Kenelle kuntoutus kuuluu?
Iris Pasternack
Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015.
ASLAK-kuntoutuksen vaikuttavuus on kyseenalaistettu ja sanottu, että se kohdistuu vääriin ihmisiin. Väitetään, että kuntoutukseen osallistuvat pitävät muutenkin itsestään ja terveydestään hyvää huolta.
ASLAK on Kelan ammatillisesti syvennettyä varhaiskuntoutusta, jota on tarjottu 1980-luvulta lähtien ja jonka tavoitteena on ehkäistä työkyvyn alenemista. Kuntoutus on tarkoitettu niille, joilla on työkyvyn alenemisen riskejä, muttei vielä selkeitä työssä selviämisen ongelmia. ASLAKiin hakeudutaan työterveyshuollon kautta. AURA on Kelan uusi, vuonna 2016 käynnistyvä kuntoutusmuoto, jossa työkykyä ylläpitävät kuntoutusmuodot TYK ja ASLAK yhdistyvät.
Miten sitten voisimme tunnistaa aidon kuntoutustarpeen, ne joilla työkyky uhkaa alentua ja jotka hyötyisivät kuntoutuksesta? Riittääkö se että tiukennamme vaatimuksia ja edellytämme että vain ”riskihenkilöt”, kaikkein sairaimmat ja raihnaisimmat ja epäterveellisimmin elävät pääsisivät kuntoutukseen? Kuntoutus voi kuitenkin olla vaikuttavaa vasta jos heillä on mahdollisuuksia ja halua muuttaa elämäänsä terveellisempään suuntaan kuntoutuksen tukemana.
ASLAK-kuntoutujien profiili on pikkuhiljaa muuttunut. Jos he aiemmin olivatkin varsin terveitä, niin nykyään heillä on keskimääräistä useammin joku pitkäaikaissairaus, masennusta tai uupumisoireita. Mutta sairaudet ja oireet eivät ole ainoita, eivätkä välttämättä tärkeimpiä työkyvyn alenemisen riskitekijöitä. Alhainen sosioekonominen asema, osa-aikatyö ja kokemus heikosta työn hallinnasta ennakoivat myös työkyvyttömyyttä. Sama pätee tiettyihin toimialoihin ja maantieteelliseen sijaintiin. Pitäisikö myös näitä riskitekijöitä käyttää kuntoutuksen valintakriteereinä? Silloin kuntoutukseen valinnan pitäisi kohdistua etupäässä Itä-Suomeen ja maaseudulle, sekä siivous-, sosiaali- ja terveys- ja rakennusalalle.
Voimme valita kuntoutukseen kaikkein korkeimman riskin henkilöt heidän sairauksien, elintapojen, työpaikan olosuhteiden ja sosioekonomisten seikkojen perusteella, mutta emme silti voi olla varmoja kannattaako kuntoutus. Esteitä ja edistäviä tekijöitä voi olla monenlaisia. Perusasioiden pitää olla kunnossa ja elämän sen verran hallinnassa, että kuntoutukseen voi irtautua. Jos rahasta tekee tiukkaa ja perheen tilanteesta on jatkuva huoli, kuntoutukseen on hankala keskittyä. Esimiehen ja työyhteisön kannustava asenne auttaa kuntoutujaa, mutta myös oman motivaation pitää olla kypsynyt elämänmuutosten tekemiseksi. Pelot, asenteet ja koko persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten kuntoutus onnistuu. Pyritäänkö näitä asioita tunnistamaan, kun kuntoutujia valitaan? Ja pitäisikö niitä pyrkiä tunnistamaan?adaptive=desktop-50-percent-and-tablet 1600w,/documents/20124/191554/1659-selosteita91.jpg/b8f9e43f-6f83-9d70-3d6a-64110c74e4f1?t=1665995741156" alt="Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015." />
Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015.
ASLAK-kuntoutuksen vaikuttavuus on kyseenalaistettu ja sanottu, että se kohdistuu vääriin ihmisiin. Väitetään, että kuntoutukseen osallistuvat pitävät muutenkin itsestään ja terveydestään hyvää huolta.
