Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Kuntoutuksen alueellisista eroista tarvitaan lisää ja syvällisempää tietoa 

Sari Miettinen, Jutta Pulkki, Hanna Rinne
Julkaistu 27.11.2020

Kuntoutuspalvelujen käytön alueellisista eroista on jonkin verran tietoa, mutta kattavien johtopäätösten tekeminen sekä eroihin vaikuttaminen edellyttävät erojen taustalla olevien syiden selvittämistä. Alueellisista eroista tulee saada lisää ja syvällisempää tietoa.

Kuntoutuspalvelujen käytössä tiedetään olevan alueellisia eroja, mutta tutkimustietoa on vielä vähän verrattuna esimerkiksi terveyspalvelujen alueiden välisiin eroihin. Erot palvelujen käytössä kuvastavat palvelujen saatavuutta. Kuntoutuksen saatavuus on moniulotteinen kokonaisuus, joten sen tutkimuksessa on hyötyä monimenetelmällisestä tutkimusotteesta.

Kuntoutusta yhdenvertaisesti alueesta riippumatta

Alueellisten erojen tutkimus on tärkeää, koska se liittyy hyvinvointivaltiomme lupaukseen tarjota kaikille asukkaille yhtäläiset, laadukkaat ja riittävät palvelut asuinalueesta riippumatta (Suomen perustuslaki 1999, §19). Yhdenvertaisuus palvelujen saamisessa on myös kuntoutuksen keskeinen tavoite.

Alueiden väliset erot ovat vastoin palvelujen saatavuuden yhdenvertaisuusperiaatetta. Ne myös asettavat maamme eri puolilla asuvat ihmiset eriarvoiseen asemaan suhteessa kuntoutuksen avulla saavutettaviin hyötyihin. Tarpeenmukaisella ja oikea-aikaisella kuntoutuksella voidaan ylläpitää tai edistää kuntoutukseen osallistuvan työ- ja toimintakykyä, mikä näkyy toimintamahdollisuuksien lisääntymisenä. Kuntoutus voi näin ollen lisätä eri väestöryhmien mahdollisuuksien yhdenvertaisuutta. Tämä vaarantuu, jos palvelujen saatavuus ei toteudu.

Alueiden välisiä eroja on perusteltua kaventaa sekä palvelujen että toimintamahdollisuuksien yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Kaventaminen voisi onnistua, jos selvitetään erojen taustalla vaikuttavat syyt.

Kuntoutusjärjestelmän monimutkaisuus näkyy eroina alueellisessa saatavuudessa

Kuntoutuksen saatavuuteen ja alueiden välisiin eroihin vaikuttavat monet tekijät, jotka voi jakaa yksilöllisiin, sosiokulttuurisiin ja järjestelmään liittyviin tekijöihin. Yksilöllisiä tekijöitä ovat esimerkiksi tarve, ikä, sukupuoli ja koulutus. Sosiokulttuurisia tekijöitä ovat esimerkiksi arvot, uskomukset ja perheen tuki. Järjestelmän tekijöitä ovat esimerkiksi palvelujen maantieteellinen jakautuminen, resurssit, toimintamallit ja työnjako.

Kuntoutuksen saatavuuden alueelliset erot heijastavat ainakin osittain kuntoutusjärjestelmän kompleksisuutta. Kuntoutusta järjestävät monet toimijat ja myös kuntoutuksen palvelukenttä on monitahoinen. Esimerkiksi toimintamallit ja palveluntuottajien määrä vaihtelevat alueittain. Kompleksisuuden myötä asiakasprosesseissa voi ilmetä hajanaisuutta ja epäselvyyttä, jolloin asiakkaan ohjautuminen kuntoutukseen voi vaihdella alueittain. Erityisesti monia erilaisia palveluja tarvitsevan asiakkaan palvelukokonaisuus ja asiakasprosessi voivat näyttäytyä pirstaleisina asiakkaalle ja ammattilaisille.

