Asevelvollisten sosiaaliturvassa on eroja lähimaiden välillä – Suomen sotilasavustusta olisi aika kehittää

Julkaistu 27.8.2025Päivitetty 27.8.2025

Suomen asevelvollisten tukijärjestelmä ei eroa merkittävästi Ruotsin tai Norjan järjestelmistä. Tanskassa ja Virossa järjestelmät toimivat eri tavoin. Suomen sotilasavustuksen kehittäminen on tullut ajankohtaiseksi, ja se kannattaisi aloittaa asumisavustuksen uudistuksesta.

Euroopassa turvallisuustilanne on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022. Suomi liittyi Natoon vuonna 2024. Vuonna 2025 on nähtävissä, että Eurooppa tulee vahvistamaan puolustustaan ja nostamaan puolustukseen käytettäviä voimavarojaan.

Näiden muutosten myötä on ajankohtaista tarkastella myös asevelvollisten sosiaaliturvaa ja toimeentuloa. Suomessa asevelvollisten sosiaaliturva ja toimeentulo koostuu Kelan kautta maksettavista tuista sekä puolustusvoimien päivärahoista ja muista korvauksista.

Asevelvollisuus on käytössä eri muodoissaan 12 Euroopan maassa. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa asevelvollisten sosiaaliturvaa Pohjoismaissa ja Virossa huomioiden eri maiden asevelvollisuusjärjestelmien eroja. Vastaavaa tarkastelua maiden välillä ei ole aiemmin tehty, tai jos on tehty, niin siitä ei löydy kirjallisia lähteitä.

Asevelvollisuus on Suomessa laajempi kuin muissa Pohjoismaissa ja Virossa

Suomessa jokainen mies on asevelvollinen sen vuoden alusta, jona hän täyttää 18 vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta. Naisilla on mahdollisuus hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Suomessa on myös mahdollisuus saada vapautus sotilaalliseen maanpuolustukseen osallistumisesta vakaumuksen perusteella ja sen sijaan suorittaa siviilipalvelus.

Ruotsissa ja Norjassa sekä vuoden 2026 alusta lukien myös Tanskassa asevelvollisuus toteutetaan sukupuolineutraalina yleisenä asevelvollisuutena. Virossa yleinen asevelvollisuus koskee kaikkia 18–27-vuotiaita miehiä. Virossa naisten asepalvelus perustuu vapaaehtoisuuteen.

Suomessa asevelvollisia miehiä ja vapaaehtoisia naisia koulutetaan aseellisen maanpuolustuksen tehtäviin vuosittain yli 20 000. Vertailun muissa maissa vuosittain koulutettavien määrät ovat merkittävästi pienempiä. Ruotsi on kouluttanut vuosittain noin 5 000, Norja 8 000–10 000 asevelvollista, Tanska noin 20 prosenttia ja Viro 30–40 prosenttia ikäluokkansa miehistä.

Miesten yleisellä asevelvollisuudella on Suomessa pitkät perinteet. Asevelvollisuudella on Suomessa vahva institutionaalinen asema, toisin kuin muissa Pohjoismaissa ja Virossa.

Infograafi: Asevelvollisten koulutus aseellisen maanpuolustuksen tehtäviin Suomessa, Pohjoismaissa ja Virossa. Kuvasta näkee, että Suomi kouluttaa huomattavasti enemmän asevelvollisia vuodessa kuin muut vertailun maat. Sukupuolineutraali asevelvollisuus löytyy Ruotsista ja Norjasta, kun Suomessa, Tanskassa ja Virossa naisille on vapaaehtoinen palvelus.

Asevelvollisten sosiaaliturvassa on pääasiassa vain pieniä eroja, paitsi Tanskassa

Suomen, Ruotsin ja Norjan sosiaaliturvaetuudet asevelvollisille ovat sisällöllisesti varsin yhtenevä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Näissä maissa asevelvollisten sosiaaliturvan kokonaisuus on myös sisällöllisesti laajin ja kattavin.

Tanskassa asevelvollisille maksetaan palkkaa koulutuksen ajalta, eikä heille ole erityisiä asevelvollisille suunnattuja etuuksia. Virossa sosiaaliturva on sisällöllisesti niukin.

Suomessa on ainoana vertailumaista käytössä sotilasavustus, joka on nimenomaisesti tarkoitettu tueksi asevelvollisille ja heidän perheilleen asevelvollisen koulutuksen aikana. Sotilasavustuksella Suomessa on pitkä historia, ja sen käytön muutoksia perheen tuesta asevelvollisen itsensä asumisen tukemiseen voidaan seurata tilastojen avulla.

Ruotsi erottuu Suomesta esimerkiksi yrittäjille suunnatun tuen ja hautausavustuksen osalta. Norjassa puolestaan maksetaan kotiuttamisrahaa.

Virossa maksetaan ainoastaan koulutuksessa oleville perheellisille asevelvollisille lapsilisää, joka maksetaan asevelvollisen lapsille. Virossa valtio maksaa opintolainojen korot koulutuksen ajalta ja opintolainasta voi saada lyhennysvapaata. Asunnon ostoon otetun lainan koroista voi saada korvausta.

Asevelvolliselle maksettavaan sosiaaliturvaan vaikuttaa kaikissa vertailumaissa se, onko hänellä perhettä elätettävänään ja asumisesta koituvia menoja, joiden kattamiseen asevelvollinen tarvitsee palvelusaikana tukea.