ASLAK on Kelan ammatillisesti syvennettyä varhaiskuntoutusta, jota on tarjottu 1980-luvulta lähtien ja jonka tavoitteena on ehkäistä työkyvyn alenemista. Kuntoutus on tarkoitettu niille, joilla on työkyvyn alenemisen riskejä, muttei vielä selkeitä työssä selviämisen ongelmia. ASLAKiin hakeudutaan työterveyshuollon kautta. AURA on Kelan uusi, vuonna 2016 käynnistyvä kuntoutusmuoto, jossa työkykyä ylläpitävät kuntoutusmuodot TYK ja ASLAK yhdistyvät.
Miten sitten voisimme tunnistaa aidon kuntoutustarpeen, ne joilla työkyky uhkaa alentua ja jotka hyötyisivät kuntoutuksesta? Riittääkö se että tiukennamme vaatimuksia ja edellytämme että vain ”riskihenkilöt”, kaikkein sairaimmat ja raihnaisimmat ja epäterveellisimmin elävät pääsisivät kuntoutukseen? Kuntoutus voi kuitenkin olla vaikuttavaa vasta jos heillä on mahdollisuuksia ja halua muuttaa elämäänsä terveellisempään suuntaan kuntoutuksen tukemana.
ASLAK-kuntoutujien profiili on pikkuhiljaa muuttunut. Jos he aiemmin olivatkin varsin terveitä, niin nykyään heillä on keskimääräistä useammin joku pitkäaikaissairaus, masennusta tai uupumisoireita. Mutta sairaudet ja oireet eivät ole ainoita, eivätkä välttämättä tärkeimpiä työkyvyn alenemisen riskitekijöitä. Alhainen sosioekonominen asema, osa-aikatyö ja kokemus heikosta työn hallinnasta ennakoivat myös työkyvyttömyyttä. Sama pätee tiettyihin toimialoihin ja maantieteelliseen sijaintiin. Pitäisikö myös näitä riskitekijöitä käyttää kuntoutuksen valintakriteereinä? Silloin kuntoutukseen valinnan pitäisi kohdistua etupäässä Itä-Suomeen ja maaseudulle, sekä siivous-, sosiaali- ja terveys- ja rakennusalalle.
Voimme valita kuntoutukseen kaikkein korkeimman riskin henkilöt heidän sairauksien, elintapojen, työpaikan olosuhteiden ja sosioekonomisten seikkojen perusteella, mutta emme silti voi olla varmoja kannattaako kuntoutus. Esteitä ja edistäviä tekijöitä voi olla monenlaisia. Perusasioiden pitää olla kunnossa ja elämän sen verran hallinnassa, että kuntoutukseen voi irtautua. Jos rahasta tekee tiukkaa ja perheen tilanteesta on jatkuva huoli, kuntoutukseen on hankala keskittyä. Esimiehen ja työyhteisön kannustava asenne auttaa kuntoutujaa, mutta myös oman motivaation pitää olla kypsynyt elämänmuutosten tekemiseksi. Pelot, asenteet ja koko persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten kuntoutus onnistuu. Pyritäänkö näitä asioita tunnistamaan, kun kuntoutujia valitaan? Ja pitäisikö niitä pyrkiä tunnistamaan?adaptive=tablet-50-percent 1280w,/documents/20124/191554/1659-selosteita91.jpg/b8f9e43f-6f83-9d70-3d6a-64110c74e4f1?t=1665995741156" alt="Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015." />
Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015.
ASLAK-kuntoutuksen vaikuttavuus on kyseenalaistettu ja sanottu, että se kohdistuu vääriin ihmisiin. Väitetään, että kuntoutukseen osallistuvat pitävät muutenkin itsestään ja terveydestään hyvää huolta.
ASLAK on Kelan ammatillisesti syvennettyä varhaiskuntoutusta, jota on tarjottu 1980-luvulta lähtien ja jonka tavoitteena on ehkäistä työkyvyn alenemista. Kuntoutus on tarkoitettu niille, joilla on työkyvyn alenemisen riskejä, muttei vielä selkeitä työssä selviämisen ongelmia. ASLAKiin hakeudutaan työterveyshuollon kautta. AURA on Kelan uusi, vuonna 2016 käynnistyvä kuntoutusmuoto, jossa työkykyä ylläpitävät kuntoutusmuodot TYK ja ASLAK yhdistyvät.