Asiakkaan prosessin eri vaiheissa monen asian tulee onnistua, jotta hän saa tarvitsemaansa kuntoutusta. Tämä tarkoittaa asiakkaan kuntoutustarpeen tunnistamista, yksilön tai yhteisön halua saada tukea, kuntoutustarpeen arviointia ja kuntoutuksen suunnittelua, kuntoutukseen hakemista ja myönteistä kuntoutuspäätöstä sekä mahdollisuutta osallistua kuntoutukseen. Onnistunut kuntoutuminen edellyttää myös, että kuntoutukselle asetettu tavoite saavutetaan. Kuntoutusjärjestelmästä voidaan tunnistaa monia tekijöitä, jotka vaikuttavat kuntoutukseen pääsyn onnistumiseen – tai epäonnistumiseen. Näitä tekijöitä on kuvattu alla olevassa kuviossa.

Graafi: Kuntoutusjärjestelmän osalta asiakasprosessien onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Asiakkaan prosessin eri vaiheissa monen asian tulee onnistua, jotta hän saa tarvitsemaansa kuntoutusta. Tämä tarkoittaa asiakkaan kuntoutustarpeen tunnistamista, yksilön tai yhteisön halua saada tukea, kuntoutustarpeen arviointia ja kuntoutuksen suunnittelua, kuntoutukseen hakemista ja myönteistä kuntoutuspäätöstä sekä mahdollisuutta osallistua kuntoutukseen.
 

Monimenetelmällisellä tutkimusotteella alue-erot ja niiden syyt auki

Kuntoutuksen alueellisia eroja koskevia tutkimuksia on vielä vähän ja niissäkin monimenetelmällinen lähestymistapa on melko harvinainen. Usein asiaa on tarkasteltu Suomessa ja maailmalla rekisterien avulla. Rekisteritutkimuksen avulla saadaankin kattava ja luotettava kuva mm. kuntoutuspalvelujen käytöstä ja käytön alueellisista eroista. Mikäli rinnalle otetaan laadullinen tutkimus, on mahdollista saada tarkempaa lisätietoa rekisteritutkimuksessa havaittavien yhteyksien syistä.

Suomessa on mahdollista tarkastella kuntoutuspalveluiden käytön alueellisia eroja koko väestön kattavalla yksilötasoisella rekisteriaineistolla. Kelan kuntoutuspalveluiden käyttö on saatavilla Kelan rekistereistä. Henkilötunnuksen avulla aineistoon voidaan liittää tietoja myös muista rekistereistä. Yksilötasoinen rekisteriaineisto mahdollistaa yksilötekijöiden huomioimisen alueellisten erojen taustalla, kuten ikä ja sukupuoli sekä sosioekonomisen aseman eri mittarit. Asuinpaikkatieto taas mahdollistaa asuinaluetta koskevien tietojen liittämisen ja siten aluetekijöiden yhteyden tarkastelun. Alue-erojen selittämistä varten rekisteritietoihin voidaan liittää kuntaa ja sairaanhoitopiiriä kuvaavia tilastotietoja.

Mikäli halutaan tietoa esimerkiksi lähetekäytännöistä, kuntoutukseen liittyvistä asenteista, resursseista ja toimintamalleista, rekisteritutkimuksen rinnalle on syytä ottaa mukaan muita menetelmiä. Alue-erojen selittäminen on osoittanut vaikeaksi pelkän rekisteri- tai tilastotiedon avullaKyselytutkimuksella sekä laadullisilla lähestymistavoilla voidaan syventää ilmiön tarkastelua. Näin päästään tuottamaan laaja-alaista ja syvällistä ymmärrystä ilmiöstä kokonaisuutena. Parhaimmillaan löydetään keinoja, joilla voidaan kaventaa alueiden välisiä eroja.

