Työttömäksi jääneiden palvelupolut ovat hyvin moninaisia

Työttömyyden alettua työllisyyspalveluiden ja sosiaalipalveluiden käyttö ja kuntoutukseen osallistuminen on hyvin vaihtelevaa, paljastaa tuore tutkimuksemme. Tutkimuksessa seurasimme työttömäksi jääneitä vuoden ajan työttömyyden alusta. Työllistyminen oli yleisintä työvoimakoulutukseen osallistuneilla.

Työtön voi saada apua työllistymisen tueksi muun muassa työllisyyspalveluista, sosiaalipalveluista ja kuntoutuspalveluista. Työllistymispalveluiden tavoitteena on työllistyminen, kun taas sosiaalipalveluista ja kuntoutuksesta voi saada tukea myös työkyvyn ja elämänhallinnan ongelmiin. Ideaalitapauksessa työttömät ohjataan tarpeenmukaisiin palveluihin oikea-aikaisesti.

Kelan raportteja -sarjassa julkaistussa tutkimuksessamme selvitimme:

• millaisiin eri palveluita käyttäviin ryhmiin työttömät jakautuvat
• miten eri taustatekijät kuvaavat näitä ryhmiä
• millainen työllisyystilanne on eri ryhmiin kuuluvilla yhden ja kahden vuoden kuluttua työttömäksi jäämisestä.

Työttömien palveluntarpeet vaihtelevat

Työttömät ovat hyvin moninainen joukko, jonka palveluntarpeet vaihtelevat. Työttömät, joilla on vahva aiempi yhteys työelämään, saattavat työllistyä nopeastikin eivätkä tarvitse palveluita työllistymisensä tueksi. Toiset taas voivat tarvita useita palveluja peräkkäin tai samanaikaisesti.

Joillain työttömillä työllisyyspalveluiden käyttö ei ole vielä ajankohtaista, vaan he saattavat tarvita ensin sosiaalipalveluiden tai kuntoutuspalveluiden tukea esimerkiksi työkykyyn tai elämänhallintaan. Työllistyminen saattaa heille olla ajankohtaista vasta tämän jälkeen.

Toisaalta osa työttömistä voi olla vailla todellisia mahdollisuuksia työllistyä. Heille työllistymisen esteet voivat olla liian suuria riippumatta palveluiden käytöstä.

Lähes puolet työttömistä käytti jotain palvelua

Suurin osa työttömäksi jääneistä ei käyttänyt lainkaan työllisyys- sosiaali- tai kuntoutuspalveluja palveluja seuraavan 12 kuukauden aikana.

Toisaalta 43 prosenttia käytti ainakin jotain palvelua jossain vaiheessa seuranta-aikaa. Palveluiden käyttö oli yleisintä heti työttömäksi jäämisen jälkeen.

Yleisimmin käytetty palvelu oli työvoimakoulutus. Siihen osallistui neljäsosa työttömistä jossain vaiheessa seurantaa. Muiden palveluiden käyttö oli selvästi harvinaisempaa.

 
Työttömät jakaantuvat kahdeksaan ryhmään palveluiden käytön perusteella

Tunnistimme työttömäksi jääneillä kahdeksan eri ryhmää palveluiden käyttöön perustuen. Ryhmiä luonnehtivat seuraavanlainen palveluiden käyttö:

1. Lyhyt työvoimakoulutus (11 %)
2. Nopeasti työvoimakoulutukseen (6 %)
3. Keskimittainen työvoimakoulutus (5 %)
4. Pitkä työvoimakoulutus (4 %)
5. Työ- ja koulutuskokeilu (10 %)
6. Mielenterveys-/päihdepalvelu (2 %)
7. Useita ja samanaikaisia palveluita (6 %)
8. Ei palveluita (57 %)

Neljännes työttömistä osallistui työvoimakoulutukseen

Neljää työttömien ryhmää luonnehti työvoimakoulutukseen osallistuminen. Näihin ryhmiin kuului yhteensä neljännes työttömistä.

Nämä ryhmät erosivat toisistaan työvoimakoulutuksen ajoittumisen ja keston mukaan. Suurin työvoimakoulutukseen osallistuneiden ryhmä oli ne työttömät, jotka osallistuivat työvoimakoulutukseen vain lyhyen aikaa.

Muiden palveluiden saaminen oli harvinaista näissä ryhmissä.

 
Kolmea ryhmää luonnehti useiden eri palveluiden käyttö

Muut kolme palveluryhmää nimesimme niiden pääasiallisen palvelun mukaan seuraavasti: Työ- ja koulutuskokeilu, Mielenterveys-/päihdepalvelu sekä Useita ja samanaikaisia palveluita. Nämä ryhmät käsittivät yhteensä vajaan viidenneksen kaikista työttömistä. Näihin ryhmiin kuuluvia yhdisti matala koulutus, matala aikaisempi työllisyys ja pitkäaikaissairastavuuden yleisyys.

Suurin osa (57 %) työttömäksi jääneistä ei käyttänyt lainkaan palveluita. He olivat muita työttömiä keskimäärin vanhempia ja paremmassa asemassa työllistymisen suhteen: he olivat paremmin koulutettuja ja heillä oli parempi työllisyyshistoria ja harvinaisemmin pitkäaikaissairauksia.  

 
Työllistyminen oli yleisintä työvoimakoulutukseen osallistuneilla

Yhden vuoden kuluttua työttömäksi jäämisestä 36 prosenttia oli työssä.

Työllisyys oli vuoden kuluttua yleisintä niillä, jotka eivät käyttäneet palveluita. Työllisyys oli yleistä myös niillä, jotka siirtyivät nopeasti työvoimakoulutukseen heti työttömyyden alettua. Muissa ryhmissä työllisyys oli harvinaisempaa. Kaikkein harvinaisinta työllisyys oli ryhmissä, joita luonnehtivat useiden ja samanaikaisten palveluiden käyttö sekä pitkä työvoimakoulutus.

Kahden vuoden kuluttua työttömäksi jäämisestä 52 prosenttia oli työllisiä.

Työllisyys oli myös kahden vuoden kuluttua yleisintä niillä, jotka eivät käyttäneet palveluita. Sen lisäksi työllisyys oli yleistä ryhmissä Lyhyt työvoimakoulutus, Nopeasti työvoimakoulutukseen ja Pitkä työvoimakoulutus.

Työllistymisen tueksi on oltava tarjolla laaja valikoima erilaisia palveluita

Palveluiden käytössä oli suurta vaihtelua työttömien välillä. Yli puolet työttömistä ei käyttänyt lainkaan työllisyyspalveluita, sosiaalipalveluita tai osallistunut kuntoutukseen vuoden kuluessa työttömäksi jäämisestä. Toisaalta suuri osa työttömistä tarvitsee jotain palvelua työllistymisensä tueksi.

Tunnistimme 7 erilaista palvelupolkuryhmää. Joissain ryhmissä palveluiden käyttö oli lyhytaikaista, toisissa hyvinkin pitkäaikaista kuten esimerkiksi työvoimakoulutuksessa ja mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Tulos kertoo siitä, että palveluiden tarve ja käyttötavat ovat moninaisia.

Työvoimakoulutus oli yhteydessä parempaan työllistymiseen. Tulos oli odotettu, sillä työvoimakoulutuksen pääasiallinen tavoite on työllistyminen.

Työ- ja koulutuskokeilu, mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä useat ja samanaikaiset palvelut olivat yhteydessä suureen palveluiden käyttöön, matalampaan sosioekonomiseen taustaan, pitkäaikaissairastamiseen ja heikkoon työllistymiseen.

Erot palveluiden kestoissa ja käytössä kertovat työllisyyspalveluiden, sosiaalipalveluiden ja kuntoutuksen erilaisista rooleista ja vaikutuksista. Taustalla voi olla myös eroja palveluiden saatavuudessa, vaikuttavuudessa ja asianmukaisuudessa.

Osa työttömistä tarvitsee työllistymisen tueksi työllisyyspalveluiden lisäksi palveluita, jotka tukevat työkykyä ja elämänhallintaa. Työttömille on tärkeää olla tarjolla laaja valikoima erilaisia palveluita.

Jokaiselle työttömälle tulisi taata mahdollisuus tarpeenmukaisiin, oikea-aikaisiin, vaikuttaviin palveluihin.

Kirjoittajat

Hanna Rinne
erikoistutkija, Kela –2023 | Kuntoutussäätiö 2024–

Riku Perhoniemi
tutkija, Kela

Näin tutkimus tehtiin

Tutkimme 18–59-vuotiaita Oulussa asuvia vuonna 2017 työttömäksi jääneitä, joiden työttömyys kesti vähintään neljä viikkoa ja jotka eivät olleet olleet työttöminä edeltävän kahden kuukauden aikana (N=8935).

Seurasimme palveluiden käyttöä kuukausitasolla 12 kuukauden ajan työttömäksi jäämisestä. Työvoimapalveluista tarkastelimme työvoimakoulutukseen ja työ- ja koulutuskokeiluun osallistumista. Sosiaalipalveluista mukana olivat kuntouttava työtoiminta, mielenterveys- ja päihdepalvelut ja kuntoutuksesta Kelan ja työeläkelaitosten järjestämä kuntoutus.

Määrittelimme kullekin työttömälle palveluiden käyttöä kuvaavan tilan kullekin 12 kuukaudelle. Erilaisia tilamahdollisuuksia oli kahdeksan ja ne olivat toisensa poissulkevia. Jos saman kuukauden aikana henkilö käytti useita palveluja, määrittelimme tälle oman tilansa ” Useita/samanaikaisia palveluita”

Tarkastelimme tutkimuksessa seuraavia tilavaihtoehtoja:

• Ei palveluita
• Työvoimakoulutus
• Työ- ja koulutuskokeilu
• Kuntouttava työtoiminta
• Mielenterveys-/päihdepalvelut
• Sosiaalityö
• Kuntoutus
• Useita/samanaikaisia palveluita.

Tarkastelimme työllisyyttä yhden ja kahden vuoden kuluttua työttömäksi jäämisestä.

Menetelminä käytimme sekvenssianalyysia, klusterointia, multinomiaalista regressioanalyysia ja logistista regressioanalyysia.