Yksityisen hoidon tuen korotus hallitusohjelmassa kaipaa kehittämistä – tarjoamme neljä tutkimukseen perustuvaa suositusta

Hallitusohjelmassa tavoitellaan yksityisen hoidon tuella hoidettujen lasten osuuden nostamista vähintään vuoden 2011 tasolle. Tavoitteeseen pyritään korottamalla tukea. Tutkimuksemme valottaa tähän liittyviä ongelmakohtia ja tarjoaa jatkokehitysehdotuksia.

Yksityisen hoidon tuki otettiin käyttöön vuonna 1997, jonka jälkeen tukeen ei ole tehty suuria muutoksia. Yksityisen hoidon tuen käyttö onkin vähentynyt koko 2010- ja 2020-luvun, kun taas samaan aikaan varhaiskasvatuksen palvelusetelien käyttö on lisääntynyt.

Petteri Orpon hallitusohjelma sisältää tavoitteen lisätä yksityisen hoidon tuen käyttöä:

“Yksityisen hoidon tuen piirissä olevien lasten osuus nostetaan hallituskauden aikana vähintään tasolle, jolla se oli vuonna 2011. Tämä toteutetaan korottamalla yksityisen hoidon tuen hoitorahaa.”

Tuen käyttö on kuitenkin tutkimuksemme mukaan ollut suhteellisen vähäistä koko 2000-luvun. Vuonna 2010 yksityisen hoidon tuella hoidettiin enimmillään 5,1 prosenttia ja vuonna 2020 puolestaan 3,6 prosenttia 1–6 vuotiaista varhaiskasvatukseen osallistuneista lapsista. Vaikka varhaiskasvatukseen osallistumisaste on noussut, niin lukumäärässä yksityisen hoidon tuella hoidettiin vain reilua 11 000:a lasta vuonna 2010 ja reilua 18 000:a lasta vuonna 2020.

Yksityisen hoidon tuen korotukset ja käyttö tutkimuksemme valossa

Hallitusneuvotteluja käyneet puolueet suunnittelevat nostavansa yksityisen hoidon tuen käyttöä korottamalla yksityisen hoidon tuen hoitorahaa. Tämä yksinkertainen lähestymistapa todennäköisesti toimii, mutta ei ole ongelmaton, sillä tasokorotuksen lisäksi yksityisen hoidon tuki kaipaa muita mittavampia uudistuksia.

Hetki sitten julkaistussa tutkimuksessa Subsidizing private childcare in a universal regime tutkimme professori Eva Österbackan kanssa korkeamman yksityisen hoidon tuen vaikutuksia varhaiskasvatuspalveluiden käyttöön sekä äitien työllisyyteen. Tutkimuksesta voidaan vetää seuraavat johtopäätökset yksityisen hoidon tuen uudistustyöhön:

1. Korkeampi tuki lisää yksityisen hoidon tuen käyttöä. Toisaalta suurituloiset ja hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevat perheet lisäävät tuen käyttöä enemmän kuin pienituloiset ja heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat perheet.
2. Lapsen ikä ja saatavilla olevat tuet vaikuttavat varhaiskasvatuksen muotojen valintaan. Esimerkiksi korkeampi tuki lisäsi yksityistä perhepäivähoitoa alle 3-vuotiailla ja päiväkotihoitoa yli 3-vuotiailla. Yksityisen hoidon tuella voidaankin vastata perheiden varhaiskasvatuspalveluiden kysyntään ja perheet voivat hankkia palveluita, joita ei välttämättä ole saatavilla julkisella puolella.
3. Korkeampi yksityisen hoidon tuki ei ole yhteydessä äitien työllisyyteen eikä lyhennä lasten kotihoitojaksoja. Tutkimuksessa emme löydä todisteita siitä, että korkeampi yksityisen hoidon tuki lisäisi äitien työllisyyttä tai lyhentäisi lasten kotihoitoa, ainakaan merkittävästi. Myös aiemmat tutkimustulokset tukevat tätä tulkintaa. Toisaalta vanhemmilla on enemmän vaihtoehtoja järjestää kodin ulkopuolinen hoito, mikä voi osaltaan lyhentää lasten kotihoitoa.
4. Korkeampi kotihoidon tuki vähentää sekä julkisten että yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden käyttöä. Kun yksityisiä ja julkisia varhaiskasvatuspalveluita uudistetaan, on syytä muistaa kotihoidon tuki ja sen vaikutus varhaiskasvatuspalveluiden kysyntään.

2000-luvulla korkeampi yksityisen hoidon tuki korvasi kunnan järjestämää varhaiskasvatusta

Tutkimuksessa havaitsimme myös, että pitkällä aikavälillä yksityisen hoidon tuen korotukset ovat siirtäneet lapsia julkisista varhaiskasvatuspalveluista yksityisten palveluiden piiriin.

