Työhönvalmennuksessa näyttöön perustuva malli ei riitä, vaan toteutus ratkaisee

Kelan työhönvalmennus rakentuu näyttöön perustuvaan IPS-malliin, jonka vaikuttavuudesta on vahvaa näyttöä. Vielä kuitenkaan ei tiedetä kovin hyvin, miten malli toimii käytännössä erilaisissa tilanteissa. Tutkimushankkeessa selvitämme, mitkä ovat keskeisiä toteutuksen tekijöitä, jotka ratkaisevat työhönvalmennuksen onnistumisen.

Työkyvyn tukeminen ja työllistymisen edistäminen ovat keskeisiä kysymyksiä suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Erityisesti henkilöille, joilla on heikentynyt työkyky, tarvitaan todellisia työelämään kiinnittymistä edistäviä ratkaisuja.

Yksi lupaavimmista lähestymistavoista on näyttöperusteinen IPS-malli (Individual Placement and Support), johon pohjautuu Kelan työhönvalmennus. Kuntoutuksen ammattilaisille olennainen kysymys on kuitenkin, miten näyttöön perustuva malli käytännössä toteutetaan vaikuttavasti. Tätä selvitämme paraikaa Kelan tutkimushankkeessa.

Kelan työhönvalmennus tukee työllistymistä avoimille työmarkkinoille

IPS-mallin mukaisen työhönvalmennuksen ytimessä on ajatus nopeasta työllistymisestä avoimille työmarkkinoille sekä yksilöllisestä, asiakkaan omiin tavoitteisiin ja vahvuuksiin perustuvasta tuesta. Mallissa painotetaan sitä, että työpaikkaa etsitään aktiivisesti heti prosessin alusta alkaen, ja valmentajan tuki sekä asiakkaalle että työpaikalle jatkuu myös työllistymisen jälkeen.

Kansainvälisesti IPS on yksi eniten tutkituista näyttöön perustuvista työllistymisen tuen muodoista. Tutkimukset erityisesti vakavaan mielenterveyden häiriöön sairastuneiden osalta osoittavat, että se voi merkittävästi lisätä työllistymisen todennäköisyyttä verrattuna perinteisiin ammatillisen kuntoutuksen palveluihin.

Näyttö muuttuu arjessa tuloksiksi vasta oikealla toteutuksella

IPS-mallin vaikuttavuudesta on vahvaa tutkimusnäyttöä. Vähemmän tiedetään kuitenkin siitä, miten malli toimii käytännössä erilaisissa toimintaympäristöissä ja erilaisille asiakasryhmille. Tästä syntyy keskeinen tutkimuksellinen kysymys: ei vain toimiiko palvelu, vaan miten ja missä olosuhteissa se toimii.

Yksi keskeinen havainto aiemmassa tutkimuksessa on, että näyttöön perustuva malli ei automaattisesti tuota hyviä tuloksia, jos sen toteutus ontuu. IPS-mallin kohdalla tämä näkyy esimerkiksi siinä, kuinka tarkasti palvelu noudattaa mallin periaatteita ja kuinka hyvin sitä osataan sovittaa paikalliseen toimintaympäristöön.

Lisäksi toteutukseen vaikuttavat lukuisat muut tekijät, kuten organisaatioiden toimintatavat, yhteistyö eri toimijoiden välillä, työntekijöiden osaaminen ja asenteet sekä asiakkaiden yksilölliset tilanteet. Tämäntyyppisten tekijöiden ymmärtäminen on avain siihen, miksi sama malli tuottaa eri tuloksia eri konteksteissa.

Tutkimuksen näkökulma: missä olosuhteissa palvelu toimii?

Kelassa on käynnissä tutkimus (2025–2028), jossa työhönvalmennusta tarkastellaan monimenetelmällisesti useasta näkökulmasta yhtä aikaa. Kuvaamme tuoreessa protokolla-artikkelissa tiedonkeruun lisäksi sitä, kuinka erilaisia implementaatiotutkimuksen teorioita, malleja ja viitekehyksiä tutkimuksessa sovelletaan. Ne parantavat sekä kuntoutuksen että tutkimuksen laatua kuin myös vahvistavat tutkimuksen ja käytännön välistä yhteyttä, kuten olemme aiemmin kirjoittaneet.

