Saadaanko vihdoin uutta potkua kuntoutusyhteistyöhön?
Kuntoutuksessa on yritetty parantaa eri tahojen yhteistyötä 1990-luvulta asti. Nyt kuntoutuksen kokonaisuudistus ja pian aloittavat hyvinvointialueet tarjoavat hyvän tilaisuuden tarttua kuntoutusyhteistyön konkreettiseen jäsentämiseen. Tämä mahdollisuuksien ikkuna pitää hyödyntää.
Jos kuntoutusyhteistyö ei toimi, kuntoutusta tarvitsevat ihmiset voivat pahimmillaan jäädä ilman tarvitsemaansa tukea tai he ohjautuvat väärien ja epätarkoituksenmukaisten palveluiden pariin. Jotta näiltä ongelmilta vältyttäisiin, tarvitaan monenlaista kuntoutustoimijoiden välistä yhteistyötä.
Kuntoutusyhteistyön kannalta on suuri haaste, että järjestelmä on siiloutunut eräänlaisiin erillisiin kuntoutusputkiin. Itsenäisiä kuntoutuksen järjestäjiä on Suomessa useita, kuten esimerkiksi Kela, julkinen terveydenhuolto ja työeläkevakuutus. Lisäksi mukana on lukuisa joukko kuntoutuspalveluja tuottavia tahoja sekä monia ammattilaisia, joiden työtehtävät enemmän tai vähemmän linkittyvät kuntoutukseen ohjaamiseen tai kuntoutuksen toteuttamiseen.
Ajan myötä rakentunut ja siksi siiloutunut järjestelmä
Kuntoutusjärjestelmän erillisyys juontaa juurensa mm. siitä, että putket ovat syntyneet eri aikoina ja erilaisiin tarpeisiin. Siten kaikilla on omat historialliset juurensa, arvomaailmansa sekä roolinsa kansalaisten eri elämäntilanteissa.
Onnistunut kuntoutusprosessi edellyttää, että ammattilaiset ”ylittävät” järjestelmän siilomaisen rakenteen ja toimivat yhdessä yhteisen asiakkaan hyväksi.
Koko asiakkaan polku kuntoutustarpeen tunnistamisesta aina tavoitteiden saavuttamiseen asti voidaan ajatella yhteisenä työskentelynä, johon osallistuu monia tahoja ja ammattilaisia. Kuntoutuksessa puhutaankin usein moniammatillisesta ja monialaisesta yhteistyöstä. Mukana ovat kuntoutusta järjestävien tahojen lisäksi myös monet palveluntuottajat, laaja kirjo kuntoutuksen ammattilaisia ja muita ammattilaisia monitahoisella hyvinvointipalvelujen kentällä.
Vaikka kuntoutuksen kenttä on monitahoinen ja siksi haasteellinen, olisi tärkeä löytää sopivat, konkreettiset yhteisen työskentelyn tavat, joissa huomioidaan moniammatillisesti asiakkaan kokonaisvaltainen tilanne.
Jo 90-luvulla piti parantaa yhteistyötä ja edelleen se on ajankohtaista
Edellisen kerran kuntoutuksen kokonaisuudistus tehtiin kolmekymmentä vuotta sitten. Tuolloin vuosikymmenten myötä laajentunut kuntoutuksen kokonaisuus nähtiin hajanaisena, ja sitä haluttiin yhtenäistää.
Yksi keskeinen ongelma oli jo silloin, että asiakas ei välttämättä saanut tarvittavaa kuntoutusta oikealla hetkellä. Osa ratkaisuehdotuksista kiteytyi muun muassa kuntoutuksen järjestäjien välisen työnjaon selkeyttämiseen ja yhteistyön parantamiseen. Uudistuksen yhteydessä asetettiin laki kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä (604/1991).
Samoja ongelmia mainittiin uudistusta seuranneissa kuntoutusselonteoissa vuosia uudistuksen jälkeen ja esiin tuotiin jälleen yhteistyön merkitys. Näissä yhteyksissä ei kuitenkaan selkeästi avattu, millaista konkreettista yhteistyötä tavoitellaan. Laki kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä kumottiin vuonna 2014.
