Sosiaaliturvan stressitesti 1: Toimeentulo turvattuna valtaosalla palkansaajakotitalouksista
Sosiaaliturva tuo turvaa erilaisissa elämän riskeissä, esimerkiksi koronakriisistä johtuvan lomautuksen aikana. Esimerkkisimuloinnilla havainnollistamme, kuinka suurta osaa palkansaajakotitalouksista sosiaaliturva suojaa ja kuinka suuri osa talouksista olisi köyhyysriskissä kotitalouden eniten ansaitsevan jäsenen jäädessä työttömäksi.
Koronapandemian rajoitustoimien aikana työttömyysturvan ja asumistuen hakemukset lisääntyivät.
Simuloinnissa selvitämme koronakriisin vaikutusta palkansaajakotitalouksien köyhyysriskiin. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on, kuinka hyvin sosiaaliturva suojaa palkansaajatalouksia köyhyydeltä työttömyydessä. Lisäksi tarkastelemme kotitalouksien asumismenoja sekä ilman asuntolainan lyhennyksiä että lyhennysten kanssa.
Olemme käyttäneet SISU-mikrosimulointimallia, joka sisältää tietoja vuoden aikana maksetuista veroista, saaduista ansioista ja etuuksista. Mikrosimulointimalliin on ohjelmoitu ajantasainen vero- ja sosiaaliturvalainsäädäntö, joten voimme laskea, miten kotitalouden tulot muuttuvat työttömäksi jäädessä.
Laskelmat perustuvat Sisu-mikrosimulointimalliin, vuoden 2020 alun lainsäädäntöön ja vuoden 2017 tulonjaon palveluaineistoon. Aineisto edustaa suomalaista kotitalousväestöä ja se koostuu noin kymmenestätuhannesta kotitaloudesta ja niiden noin 24 000:sta jäsenestä. Aineisto sisältää pääosin rekisteritietoja, mutta esimerkiksi tiedot kotitalouden rakenteesta ja asumismenoista kerätään haastattelulla.
Laskelmien kohdejoukkona ovat kaikki palkansaajakotitaloudet, joissa kotitalouden eniten ansaitseva henkilö eli viitehenkilö on alle 65-vuotias. Laskelman kohdejoukkoon kuuluu noin 1,2 miljoonaa kotitaloutta. [1]
Simuloinnissa jokaisen palkansaajakotitalouden eniten ansaitseva henkilö jää työttömäksi. Tulokset kertovat, kuinka suuri osuus kotitalouksista olisi tuolloin köyhyysriskissä. Simuloitu tilanne on äärimmäinen esimerkki eikä vastaa todellista tilannetta koronakriisin aikana, mutta antaa kuvan siitä, kuinka suuri osa palkansaajakotitalouksista on riittävästi vakuutettu.
Köyhyysriski riippuu vertailupisteestä
Köyhyyttä ja köyhyysriskiä voidaan mitata eri tavoilla. Suhteellisia mittareita käytettäessä kotitalouden tuloja verrataan kaikkien kotitalouksien tulotasoon. Viitebudjettiin perustuvassa köyhyysmittarissa verrataan kotitalouden tuloja viitebudjetin mukaisiin välttämättömiin menoihin (Mäkinen 2017).
Poikkeusoloissa viitebudjettiin perustuva köyhyysmittari antaa realistisemman kuvan siitä, kuinka hyvin kotitalouksien rahat riittävät välttämättömyyksiin, kuten ruokaan, lääkkeisiin ja asumiseen. Seuraavassa tarkastelussa köyhyysriski mitataan minimibudjettiköyhyyden käsitteellä. Lisäksi otamme mukaan asuntolainan lyhennykset erikseen, jolloin voimme selvittää, miten lainanlyhennykset vaikuttavat köyhyysriskiin.
Valtaosa palkansaajakotitalouksista ei ole välittömässä köyhyysriskissä
Minimibudjettiköyhyysmittarilla mitattuna noin yhdellä prosentilla palkansaajakotitalouksista tulot eivät riittäneet menoihin ennen koronapandemiaa.