Tällainen moniulotteinen tarkastelu on tärkeää, koska kuntoutus ei ole yksittäinen toimenpide vaan monitoimijainen prosessi, jossa yhdistyvät asiakkaan tilanne, palveluntuottajien ja työpaikkojen toiminta sekä laajempi yhteiskunnallinen konteksti.

Tutkimuksessamme kiinnostuksen kohteita ovat muun muassa:

• asiakkaiden työllistyminen ja työn merkityksellisyys
• palvelun asiakaslähtöisyys ja oikea-aikaisuus
• toteutuksen onnistuminen käytännössä
• ne tekijät ja mekanismit, jotka edistävät tai estävät palvelun käyttöönottoa ja juurtumista.

Monimenetelmällisyys tuo syvyyttä ymmärrykseen

Tutkimuksessa keräämme aineistoja sekä kyselyillä että haastatteluilla eri ryhmiltä: asiakkailta, valmentajilta, työpaikoilta asiakkaiden esihenkilöiltä ja Kelan etuuskäsittelijöiltä. Tämä mahdollistaa sen, että ilmiötä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta samanaikaisesti.

Eri aineistot täydentävät toisiaan: määrällinen tieto antaa kokonaiskuvan, kun taas laadullinen tieto tuo esiin kokemuksia, merkityksiä ja prosesseja. Näin syntyy rikkaampi ymmärrys siitä, mitä työhönvalmennus tarkoittaa käytännössä – ei vain järjestelmän tasolla, vaan myös yksilöiden kokemuksena.

Mitä tutkimus voi tarjota kuntoutuksen ammattilaiselle?

Tutkimuksen tavoite ei ole pelkästään arvioida työhönvalmennuksen vaikutuksia, vaan myös tuottaa tietoa siitä, miten palvelua voidaan toteuttaa mahdollisimman vaikuttavasti käytännössä.

Tutkimuksen avulla voidaan tunnistaa käytännön ratkaisuja siihen, miten asiakkaan yksilölliset tavoitteet, voimavarat ja elämäntilanne huomioidaan työhönvalmennuksen eri vaiheissa. Samalla saadaan parempi ymmärrys siitä, millaiset yhteistyökäytännöt asiakkaan, työnantajan ja muiden toimijoiden välillä tukevat työllistymistä, sekä millaisia esteitä työllistymisprosessissa kohdataan ja miten niitä voidaan ratkaista.

Tutkimus tuottaa myös tietoa siitä, millaiset toimintatavat ja rakenteet tukevat työhönvalmentajien työtä sekä miten IPS-mallin keskeiset periaatteet voidaan säilyttää erilaisissa toimintaympäristöissä. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaiset käytännöt auttavat asiakasta löytämään itselleen sopivan työpaikan, saamaan tarvitsemansa tuen työelämään siirtymisessä ja jatkamaan työssä myös työllistymisen jälkeen.

Miksi tällä on merkitystä?

IPS-pohjainen Kelan Työhönvalmennus voi tarjota merkittäviä mahdollisuuksia edistää työllisyyttä ja osallisuutta erityisesti niille henkilöille, joiden asema työmarkkinoilla on heikko. Samalla se nostaa esiin laajemman palveluiden implementaatioon kysymyksen: miten näyttöön perustuvat mallit voidaan onnistuneesti ottaa käytäntöön?

Tutkimus tuo esiin tarpeen tarkastella kuntoutuspalveluja systeemisesti. Työhönvalmennus ei ole irrallinen interventio, vaan osa laajempaa kokonaisuutta. Kysymys on siitä, kuinka palvelut vastaavat yksilöllisiin tarpeisiin, tukevat kestävää työllistymistä ja ovat toteuttamiskelpoisia arjen toimintaympäristöissä. Tämä edellyttää paitsi vaikuttavuustiedon tuottamista myös syvällistä ymmärrystä kuntoutuspalvelun toteuttamisesta ja toimeenpanosta.

Kirjoittajat

Riitta Seppänen-Järvelä
tutkimusprofessori, Kela
riitta.seppanen@kela.fi

Maarit Karhula
erikoistutkija, Kela
maarit.karhula@kela.fi

Hennariikka Heinijoki
tutkija, Kela
hennariikka.heinijoki@kela.fi