Lähes joka kymmenes työikäinen sopimusomaishoitaja sai perustoimeentulotukea

Omaishoidosta odotetaan merkittäviä säästöjä hoivakuluissa, mutta on syytä kiinnittää huomiota myös omaishoitajien omaan toimeentuloon. Työikäiset sopimusomaishoitajat saivat tutkimuksen mukaan toimeentulotukea yleisemmin kuin muu väestö, ja tuki kohdentui etenkin nuorille omaishoitajille.

Työikäiset sopimusomaishoitajat saivat perustoimeentulotukea yleisemmin kuin verrokkinsa, kertoo tuore Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistu tutkimus. Tämä viittaa siihen, että heillä on enemmän toimeentulovaikeuksia.

Toimeentulotukea sai 9 prosenttia työikäisistä sopimusomaishoitajista vuonna 2018. Saman ikäisessä verrokkiväestössä vastaava luku oli 6 prosenttia. Toimeentulotuki on kotitalouskohtainen tuki, joten se kertoo myös paitsi omaishoitajan, myös hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan hoidettavan toimeentulon haasteista.

Omaishoitajien taloudellisia vaikeuksia ei ole aiemmin tutkittu Suomessa, eikä juuri edes muissa maissa. Tuoreessa tutkimuksessa kohteena olivat työikäiset ns. sopimusomaishoitajat, jotka olivat saaneet omaishoidon tuen hoitopalkkiota koko kalenterivuoden 2018 ajan. Kolme neljästä heistä oli naisia.

Toimeentulotuki kohdentui etenkin nuorille omaishoitajille

Toimeentulotuen saaminen oli sitä yleisempää, mitä nuoremmasta omaishoitajasta on kyse. Nuorimmista, alle 30-vuotiaista yli viidennes (21 %) oli saanut toimeentulotukea, kun osuus yli 60-vuotiaista oli vain 3 %.

Syitä voi olla monia. Omaishoitajan toimeentulohaasteiden taustalla voi olla vähentynyt työssäkäynti tai se, että omaishoitajiksi valikoituu jo valmiiksi heikommassa asemassa olevia. Suurempituloisilla on paremmat mahdollisuudet hankkia vaikkapa yksityistä apua läheisen hoitamiseen. Jos hoidettavana on työikäinen puoliso, perheestä puuttuu todennäköisesti toinen ansaitsija.

Omaishoito on usein raskasta, ja siihen voi liittyä suurempia sairauskuluja paitsi hoidettavalla, myös hoitajalla itsellään. Etenkin isoissa kaupungeissa asumiskulut voivat olla suuret.  

Pitkä omaishoito ei välttämättä tarkoita toimeentulotuen saamista

Toimeentulon kannalta on merkittävää, että omaishoito saattaa kestää kauan. Kaksi viidestä (40 %) oli toiminut sopimusomaishoitajana vähintään viiden vuoden ajan.

Yllättävää on, että pitkä omaishoito ei kuitenkaan ollut yhteydessä korkeampaan toimeentulotuen saamiseen, vaan päinvastoin. Todennäköisyys saada toimeentulotukea oli pienempi vähintään viisi vuotta omaishoitajana toimineilla kuin korkeintaan kaksi vuotta toimineilla.

Pitkään kestänyt omaishoito voi olla sitovampaa ja vaativampaa, jolloin myös hoitopalkkio ja hoidettavan usein saama Kelan maksama vammaistuki voivat olla korkeampia. Voi myös olla, että taloudellisesti heikommin pärjänneet ovat lopettaneet omaishoitajana toimimisen jo aiemmin. 

Pitkän omaishoidon taustalla on usein oman vammaisen lapsen hoitaminen. Tällöin lapsi voi olla osan päivästä varhaiskasvatuksessa tai koulussa, mikä mahdollistaa omaishoitajan työssäkäyntiä paremmin kuin moni muu tilanne.

