Suomalaiset eläkkeet eurobyrokraatin silmin (osa 2)

Olli Kankaan blogikirjoitus julkaistaan kolmessa osassa peräkkäisinä päivinä. Ensimmäinen osa julkaistiin 1.12.2014.

Materiaalinen deprivaatio: ei sittenkään hullumpi eläkejärjestelmä?

Suhteelliseen mittariin liittyvistä ongelmista johtuen EU:n piirissä on kehitetty vaihtoehtoisia indikaattoreita, jotka paremmin huomioisivat sen, mihin rahat riittävät, mitä niillä saa hankittua ja mitä ei ja mistä kaikesta rahan puutteen vuoksi pitää jäädä paitsi. EU:n materiaalinen deprivaatioindeksi koostuu seuraavista osioista: ei selviä asuntolainoista tai vuokrista, ei ole varaa viikon lomaan kodin ulkopuolella, lämpimään aterian, ei selviä yllättävistä menoista, ei ole puhelinta, väritelevisiota, pyykinpesukonetta, autoa tai ei pysty pitämään asuntoa riittävän lämpimänä. Syrjäytyneiksi katsotaan kaikki ne, joilla on ongelmia neljällä tai useammalla ulottuvuudella.

Materiaalinen puute kuvaa AROP-mittaria paremmin kansalaisten elämisen edellytyksiä kussakin maassa. Omalla tavallaan deprivaatiomittari edustaa absoluuttisen ja suhteellisen tarkastelutavan¹ yhdistelmää. Absoluuttista on tiettyjen välttämättömyyksien puuttuminen. Suhteellista taas on kyseisten välttämättömyyksien muuttuminen ajassa. Eurostatin piirissä pohditaan parhaillaan, olisiko mahdollista siirtyä lisäksi käyttämään myös kulutusbudjetteja apuna köyhyyden arvioinnissa².

Deprivaatiomittari antaa aika tavalla toisenlaisen kuvan eurooppalaisesta eläkeläisten toimeentulosta kuin suhteellinen köyhyys, minkä oheinen kuvio tuo havainnollisesti esiin.

Kuvio 2. Yli 65-vuotiaitten suhteellinen tuloköyhyys (%; LIS) ja materiaalinen deprivaatio (%) Euroopassa n. 2010 (Eurostat).

Jos Bulgarian (BG) poikkeava tapaus jätetään huomioimatta, niin suhteellisen tuloköyhyyden ja materiaalisen deprivaation välinen yhteys ei EU-aineistossa ole kovin vahva. Esimerkiksi Suomessa tuloköyhyys on suhteellisen suurta mutta materiaalinen puute sen sijaan on yksi EU-maitten alhaisimmista. Punaiset katkoviivat kuvaavat Suomen sijoittumista kummallakin akselilla (Tanskan ja Suomen luvut ovat päällekkäisiä katkoviivojen leikkauskohdassa).

Suhteelliset köyhyysluvut useimmissa entisissä sosialistimaissa (esimerkiksi Unkari, Tsekin tasavalta) ovat selvästi meikäläisiä tai ruotsalaisia alemmat mutta deprivaatiolla mitattu puute on monikertaista Pohjoismaihin verrattuna. Tulos liittyy edellä mainittuihin tulomittarin ongelmiin. Lisäksi voidaan kysyä, miten hyvin esimerkiksi Unkarissa tai Tšekin tasavallassa kaikki ja kaikkien tulot on rekisteröity. Jos rikkaitten tulot jäävät rekisteröimättä, maan keskitulo jää pieneksi ja sitä kautta päädytään pieniin AROP -lukuihin.

Kirjoituksen seuraava osa julkaistaan 3.12.2014.

Olli Kangas
tutkimusjohtaja, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

[1] Eri lähestymistavoista ks. Kangas & Ritakallio: Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa.(Avautuu uuteen välilehteen) Helsinki: Kela 2008. sekä Niemelä (toim.): Eurooppalaiset elinolot.(Avautuu uuteen välilehteen) Helsinki: Kela 2014.

[2] ks. menetelmän soveltamisesta Kangas (toim.): Takaisin perusteisiin: perusturvan riittävyys kulutuksen näkökulmasta.(Avautuu uuteen välilehteen) Helsinki: Kela 2013.