Epätäydellistä hyvinvointia ja tutkimusta

Kemppainen T. Well-being in socio-political context (Kela, 2012)

Mitä hyvinvointivaltio merkitsee hyvinvoinnille? Vastaus riippuu pitkälti siitä, mitä hyvinvoinnilla tarkoitetaan. Pohjoismaisen hyvinvointitutkimuksen perinteessä hyvinvointia on tavattu pitää monen tekijän summana, eikä niinkään yleisenä onnellisuuden tai tyytyväisyyden tunteena. Hyvinvointia on siis lähestytty jossakin mielessä ei-psykologisesti. Ja tarkemmin sanoen tekijöitä ei ole summattu, vaan ne on pidetty erillään.

Ruotsalaisen hyvinvointitutkimuksen arkkitehdin, Sten Johanssonin lista hyvinvoinnin osatekijöistä käsittää mm. terveyden, työn, koulutuksen, taloudelliset resurssit, asumisolot ja turvallisuuden. Kyse on siis konkreettisista elämän osa-alueista ja resursseista. Erik Allardtin, suomalaisen sosiologian uranuurtajan, jo klassinen muotoilu on samanaikaisesti ytimekäs ja kattava: having, loving ja being. Having viittaa elintasoon, loving sosiaaliseen elämään ja being itsensä toteuttamiseen.

Mitä itse kukin hyvinvoinnin listaansa lopulta haluaa sisällyttää, on ilmeisen loppumattoman ja osin ehkä hedelmättömänkin keskustelun aihe. Itse ajattelen, että pohjoismaisen perinteen ajatuksissa on aikaa kestävää ja arkijärkistä uskottavuutta: perusviesti on, että asiaa kannattaa katsoa samaan aikaan eri puolilta. Lopultahan kysymys on elämästä – eikä esimerkiksi taloudesta – eikä elämä ole palautettavissa yhteen mittariin (jos nyt on mitattavissa lainkaan).

Huippuaineisto kaikkien käytössä

Hyvinvoinnin tutkimuksessa avautui hiljattain aivan uusi mahdollisuus. Eurooppalainen sosiaalitutkimus (www.europeansocialsurvey.org(Avautuu uuteen välilehteen)) on esimerkki aikamme tietovallankumouksesta. Sen ansiosta mitä laadukkain kyselyaineisto on kenen tahansa ilmaiseksi ladattavissa ja käytettävissä. Huippuasiantuntijoiden ryhmät kehittelevät kyselyyn vaihtuvia kysymyspatteristoja, koska tällä tavalla he saavat ”helposti” massiivisen aineiston omaan käyttöönsä – samalla se tulee kaikkien kiinnostuneiden käyttöön, joten kaikki voittavat.

Vuoden 2006 kyselyssä on monipuolinen hyvinvointipatteristo, jota hyödynsin Kelan juuri julkaisemassa tutkimuksessani Well-being in socio-political context. Tutkimukseni tavoite on selvittää eurooppalaisen vertailun avulla, mitä hyvinvointivaltio merkitsee hyvinvoinnin kannalta, kun asiaa tarkastellaan haavoittuvien sosiaalisten asemien näkökulmasta. Mitä esimerkiksi työttömäksi joutuminen tai matala koulutus merkitsee erilaisissa hyvinvointivaltioissa toimeentulon, terveyden, tulevaisuususkon ja sosiaalisen arvostuksen näkökulmista? Katsomalla asiaa tähän tyyliin eri suunnista noudattelin pohjoismaisen perinteen henkeä.

Pohjoismainen malli – ei ihan täydellinen

Tulosten mukaan pohjoismainen hyvinvointimalli pärjää varsin hyvin. Haavoittuviin sosiaalisiin asemiin päätyneet yksilöt ovat verrattain hyvin suojassa taloudelliselta ahdingolta, näköalattomuudelta ja sosiaalisen arvostuksen puutteelta. Sen sijaan terveyden suhteen tilanne on heikompi. Aihetta ylenpalttiseen itsetyytyväisyyteen ei siis ole, mutta eipä toisaalta suureen häpeäänkään.

Kyselyissä on toki metodologiset ongelmansa. Vain osa otokseen poimituista ihmisistä vastaa ja – kuten jokainen kyselyihin joskus vastannut tietää – vastaustilanne on usein turhauttava: kysymykset tuntuvat vierailta, vaihtoehdot jäykiltä, lomake liian pitkältä.

Epäluulon (tai epäuskon) herääminen ei siis edellytä erityisen suurta taipuvaisuutta kyyniseen ajatteluun. Mutta jos halutaan saada sellaista tietoa, jota pitää kysyä ihmisiltä ja jonka suhteen tehtävien havaintojen yleisyydestä pystytään tekemään aidosti perusteltuja arvioita, ei ole oikein vaihtoehtoja. Menetelmä ei ole ehkä täydellinen, mutta vertailumielessä kuitenkin hyvä. Hieman kuten pohjoismainen malli itsekin – ja jos on uskominen aikamme keskeisintä hyvinvoinnin teoreetikkoa, Amartya Senia – tämä ei ole mikään pieni meriitti.

Teemu Kemppainen
Tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto
teemu.t.kemppainen@helsinki.fi