Mielenterveyspotilaat ovat harvoin omaishoidossa
Kelan taannoisen omaishoitajakyselyn mukaan mielenterveyden häiriöitä sairastavat saavat vain harvoin omaishoidon tukea.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko totesi viime vuoden lopussa omaishoidon tuen määrärahoihin liittyvään kysymykseen eduskunnassa vastatessaan:
”Viimemmäksi haluan nostaa esiin ei keskustelussa vielä esiin nousseen yhden ryhmän, mielenterveysongelmaisten ihmisten omaiset. Heilläkin on oikeus omaishoitoon.”
Omaishoitosopimuksen tehneitä hoitajia oli vuonna 2016 THL:n tilastojen mukaan noin 44 000 henkilöä. Kelan pari vuotta sitten omaishoitajille tekemässä valtakunnallisessa kyselytutkimuksessa(Avautuu uuteen välilehteen) havaittiin, että vain hyvin pieni osa, noin 5 % omaishoitajista, ilmoitti pääasialliseksi syyksi omaishoitoon psykiatrisen sairauden.
Vastaava tulos saatiin THL:n kuntakyselyssä(Avautuu uuteen välilehteen). Siinä psykiatristen sairauksien nojalla omaishoidon tukea saavien osuudeksi arvioitiin noin 3 %.
Mielenterveyspotilaita on paljon…
Mielenterveyden häiriöt ovat kuitenkin yleisiä. Väestöstä joka neljännellä on elämänsä aikana jokin mielenterveyden häiriö. Vakavasta mielenterveyden häiriöstä, joka yleensä tarkoittaa psykoosia, kärsii noin 3 % väestöstä eli ainakin 150 000 henkilöä.
Suuri osa heistä elää itsenäistä elämää pärjäten hyvin omin avuin tai terveydenhuollon tukemana, osa tarvitsee enemmän tukea arjessaan.
Psykoosipotilaille on tarjolla erilaisia asumispalveluita, joissa voi saada tukea esimerkiksi lääkkeiden ottamiseen, ruokailuun, siisteyteen ja muuhun oman arjen hallintaan.
… mutta vain harva on omaishoidossa
Ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon esimerkiksi psykoosia sairastavia potilaita asuu kotonaan vanhempiensa tai muiden omaistensa huollettavana. Mielenterveyden häiriöitä sairastavien henkilöiden omaiset kuitenkin todennäköisesti toimivat omaishoitajina paljon useammin kuin mielenterveyden häiriön perusteella kunnallista omaishoidon tukea saavien määrä osoittaa.
Jos läheisen hoito on jatkunut pitkään, ehkä vuosikymmeniä, hoitaja ei välttämättä edes tunnista olevansa omaishoitotilanteessa. Tai hänen omat voimansa eivät riitä tuen hakemiseksi.
THL:n arvion mukaan laskien kunnan maksamaa omaishoidon tukea psykiatriseen sairauteen liittyen saisi koko maassa vain noin 1 400 henkilöä.
Vuoden 2017 lopussa noin 17 000 henkilöä sai Kelasta skitsofreniadiagnoosiin perustuen vammaistukea(Avautuu uuteen välilehteen). Osa heistä saattaa jo asua esimerkiksi palvelutalossa eikä kaipaa omaishoidon piiriin, mutta lukumäärä on huomattavan suuri omaishoidossa oleviin verrattuna.
Ovatko omaishoidon kriteerit epäsopivia?
Mielenterveyspotilaiden vähäisyys omaishoidossa on tunnistettu jo aiemmin. Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman (KOHO) loppuraportissa [1] vuodelta 2014 todetaan, että Omaishoidon tuen saaminen voi olla vaikeaa erityisesti lapsille ja mielenterveyskuntoutujille, joilla ei ole fyysisen toimintakyvyn vajeita ja joiden hoidon ja huolenpidon tarpeita ei tämän vuoksi tunnisteta.”
Omaishoidon selvityshenkilö Elli Aaltonen esitti [2] jo vuonna 2004, että tulisi käyttää mittaristoa, joka huomioisi fyysiset, kognitiiviset, sosiaaliset sekä psyykkiset ja emotionaaliset tekijät ja että Omaishoidontuen myöntämisessä lääketieteellisten näkökohtien ylikorostaminen saattaa johtaa siihen, että hoidettavan sosiaaliset tarpeet ohitetaan ja esimerkiksi kehitysvammainen tai mielenterveysasiakas syrjäytyy tuen piiristä.
Hyvä tavoite olisikin, että mielenterveyspotilaiden omaishoidon tukea myönnettäessä otettaisiin huomioon häiriöiden erityispiirteet ja että tukea saataisiin koko maassa samoilla valtakunnallisilla kriteereillä.
Myös omaishoitaja saisi tukea
Aaltonen toteaa myös, että Mielenterveyspotilaan hoidossa hoidolliset toimenpiteet saattavat olla vähäisiä, mutta sairauden muut piirteet hoitajalle henkisesti erityisen raskaita. Sama heijastuu seuraavista kyselytutkimuksemme psykiatrista sairautta sairastavia hoitavien omaishoitajien sitaateista:
”Skitsofreniaa sairastavan hoito on henkisesti raskasta. Jos häntä ahdistaa, ei tiedä, johtuuko se ehkä sopimattomasta lääkityksestä, vai turhautumisesta, että elämä on mennyt näin, vai sairaalaan joutumisen pelosta. Valoa ei näy oikein hoitajankaan elämässä, ei tiedä kauanko näin jaksetaan.”
”Hoidettavani sairastaa skitsofreniaa ja hän on täysin riippuvainen läheisen läsnäolosta. Täten emme voi käyttää ulkopuolista apua vaan hoidamme sisarusten kesken siten että he esim. mahdollistavat minun vapaa-aikani. Kotisairaanhoitoa käytämme kerran kolmessa viikossa. Hän antaa hoidettavalle injektio (pistettävän) lääkkeen.”
Yksi omaishoitoon liittyvä näkökulma onkin, että sitä kautta omaishoitaja itse pääsee muidenkin palvelujen piiriin ja saa vapaapäiviä.
Valtakunnallinen rekisteritieto puuttuu
Mielenterveyspotilaiden puuttuminen omaishoidosta voi johtua siitä, että omaiset eivät ole eri syistä hakeneet omaishoidon tukea tai että sitä ei ole myönnetty.
Tietoa näistä ei ole valtakunnallisella tasolla systemaattisesti kerätty. Valtakunnallinen rekisteritieto mahdollistaisi myös omaishoidon kehittämisen ja sitä koskevan tutkimuksen.
Päivi Tillman
tutkija, Kela
@TillmanPaivi
Annamari Tuulio-Henriksson
tutkimusprofessori, Kela
@AtuulioH
[1] Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Työryhmän loppuraportti. (Avautuu uuteen välilehteen)
[2] Valtakunnallinen omaishoidon uudistaminen. Selvityshenkilön raportti. (Avautuu uuteen välilehteen)