2000-luvun vaihteen jälkeen erityisesti yksittäiset kuntoutusmuodot ja menetelmät ovat kehittyneet paljon. Myös yhteistyötä on nostettu esiin ja jäsennetty useissa tutkimuksissa (Seppänen-Järvelä ym. 2014, Turkia 2021, Åkerblad & Haapakoski 2020).
Nyt meneillään on kuntoutuksen kokonaisuudistus, joka perustuu vuoden 2017 Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotuksiin. Edelleen ratkotaan osittain samoja ongelmia kuin edeltäneiden vuosikymmenien aikana. Yksi toistuva ratkaisukeino on yhteistyön parantaminen.
Yhteistyön lisäksi puhutaan nyt myös integraatiosta, joka pitää sisällään monenlaisia yhteen tuomisen ulottuvuuksia. Nyt pitäisi konkretisoida tulevaisuuden toimivia kuntoutusyhteistyön tapoja käytännön kentälle ohjenuoraksi, ettei yhteistyön konkreettinen merkitys tälläkin kertaa jää epämääräiseksi.
Toimivista yhteistyökäytännöistä on hyviä esimerkkejä
Vuosien varrella on kehitetty useita erilaisia yhteistyöhön perustuvia palvelumalleja, verkostoja ja käytäntöjä. Onkin hyvä tarkastella, mikä onnistuneille toimintatavoille on yhteistä ja miten näitä voitaisiin soveltaa laajemmin kuntoutuksen kentällä hyvinvointialueilla.
Kela on viime vuosina ollut aktiivisesti mukana kehittämässä yhteistoimintapisteitä, joissa eri tahot konkreettisesti toimivat yhdessä, jotta asiakkaan polku tulisi sujuvammaksi ja hän saisi tarvitsemansa tuen. Yhteistoimintapisteellä asiakas saa yhdestä paikasta esimerkiksi Kelan ja TE-toimiston palveluja sekä sosiaali- ja terveyspalveluja, uraohjausta ja koulutusneuvontaa. Tällöin asiakkaan asiaa hoidetaan kokonaisvaltaisesti, yhdessä.
Kokemukset yhteistoimintapisteistä ovat olleet positiivisia. Asiakasprosessit ovat sujuvoituneet, tulleet aiempaa hallitummiksi ja esimerkiksi työllisyyteen liittyviä terveysasioita on voitu hoitaa sujuvammin osana kokonaisuutta. Myös yksilöllinen palvelu on mahdollistunut paremmin omaohjaaja-mallin avulla.
Kuluneen vuoden aikana olemme Kelan tutkimuksessa myös jäsentäneet toimivan kuntoutusyhteistyön elementtejä Kela sairaalassa -tutkimuksessa. Tutkimuksessa selvitetään, miten Kelan ja erikoissairaanhoidon välisen kumppanuuden kehittäminen ja uusien yhteistyön toimintamallien luominen vaikuttavat organisaatioiden toimintaan ja kuntoutuksen toteutumiseen. Tutkimus vahvistaa näkemystä siitä, että hyvä kuntoutusyhteistyö koostuu useista eri tekijöistä.
Tutkimuksessa havaitsimme, että merkityksellinen yhteistyön elementti on tieto ja sen kulkeminen. Ajankohtaisen tiedon ja kuntoutukseen liittyvän koulutuksen merkitys yhteistyössä on suuri, ja se muodostaa pohjan muun yhteistyön tekemiselle.
Tiedon kulkua tulee edistää organisaatioiden sisällä ja luoda tätä varten toimivat reitit. Yhteiset, kattavat sähköiset tiedonkulkuväylät sekä hyvin organisoitu ja suunniteltu koulutus edesauttavat tiedon kulkemista.
