja siitä, moniko kuuluu työterveyshuollon sairaanhoidon piiriin, ei ole saatavissa. Kehittämistoiminnan ja tarvittavien lakimuutosten myötä Kanta-palvelujen kautta saadaan tarvittaessa myös tietoa työikäisten terveyspalvelujen käytöstä kaikilta tasoilta.

Olisiko työ- ja opiskeluterveydenhuollon järjestelmät tai niiden hallinnot yhdistettävä?

Poissuljettu ei olisi sekään mahdollisuus, että työterveyshuolto huolehtisi koko työikäisestä väestöstä, jolloin erillistä opiskeluterveydenhuollon järjestelmää ei tarvittaisi. Ainakin hallinnollisesti osittain yhdistetty työ- ja opiskeluterveydenhuollon järjestelmä voisi poistaa rinnakkaisten ”sote-ovien” ongelmaa. Palvelujen yhteensovittamista käsitellään muun muassa laissa korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollosta (L 695/2019, 12 §). Lisäksi yhdistäminen voisi helpottaa opiskeluterveydenhuollosta puuttuvaa lääkärityövoimaa.

Yhdistetty työterveys- ja opiskeluterveydenhuollon järjestelmä saattaisi olla tehokkaampi kuin se, että hyvinvointialueet saisivat lisää palvelutaakkaa. Hyvinvointialueiden tehtävänä on huolehtia koko väestöstä, myös työterveyshuollon ulkopuolelle jäävistä ryhmistä kuten ikääntyneistä, työttömistä ja lapsista. Työterveyshuollon sairaanhoidon muuttaminen vapaaehtoisesta lakisääteiseksi edellyttäisi valtion rahoitusosuuden lisäämistä.

Uusi koulutuspolku ja parempi johtaminen voisivat helpottaa terveyskeskusten lääkäripulaa

Hyvinvointialueiden lääkäriresurssia voitaisiin lisätä kehittämällä työterveyshuollon virtuaaliyliopistoa muistuttava koulutuspolku, jossa huomioitaisiin kaikki väestöryhmät ja hoidontarpeiden ulottuvuudet (yleislääketiede, geriatria, päihdelääketiede ja työterveyshuolto ym). Polku takaisi myös nuorille lääkäreille riittävästi tukea ja koulutusmahdollisuuksia.

Ammatinharjoittajamallin kokeilu ja tehostetut johtamiskäytännöt voisivat myös lisätä lääkärien kiinnostusta työskennellä terveyskeskusten (oma)lääkäreinä.

Tutkimus auttaa kehittämään vaikuttavuutta ja mittareita

Matkalla muutoksiin kaikki tutkimustieto on tarpeellista, jotta koko perusterveydenhuollon järjestelmää voidaan kehittää ja parantaa. Väestötutkimusten mukaan ikääntyvän suomalaisen väestön työ- ja toimintakyky on heikentynyt. Havainto tukee entisestään sitä näkemystä, että työterveydenhuollon vaikuttavuuden arviointiin pitäisi panostaa nykyistä vahvemmin.

Kela on aloittanut Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen, Työterveyslaitoksen ja TYKS:in kanssa tutkimushankekonsortion, jonka tarkoituksena on selvittää työterveyshuollon integroitumista uuteen kokonaisuuteen hyvinvointialueiden kumppanina.

TYÖOTE-toimintamalli, joka nyt on käytössä jo koko Suomessa, on konkreettinen tapa integroida työterveyshuollon osaamista hyvinvointialueiden toimintaan. TYÖOTE-toimintamalli koskee työssä̈ olevia, joilla on järjestetty työterveyshuolto. Heille suunnatun palvelu- ja kuntoutusjärjestelmän kehittäminen TYÖOTE-toimintamallin myötä vapauttaa julkisia resursseja niille, joilta työterveyshuolto puuttuu. Mallin toimivuutta tutkitaan konsortiossa.

Lisäksi tutkitaan työikäisten sairaanhoidon kokonaiskustannuksia ja tuottavuutta sekä työterveyshuollon toiminnan sisältöjä. Tutkimuskonsortion yhtenä tavoitteena on edistää yhteiskunnan näkökulmasta optimaalista työkyvyn ylläpitoa ja työkyvyttömyyden ehkäisyä.

Kun työkyvyn tuen vaikuttavuutta ja siihen liittyviä mittareita on kehitetty, Kela voisi hyödyntää vaikuttavuuden mittareita ja maksaa työterveyshuollon korvaukset sen perusteella. Vaikuttavuuteen perustuvan ja kannustavan työterveyshuollon korvausjärjestelmän kehittäminen toisi kustannussäästöjä ja auttaisi suuntaamaan resursseja työkyvyttömyyden ehkäisyyn.

Työnantaja saisi tulevaisuudessa jokaisesta työntekijästä korvauksen sen mukaan kuinka hyvin työnantaja voi tukea ja ylläpitää työntekijänsä terveyttä ja työkykyä. Tämän myötä Kelan korvauskriteereille ei olisi enää tarvetta, vaan korvauksen suuruus perustuisi työntekijöiden tarpeisiin ja sairastavuuteen. Näin ollen korvaukset perustuisivat vaikuttavuuteen.

Kirjoittajat

Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, Kela
hennamari.mikkola@kela.fi
Twitter: @mikkolahm

Riitta Luoto
ylilääkäri, Kela
riitta.luoto@kela.fi
Twitter: @LuotoRiitta

Timo Hujanen
erikoistutkija, Kela
timo.hujanen@kela.fi
Twitter: @thhujanen

Lähteitä ja lisätietoa

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin