Ahdistuneisuuteen perustuvaa sairauspäivärahaa seuraa työkyvyttömyyseläke harvemmin kuin masennukseen perustuvaa

Ahdistuneisuushäiriöt ovat viime vuosina lisääntyneet sairauspäivärahan syynä todella paljon. Riski työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiselle on ahdistuneisuushäiriöiden perusteella sairauspäivärahaa saaneilla kuitenkin selvästi pienempi kuin masennuksen kohdalla, osoittaa Kelan tuore tutkimus. Kelan tutkijat pohtivat syitä tälle havainnolle.

Mielenterveysperusteiset sairauspäivärahajaksot ovat yleistyneet Suomessa rajusti viime vuosina. Kehitys on ollut erityisen selvää naisilla. Erityisesti ahdistuneisuushäiriöt ovat yleistyneet sairauspäivärahan syynä, ja ne olivat jo vuonna 2023 selvästi masennushäiriöitäkin yleisempiä etuuden diagnostisena perusteena. Myös psykiatriset, ei-elimelliset unihäiriöt ovat yleistyneet suhteellisesti paljon sairauspäivärahan perusteena.

Mielenterveysperusteisiin sairauspäivärahakausiin liittyy merkittävä pysyvän työkyvyttömyyden tai työelämästä poistumisen riski. Mielenterveyden häiriötasoiset ongelmat eivät tietenkään aina johda työkyvyttömyyteen, edes sairauspoissaoloihin. Toisaalta ne aiheuttavat paljon pitkiä sairauspoissaolojaksoja ja voivat johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen kesken parhaan työiän.

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että muun muassa kehityksellisissä ja psykoottistasoisissa häiriöissä pitkän sairauspoissaolon jälkeinen riski työkyvyttömyyseläkkeelle on selvästi suurempi kuin monissa muissa mielenterveyden häiriöissä. Ahdistuneisuushäiriössä puolestaan riski on ollut vastaava tai suurempi kuin masennuksessa.

Päivitimme tutkimuksessa kuvaa vastaamaan nykypäivän tilannetta, jossa niin työelämä, väestö ja oireilun taso kuin suhtautuminen mielenterveyteen ovat muuttuneet 2010-luvulta. Kiinnostuksemme kohdistui etenkin ahdistuneisuushäiriöihin niiden voimakkaan yleistymisen takia. Käymme tässä tiiviisti läpi havaintoja ja pohdimme, mistä ne voisivat johtua.

Ahdistuneisuushäiriöön perustuva pitkä sairauspoissaolo ei johda erityisen usein eläkkeeseen

Ahdistuneisuushäiriöt sairauspäivärahan syynä johtivat työkyvyttömyyseläkkeelle puolet harvemmin kuin masennushäiriöt. Kun masennuksen perusteella sairauspäivärahajakson vuonna 2020 aloittaneista 11 % siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle seuraavan neljän vuoden aikana, vastaava luku ahdistuneisuushäiriön perusteella etuuden aloittaneilla oli 5 %.

Psykiatriseen unihäiriöön perustuvissa sairauspoissaoloissa riski oli pienempi, 3 %. Häiriön yhteys pysyvään työkyvyttömyyteen kulkee unihäiriöissä oletettavasti toisten liitännäishäiriöiden kuten masennuksen kautta, eikä tässä pystytty selvittämään tarkasti eri diagnoosien päällekkäisyyttä. Muissa mielialahäiriöissä kuin masennuksessa riski oli 23 % ja psykoottisissa häiriöissä jopa 48 %.

 

Ahdistuneisuushäiriöihin liittyvää pienempää eläkeriskiä voidaan pitää hyvänä asiana, jos se tarkoittaa, että ahdistuneisuushäiriöön perustuvat pitkät sairauspoissaolot eivät viimeaikaisesta lisääntymisestään huolimatta aiheuta valtavaa määrää työurien menetyksiä.

Vaikka eri häiriödiagnoosien sisään mahtuu kovin erilaisia ja eriasteisia tiloja, saattaa ahdistuneisuushäiriö yleisesti olla masennusta tai muitakin häiriötyyppejä vähemmän vahingollinen toiminta- ja työkyvylle.

Onko ahdistuneisuushäiriön merkitys pitkän sairauspoissaolon taustalla muuttunut?

Havaintomme poikkeaa aiemmista 2000-luvun alkupuolta koskevista tutkimuksista Suomessa ja Norjassa, joissa ahdistuneisuushäiriö oli masennukseen verrattuna suurempi tai yhtä suuri riskitekijä tulevien vuosien työkyvyttömyyseläkkeelle. Aiemmista poikkeavalle tulokselle saattaa olla useita selityksiä.

Saattavatko ahdistuneisuushäiriöperusteiset sairauspäivärahajaksot jäädä nykyisin entistä lyhyemmiksi, jolloin ja toiminta- ja työkyky palautuisi entistä nopeammin? Rekisteriaineistot eivät suoraan tue tätä käsitystä.

Tietoa sairauspäivärahakausien pituuksista tarkan diagnoosin mukaan ja pitkien aikasarjojen osalta ei ole julkisessa tiedossa. Kelan rekisteriaineistot kuitenkin näyttävät, että vuosien 2010 ja 2023 välillä ahdistuneisuushäiriön perusteella myönnettyjen yksittäisten sairauspäivärahajaksojen pituudet eivät ole olennaisesti muuttuneet. Myöskään ahdistuneisuushäiriöllä myönnetyn sairauspäivärahajakson jälkeen mahdollisesti jatkuvan sairauspäivärahaetuuden kokonaismäärä ei ole keskimäärin juuri muuttunut.

Valtaosa sairauspäivärahaa saaneista on työterveyshuollon piirissä, jonka kautta ohjaus lääkehoitoon, kuntoutukseen ja esimerkiksi erimuotoisiin lyhytterapioihin tai pidempään psykoterapiaan onnistuu. Yhä useammalla palkansaajalla on myös Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan kattavia terveyspalveluja sisältävä työterveyshuolto. Tämä voi toki tehostaa työhön palaamista. Tutkimuksemme viime vuodelta näyttää, että ahdistuneisuushäiriöön perustuvat sairauspäivärahat ovat yleistyneet erityisesti työllisillä, eli työterveyshuollon palveluihin oikeutetuilla.

Tilanne on hyvin erilainen henkilöille, jotka ovat julkisen terveydenhuollon varassa sairauspäivärahaan varten tarvittavan lääkärin lausunnon osalta. Vaikka he ovat päässeet lääkärille, tukea voi olla vaikea saada häiriötasoiseen ahdistukseen. On vaikea olettaa, että häiriötasoisesta ahdistuneisuudesta kärsivän pääsy tarkoituksenmukaisimpaan hoitoon olisi viime vuosina parantunut, kun julkinen terveydenhuolto on isojen säästöjen kohteena.

Toisaalta yksi syy ahdistuneisuushäiriöön perustuvien sairauspäivärahajaksoihin liittyvään alempaan tai mahdollisesti pienentyneeseen työkyvyttömyyseläkeriskiin voi olla, että sairauspäivärahaa saatetaan hakea nykyisin entistä herkemmin. Näin voisi olla johtuen esimerkiksi mielenterveyden häiriöihin liittyvän stigman heikkenemisestä tai osalla työntekijöistä oman alan kurjistumisesta ja siitä seuraavasta työhön sitoutumisen laskusta.

