Hoidon jatkuvuus valinnanvapauskokeilussa hyvällä tasolla – useamman sektorin käyttö vähentää jatkuvuutta
Valinnanvapauskokeilussa hoitosuhteiden jatkuvuus näyttäytyy kohtalaisen hyvänä: yli puolet kokeilun lääkärillä kahdesti käyneistä asioi molemmilla kerroilla samalla lääkärillä. Kun sisällytetään asiakkaiden kaikki perustason lääkärikäynnit palvelusektorista riippumatta, jatkuvuus kuitenkin jää vähäisemmäksi kuin niillä, jotka eivät käyttäneet kokeilun palveluja lainkaan.
Hoitosuhteiden jatkuvuus suomalaisessa perusterveydenhuollossa on heikentynyt pitkän ajan kuluessa. Hoitosuhteiden jatkuvuudessa on kyse siitä, onko potilas toistuvasti asioidessaan yhteydessä samaan vai eri ammattilaiseen. Hyvä hoitosuhteiden jatkuvuus tukee luottamuksellisten hoitosuhteiden muodostumista, hoidon hyvää laatua ja terveydenhuollon tehokasta toimintaa.
Viime vuosina hoitosuhteiden jatkuvuuteen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2022 selvityksen hoidon jatkuvuusmallista. Kuluvalla hallituskaudella hoidon jatkuvuutta on edistetty omalääkäriohjelmalla (2025–2027), jonka avulla hyvinvointialueilla on kehitetty jatkuvuutta tukevia toimintamalleja.
Samaan aikaan perustason lääkäripalveluiden saatavuutta on pyritty parantamaan Kelan valinnanvapauskokeilulla. Siinä 65 vuotta täyttäneet voivat asioida julkisen sektorin palvelumaksua vastaavalla omavastuulla yksityisellä lääkärillä. Kokeilun puitteissa oli mahdollista tehdä enintään 2 käyntiä 1.9.–31.12.2025 ja sen jälkeen enintään 3 käyntiä kalenterivuodessa.
Tässä kirjoituksessa tarkastelemme hoidon jatkuvuutta valinnanvapauskokeilussa sen ensimmäisinä kuukausina 1.9.2025-30.6.2026. Vertailukohdaksi olemme analysoineet myös tietoja julkisesta perusterveydenhuollosta ja kokeilun ulkopuolisista Kela-korvatuista yksityisistä perustason lääkärikäynneistä 65 vuotta täyttäneillä.
Valtaosa valinnanvapauskokeilua hyödyntäneistä on käyttänyt sitä vain kerran
Suurin osa valinnanvapauskokeilua hyödyntäneistä (73 %) on ehtinyt käydä lääkärillä kokeilun puitteissa vasta kerran. Enemmistö kokeilua hyödyntäneistä (71 %) on kuitenkin käynyt vähintään kaksi kertaa jollakin perustason lääkärillä samalla tarkastelujaksolla, kun huomioidaan myös julkinen perusterveydenhuolto ja kokeilun ulkopuolelle jäävät käynnit yksityisellä erikoistumattomalla lääkärillä tai yleislääketieteen erikoislääkärillä.
Niistä perustason lääkärillä käyneistä eläkeikäisistä, jotka eivät olleet hyödyntäneet valinnanvapauskokeilua, puolestaan reilu puolet (59 %) oli käynyt perustason lääkärillä vähintään kaksi kertaa.
Yli puolet kahdesti kokeilussa käyneistä palasi samalle lääkärille
Kaksi kertaa valinnanvapauskokeilun lääkärillä käyneistä yli puolet (52 %) oli käynyt molemmilla kerroilla samalla lääkärillä. Enimmäismäärän eli 5 kertaa tarkastelujaksolla valinnanvapauslääkärillä käyneistä odotetusti pienempi osuus, vajaa kolmannes (29 %) oli käynyt joka kerta samalla lääkärillä.
Kun tarkasteluun otetaan mukaan valinnanvapauskokeilua hyödyntäneiden muutkin perustason lääkärikäynnit, viidennes (21 %) kaksi kertaa lääkärillä käyneistä kävi molemmilla kerroilla samalla lääkärillä. Niistä kaksi kertaa lääkärillä käyneistä eläkeikäisistä, jotka eivät olleet hyödyntäneet valinnanvapauskokeilua, kolmannes (34 %) kävi molemmat käynnit samalla lääkärillä.