Kelan tutkimuksessa pohditaan kuntoutuksen saatavuuden alue-eroja ja niiden syitä monimenetelmällisellä otteella

Kelan tutkimuksessa on meneillään tutkimushanke, jossa tarkastellaan Kelan kuntoutukseen johtavien asiakasprosessien vaiheita siitä näkökulmasta, millaisia sairaanhoitopiirien välisiä eroja ja erojen syitä on tunnistettavissa. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita erityisesti kuntoutusjärjestelmään liittyvistä tekijöistä, jotka mahdollistavat tai estävät kuntoutuspalvelun saamisen asiakasprosessien eri vaiheissa.

Tutkimus alkaa palvelujen käytön rekisteritarkastelusta. Sen jälkeen tutkimuksessa syvennytään alue-erojen mahdollisiin syihin kyselyn ja haastattelujen avulla. Monenlaisia näkökulmia asiaan haetaan asiakasprosessien eri vaiheiden toimijoilta.

Tuotetun tiedon pohjalta pyritään saamaan syvällinen ymmärrys kuntoutuksen saatavuuden alueellisista eroista ja kehittämään Kelan järjestämän kuntoutuksen ohjaamista, järjestämistä ja tuottamista. Tutkimus toteutetaan ajalla 1.3.2020-31.8.2022 ja ensimmäisiä tutkimustuloksia raportoidaan vuonna 2021.

Sari Miettinen

projektipäällikkö, Kela

Twitter: @SariMiettinen

Jutta Pulkki

yliopistotutkija, Tampereen yliopisto,

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Terveystieteet

Twitter: @JuttaPulkki

Hanna Rinne

tutkija, Kela

Twitter: @Hanna_Rinne

Lue lisää:

Bell Nathaniel, Kidanie Tsion, Cai Bo, Krause James S (2017): Geographic Variation in Outpatient Health Care Service Utilization After Spinal Cord Injury. Archives of Physical Medicine and Rehabilitation 2017; 98(2): A1-A12.

Huikko Eeva, Kovanen Leena, Torniainen-Holm Minna, Vuori Miikka, Lämsä Riikka, Tuulio-Henriksson Annamari, Santalahti Päivi (2017): Selvitys 5-12-vuotiaiden lasten mielenterveyshäiriöiden hoito- ja kuntoutuspalvelujärjestelmästä Suomessa. THL Raportti 14.

Manderbacka Kristiina, Satokangas Markku, Karvonen Sakari (2019): Terveyspalvelujen oikeudenmukaisuus edellyttää paikkatietoista politiikkaa. THL, Tutkimuksesta tiiviisti 25.

Pensola Tiina, Kesseli Katja, Shemeikka Riikka, Rinne Hanna, Notkola Veijo (2012): Kuntoutukseen? Sosioekonomiset tekijät Kelan kuntoutukseen hakemisessa ja myönnöissä. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 86.

Pulkki Jutta (2012): Aluetason kuntoutusjärjestelmä -Rakenne, organisaatio ja toiminta palvelujen saatavuuden näkökulmasta. Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö. Acta Universitatis Tamperensis 1703.

Pulkki Jutta, Jylhä Marja, Forma Leena, Aaltonen Mari, Raitanen Jani, Rissanen Pekka (2015): Long-term care use among old people in their last 2 years of life: variations across Finland. Health and Social Care in the Community 2015; 24(4): 439-449.

Rättö Hanna, Blomgren Jenni, Salminen Anna-Liisa (2020): Kelan järjestämän kuntoutuksen hylkäykset 2005–2017. Kela työpapereita 153.

Seppänen-Järvelä Riitta (2020): Miten yhdistää laadullisia ja määrällisiä aineistoja? Kelan tutkimusblogi.

Valkonen Jukka, Henriksson Mikko, Tuulio-Henriksson Annamari, Autti-Rämö Ilona. Psykoterapeutit Suomessa. Psykoterapiapalvelut ja niiden järjestäminen. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 74, 2011.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin