Sosiaalibarometri 2025
Sosiaalibarometri on SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n vuotuinen ajankohtaisselvitys, jossa tarkastellaan hyvinvoinnin, palvelujen ja palvelujärjestelmän tilaa ja kehityssuuntia.
Sosiaalibarometrin tavoitteena on nostaa ajankohtaiset havainnot ja arviot yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun ja palvelujärjestelmän kehittämiseen. Pitkän tähtäimen tavoitteina on tukea tuotetulla tiedolla eri hyvinvointipalveluista vastaavien tahojen yhteistoiminnan vahvistumista.
Tutkimusaineisto kerätään sähköisillä kyselyillä ja analysoidaan käyttäen kvantitatiivisia menetelmiä. Kelasta vastaajina ovat esim. asiakkuus- ja etuuspalvelujen tulosyksiköiden johtajat, yksikön päälliköt, keskuksen päälliköt ja ryhmäpäälliköt sekä otos ratkaisuasiantuntijoista ja palveluneuvojista.
Tutkimuskohteina ovat tänä vuonna Kelan palvelut, sairausvakuutuksen ja perustoimeentulotuen toimivuus.
Tutkimuskysymykset ovat:
- Miten arvioidaan Kelan palvelujen ja asiakaspalveluprosessin toimivuutta ja miten nämä ovat muuttuneet kahden viime vuoden aikana?
- Millaisia kehittämistarpeita sairausvakuutusjärjestelmässä nähdään?
- Millaisia vaikutuksia sosiaaliturvan leikkauksilla on havaittu asiakkaisiin?
- Onko täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen myöntämisessä tapahtunut muutoksia?
- Miten arvioidaan perustoimeentulotuen perusosan alentamista ja asiakkaiden ohjausta?
Forskare
- Antti Teittinen, ansvarig forskare
- Aliisa Palanne
Ohjausryhmä: Hennamari Mikkola, Sari Miettinen, Kirsi Airaksinen.
Projektperiod
1.1.–30.6.2025
Projektets resultat
Socialbarometern 2025 granskar välfärdsområdenas tillstånd, ändringar i den sociala tryggheten och välfärdsstatens utvecklingstrender in på 2030-talet. Rapporten bygger på 1 352 sakkunnigbedömningar av anställda inom välfärdsområdena och FPA-anställda. Av målen för social- och hälsovårdsreformen har tryggandet av jämlika och högklassiga tjänster samt tillgången på yrkeskunnig arbetskraft uppnåtts bäst, men de regionala skillnaderna är stora. Det finns fortfarande betydande utmaningar när det gäller tillgången på tjänster och tillgänglighet, och i synnerhet när det gäller att minska skillnaderna i hälsa och välfärd. Ekonomiska anpassningsåtgärder har lett till indragning av tjänster, minskad personal och skärpta servicekriterier, vilket särskilt syns i tjänsterna för äldre, personer med funktionsnedsättning och rehabiliteringsklienter inom missbrukarvården eller mentalvården. Nedskärningarna i den sociala tryggheten och åtstramningarna av förmåner har försämrat låginkomsttagares försörjning samt ökat hyresskulderna och behovet av mathjälp. Olika organisationers kompletterande roll i förhållande till dessa tjänster har blivit större, men samtidigt har deras resurser minskat. I framtiden accentueras individens och de anhörigas ansvar för välbefinnandet, men den offentliga sektorn har fortfarande en central roll i att trygga basservicen.