Omaishoidosta odotetaan suuria säästöjä hoivakuluihin

Omaishoito on, paitsi lähimmäisenrakkautta, myös julkisen vallan säästökeino. Esimerkiksi Petteri Orpon hallitusohjelmassa todetaan, että ”omaishoito vahvistaa merkittävästi julkista taloutta”, ja halutaan ”edistää toimia, joilla hyvinvointialueet ja kunnat voivat lisätä mahdollisuuksia ryhtyä omaishoitajaksi”.

Tavoitteiden toteutumista kuitenkin haastaa muun muassa se, että jotkut säästökurimuksessa olevat hyvinvointialueet ovat leikanneet jopa omaishoidon tuesta.

Omaishoidosta on arvioitu saatavan miljardiluokan säästöjä hoivakuluihin. Säästöjä lasketaan kuitenkin usein vain sen perusteella, kuinka paljon pitkäaikaishoivan kustannuksia julkiselta sektorilta säästyy, kun omainen tekee hoivatyötä kotona.

Tasapuolisuuden vuoksi säästölaskelmissa pitäisi huomioida myös omaishoidon ”piilevät” kulut, kuten sen aiheuttamat kustannukset omaishoitajana toimivalle niin vähentyneenä työssäkäyntinä kuin erilaisina menoinakin. Mitä paremmin omaishoitajat voivat niin taloudellisesti kuin muutenkin, sitä paremmin hoitoa tarvitsevien läheiset uskaltavat ryhtyä omaishoitajiksi.

Sopimusomaishoitajat huomioitiin myös hiljan päätetyissä toimeentulotuen saamisen tiukennuksissa. Tuloihin tehtävä ansiotulovähennys eli ns. suojaosa poistuu aikuisikäisiltä, mutta omaishoitajien ja perhehoitajien hoitopalkkion osalta tämä astuu voimaan vasta vuoden 2027 loppuun kestävän siirtymäajan jälkeen, myöskään kokopäivätyön hakemista ei edellytetä vähintään neljä tuntia omaishoitotyötä tekeviltä.

Lisäksi eduskunta edellytti, että lakimuutosten vaikutuksia pienituloisten omaishoitajien taloudelliseen tilanteeseen tulee seurata, ja että selvittää mahdollisuutta muuttaa omaishoidon tuen palkkio etuoikeutetuksi tuloksi sosiaaliturvaetuuksissa osana parlamentaarista sosiaaliturvan uudistamistyötä.

Kirjoittaja

Päivi Tillman
erikoistutkija, Kela
paivi.tillman@kela.fi

Alkuperäinen julkaisu

Tillman P, Blomgren J. Työikäisten sopimusomaishoitajien perustoimeentulotuen saanti ja siihen yhteydessä olevat sosiodemografiset tekijät. Yhteiskuntapolitiikka 91 (2026):1.

Lisätietoa omaishoitajien tuista

Omaishoidon tuki on määrärahasidonnainen sosiaalipalvelu, joka muodostuu kolmesta osasta:

1. rahamääräinen hoitopalkkio (minimipalkkio 530 euroa/kk vuonna 2026)
2. palvelut sekä omaishoitajalle että omaishoidossa olevalle
3. vapaapäivät omaishoitajalle.

Omaishoidon tuen tarkat myöntämisehdot päätetään kullakin hyvinvointialueella erikseen, ja niissä on THL:n tutkimuksessa todettu esiintyvän vaihtelua.

Kela tulee omaishoitoa etenkin vammaisetuuksilla, joita käytännössä lähes kaikki omaishoidossa olevat saavat. Lisäksi omaishoitajille järjestetään omia kuntoutuskursseja.

Perustoimeentulotuki on viimesijainen toimeentulon tuki, jota saa vain, jos kotitalouden omat tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin, kuten asumiseen ja ruokaan.

Kela. (2025.) Tietopaketti: toimeentulotuki.