Kuntoutuksen tasa-arvoa?

MS-kuntoutujien ryhmämuotoinen moniammatillinen avokuntoutus. Kuntoutusmallin kehittäminen ja arviointi. (Kela, 2014)

Mies, joka osallistui Kelan järjestämään MS-tautia sairastaville tarkoitettuun ryhmämuotoisen kuntoutusmallin kokeiluun, kertoi, että ennen kokeilua hän kävi suihkussa lattialla istuen, kun voimat eivät riittäneet seisoen suihkutteluun. Vasta kuntoutuskokeilussa hän kuuli suihkutuolista. Hän oli yksi 42:sta kuntoutuskokeiluun harkinnanvaraisesti (KKRL 12§) valituista. Lisäksi kokeiluun valittiin 38 kuntoutujaa, joilla on oikeus vaikeavammaisille tarkoitettuun Kelan järjestämisvelvollisuuteen kuuluvaan kuntoutukseen (KKRL 9§).

Ryhmien välisiä eroja?

Siitä huolimatta, että kuntoutukseen osallistumisen lakiperuste oli eri, kuntoutuksen alussa molemmilla kokeiluun osallistuneilla ryhmillä oli yhtä paljon MS-taudille tyypillisiä mielialan, uupumuksen ja kognitiivisen toimintakyvyn rajoitteita. Myöskään elämälaadussa ei ollut ryhmien välisiä eroja. Ryhmätasolla arvioituna Kelan järjestämisvelvollisuuden perusteella kuntoutukseen valittujen henkilöiden liikuntakyky oli heikompi, sairaudesta koettu fyysinen haitta suurempi ja itsenäisyys päivittäisissä toiminnoissa vähäisempi. Näissä ominaisuuksissa oli kuitenkin suurta hajontaa molemmissa ryhmissä, mikä kertoo siitä että pulmat ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat niin harkinnanvaraisuuden kuin järjestämisvelvollisuuden perusteella kuntoutukseen valittujen henkilöiden välillä. Kaikkia kuntoutujia yhdisti kuntoutuksen tarve.

Eroja muussa kuntoutuksessa?

Kuntoutuskokeilun lisäksi henkilöistä, jotka valittiin mukaan harkinnanvaraisesti, vajaa puolet sai yksilöfysioterapiaa kun järjestämisvelvollisuuden alaiseen kuluvasta ryhmästä sitä saivat kaikki. Laitoskuntoutusta sai pari harkinnanvaraisuuden perusteella mukaan valituista, kun järjestämisvelvollisuuden alaiseen ryhmään kuuluvista puolet kävi laitoskuntoutuksessa. Ryhmäfysioterapiaan osallistui sitä vastoin kolmasosa harkinnanvaraisuuden perusteella mukaan valituista henkilöistä ja vain muutama järjestämisvelvollisuuden perusteella mukaan valituista. Apuvälineitä olivat ennen kuntoutuskokeilua saaneet molemmat ryhmät, mutta järjestämisvelvollisuuden alaista kuntoutusta saanut ryhmä oli saanut niitä enemmän, sama koski asunnonmuutostöitä.

Kuka hyötyi?

Kuntoutusmallin vaikutusten arvioinnin perusteella kuntoutusmallin mukaisesta kuntoutuksesta hyötyivät eniten harkinnanvaraisuuden perusteella kuntoutukseen valitut henkilöt. Heidän kokemansa osallistumisen ongelmat vähenivät, heidän arjen toiminnoista suoriutumisensa ja tyytyväisyytensä omaan suoriutumiseensa paranivat. Järjestämisvelvollisuuden perusteella valittujen henkilöiden osallistumisen ongelmat ja arjen toiminnoista suoriutuminen eivät kohentuneet, mutta tyytyväisyys omaan suoriutumiseen parani.

Mitä sitten?

Kuntoutuskokeilun tulosten perusteella voi tehdä monenlaisia päätelmiä. Ensinnäkin osallistumista ja omatoimisuutta rajoittavia mielialan, uupumuksen ja kognitiivisen toimintakyvyn rajoitteita tulisi huomioida paremmin, kun selvitetään MS-tautia sairastavan henkilön kuntoutustarvetta. Vaikka ne eivät näy, ne rajoittavat ja edellyttävät kuntoutusta.

Selvää on, että MS-tautia sairastavat eivät ole kuntoutusta ajatellen tasa-arvoisessa asemassa. Kelan järjestämisvelvollisuuden piirin kuuluvaa kuntoutusta saavat henkilöt saavat paljon ja monipuolisia kuntoutuspalveluja ja vertaiset, jotka eivät tähän ryhmään kuulu saavat niitä paljon vähemmän. Kuitenkin MS-taudin aiheuttamat erot oireissa näiden ryhmien välillä ovat veteen piirrettyjä.

Ne MS-tautia sairastavat henkilöt, jotka eivät kuulu Kelan järjestämisvelvollisuuden alaisen kuntoutuksen piiriin hyötyivät kuntoutusmallista enemmän kuin järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat kuntoutujat. Tällä perusteella MS-tautia sairastaville tarkoitettua harkinnanvaraista kuntoutusta tulisi lisätä tai madaltaa kynnystä päästä Kelan järjestämisvelvollisuuden alaisen kuntoutuksen piiriin. Näin ollen myös kriteerejä, joiden perusteella henkilö on oikeutettu Kelan järjestämisvelvollisuuden alaiseen kuntoutukseen, tulisi tarkistaa siten, että myös ei-näkyvät rajoitteet huomioidaan. Toisaalta voi myös pohtia sitä, tulisivatko järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat kuntoutujat toimeen vähemmälläkin.

Huono vaihtoehto ei olisi sekään, että kunnissa kohennettaisiin MS-tautia sairastavien henkilöiden kuntoutuspalveluja siten, että he saisivat ryhmäfysioterapian lisäksi myös muita kuntoutuspalveluja, ja että apuvälineet järjestettäisiin ja asunnonmuutostyöt tehtäisiin riittävän ajoissa. Jotta kenenkään ei tarvitsisi istua lattialla suihkussa.

Anna-Liisa Salminen
johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Lähde: Salminen A-L, Hämäläinen P, Karhula M, Kanelisto K, Ruutiainen J. MS-kuntoutujien ryhmämuotoinen moniammatillinen avokuntoutus. Kuntoutusmallin kehittäminen ja arviointi. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 129, 2014. ISBN 978-951-669-930-4 (nid.), 978-951- 669-931-1 (pdf).