Vähintään kaksi kertaa valinnanvapauskokeilun lääkärillä käyneiden 35 154 henkilön kokeilun käynneistä keskimäärin 75 % toteutui yhden asiakkaan kohdalla samalla, eniten tavatulla lääkärillä. Kun huomioidaan myös muut perustason lääkärikäynnit, osuus oli 51 %. Niillä eläkeikäisillä, jotka eivät olleet hyödyntäneet valinnanvapauskokeilua, keskimäärin 60 % käynneistä toteutui samalla lääkärillä.
Vähintään kolme kertaa tarkastelujaksolla lääkärillä käyneillä olivat osuudet vastaavilla rajauksilla 72 %, 46 % ja 55 %.
Sukupuolten välillä ei ollut merkittäviä eroja siinä, kuinka suuri osa käynneistä toteutui samalla lääkärillä.
Vanhemmissa ikäryhmissä suurempi osuus valinnanvapauskokeilun käynneistä toteutui samalla lääkärillä kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Kun huomioidaan kaikki perustason lääkärikäynnit, merkittäviä eroja ikäryhmien välillä ei enää ole.
Hoitosuhteiden jatkuvuus kokeilun sisällä kohtalaisen hyvä
Alustavat tulokset viittaavat siihen, että hoitosuhteiden jatkuvuus on 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilun sisällä kohtalaisen hyvä. Kun asiakkaiden kaikki perustason lääkärikäynnit huomioidaan sektorista riippumatta, jatkuvuus on kuitenkin heikompi kuin muilla.
Uusi palvelukanava on voinut johtaa käyntien hajaantumiseen. Tutkimus- ja hoitomahdollisuudet valinnanvapauskokeilussa ovat rajalliset, jolloin potilailla on tarve perustason lääkäripalveluille samaan aikaan sen ulkopuolellakin.
Kokeilun käyttö on myös lisääntynyt vähitellen, jolloin palvelua käyttäneet ovat luonnollisesti hyödyntäneet muita palvelukanavia ennen valinnanvapauskokeilua. Kun jatkuvuutta analysoitiin kaikille samalta ajanjaksolta, heikentävät jo ensimmäistä valinnanvapauskokeilukäyntiä edeltäneet muut käynnitkin kokonaisjatkuvuutta.
Kahden kokeilua edeltäneen vuoden aikana hoidon jatkuvuudessa ei kuitenkaan havaittu eroja kokeiluun osallistuneiden ja muun samanikäisen väestön välillä, mikä viittaa siihen, että ryhmät olivat lähtötilanteessa hoidon jatkuvuuden suhteen samankaltaisia.
Hallinnolliset ratkaisut ovat tärkeitä, mutta eivät yksin paranna hoidon jatkuvuutta
Tietoa valinnanvapauskokeilun käytöstä on verrattain lyhyeltä ajalta ja hoidon jatkuvuutta on usein analysoitu pidemmällä aikavälillä. Siksi tuloksemme eivät ole suoraan verrattavissa aiempaan tutkimukseen.
Alustavat havaintomme ovat kuitenkin linjassa Ruotsin perusterveydenhuoltoa uudistaessa tehtyihin havaintoihin, ettei valinnanvapaus yksinään merkittävästi lisää hoidon jatkuvuutta. Aiempien tutkimusten mukaan pelkät hallinnolliset uudistukset eivät ole johtaneet pitkäaikaiseen hoidon jatkuvuuden paranemiseen, mutta organisatorisilla tekijöillä on suuri merkitys hoidon jatkuvuuteen.
Lyhyen seuranta-ajan vuoksi tuloksia on kuitenkin pidettävä alustavina. Jatkotutkimusta tarvitaan sen arvioimiseksi, miten hoidon jatkuvuus sekä siihen vaikuttavat tekijät kehittyvät pidemmällä aikavälillä.
Tulemme jatkossa tutkimaan hoidon jatkuvuutta myös sairauskohtaisissa hoitopoluissa. Tällöin voidaan arvioida tarkemmin, miten asiakkaat navigoivat monikanavaisessa palvelujärjestelmässä: Hakeutuvatko asiakkaat esimerkiksi eri palvelukanaviin eri terveysongelmien vuoksi, vai pirstaloituuko hoito eri toimijoiden välille myös saman vaivan hoidossa.
