Monikanavaisuus ja Kelan tulevaisuus
Tehokkuus, joustavuus ja valinnanvapaus ovat sosiaaliturvan tulevaisuuden teemoja.
Sain työskennellä kolme ja puoli vuotta Kelan vireällä tutkimusosastolla ja perehtyä sisältä päin Suomen suurimman ja kauneimman sosiaalivakuuttajan toimintaan. Yritän nyt laatikon ulkopuolelta hahmottaa sitä, mitä Kelan pitäisi tehdä, jotta se säilyttäisi asemansa myös tulevaisuudessa.
Kysymys Kelan tulevaisuudesta kiteytyy mielestäni monikanavaisuuteen. Ennustan, että tulevaisuudessa sosiaaliturvan rahoituksen kanavia yhdistetään ja sosiaaliturvaa keskitetään. Teemoja ovat sosiaaliturvan tehokkuus, joustavuus ja valinnanvapaus. Kelan kannalta ratkaisevaa on, miten se pystyy osallistumaan ja vaikuttamaan tähän keskusteluun.
Eniten monikanavaisuudesta on viime vuosina keskusteltu terveydenhuollossa. Kela on ollut aktiivisesti mukana ja esittänyt omia mallejaan. Aika alkaa kypsyä kansalliselle rahoitusmallille, ainakin perusterveydenhuollossa.
Itse uskon vahvasti perhelääkärijärjestelmään, joka voitaisiin toteuttaa Kelan rahoituksella. Terveyseroja ei voida kaventaa ilman, että kaikki kansalaiset saadaan samalle viivalle perusterveydenhuollossa. On sosiaalisesti kestämätöntä, että sairaimmat ja köyhimmät saavat huonolaatuisinta ja kalleinta palvelua.
Toinen argumentti perhelääkärijärjestelmän puolesta on potilassuhteen pysyvyys. Erikoissairaanhoitomme voi olla tehokasta ja laadukasta, mutta se on myös tehdasmaista. Potilaat valittavat sitä, etteivät kukaan lääkäri ota kokonaisvastuuta potilaasta. Olen itsekin törmännyt tähän seuratessani läheisteni vakavien sairauksien hoitoa. Perhelääkäriä kaipaa keskusteluavuksi ja neuvojaksi erityisesti sellainen potilas, jolla on paljon vaivoja ja joka hoito on pirstaleista.
Miten työnantajat voidaan pitää mukana sairaanhoitopalveluiden rahoituksessa, jos kaikki kansalaiset siirtyvät samaan perusterveydenhuollon järjestelmään? Vaihtoehtona voisi olla hyvä- ja keskituloisten käyttäjämaksujen nostaminen.
Perusturvassa rahoituksen monikanavaisuus koskee erityisesti toimeentulotuen ja Kelan etuuksien päällekkäisyyttä. Toimeentulotuesta on tullut yhä useammin pitkäaikainen tukimuoto, jolla tilkitään Kelan etuuksien puutteita.
Tilannetta voitaisiin parantaa sillä, että Kela maksaisi pitkäaikaisen toimeentulotuen tarpeessa oleville puuttuvan rahasumman eräänlaisena ”takuutulona”. Logiikka olisi sama kuin takuueläkkeessä. Samalla voitaisiin yhdistää asumistuen ja toimeentulotuen kriteerit asumisen tukemisessa. Kunnat voisivat keskittyä jakamaan harkinnanvaraista ja ehkäisevää toimeentulotukea.
Kelassa on paljon tutkimustietoa perusturvan päällekkäisyydestä. Vantaalla kokeillaan paraikaa sitä, että toimeentulotukihakemuksen voi jättää Kelan toimistoon.
Tarvittaisiin kuitenkin rohkeampia ehdotuksia perusturvan yhtenäistämiseksi. Toisin kuin jotkut pelkäävät, ”takuutulo” tai vastaava järjestely ei lisäisi kustannuksia vaan säästäisi niitä. Perusturvan saajien työnteon kannustimet paranisivat ja byrokratia vähenisi. Samalla voitaisiin siirtyä käyttämään yhtä ja samaa tietojärjestelmää perusturvan myöntämisessä.
Monikanavaisuus on myös kuntoutuksen ongelma. Tällä saralla Kela on ollut passiivisempi. Uusia avauksia tarvitaan!
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja työskenteli Kelan tutkimusosastolla tutkimusprofessorina 2010–2013. Elokuussa 2013 hän siirtyi Helsingin yliopistoon sosiaalipolitiikan professoriksi.
Kirjoitus ilmestyy myös Sosiaalivakuutus-lehden numerossa 3/2013.