Miten sitten voisimme tunnistaa aidon kuntoutustarpeen, ne joilla työkyky uhkaa alentua ja jotka hyötyisivät kuntoutuksesta? Riittääkö se että tiukennamme vaatimuksia ja edellytämme että vain ”riskihenkilöt”, kaikkein sairaimmat ja raihnaisimmat ja epäterveellisimmin elävät pääsisivät kuntoutukseen? Kuntoutus voi kuitenkin olla vaikuttavaa vasta jos heillä on mahdollisuuksia ja halua muuttaa elämäänsä terveellisempään suuntaan kuntoutuksen tukemana.
ASLAK-kuntoutujien profiili on pikkuhiljaa muuttunut. Jos he aiemmin olivatkin varsin terveitä, niin nykyään heillä on keskimääräistä useammin joku pitkäaikaissairaus, masennusta tai uupumisoireita. Mutta sairaudet ja oireet eivät ole ainoita, eivätkä välttämättä tärkeimpiä työkyvyn alenemisen riskitekijöitä. Alhainen sosioekonominen asema, osa-aikatyö ja kokemus heikosta työn hallinnasta ennakoivat myös työkyvyttömyyttä. Sama pätee tiettyihin toimialoihin ja maantieteelliseen sijaintiin. Pitäisikö myös näitä riskitekijöitä käyttää kuntoutuksen valintakriteereinä? Silloin kuntoutukseen valinnan pitäisi kohdistua etupäässä Itä-Suomeen ja maaseudulle, sekä siivous-, sosiaali- ja terveys- ja rakennusalalle.
Voimme valita kuntoutukseen kaikkein korkeimman riskin henkilöt heidän sairauksien, elintapojen, työpaikan olosuhteiden ja sosioekonomisten seikkojen perusteella, mutta emme silti voi olla varmoja kannattaako kuntoutus. Esteitä ja edistäviä tekijöitä voi olla monenlaisia. Perusasioiden pitää olla kunnossa ja elämän sen verran hallinnassa, että kuntoutukseen voi irtautua. Jos rahasta tekee tiukkaa ja perheen tilanteesta on jatkuva huoli, kuntoutukseen on hankala keskittyä. Esimiehen ja työyhteisön kannustava asenne auttaa kuntoutujaa, mutta myös oman motivaation pitää olla kypsynyt elämänmuutosten tekemiseksi. Pelot, asenteet ja koko persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten kuntoutus onnistuu. Pyritäänkö näitä asioita tunnistamaan, kun kuntoutujia valitaan? Ja pitäisikö niitä pyrkiä tunnistamaan?adaptive=mobile-100-percent 1024w,/documents/20124/191554/1659-selosteita91.jpg/b8f9e43f-6f83-9d70-3d6a-64110c74e4f1?t=1665995741156" alt="Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015." />
Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015.
ASLAK-kuntoutuksen vaikuttavuus on kyseenalaistettu ja sanottu, että se kohdistuu vääriin ihmisiin. Väitetään, että kuntoutukseen osallistuvat pitävät muutenkin itsestään ja terveydestään hyvää huolta.
ASLAK on Kelan ammatillisesti syvennettyä varhaiskuntoutusta, jota on tarjottu 1980-luvulta lähtien ja jonka tavoitteena on ehkäistä työkyvyn alenemista. Kuntoutus on tarkoitettu niille, joilla on työkyvyn alenemisen riskejä, muttei vielä selkeitä työssä selviämisen ongelmia. ASLAKiin hakeudutaan työterveyshuollon kautta. AURA on Kelan uusi, vuonna 2016 käynnistyvä kuntoutusmuoto, jossa työkykyä ylläpitävät kuntoutusmuodot TYK ja ASLAK yhdistyvät.
Miten sitten voisimme tunnistaa aidon kuntoutustarpeen, ne joilla työkyky uhkaa alentua ja jotka hyötyisivät kuntoutuksesta? Riittääkö se että tiukennamme vaatimuksia ja edellytämme että vain ”riskihenkilöt”, kaikkein sairaimmat ja raihnaisimmat ja epäterveellisimmin elävät pääsisivät kuntoutukseen? Kuntoutus voi kuitenkin olla vaikuttavaa vasta jos heillä on mahdollisuuksia ja halua muuttaa elämäänsä terveellisempään suuntaan kuntoutuksen tukemana.