Yksityisen hoidon tuki (ja varhaiskasvatuksen palveluseteli) antavatkin kunnille mahdollisuuden vastata varhaiskasvatuspalveluiden lisääntyneeseen kysyntään. Kunnat voivat myös myöhäistää investointeja uusiin kunnallisiin päiväkoteihin hankkimalla tai tarjoamalla yksityisiä palveluita.

Voi olla, että yksityisen hoidon tuen korotuksen jälkeen yhä suurempi osa lapsista hoidettaisiin yksityisten palveluissa.

Suosituksia uudistustyön alkuun

Yksityisen hoidon tuen hoitorahan korottaminen ei yksinään riitä, sillä tuen tuloharkinta poikkeaa merkittävästi varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista sekä varhaiskasvatuksen palveluseteleistä.

Esimerkiksi omavastuu yksityisen hoidon tuella ostetuissa palveluissa on keski- ja pienituloisilla perheillä keskimäärin korkeampi kuin julkisen puolen varhaiskasvatuksen asiakasmaksut. Suhteessa korkeammat maksut voivat osaltaan estää pienituloisia perheitä käyttämästä yksityisiä palveluita. Olemme kirjoittaneet aiheesta laajemmin Kelan tutkimusblogissa.

Siksi suosittelemme, että tuleva hallitus

1. korottaa yksityisen hoidon tukea kohdennetusti pieni- ja keskituloisille perheille, mikä tekisi yksityisistä lastenhoitovaihtoehdoista kohtuuhintaisempia ​​nykyistä useammalle perheelle
2. huomioi varhaiskasvatuspalveluiden asiakasmaksut ja saatavilla olevat lastenhoidon tuet kokonaisuutena, kun uudistaa lastenhoidon tukia kuten kotihoidon tukea tai yksityisen hoidon tukea
3. harkitsee, tarvitaanko kahta erilaista yksityisen varhaiskasvatuksen kysyntätukea – yksityisen hoidon tukea ja varhaiskasvatuksen palveluseteliä – vai olisiko syytä yhdistää tuet?

Hallitusohjelmasta löytyy myös kirjaus:

“Hallitus uudistaa varhaiskasvatuksen palveluseteleitä koskevan lainsäädännön. Varhaiskasvatuksen palveluseteleitä koskeva lainsäädäntö siirretään opetus- ja kulttuuriministeriöön, kuten varhaiskasvatuslakia uudistettaessa oli tavoitteena. Hallitus arvioi lasten hoidon tukien kokonaisuuden huomioiden perheiden valinnanvapauden. Tavoitteena on, että yhä useampi perhe voisi valita erilaisten varhaiskasvatuksen muotojen välillä tasapuolisemmin.”

Jos tavoitteena on, että yhä useampi perhe voi valita erilaisten varhaiskasvatuksen muotojen välillä tasapuolisemmin, niin silloin yksityisen hoidon tuen hoitorahan korotus ei ole riittävä toimenpide tavoitteeseen pääsemiseen.

Neljäs suosituksemme on siksi laajempi uudistus, jossa huomioidaan sekä varhaiskasvatuspalvelut että lastenhoidon tuet.

Kirjoittaja

Tapio Räsänen
tutkija, Kela
Twitter: @TapioRasanen
tapio.rasanen@kela.fi

Lisätietoa

Österbacka, E., Räsänen, T. Back to work or stay at home? Family policies and maternal employment in Finland. J Popul Econ 35, 1071–1101 (2022).

Räsänen, T., Österbacka, E. Subsidizing private childcare in a universal regime. Rev Econ Household (2023).

Räsänen, T., Miettinen, A., Mustonen, J., Saarikallio-Torp, M., & Österbacka, E. (2023). Lasten yksityisen hoidon tuen kaksi vuosikymmentä. Kelan Työpapereita 174.

Räsänen, T., Miettinen, A., Mustonen, J. (2022) Lasten yksityisen hoidon tuen kaksi vuosikymmentä. Kelan Tutkimusblogi.

Tutkimus on osa Kelan tutkimusyksikön LAPE II -lapsiperhehanketta sekä Muuttuva perheenmuodostus – Syyt, seuraukset ja mahdolliset tulevaisuudet (FLUX) -hanketta, jota rahoittaa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto (STN). FLUX-hankkeessa etsitään tutkimukseen perustuvia ratkaisuja, joilla voidaan vaikuttaa ja sopeutua syntyvyyden muutoksiin sekä väestön ikääntymiseen. Tavoitteena on suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden parantaminen.