Yksityisen sairaan- ja hammashoidon Kela-korvaukset keskittyvät suurkuluttajille
Noin joka toinen aikuisikäinen suomalainen käyttää kalenterivuoden aikana jotakin yksityisen sairaanhoidon palvelua eli käy yksityislääkärillä, yksityisessä hammashoidossa ja/tai yksityisessä tutkimuksessa ja hoidossa ja saa osan kustannuksista takaisin Kela-korvauksen muodossa. Toinen puoli aikuisväestöä ei käytä näitä palveluita lainkaan.
Tuoreessa tutkimuksessamme (Blomgren & Virta 2015) tarkastelimme yksityisen hoidon kustannusten ja korvausten jakautumista tarkemmin vuoden 2011 aikuisväestöä edustavalla aineistolla. Tarkastelusta selvisi, että yksityispalveluita käyttävienkin joukossa käynnit keskittyvät suhteellisen harvoille: aikuisikäisten joukosta vain pieni osa väestöstä kerryttää valtaosan sekä yksityisen sairaanhoidon kustannuksista että Kelan maksamista korvauksista. Suurkuluttajiksi määriteltiin yksityisen sairaanhoidon kustannuksiltaan kallein viisi prosenttia aikuisväestöstä. Nämä suurkuluttajat kerryttivät noin 40 prosenttia sekä kaikista kalenterivuoden ajalta kertyneistä kustannuksista että Kela-korvauksista. Osuus on karkeasti samaa suuruusluokkaa kuin Kelan korvaamia lääkekuluja koskeneessa tutkimuksessa (Saastamoinen & Verho 2013), jonka mukaan kalleimmalle 5 %:lle väestöstä kertyi lähes puolet vuoden 2009 kokonaiskustannuksista.
Suurkuluttajat ovat useimmin naisia, ikääntyneitä, suurituloisia ja kaupunkilaisia
Puolet väestöstä ei siis saa yksityisen hoidon korvauksia lainkaan, koska ei lainkaan käytä näitä palveluita. Suurkuluttajille sen sijaan maksettiin korvauksia keskimäärin 495 euroa noin 1700 euron vuosikustannuksista. Vähemmän palveluita käyttäneille korvauksia maksettiin keskimäärin 88 euroa noin 290 euron vuosikustannuksista.
Suurkuluttajia oli keskimääräistä useammin naisten ryhmässä, ikääntyneissä ja suurituloisissa ryhmissä sekä Helsinki–Uudenmaan alueella ja kaupunkimaisissa kunnissa asuvissa. Lääkekorvausoikeuksien avulla mitattu pitkäaikaissairastavuus ei ollut selvässä yhteydessä yksityispalvelujen suurkuluttajuuteen.
Suurkuluttajat eivät vaikuttaneet olennaisesti sairaammilta kuin muut. Voidaankin arvioida, että osa heidän käynneistään on saattanut olla jopa tarpeettomia. Koska yksityisellä puolella ei toimi samanlainen hoidon porrastus kuin julkisella puolella, asiakkaat voivat maksukykynsä niin salliessa hoidattaa pienetkin vaivansa suoraan yksityissektorin erikoislääkäreillä. Maksavaa asiakasta ei kuitenkaan yksityissektorilla käännytetä ovelta, vaikka käynti osoittautuisi lääketieteellisesti tarpeettomaksi.
Yksityisen hoidon korvaukset näivettyvät
Pitääkö yksityisen sairaanhoidon käyttöä korvata julkisista varoista vai ei? Miksi korvata käyntejä, kun huomattava osa korvauseuroista menee suurituloisille (Blomgren ym. 2015), jotka voisivat maksaa kustannukset kokonaan itsekin? Kysymys on jatkuvasti tapetilla etenkin nyt, kun keskustellaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kokonaisuudistuksesta. Sairaanhoitokorvausten kohtalo sote-uudistuksessa on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin selvä. Pitkän aikavälin suuntauksena on kuitenkin ollut korvausten vähittäinen näivettyminen korvaustasojen jäädessä jälkeen kustannuskehityksestä. Lisäksi korvausten merkitystä on tietoisesti heikennetty tekemällä niihin viime vuosien aikana useita leikkauksia, ja uusia, entistä mittavampia leikkauksia ollaan jälleen tekemässä pääministeri Sipilän hallitusohjelman ja budjettiesityksen mukaisesti. Suunniteltujen leikkausten seurauksena esimerkiksi lääkärinpalkkioista maksettavat korvaukset käytännössä puolittuisivat.
Säästöjen aikataulu on kiireellinen, ja ensimmäisten leikkausten tulee tulla voimaan jo ensi vuoden alusta. Todennäköisesti leikkaukset toteutetaan yksinkertaisesti korvaustaksoja alentamalla. Olisi kuitenkin mahdollista kohdentaa korvausten leikkauksia nimenomaan yksityispalveluiden suurkuluttajiin. Jos esimerkiksi suurkuluttajille maksetuista korvauksista leikattaisiin 10 %, säästettäisiin jo tällä lähes 10 miljoonaa euroa vuositasolla heikentämättä lainkaan muiden korvauksia. Toisaalta on selvää, että järjestelmä, jossa korvausosuus vaihtelisi palveluiden käytön mukaan, olisi hallinnollisesti nykyistä huomattavasti monimutkaisempi. Uusien leikkausten jälkeen yksityisen hoidon Kela-korvauksilla on yhä pienempi merkitys rahoitusjärjestelmässä, eikä intoa niiden kehittämiseen enää löytyne. Jos yksityisen sairaanhoidon korvaukset säilyvät järjestelmässä jatkossakin, olisi eriarvoisuuden vähentämiseksi kuitenkin suotavaa, että tavoiteltaisiin korvauseurojen nykyistä tasaisempaa jakautumista väestössä.
Jenni Blomgren
Erikoistutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @JenniBlomgren
Lähteitä:
- Blomgren Jenni & Virta Lauri. Yksityisen sairaanhoidon kustannukset ja Kela-korvaukset keskittyvät: keitä suurkuluttajat ovat? Suomen Lääkärilehti 2015;70:2419-24.
- Blomgren Jenni, Aaltonen Katri, Tervola Jussi, Virta Lauri. Kelan sairaanhoitokorvaukset tuloryhmittäin. Kenelle korvauksia maksetaan ja kuinka paljon?(Avautuu uuteen välilehteen) Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 93. Helsinki: Kela 2015.
- Saastamoinen Leena K, Verho Jouko. Drug expenditure of high-cost patients and their characteristics in Finland. European Journal of Health Economics 2013;14:495–502.