ASLAK-kuntoutujien profiili on pikkuhiljaa muuttunut. Jos he aiemmin olivatkin varsin terveitä, niin nykyään heillä on keskimääräistä useammin joku pitkäaikaissairaus, masennusta tai uupumisoireita. Mutta sairaudet ja oireet eivät ole ainoita, eivätkä välttämättä tärkeimpiä työkyvyn alenemisen riskitekijöitä. Alhainen sosioekonominen asema, osa-aikatyö ja kokemus heikosta työn hallinnasta ennakoivat myös työkyvyttömyyttä. Sama pätee tiettyihin toimialoihin ja maantieteelliseen sijaintiin. Pitäisikö myös näitä riskitekijöitä käyttää kuntoutuksen valintakriteereinä? Silloin kuntoutukseen valinnan pitäisi kohdistua etupäässä Itä-Suomeen ja maaseudulle, sekä siivous-, sosiaali- ja terveys- ja rakennusalalle.
Voimme valita kuntoutukseen kaikkein korkeimman riskin henkilöt heidän sairauksien, elintapojen, työpaikan olosuhteiden ja sosioekonomisten seikkojen perusteella, mutta emme silti voi olla varmoja kannattaako kuntoutus. Esteitä ja edistäviä tekijöitä voi olla monenlaisia. Perusasioiden pitää olla kunnossa ja elämän sen verran hallinnassa, että kuntoutukseen voi irtautua. Jos rahasta tekee tiukkaa ja perheen tilanteesta on jatkuva huoli, kuntoutukseen on hankala keskittyä. Esimiehen ja työyhteisön kannustava asenne auttaa kuntoutujaa, mutta myös oman motivaation pitää olla kypsynyt elämänmuutosten tekemiseksi. Pelot, asenteet ja koko persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten kuntoutus onnistuu. Pyritäänkö näitä asioita tunnistamaan, kun kuntoutujia valitaan? Ja pitäisikö niitä pyrkiä tunnistamaan?adaptive=mobile-50-percent 640w" src="/documents/20124/191554/1659-selosteita91.jpg/b8f9e43f-6f83-9d70-3d6a-64110c74e4f1?t=1665995741156" alt="Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015." />
Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015.
ASLAK-kuntoutuksen vaikuttavuus on kyseenalaistettu ja sanottu, että se kohdistuu vääriin ihmisiin. Väitetään, että kuntoutukseen osallistuvat pitävät muutenkin itsestään ja terveydestään hyvää huolta.
ASLAK on Kelan ammatillisesti syvennettyä varhaiskuntoutusta, jota on tarjottu 1980-luvulta lähtien ja jonka tavoitteena on ehkäistä työkyvyn alenemista. Kuntoutus on tarkoitettu niille, joilla on työkyvyn alenemisen riskejä, muttei vielä selkeitä työssä selviämisen ongelmia. ASLAKiin hakeudutaan työterveyshuollon kautta. AURA on Kelan uusi, vuonna 2016 käynnistyvä kuntoutusmuoto, jossa työkykyä ylläpitävät kuntoutusmuodot TYK ja ASLAK yhdistyvät.
Miten sitten voisimme tunnistaa aidon kuntoutustarpeen, ne joilla työkyky uhkaa alentua ja jotka hyötyisivät kuntoutuksesta? Riittääkö se että tiukennamme vaatimuksia ja edellytämme että vain ”riskihenkilöt”, kaikkein sairaimmat ja raihnaisimmat ja epäterveellisimmin elävät pääsisivät kuntoutukseen? Kuntoutus voi kuitenkin olla vaikuttavaa vasta jos heillä on mahdollisuuksia ja halua muuttaa elämäänsä terveellisempään suuntaan kuntoutuksen tukemana.
ASLAK-kuntoutujien profiili on pikkuhiljaa muuttunut. Jos he aiemmin olivatkin varsin terveitä, niin nykyään heillä on keskimääräistä useammin joku pitkäaikaissairaus, masennusta tai uupumisoireita. Mutta sairaudet ja oireet eivät ole ainoita, eivätkä välttämättä tärkeimpiä työkyvyn alenemisen riskitekijöitä. Alhainen sosioekonominen asema, osa-aikatyö ja kokemus heikosta työn hallinnasta ennakoivat myös työkyvyttömyyttä. Sama pätee tiettyihin toimialoihin ja maantieteelliseen sijaintiin. Pitäisikö myös näitä riskitekijöitä käyttää kuntoutuksen valintakriteereinä? Silloin kuntoutukseen valinnan pitäisi kohdistua etupäässä Itä-Suomeen ja maaseudulle, sekä siivous-, sosiaali- ja terveys- ja rakennusalalle.
Voimme valita kuntoutukseen kaikkein korkeimman riskin henkilöt heidän sairauksien, elintapojen, työpaikan olosuhteiden ja sosioekonomisten seikkojen perusteella, mutta emme silti voi olla varmoja kannattaako kuntoutus. Esteitä ja edistäviä tekijöitä voi olla monenlaisia. Perusasioiden pitää olla kunnossa ja elämän sen verran hallinnassa, että kuntoutukseen voi irtautua. Jos rahasta tekee tiukkaa ja perheen tilanteesta on jatkuva huoli, kuntoutukseen on hankala keskittyä. Esimiehen ja työyhteisön kannustava asenne auttaa kuntoutujaa, mutta myös oman motivaation pitää olla kypsynyt elämänmuutosten tekemiseksi. Pelot, asenteet ja koko persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten kuntoutus onnistuu. Pyritäänkö näitä asioita tunnistamaan, kun kuntoutujia valitaan? Ja pitäisikö niitä pyrkiä tunnistamaan" onerror="this.onerror=null; this.srcset='/documents/20124/191554/1659-selosteita91.jpg/b8f9e43f-6f83-9d70-3d6a-64110c74e4f1?t=1665995741156" alt="Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015." />
Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015.
ASLAK-kuntoutuksen vaikuttavuus on kyseenalaistettu ja sanottu, että se kohdistuu vääriin ihmisiin. Väitetään, että kuntoutukseen osallistuvat pitävät muutenkin itsestään ja terveydestään hyvää huolta.
ASLAK on Kelan ammatillisesti syvennettyä varhaiskuntoutusta, jota on tarjottu 1980-luvulta lähtien ja jonka tavoitteena on ehkäistä työkyvyn alenemista. Kuntoutus on tarkoitettu niille, joilla on työkyvyn alenemisen riskejä, muttei vielä selkeitä työssä selviämisen ongelmia. ASLAKiin hakeudutaan työterveyshuollon kautta. AURA on Kelan uusi, vuonna 2016 käynnistyvä kuntoutusmuoto, jossa työkykyä ylläpitävät kuntoutusmuodot TYK ja ASLAK yhdistyvät.
Miten sitten voisimme tunnistaa aidon kuntoutustarpeen, ne joilla työkyky uhkaa alentua ja jotka hyötyisivät kuntoutuksesta? Riittääkö se että tiukennamme vaatimuksia ja edellytämme että vain ”riskihenkilöt”, kaikkein sairaimmat ja raihnaisimmat ja epäterveellisimmin elävät pääsisivät kuntoutukseen? Kuntoutus voi kuitenkin olla vaikuttavaa vasta jos heillä on mahdollisuuksia ja halua muuttaa elämäänsä terveellisempään suuntaan kuntoutuksen tukemana.
ASLAK-kuntoutujien profiili on pikkuhiljaa muuttunut. Jos he aiemmin olivatkin varsin terveitä, niin nykyään heillä on keskimääräistä useammin joku pitkäaikaissairaus, masennusta tai uupumisoireita. Mutta sairaudet ja oireet eivät ole ainoita, eivätkä välttämättä tärkeimpiä työkyvyn alenemisen riskitekijöitä. Alhainen sosioekonominen asema, osa-aikatyö ja kokemus heikosta työn hallinnasta ennakoivat myös työkyvyttömyyttä. Sama pätee tiettyihin toimialoihin ja maantieteelliseen sijaintiin. Pitäisikö myös näitä riskitekijöitä käyttää kuntoutuksen valintakriteereinä? Silloin kuntoutukseen valinnan pitäisi kohdistua etupäässä Itä-Suomeen ja maaseudulle, sekä siivous-, sosiaali- ja terveys- ja rakennusalalle.
