Terveydenhuollon eriarvoisuus on Suomessa poikkeuksellisen suurta
Äskettäin järjestetyn terveystaloustieteen päivän(Avautuu uuteen välilehteen) teemana oli tänä vuonna ”Terveydenhuolto muutoksessa – lisääntyykö eriarvoisuus?” Päivän pääpuhujana oli terveystaloustieteen professori Eddy van Doorslaer Erasmus University Rotterdamista. Professori van Doorslaer on arvostettu terveyserojen tutkija, joka on tutkimusryhmänsä kanssa julkaissut paljon vertailevaa tutkimusta terveydenhuoltopalveluiden käytön sosiaaliryhmittäisistä eroista OECD-maissa. Van Doorslaer esitteli katsauksen siitä, miltä Suomen terveyspalvelujärjestelmän eriarvoisuus näyttää kehittyneiden maiden välisessä vertailussa.
Runsaasta terveyserotutkimuksesta huolimatta ei ole selvää, kuinka suuri osuus sosioekonomisten ryhmien välisistä terveyseroista johtuu palvelujärjestelmässä olevasta eriarvosta. On muistettava, että kun tarkastellaan terveyspalveluiden käytön eroja eri ryhmissä, ei riitä se että lasketaan palveluita käyttäneiden osuus eri väestöryhmissä. Tarpeen on huomioida myös ryhmien erilainen palveluiden tarve. Pääsääntöisesti on niin, että heikossa sosiaalisessa asemassa olevat ovat sairaampia kuin hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat, jolloin myös terveyspalveluiden tarve on heikossa asemassa olevilla suurempi. Van Doorslaerin mukaan voidaan käsitteellisesti erottaa kaksi eri asiaa: inequality eli erot sosiaaliryhmien välillä ja inequity eli epäreilu eriarvoisuus sosiaaliryhmien välillä. Palveluiden eriarvoisuudesta on kyse silloin, jos palveluiden käytössä on eroja sosiaaliryhmien välillä myös silloin, kun palveluiden tarve on otettu huomioon. Tarvetta on tutkimuksissa vakioitu ottamalla huomioon mm. kyselytutkimusten vastaajien ikä, koettu terveys ja pitkäaikaissairauksien olemassaolo.
Suomi eriarvoisimpien maiden joukossa
Van Doorslaerin samoin kuin muiden aihetta tutkineiden viesti Suomen osalta on seuraava: Suomi kuuluu kansainvälisten vertailuiden perusteella maihin, joissa lääkäripalveluiden käytön eriarvoisuus on suurinta. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että tarpeeseensa nähden rikkaat ja hyväosaiset käyvät lääkärillä useammin kuin köyhät ja huono-osaiset. Vuoden 2000 aineistoilla(Avautuu uuteen välilehteen) lääkärikäyntien todennäköisyyttä tarkasteltaessa Suomi sijoittui jakauman eriarvoisimpaan päähän yhdessä Yhdysvaltojen, Meksikon ja Portugalin kanssa. Vuonna 2009(Avautuu uuteen välilehteen) Suomi oli edelleen eriarvoisimpien maiden joukossa, joskin eriarvoisuus näytti pienentyneen. Maiden välistä vertailua vaikeuttaa se, että laskelmia on tehty eri maissa vähän erilaisilla aineistoilla. Analyyseja on kuitenkin tehty myös ainoastaan niiden maiden osalta, joista on käytettävissä ECHP-aineistoa. Myös näissä analyyseissa(Avautuu uuteen välilehteen) Suomi sijoittuu lääkärikäyntien jakautumisessa kaikkein eriarvoisimpaan päähän. Erityisen suurta Suomessa on eriarvoisuus erikoislääkäripalveluiden käytössä. Myös yleislääkärikäynnit ovat jakautuneet eriarvoisesti, mutta kuitenkin tasaisemmin kuin erikoislääkärikäynnit.
Taustalla sektoreihin jakautunut palvelujärjestelmä
Keskeinen syy lääkärikäyntien eriarvoisuudelle Suomessa on perusterveydenhuollon palveluiden jakautuminen kolmeen eri järjestelmään: terveyskeskusten tuottamaan julkiseen palveluun, työterveyshuollon palveluihin sekä yksityisiin lääkäripalveluihin. Tiedetään, että terveyskeskuspalveluita käyttävät suhteessa enemmän keskimääräistä heikommassa asemassa olevat, mutta työterveyspalveluita ja yksityisiä palveluita sen sijaan keskimääräistä paremmassa asemassa olevat. Professori van Doorslaerin samoin kuin useiden muiden tutkijoiden mukaan suurin osa yleislääkärikäyntien eriarvoisuudesta sosiaaliryhmien välillä on jäljitettävissä siihen, että hyvässä asemassa työmarkkinoilla olevat ovat usein työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä. Erikoislääkärikäyntien eriarvoisuus sen sijaan johtuu pääasiassa siitä, että hyvätuloisilla on muita suurempi mahdollisuus ja alttius käyttää yksityisiä palveluita.
Kiinnostavasta pääpuheenvuorosta, varovaisesta keskustelusta ja useista Kelan tutkijoidenkin esityksistä huolimatta terveystaloustieteen päivä ei tuonut selvää vastausta kysymykseen siitä, lisääntyykö eriarvoisuus terveydenhuollon muutosten seurauksena. Tätä on toisaalta vaikea arvioidakaan, koska kukaan ei tunnu tietävän, miltä uusi järjestelmä tulisi näyttämään. Professori van Doorslaer nosti kuitenkin esiin huomion, jota voisi pohtia pidempäänkin: kansainvälisten vertailujen perusteella näyttää siltä, että samantasoisilla tai pienemmilläkin resursseilla voidaan luoda Suomen järjestelmää tasa-arvoisempi terveyspalvelujärjestelmä. Poikkeuksellisen suuren eriarvoisuuden lisäksi Suomen erityisyys vertailuissa on näyttänyt olevan se, että keskimäärin lääkärillä käydään Suomessa varsin harvoin muihin maihin verrattuna. Näyttää siis vahvasti siltä, että Suomessa on muihin maihin verrattuna esteitä hoitoon hakeutumiselle ja/tai pääsemiselle. Katseet suuntautuvat jälleen julkiseen terveydenhuoltoon, jonka järjestämän hoidon piiriin tulisi päästä nykyistä helpommin. Jää nähtäväksi, kuinka käynnissä oleva sote-uudistus onnistuu tähän haasteeseen vastaamaan.
Jenni Blomgren
Erikoistutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi
Kirjallisuutta
Bago d’Uva T, Jones AM & van Doorslaer E (2009). Measurement of horizontal inequity in health care utilisation using European panel data. Journal of Health Economics, 2009, 28(2): 280-289. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S016762960800132X
Devaux, M. and M. de Looper (2012). Income-Related Inequalities in Health Service Utilisation in 19 OECD Countries, 2008-2009. OECD Health Working Papers, No. 58, OECD Publishing. http://dx.doi.org/10.1787/5k95xd6stnxt-en
Van Doorslaer E, Masseria C, Koolman X & the OECD Health Equity Group (2006). Inequalities in access to medical care by income in developed countries, Canadian Medical Association Journal, 2006, 174(2): 177 – 183. http://www.cmaj.ca/content/174/2/177.short
