Arjen järjestäminen ja toimeentulo koronaepidemian aikana
Julkaistu 1.4.2020Päivitetty 7.3.2024
Hankkeessa tarkastellaan sitä, miten koronaepidemia on vaikuttanut lapsiperheiden arjen järjestelyihin, toimeentuloon sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen. Tutkimuksessa hyödynnetään avoimen kirjoituskutsun avulla kerättyjä kirjoituksia korona-arjesta. Kirjoituksia kerättiin 7.–31.5.2020 välisenä aikana lapsiperheiden vanhemmilta ja 15 vuotta täyttäneiltä nuorilta. Aineiston avulla tutkitaan, millaisia ongelmia poikkeusaika aiheuttaa erilaisissa lapsiperheissä esimerkiksi toimeentuloon, työn ja perheen yhteensovittamiseen, etäkouluun tai alle kouluikäisen lapsen hoidon järjestämiseen liittyen. Koronaviruksen aiheuttaman kriisin myötä perheet ovat kohdanneet uudenlaisia riskejä, joihin sosiaaliturvajärjestelmä ei nykyisellään pysty vastaamaan.
Arjen järjestäminen ja toimeentulo koronaepidemian aikana hankkeessa tarkasteltiin ensimmäisen korona-aallon aikana kerätyn kirjoitusaineiston avulla yli 15-vuotiaiden nuorten ja lapsiperheiden vanhempien kokemuksia arjen järjestämisestä ja pärjäämisestä poikkeusolojen aikana. Tutkimuksen tulosten mukaan kokemukset pärjäämisestä ovat vahvasti jakautuneet. Koronakriisi on saattanut synnyttää myös uudenlaisia haavoittuvia ryhmiä. Koronarajoitusten vuoksi nuorten toimijuus oli heikosti kiinni sosiaalisissa suhteissa, mikä näkyi nuorten kuulumistyön haurastumisena. Vakavimpana seurauksena oli nuorten passivoituminen, jolla voi olla pitkäaikaisia seurauksia nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta. Vanhempien kirjoitusten perusteella vanhempien pärjäämistä ja resilienssiä vahvistivat sekä yhteiskunnalta saatu tuki että toimivien sosiaalisten tukiverkostojen merkitys. Sen sijaan perheet, joissa oli jo ennen pandemiaa kuormittavia tekijöitä, kuten terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia, ja joiden pärjääminen oli vahvasti riippuvaista yhteiskunnan tarjoamasta tuesta, heidän arkensa muuttui pandemian myötä entistä kuormittavammaksi. Resilienssiä heikentävät lisäksi erilaiset rakenteelliset esteet kuten palveluiden saatavuus tai kriisin pitkäaikaiset vaikutukset sekä yksilö-, perhe- että yhteiskunnallisella tasolla. Tutkimuksessa nousi esiin myös mahdollisten uusien riskiryhmien syntyminen, joita vakiintuneet riskimittarit eivät välttämättä tavoita.