Kirjoittajat
Tero Kujanpää
tutkijalääkäri, Kela
tero.kujanpaa@kela.fi
Ripsa Niemi
analyytikko, Kela
ripsa.niemi@kela.fi
Heini Kari
tutkimuspäällikkö, Kela
heini.kari@kela.fi
Riina Hiltunen
erikoistutkija, Kela
riina.hiltunen@kela.fi
Näin tarkastelu tehtiin
Analyysit perustuvat Kelan rekisteritietoihin 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeilun käynneistä ja muista yksityislääkärikäynneistä sekä THL:n avoHILMO-rekisterin tietoihin perusterveydenhuollon avosairaanhoidon lääkärikäynneistä 65 vuotta täyttäneillä valinnanvapauskokeilun alkamisen jälkeisten 10 kuukauden ajalta 1.9.20250–30.6.2026, jolta ajalta tiedot olivat käytettävissä.
Laskimme 65 vuotta täyttäneillä Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvilla henkilöillä lääkärin vastaanottokäyntien määrien jakaumat valinnanvapauskokeilun puitteissa lääkärillä vähintään kerran käynneillä (N=129 782) erikseen vain valinnanvapauskokeilussa sekä kaikkien perustason lääkärikäyntien osalta (valinnanvapauskokeilun käynnit, muut Kela-korvatut yksityislääkärikäynnit erikoistumattomalla lääkärillä tai yleislääketieteen erikoislääkärillä ja perusterveydenhuollon avosairaanhoidon lääkärikäynnit hyvinvointialueilla).
Lisäksi laskimme käyntijakaumat niillä 65 vuotta täyttäneillä, jotka eivät olleet hyödyntäneet valinnanvapauskokeilua mutta olivat muutoin käyneet lääkärillä perustasolla vähintään kerran kokeiluajanjaksolla (N=645 255).
Samoissa ryhmissä laskimme erikseen vähintään 2 käyntiä tehneiden ja 3 käyntiä tehneiden joukossa samalla lääkärillä toteutuneiden käyntien osuuden keskiarvon. Tämä laskettiin tällä 10 kuukauden tarkastelujaksolla toteutuneista käynneistä jakamalla kullakin yksilöllä käyntien lukumäärä eniten tavatulla lääkärillä käyntien kokonaismäärällä.
Lisätietoa
Bazemore A, Merenstein Z, Handler L, Saultz J. The Impact of Interpersonal Continuity of Primary Care on Health Care Costs and Use: A Critical Review. Ann Fam Med 2023;21(3):274-279.
Engström S. André M, Arvidsson E, Östgren C, Troein M, Borgquis L. Personal GP continuity improves healthcare outcomes in primary care populations: a systematic review. BJGP 2025; 75(757): e518-e525.
Tarrant C, Dixon-Woods M, Colman A, Stokes T. Continuity and Trust in Primary Care: A Qualitative Study Informed by Game Theory. Ann Fam Med 2010;8(5):440-446.
Eskola P, Tuompo W, Riekki M, Timonen M, Auvinen J. Hoidon jatkuvuusmalli: Omalääkäri 2.0 -selvityksen loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:17.
Suomela T, Linnosmaa I. Rekisteritietoa seurantaan: 65 vuotta täyttäneiden hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa. Lääkärilehti 2020;75:1691–1700.
Sotkanet tilastotietokanta. 65 vuotta täyttäneiden hoidon jatkuvuus (COCI) perusterveydenhuollon avosairaanhoidon lääkärikäynneillä. THL.
Sosiaali- ja terveysministeriö. Omalääkäriohjelma: Tavoitteena parempi hoidon saatavuus ja jatkuvuus.
Valtioneuvoston tiedote 1.10.2025. Omalääkäri, omahoitaja, omatiimi vai ammatinharjoittaja? – Hoidon jatkuvuuden monet mallit.
Kela. Valinnanvapauskokeilu 65 vuotta täyttäneille.
Kohnke H, Zielinski A, Beckman A, Ohlsson H. Continuity of care in the context of a primary health care reform: a follow-up after the Swedish Patient Choice Reform. Scand J Prim Health Care 2025;44(1):1–13.
Ellegård L, Anell A, Kjellsson G. Enabling patient–physician continuity in Swedish primary care: the importance of a named GP. A registry-based observational study. BJGP Open 2024;8.
Johansson E, Pétursson H, Månsson J, Ellegård L, Kjelsson G. Continuity in a fragmented healthcare system – organizational and individual determinants. Scand J Prim Health Care 2026;44:1, 2690608.
