Aktiivista kilpailua vai muutaman markkinat? Viitehintajärjestelmän tarkastelua
Hanna Koskinen, Satu KuusistoLääkkeiden viitehintajärjestelmän tavoitteena on edistää kilpailua, mutta muutama toimija hallitsee huomattavaa osaa markkinoista. Kilpailun tehostuminen voisi tuottaa lisäsäästöjä.
Hintakilpailun edistämisellä odotetaan saavutettavan merkittäviä säästöjä lääkekorvausjärjestelmässä. Tätä tavoitellaan erityisesti biologisissa valmisteissa ja viitehintajärjestelmään kuuluvissa valmisteissa. Markkinoiden keskittyneisyyttä on kuitenkin usein pidetty kilpailua lääkemarkkinoilla rajoittavana tekijänä.
Markkinoiden keskittyneisyydellä tarkoitetaan sitä, että yksi tai muutama toimija pitää hallussaan merkittävää osaa markkinoiden myynnistä eikä kilpailu ole sen seurauksena tehokasta.
Tässä kirjoituksessa tarkastelemme viitehintajärjestelmää ja markkinoiden jakautumista vuoden 2018 viimeisellä viitehintajaksolla (loka–joulukuu). Tarkastelemme viitehintajärjestelmään kuuluvien ryhmien kokoa valmisteiden lukumäärällä mitattuna ja markkinajohtajien markkinaosuuksia. [1]
Markkinajohtajan osuus myynnistä korkea
Vuoden 2018 lopussa viitehintaryhmiä oli yhteensä 1 024.
Noin 75 %:ssa ryhmistä valmistetta tarjoavien yritysten lukumäärä oli korkeintaan neljä. Samaan aikaan markkinajohtajan keskimääräinen markkinaosuus ryhmän euromääräisestä myynnistä oli korkea, keskimäärin noin 77 %. Jos tarkastelusta poistetaan yhden valmisteen ryhmät, oli markkinajohtajan keskimääräinen markkinaosuus noin 72 %. (Taulukko 1)
Markkinajohtajan valmiste oli ryhmän edullisin noin 7 %:ssa ryhmistä, ja noin 29 %:ssa ryhmistä valmisteiden välillä ei ollut hintaeroa. Noin 64 %:ssa ryhmistä markkinanjohtajan valmisteen hinta oli ryhmän edullisimman valmisteen hintaa korkeampi viitehintajakson alussa.
Eniten suuria, vähintään viiden valmisteen viitehintaryhmiä oli sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeissä (reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavat lääkeaineet ja lipidejä muuntavat lääkeaineet), psykoosilääkkeissä ja masennuslääkkeissä.
Taulukko 1.
Yritysten markkinaosuudet vaihtelevat huomattavasti
Vuoden 2018 viimeisessä viitehintajaksossa järjestelmässä oli mukana 98 myyntiluvanhaltijaa. Yritysten markkinaosuuksissa oli suurta vaihtelua.
Markkinaosuuksiltaan suurimmat sekä rahalla että volyymilla mitattuna olivat Orion ja Ratiopharm. Niiden yhteenlaskettu osuus koko viitehintajakson myynnistä oli euromääräisesti noin kolmanneksen ja volyymilla mitaten noin 45 %. (Kuviot 1 ja 2)
Kaikista myyntiluvanhaltijoista 80 %:lla markkinaosuus koko viitehintajakson myynnistä oli alle prosentin.
Suurimpien myyntiluvanhaltijoiden asema markkinajohtajana näyttää vakaalta. Vuoden 2018 viimeisessä viitehintajaksossa Orion oli markkinajohtaja 54 %:ssa niistä ryhmistä, joissa se oli mukana, ja Ratiopharm vastaavasti 35 %:ssa.
Esimerkiksi vuoden 2010 viimeisessä viitehintajaksossa Orion oli markkinajohtajana 49 %:ssa ja Ratiopharm 27 %:ssa ryhmistä, joissa ne olivat mukana ja joissa oli myyntiä kyseisenä ajanjaksona. Toisaalta molempien yritysten osuus viitehintaryhmistä, joissa ne ovat mukana, on laskenut vuodesta 2010.
Kuvio 1.
Kuvio 2.
Kilpailun tehostamiselle on tilaa
Tämän tarkastelun perusteella viitehintajärjestelmään kuuluvat lääkemarkkinat ovat keskittyneet, vaikkakin yrityksiä markkinoilla on kohtuullisen runsaasti.
Viitehintajärjestelmän tavoitteena on aktivoida hintakilpailua ja tuoda siten säästöjä sekä lääkkeitä käyttäville kuluttajille että yhteiskunnalle. Näyttää siltä, että tilaa kilpailun tehostumiselle ja lisäsäästöjen saavuttamiselle löytyy.
Keinoja kilpailun edistämiseen voivat olla muun muassa apteekkien lääkevalikoimien laajentaminen ja hintajaksojen pidentäminen nykyisestä kahdesta viikosta esimerkiksi neljään viikkoon tai koko viitehintajaksoon.
Apteekeilla on merkittävä rooli viitehintajärjestelmään kuuluvien lääkkeiden valinnassa. Niillä on velvollisuus kertoa asiakkaille valmisteiden hinnoista, mutta niillä ei ole velvollisuutta pitää valikoimassaan eri valmistajien tuotteita. Tähän vaikuttaminen voisi edistää nykyistä laajemman toimijajoukon markkinoille pääsyä.
Viitehintajakson pituus on kolme kuukautta. Tällä hetkellä valmisteiden hintoja voidaan kuitenkin vaihdella kahden viikon välein. Näin lyhyellä ajanjaksolla riski markkinaosuuksien menettämisestä ei ole suuri eikä kannustetta aktiiviseen hintakilpailuun synny.
Hintakilpailun tehostamisen keinoja pohdittaessa on kuitenkin syytä ottaa huomioon niiden mahdolliset vaikutukset lääkkeiden saatavuuteen.
Hanna Koskinen
ryhmäpäällikkö, Kela
Satu Kuusisto
tutkija, Kela
[1] Tieto viitehintaryhmistä ja niihin kuuluvista valmisteista on poimittu lääkkeiden hintalautakunnan tiedostoista. Ostettujen pakkausten lukumäärä on poimittu Kelan korvattujen lääkeostojen rekisteristä. Tarkastelun ulkopuolelle on jätetty annosjakelut.