Voimme valita kuntoutukseen kaikkein korkeimman riskin henkilöt heidän sairauksien, elintapojen, työpaikan olosuhteiden ja sosioekonomisten seikkojen perusteella, mutta emme silti voi olla varmoja kannattaako kuntoutus. Esteitä ja edistäviä tekijöitä voi olla monenlaisia. Perusasioiden pitää olla kunnossa ja elämän sen verran hallinnassa, että kuntoutukseen voi irtautua. Jos rahasta tekee tiukkaa ja perheen tilanteesta on jatkuva huoli, kuntoutukseen on hankala keskittyä. Esimiehen ja työyhteisön kannustava asenne auttaa kuntoutujaa, mutta myös oman motivaation pitää olla kypsynyt elämänmuutosten tekemiseksi. Pelot, asenteet ja koko persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten kuntoutus onnistuu. Pyritäänkö näitä asioita tunnistamaan, kun kuntoutujia valitaan? Ja pitäisikö niitä pyrkiä tunnistamaan20124/191554/1659-selosteita91.jpg/b8f9e43f-6f83-9d70-3d6a-64110c74e4f1?t=1665995741156" alt="Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015." />
Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kela, 2015.
ASLAK-kuntoutuksen vaikuttavuus on kyseenalaistettu ja sanottu, että se kohdistuu vääriin ihmisiin. Väitetään, että kuntoutukseen osallistuvat pitävät muutenkin itsestään ja terveydestään hyvää huolta.
ASLAK on Kelan ammatillisesti syvennettyä varhaiskuntoutusta, jota on tarjottu 1980-luvulta lähtien ja jonka tavoitteena on ehkäistä työkyvyn alenemista. Kuntoutus on tarkoitettu niille, joilla on työkyvyn alenemisen riskejä, muttei vielä selkeitä työssä selviämisen ongelmia. ASLAKiin hakeudutaan työterveyshuollon kautta. AURA on Kelan uusi, vuonna 2016 käynnistyvä kuntoutusmuoto, jossa työkykyä ylläpitävät kuntoutusmuodot TYK ja ASLAK yhdistyvät.
Miten sitten voisimme tunnistaa aidon kuntoutustarpeen, ne joilla työkyky uhkaa alentua ja jotka hyötyisivät kuntoutuksesta? Riittääkö se että tiukennamme vaatimuksia ja edellytämme että vain ”riskihenkilöt”, kaikkein sairaimmat ja raihnaisimmat ja epäterveellisimmin elävät pääsisivät kuntoutukseen? Kuntoutus voi kuitenkin olla vaikuttavaa vasta jos heillä on mahdollisuuksia ja halua muuttaa elämäänsä terveellisempään suuntaan kuntoutuksen tukemana.
ASLAK-kuntoutujien profiili on pikkuhiljaa muuttunut. Jos he aiemmin olivatkin varsin terveitä, niin nykyään heillä on keskimääräistä useammin joku pitkäaikaissairaus, masennusta tai uupumisoireita. Mutta sairaudet ja oireet eivät ole ainoita, eivätkä välttämättä tärkeimpiä työkyvyn alenemisen riskitekijöitä. Alhainen sosioekonominen asema, osa-aikatyö ja kokemus heikosta työn hallinnasta ennakoivat myös työkyvyttömyyttä. Sama pätee tiettyihin toimialoihin ja maantieteelliseen sijaintiin. Pitäisikö myös näitä riskitekijöitä käyttää kuntoutuksen valintakriteereinä? Silloin kuntoutukseen valinnan pitäisi kohdistua etupäässä Itä-Suomeen ja maaseudulle, sekä siivous-, sosiaali- ja terveys- ja rakennusalalle.
Voimme valita kuntoutukseen kaikkein korkeimman riskin henkilöt heidän sairauksien, elintapojen, työpaikan olosuhteiden ja sosioekonomisten seikkojen perusteella, mutta emme silti voi olla varmoja kannattaako kuntoutus. Esteitä ja edistäviä tekijöitä voi olla monenlaisia. Perusasioiden pitää olla kunnossa ja elämän sen verran hallinnassa, että kuntoutukseen voi irtautua. Jos rahasta tekee tiukkaa ja perheen tilanteesta on jatkuva huoli, kuntoutukseen on hankala keskittyä. Esimiehen ja työyhteisön kannustava asenne auttaa kuntoutujaa, mutta myös oman motivaation pitää olla kypsynyt elämänmuutosten tekemiseksi. Pelot, asenteet ja koko persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten kuntoutus onnistuu. Pyritäänkö näitä asioita tunnistamaan, kun kuntoutujia valitaan? Ja pitäisikö niitä pyrkiä tunnistamaan'">Miten tunnistaa varhaiskuntoutuksen tarve työelämässä? Kirjallisuuskatsaus työkyvyn heikkenemisen ennusmerkeistä ja varhaisen tunnistamisen työkaluista. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 91, 2015.