On mahdollista, että nimenomaan ahdistuneisuushäiriöperusteisissa sairauspoissaoloissa on entistä useammin kyse vähemmän vakavasta oirehtimisesta, jossa työhön palataan entistä useammin, vaikka yllä mainitusti tämä ei näykään sairauspäivärahajaksojen pituuksissa. Samalla ahdistuneisuushäiriön perusteella sairauspäivärahaa saaneiden joukossa saattaa olla entistä terveempiä henkilöitä. Toisen tuoreen tutkimuksemme perusteella diagnosointikäytännöt ovat ahdistuneisuushäiriön kohdalla muttuneet.

Ahdistuneisuushäiriöihin perustuvat työkyvyttömyyseläkehakemukset hylätään hyvin usein

Vaikka ahdistuneisuushäiriöihin perustuviin pitkiin sairauspoissaoloihin liittyy verraten alhaisempi työkyvyttömyyseläkeriski, se ei tarkoita, etteikö niihin liittyisi työn ja työurien menetyksiä.

Ahdistuneisuushäiriön perusteella työkyvyttömyyseläkettä hakeneet saavat Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen useammin kuin monien muiden diagnoosien perusteella hakeneet. Vakuutuslääketieteen näkökulmasta ahdistuneisuushäiriön ei välttämättä nähdä riittävästi laskeneen työkykyä.

Työkyvyttömyyseläkettä hakeneiden joukossa ahdistuneisuushäiriöiden osuus on myös jonkin verran kasvanut vuosina 2007–2024. Työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäysaste on puolestaan noussut erityisesti mielenterveyden häiriön perusteella tehdyissä hakemuksissa ja osatyökyvyttömyyseläkkeen kohdalla eniten nimenomaan ahdistuneisuushäiriöihin perustuvissa hakemuksissa. Tämän seurauksena on selvästi aiempaa enemmän sellaisia henkilöitä, jotka ovat saaneet ahdistuneisuushäiriön perusteella sairauspäivärahaa mutta eivät saa ahdistuneisuushäiriön perusteella työkyvyttömyyseläkettä.

Hylkäävä työkyvyttömyyseläkepäätös ennustaa tutkitusti korkeaa todennäköisyyttä työelämän ulkopuolelle siirtymiseen. Monella hylkäävään päätökseen liittyy puutteellinen työkyvyttömyyden dokumentointi ja tuki. Hylkäävä päätös voi myös itsessään lisätä henkistä pahoinvointia. Ahdistuneisuushäiriöiden perusteella tehtyjen työkyvyttömyyseläkehakemusten korkea hylkäysaste voi siis perustellusti huolettaa.

Tarvitaan lisää tietoa muistakin riskeistä kuin työkyvyttömyyseläkkeestä

On siis tärkeää ymmärtää, että työkyvyttömyyseläkeriski ei kerro koko kuvaa työn ulkopuolelle joutumisen ja menetetyn työn riskistä.

Voi olla, että ahdistuneisuushäiriöistä johtuvat sairauspoissaolot altistavat myöhemmälle työttömyydelle tai muiden etuuksien suurelle käytölle. Emme tunne ahdistuneisuushäiriöperusteisen sairauspäivärahan merkitystä työhön palaamiselle tai mahdolliselle työttömyysriskille kovin hyvin.

Jatkossa tutkimme myös sairauspäivärahan jälkeisiä työmarkkinapolkuja laajemmin. Suunnittelemme myös pitkittäisaineistoon perustuvaa selvitystä siitä, onko ahdistuneisuushäiriön perusteella alkaneisiin sairauspäivärahajaksoihin liittyvä työkyvyttömyyseläkeriski laskenut 2000-luvulla.

Kirjoittajat

Riku Perhoniemi
tutkija, Kela
riku.perhoniemi@kela.fi

Jenni Blomgren
tutkimusprofessori, Kela
jenni.blomgren@kela.fi

Lisätietoa

Perhoniemi R, Blomgren J (2026). How is long-term sickness absence due to different mental disorders associated with future disability pension risk? A population-based prospective cohort study in Finland. BMJ Open 2026;16:e106029. doi: 10.1136/bmjopen-2025-106029.