Havaitsimme myös, että hyvän kuntoutusyhteistyön kannalta tärkeää on helppo kontakti yhteistyökumppaniin: se, että tiedetään kehen olla yhteydessä ja että yhteydenottoon reagoidaan nopeasti. On tärkeää, että kuntoutuksen eri toimijat osallistuvat asiakastapaamisiin jo kuntoutuksen suunnitteluvaiheessa. Se mahdollistaa myös asiakkaan osallisuuden toteutumisen aiempaa paremmin.
Yhteenvetona edellisistä voimme todeta, että hyvä kuntoutusyhteistyö mahdollistuu monien konkreettisten asioiden kautta:
- tiedon kulku
- helppo yhteydenpito ammattilaisten välillä
- se, että istutaan yhdessä asiakkaan asioiden ääreen ja pohditaan tilannetta ja erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.
Kaikki tavat eivät välttämättä sovi kaikille tai jokaiseen tilanteeseen. Olennaista on asiakkaan tilanteen kokonaisvaltainen hallinta yhteisesti sovitulla tavalla.
Kuntoutusyhteistyöhön selkeää konkretiaa
Hyvinvointialueilla on tärkeä rooli tulevaisuuden kuntoutuksen kokonaisuuden rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Hyvinvointialueilla toimijoita ja ammattilaisia on paljon. Asetelma on otollinen maaperä luoda entistä parempia tapoja ylittää kuntoutusjärjestelmän siiloja, tehdä kuntoutusyhteistyötä ja tuoda samalla kuntoutus luontevaksi osaksi hyvinvointialueiden toimintaa.
Toimiva yhteistyö voi myös vaikuttaa työn järkeistämiseen hyvinvointialueilla. Tällä hetkellä esimerkiksi terveydenhuollon asiantuntijoiden työajasta saattaa mennä paljon aikaa puhelinpalvelussa jonottamiseen ja useiden hakemusten tekemiseen.
Asiakkaiden kuntoutuspolkujen monialainen suunnittelu yhdessä ja konkreettinen apu hakemusten tekemiseen voisi mahdollistaa sen, että tilanteet ratkeaisivat sujuvammin ja asiakkaiden prosessit etenisivät nopeammin. Näin voidaan välttyä useilta asioinneilta, lisäselvittelyiltä ja turhilta hakemuksilta.
Nyt tarvitaan konkretiaa yhteistyöhön, joiden myötä saadaan selkeitä ohjeita käytännön kentälle. Yhteistyöstä tulisi määritellään selkeästi ainakin seuraavat:
- yhteistyön tavoite
- tahot, joiden tulisi tehdä yhteistyötä
- yhteistyön sisältö ja keinot
- yhteistyön vastuutaho.
On tärkeää ymmärtää, että kuntoutus on osa koko hyvinvointipalvelujärjestelmää ja asiakkaan tarvitsemien tukien kokonaisuutta. Tässä kokonaisuudessa tarvitaan monenlaisia yhteistyön muotoja ja konkreettisia toimintatapoja.
Tiivistäen voidaan todeta, että vuosikymmenien myötä kuntoutuksessa on yhteisesti tunnistettu yhteistyön tarve, meillä on nyt mahdollisuus ja keinoja yhteistyön parantamiseksi sekä yhteinen tahtotila. Mahdollisuuksien ikkuna on auki.
Kirjoittajat
Sari Miettinen
erikoistutkija, Kela
Twitter: @SariMiettinen
Sonja Tuomisto
erikoistutkija, Kela
Kirjoittajien sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi(at)kela.fi.
Lisätietoja
Isoherranen K. (2008) Yhteistyön uusi haaste. Moniammatillinen yhteistyö. Julkaisussa: Rekola L, Isoherranen K, Nurminen R. Enemmän yhdessä. Moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY,: 33–37.
Juvonen-Posti P, Lamminpää A, Rajavaara M, Suoyrjö H, Tötterman P. Työikäisten kuntoutumisen monialainen järjestelmä. Julkaisussa: Autti-Rämö I, Salminen A-L, Rajavaara M, Ylinen A, toim. Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim, 2016: 160–191.