Asevelvollisille myönnetään suurin piirtein samoilla kriteereillä, mutta yksityiskohdissa on eroavaisuuksia. Kyse on enemmänkin järjestelmien ja sisällön välisistä eroista. Norjassa puolustusvoimat vastaa sosiaaliturvaetuuksista toisin kuin esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa.

Eri maiden puolustusvoimat tarjoavat pääosin samankaltaisia korvauksia ja etuisuuksia palvelussa oleville

Puolustusvoimat maksavat päivärahaa, lomamatkat, majoituksen ja terveydenhuollon koulutuksessa oleville asevelvollisille kaikissa vertailun maissa. Tanskassa tosin päiväraha on tarkoitettu käytettävän ruokailumenoihin, eikä ruoka sinänsä siellä kuulu koulutuksessa olevien etuisuuksiin.

Näiden korvausten lisäksi kaikissa maissa erikoistehtäviin koulutettaville maksetaan joitakin lisiä, esimerkiksi sukellusrahaa taistelusukeltajille tai hyppylisää laskuvarjojääkäreille.

Infograafi: Puolustusvoimien asevelvollisille palvelusaikana maksamat korvaukset ja palvelukseen kuuluvat etuisuudet. Kuvasta näkee, että kaikissa vertailumaissa saa päivärahaa, majoituksen, matkat lomalle ja terveydenhuollon. Tanskassa ruokaa ei saa maksutta, mutta sen sijaan asevelvolliset saavat Tanskassa palvelusaikana palkkaa. br />

Sotilasavustuksen uudistaminen on tullut ajankohtaiseksi

Suomen asevelvollisten ja heidän perheidensä toimeentulo koulutuksen aikana perustuu pääasiassa omiin tuloihin, säästöihin sekä perheen ja omaisten taloudelliseen tukeen. Palveluksessa olevilla ei yleensä itsellään ole paljon tuloja palvelusaikana. Toimeentuloa täydentävät palveluksen aikana maksettavat päivärahat ja palvelusvapaamatkojen korvaukset.

Sosiaaliturva, kuten sotilasavustus, täydentää asevelvollisen ja hänen omaistensa toimeentuloa tarkoin rajatuin ehdoin. Toimeentulotukea asevelvollinen saa harvoin, sillä koulutuksen aikana hän on käytännössä täysylläpidossa, vaikka olisi rahaton ja varaton.

Nykyisin sotilasavustus maksetaan lähes kokonaan asumisavustuksena asevelvolliselle itselleen. Tämä järjestelmä kannustaa muuttamaan omaan asuntoon, vaikka siihen ei olisi todellista tarvetta. Ajatus sotilasavustuksesta perheen toimeentulon turvana on osin menettänyt merkityksensä, sillä yhä harvempi palveluksensa aloittava on perheellinen tai elättää lapsia.

Nykyjärjestelmä ei takaa asevelvollisille yhdenvertaista asemaa toimeentulon suhteen. Esimerkiksi vanhempien ero tai heidän taloudellinen kyvyttömyytensä tukea kotona asuvaa asevelvollista voi johtaa siihen, ettei asevelvollisella ole asuntoa tai varaa ruokailuun palvelusvapaalla, jolloin viikonloppu saattaa kulua kasarmilla.

Nykytilanteessa sotilasavustuksen uudistaminen on tullut ajankohtaiseksi.

Asumisavustuksen tiukentaminen ja uusi palvelusvapaiden tuki tarjoaisivat helpon tavan korjata nykyjärjestelmän puutteita

Sotilasavustuksella on myös maanpuolustuksellinen merkitys. Asevelvollisten riittämätön toimeentulo voi heikentää palvelusmotivaatiota ja johtaa palveluksen keskeyttämiseen tai pyrkimykseen mahdollisimman lyhyeen palvelusaikaan.

Parlamentaarisen komitean mietinnössä onkin nostettu esiin yleisen asevelvollisuuden kehittämisen ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen yhteys taloudelliseen tukijärjestelmään.

Sotilasavustuksesta on mahdollista rakentaa nykyistä kannustavampi ja oikeudenmukaisempi järjestelmä ilman suurta euromääräistä panostusta. Se voisi myös tukea naisten vapaaehtoiseen palvelukseen hakevien määrän kasvua, jota on toivottu.

Asumisavustusta voisi kehittää Norjan mallin mukaisesti siten, että avustuksen ehtona olisi paitsi kolmen kuukauden asuminen ennen palveluksen alkua myös kyky maksaa vuokra ja siihen liittyvät vakuudet palkkatuloilla. Jos asevelvollinen asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa vuokralla, voitaisiin asumisavustusta leikata samalla tavoin kuin opiskelijoiden asumislisän kohdalla menetellään.

Tarkastelussa tulisi jatkossakin erottaa asevelvolliset, jotka asuvat puolison kanssa yhteisessä asunnossa ja joilla on yhteisiä lapsia. Nykyinen perheavustuksen ja asumisavustuksen yhdistelmä toimii näissä tapauksissa varsin hyvin.

Asumisavustuksesta mahdollisesti säästyvät varat voitaisiin ohjata kaikille asevelvollisille yhtenevästi maksettavaan rahaan, joka kattaisi palvelusvapaan aikaisia muita välttämättömiä menoja.

Nämä kehittämisehdotukset tarjoavat kohtuullisen helpon ja nopean tavan korjata nykyjärjestelmässä havaittuja puutteita. Lisäksi olisi hyödyllistä selvittää koulutuksessa olevien ja olleiden asevelvollisten kokemuksia toimeentulosta laajemmin, esimerkiksi toteuttamalla kyselytutkimus yhteistyössä puolustusvoimien kanssa.