Työttömyyden vaikutus köyhyysriskiin on simuloitu asettamalla kotitalouden suurituloisin jäsen työttömäksi ja simuloimalla kotitaloudelle etuudet ja verot. Tämän jälkeen kotitalouden tuloja verrataan uudelleen minimibudjettiin.
Sosiaaliturvan stressitesti paljastaa, että kaikista palkansaajakotitalouksista 11 prosenttia on köyhyysriskissä, jos kotitalouden eniten ansaitseva palkansaaja jäisi työttömäksi. Jos asuntolainan lyhennykset otetaan huomioon, niin 13 prosenttia olisi köyhyysriskissä.
Puoliso on hyvä vakuutus
Palkansaajakotitalouksilla kotitalouden rakenne vaikuttaa köyhyysriskiin. Työttömäksi jäämisen seurauksena aiempaa useammissa kotitalouksissa tulot eivät riittäisi asumismenoihin ja kulutukseen (Kuvio 1). Köyhyysmittarin mukaan yksin asuvista noin 24 % ja yksinhuoltajista 10 % ei selviytyisi minimikulutuksesta ja asumismenoista. Valtaosassa kotitalouksista sosiaaliturva turvaa asumismenot ja välttämättömän kulutuksen eikä kotitalous joudu työttömyyden myötä köyhyysriskiin.
Simuloinneissa voidaan huomioida asumismenojen lisäksi myös asuntolainan lyhennykset. Lyhennysten lisääminen asumismenoihin näkyy erityisesti yksin asuvilla, yksinhuoltajilla ja lapsiperheissä. Kahden aikuisen ja lasten kotitalouksissa asuntolainojen huomioon ottamisen jälkeen noin 9 % on köyhyysriskissä. Yksinhuoltajilla köyhyysriskissä olevien osuus vastaavasti kasvaa 14 prosenttiin ja yksin asuvilla 29 prosenttiin.
Kokonaisuudessaan köyhyysriski on yleisintä yksin asuvilla ja yksinhuoltajilla, joten sosiaaliturvan lisäksi useampi kotitalouden jäsen näyttäisi suojaavan köyhyysriskiltä. Simuloitu tilanne myös vaikuttaa tähän. Kun kotitalouden eniten ansaitseva jäsen jää työttömäksi, yksin asuvilla se tarkoittaa ainoan jäsenen jäämistä työttömäksi. Kotitalouksissa, joissa on kaksi työssäkäyvää, toinen työssäkäyvä ei jää työttömäksi. Useamman jäsenen kotitalouksissa muiden jäsenten tulot yhdistettynä sosiaaliturvaan suojaavat köyhyysriskiltä, jos työttömyys ei kohtaa myös muita jäseniä.
Kuvio 1. Köyhyysriski kotitaloustyypin mukaan lähtötilanteessa ja työttömyydessä.
Pienituloiset köyhyysriskissä
Työttömyyden vaikutusta köyhyysriskiin voidaan tarkastella myös tulokymmenyksittäin (Kuvio 2). Kotitaloudet on jaoteltu tulokymmenyksiin lähtötilanteen tulojen mukaan. [2] Lähtötilanteessa valtaosa minimibudjettiköyhyysmittarin mukaan pienituloisista sijoittuu alimpiin tulokymmenyksiin, joihin sijoittuu myös pienituloisia yhden hengen kotitalouksia.
Oletettu lomautus tai työttömyys vaikuttaisi eniten 1–6 tulokymmenyksiin sijoittuviin kotitalouksiin (Kuvio 2). Työttömyys pienentäisi tuloja keskituloisten palkansaajakotitalouksien lisäksi myös lähes jokaisessa kotitaloudessa viidessä ylimmässä tulokymmenyksessä. Näissä tulokymmenyksissä kotitaloudet ovat kuitenkin pääasiassa minimibudjettiköyhyysmittarilla mitattuna kattavasti vakuutettuja. Lisäksi suurempituloisilla palkansaajakotitalouksilla ansiosidonnainen työttömyysturva turvaa minimibudjettiköyhyysrajaa paremman toimeentulon.
Kuvio 2. Köyhyysriski tulokymmenyksittäin.
Alle 30-vuotiaat köyhyysriskissä
Lopuksi tarkastelemme vaikutusten jakautumista kotitalouden viitehenkilön eli kotitalouden eniten ansaitsevan henkilön iän mukaan (Kuvio 3). 21-30-vuotiaiden ikäryhmässä työttömäksi jääminen lisäisi köyhyysriskissä olevien osuutta yli 25 prosenttiyksikköä. Alle 20-vuotiailla osuus olisi 49 prosenttiyksikköä lähtötilannetta korkeampi.
Laskelmissa ei ole huomioitu kotitalouksien mahdollisuutta hakea toimeentulotukea asumismenoihin. Työttömyysriskin toteutuessa kotitaloudet voivat hakea toimeentulotukea asumismenoihin vasta kun säästöt on kulutettu.
Asuntolainan lyhennyksillä on suurin vaikutus 21–50-vuotiaiden toimeentuloon. Heillä minimibudjettiköyhyys on 3-5 prosenttiyksikköä korkeampi, jos asuntolainan lyhennyksiä otetaan huomioon. Köyhyysriski riippuu myös kotitalouden elinvaiheesta: omistusasujat, joilla asuntolaina on maksettu ja joiden asumismenot ovat kohtuulliset eivät ole suuressa köyhyysriskissä.
Kuvio 3. Köyhyysriski kotitalouden viitehenkilön iän mukaan.
Työttömyydestä aiheutuva köyhyysriski jakautuu epätasaisesti
Yhteenvetona valtaosa kotitalouksista on kattavasti vakuutettu. Noin 11 % palkansaajakotitalouksista olisi köyhyysriskissä minimibudjettimittarilla mitattuna, jos suurituloisin kotitalouden jäsen jäisi työttömäksi. Suurin osa väestöstä on vakuutettu, ja valtaosalla väestöstä asumismenot ja asuntolainat on oikein mitoitettu. Minimibudjettiköyhyys nousisi kolme prosenttiyksikköä, jos asuntolainan lyhennykset otetaan huomioon menoina.
Palkansaajakotitalouksien köyhyysriski jakautuu epätasaisesti kotitalouden elinvaiheen ja koon mukaan. Yksin asuvista, yksinhuoltajista, pienituloisista ja alle 30-vuotiaista merkittävä osa olisi köyhyysriskissä työttömäksi jäädessään.
Tapio Räsänen
tutkija, Kela
Twitter: @TapioRasanen(Avautuu uuteen välilehteen)
Signe Jauhiainen
tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter: @SigneJauhiainen(Avautuu uuteen välilehteen)
Marjo Pyy-Martikainen
matemaatikko, Kela
Twitter: @MarjoPyy
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@kela.fi
[1] Vuonna 2017 Suomessa oli noin 2,7 miljoonaa kotitaloutta, joista palkansaajakotitalouksia oli vajaa 1,3 miljoonaa. Ks. Tulonjakotilasto 2017, Tilastokeskus. ”Eläkeläiskotitalouksien määrän kasvu on kiihtynyt viime vuosina.”
[2] Tuloina on käytetty kotitalouden ekvivalentteja tuloja. Ekvivalentit tulot huomioivat kotitalouden aikuisten ja alaikäisten jäsenten lukumäärän, jolloin erikokoisten kotitalouksien tulot ovat vertailukelpoisia.
Lähteet:
Sosiaaliturvan riittävyys viitebudjettien valossa. Susanna, Mukkila; Aalto, Ulla Kristiina; Lehtinen, Anna-Riitta Kaarina. Talous & yhteiskunta 6/2018.
Viitebudjetti köyhyyden mittarina – muuttuuko köyhyyden kuva? Mäkinen, Lauri. Yhteiskuntapolitiikka 82/2017.
Tutkimus tekee sosiaaliturvalle stressitestin. Tapio Räsänen, Signe Jauhiainen, Marjo Pyy-Martikainen. Sosiaalivakuutus (5.5.2020)
