Uusi arviointityökalu työttömyyspäivärahan enimmäiskeston uudistuksiin

Yksi merkittävimmistä Juha Sipilän hallituksen leikkauskohteista on ansiosidonnainen työttömyysturva. Työttömyyspäivärahoista kaavaillaan 200 miljoonan euron säästöjä, jotka on tarkoitus saada kokoon lyhentämällä työttömyyspäivärahakauden enimmäiskestoa noin viidellä kuukaudella.

Suurimmalla osalla tämä tarkoittaisi enimmäiskeston kutistumista 500 työttömyyspäivästä eli lähes kahdesta vuodesta 400 päivään. Alle kolme vuotta työelämässä olleille enimmäiskesto putoaisi 400 päivästä 300 päivään. Uudistus ei kuitenkaan koskisi 58 vuotta täyttäneitä, joilla on yli viisi vuotta työhistoriaa takana. Muutos tulisi voimaan vasta vuoden 2017 jälkeen alkaneiden työttömyysjaksojen kohdalla. (HE 113/2016)

Muutoksen kokonaisvaikutuksia on suhteellisen hankala arvioida ilman tarkempaa työkalua. Valtiovarainministeriö (VM) on tehnyt laskelmia(Avautuu uuteen välilehteen) Mauri Kotamäen johdolla käyttäen hyväksi sosiaaliturvan ja henkilöverotuksen mikrosimulointimalli SISUa(Avautuu uuteen välilehteen), joka on kaikille avoimesti saatavilla, mutta väestöaineiston käyttö vaatii tutkimusluvan. Simulointimallissa ei kuitenkaan ole ollut valmista laskentamahdollisuutta tähän, vaan simulointi on vaatinut paljon ohjelmointia ja lisäaineistoa.

Nyt SISUun on julkisesti saatavilla laajennus, jolla muutkin käyttäjät pääsevät tekemään laskelmia eri vaihtoehdoista (väestöaineiston käyttö edellyttää käyttölupaa Tilastokeskukselta). Esittelen tässä joitain mallin uusia mahdollisuuksia yleisesti keskittymättä nyt kaavailtuun uudistukseen.

Eri vaihtoehtojen vaikutukset SISU-mallilla laskettuna

Alla olevassa kuviossa olen laskenut kuuden eri enimmäiskeston vaikutukset työttömyysturvamenoihin käyttäen vuoden 2014 lainsäädäntöä ja väestöpohjaa.

Mekanismi toimii niin, että enimmäiskestoa lyhennettäessä nykyisestä 500 päivästä ansiosidonnaiset päivärahat korvautuvat vastaavalla määrällä työmarkkinatukipäiviä. Samalla lailla enimmäiskeston kasvaessa ne, joilla enimmäiskesto on oikeasti täyttynyt ja jotka ovat siirtyneet työmarkkinatuelle, jäävät simulaatiossa pidemmäksi aikaa ansiopäivärahalle. Tässä simuloinnissa enimmäiskeston lyhentäminen 100 päivällä säästäisi 100 miljoonaa euroa eli reilut kaksi prosenttia ansiopäivärahan ja työmarkkinatuen kokonaismenoista.

Kuvio 1. Enimmäiskeston muuttamisen vaikutukset suhteessa nykyiseen tilanteeseen (500pv). Milj. €. Oletuksena vuoden 2014 lainsäädäntö, etuustaso ja työttömyystilanne.

Yllä olevat budjettivaikutukset jättävät kertomatta, miten muutokset vaikuttaisivat yksilötasolla. Erityisesti tässä kohdassa mikrosimulointi on kätevä työkalu. Alla olevassa kuviossa on kuvattu, kuinka monta työtöntä muutos arviolta koskettaisi ja mikä olisi muutoksen keskimääräinen vaikutus.

Nähdään, että esimerkiksi enimmäiskeston lyhentäminen 400 päivään koskettaisi simulaatiossa 47 000 työtöntä eli noin joka kahdeksatta ansiopäivärahan saajaa. Heidän keskuudessaan työttömyysetuudet vähentyisivät vuositasolla noin 2 100 euroa bruttona.

Muutos kasvattaisi tarvetta asumistuelle ja toimeentulotuelle, mitä voidaan myös arvioida simuloimalla SISU-mallilla. Esimerkiksi VM:n laskelmassa muut etuusmenot kasvaisivat noin 7 miljoonaa euroa vuoden 2013 tasolla. Lisäksi on mahdollista arvioida uudistusten vaikutusta väestön tuloeroihin ja köyhyysasteeseen.

Kuvio 2. Enimmäiskeston muuttamisen vaikutukset suhteessa nykyiseen tilanteeseen (500pv). Kuinka moneen ja kuinka paljon uudistus vaikuttaisi. Oletuksena vuoden 2014 lainsäädäntö, etuustaso ja työttömyystilanne.

Monta liikkuvaa osaa? Mikrosimulointi ottaa huomioon asioiden yhteydet

Mikrosimulointi on hyvä menetelmä siinä mielessä, että se ottaa huomioon asioiden välisiä yhteyksiä, joita voi olla vaikea hahmottaa intuitiivisesti. Pelkästään työttömyysturvassa on monta liikkuvaa osaa, jotka ovat yhteydessä toisiinsa.

Esimerkiksi enimmäiskestoon vaikuttaa se, miten osa-aikatyö huomioidaan työttömyyspäivärahan määrässä. Enimmäiskesto on määritelty lakiin ns. täysissä työttömyyspäivissä, jolloin enimmäiskesto periaatteessa pitkittyy osa-aikatyötä tekemällä. Samalla tavalla vuonna 2014 käyttöön otettu muutos, että työtön saa tienata 300 euroa kuukaudessa sen vaikuttamatta tuen tasoon, lyhensi ansiopäivärahan enimmäiskestoa osa-aikatyötä tekeville. Näin tapahtui, koska osa-aikatyön tekeminen ei vähentänyt tuen määrää enää niin paljon kuin aikaisemmin.

Työttömyyspäivärahan enimmäiskestoon vaikuttaa myös työttömän ikä, jonka perusteella työtön voi olla oikeutettu lisäpäiviin eli ns. työttömyysputkeen. Esimerkiksi vuonna 2016 työttömän on täytettävä 60 vuotta ennen enimmäiskeston täyttymistä ollakseen oikeutettu lisäpäiviin. Ikärajan muuttamisen vaikutuksia on myös mahdollista simuloida tämän mallipäivityksen jälkeen.

Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä huomiona SISU-mallin toiminnallisuudesta on, että se olettaa, että ihmiset eivät muuta käyttäytymistään: työttömät pysyvät yhtä pitkään työttöminä, vaikka ansiopäivärahan kestoa leikattaisiin tai kasvatettaisiin. Tämä oletus tuskin pitää paikkaansa varsinkaan uudistuksessa, joka laskee etuustasoa huomattavasti. Todennäköisesti siis säästöluku on siis suurempi kuin näissä staattisissa simuloinneissa.

Tämänkaltaiset laskelmat toimivat kuitenkin hyvänä pohjana vaikutusarvioinnille, joiden päälle voidaan soveltaa arvioita työn tarjonnan joustoista. Esimerkiksi VM arvioi, että kaavaillun uudistuksen vaikutus olisi noin 10 000 henkilötyövuotta lisää.

Jussi Tervola
tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi