Koronakriisin aikana kuntoutus keskeytyi monesta syystä

Koronaviruksen hidastamiseksi laadittu valmiuslaki aiheutti muutoksia kuntoutuksen toteutukseen. Selvitimme toukokuussa tehdyllä kyselytutkimuksella fysio-, toiminta-, puhe- ja musiikkiterapeuteilta, neuropsykologeilta sekä psykoterapeuteilta koronakriisin vaikutuksia avomuotoisen yksilöterapian toteutukseen. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 905 terapeuttia.

Vastanneista suurin osa oli ammatiltaan joko psykoterapeutteja (29 %) tai fysioterapeutteja (28 %). Kyselyn alustavat tulokset on julkaistu aikaisemmassa blogikirjoituksessa. Tässä kirjoituksessa keskitytään kuntoutuksen keskeytymisiin ja sen syihin.

Valtakunnalliset ja paikalliset toimintaohjeet vaikuttivat avoterapioiden toteutumiseen

Sosiaali- ja terveysministeriö, sairaanhoitopiirit, kunnat ja Kela ohjeistivat kuntoutuksen toteutusta koronakriisin aikana. Koronaviruksen leviämisen estämiseksi kasvokkaista kuntoutusta rajattiin ja sen tilalle suositeltiin etäkuntoutusta.

Kasvokkainen yksilöterapia oli mahdollista, asiakkaan ja terapeutin yhteisellä sopimuksella. Jotkut työnantajat,yritykset ja yksittäiset terapeutit olivat linjanneet, että kasvokkaista kuntoutusta ei toteuteta kriisin aikana lainkaan varotoimenpiteenä tartuntojen estämiseksi ja jotkut eivät sallineet etäkuntoutuksen käyttöön ottoa. Esimerkiksi Kela rajoitti ohjeissaan allasterapian toteutusta, mikä ei ollut muutoinkaan mahdollista uimahallien ollessa kiinni. Samoin ratsastusterapia, ryhmäkuntoutus sekä laitoskuntoutus olivat tauolla.

Rajoitukset laitoksissa estivät terapeuttien pääsyn hoiva- ja palvelukoteihin. Tämä rajoitti erityisesti ikääntyneiden sekä vaikeammin vammaisten henkilöiden terapioita. Henkilöstö ei myöskään päässyt tuomaan asiakkaita terapioihin tai pystynyt tukemaan vaikeavammaisia asiakkaita etäkuntoutuksessa. Vastaavasti lasten ja nuorten terapioiden toteutusta rajoitti se, että terapiahenkilöstö ei päässyt kouluihin eikä päiväkoteihin. Päiväkodeilla tai kouluilla ei ollut riittävästi henkilöstöä avustamaan etäterapiaan osallistumisessa tai etäterapiaa ei muista syistä voitu toteuttaa lasten kotona.

Työpaikkakäynnit piti jättää toteuttamatta, koska työpaikoille pääsyä ei sallittu. Joillakin terapeuteilla oli palveluseteliasiakkaita, joiden kuntoutuksen sairaanhoitopiiri oli ohjeistanut keskeyttämään tai vaihtamaan etäkuntoutukseen. Yksi terapeutti raportoi, että terveydenhoidollinen työ, kuten kaatumisseulakäynnit ja luustoinfot olivat tauolla, toinen kertoi työ- ja ajokykyarvioiden olleen tauolla.

Kyselyyn vastanneista terapeuteista 41 prosenttia ei jatkanut kriisin aikana kasvokkaista kuntoutusta. Terapeuteista 86 prosenttia otti etäkuntoutuksen käyttöön vähintään joidenkin asiakkaiden kanssa. 20 prosenttia terapeuteista raportoi, että yhdenkään asiakkaan terapia ei jäänyt toteutumatta koronakriisin aikana. Sen sijaan kolmella prosentilla vastanneista kaikkien asiakkaiden terapia jäi toteutumatta.

Fysioterapeuteilla jäänyt eniten asiakkaita ilman terapiaa

Ammattikunnittain tarkasteltuna eniten terapioita oli jäänyt kokonaan toteutumatta fysioterapeuttien ja vähiten psykoterapeuttien asiakkailta.

 

 

Kuvio 1. Onko sinulla asiakkaita, joiden terapia on jäänyt kokonaan toteutumatta koronakriisin takia, ammatin mukaan

Kuntoutuksen toteutustavoissa asiakaskohtaista harkintaa

Terapeutit harkitsivat asiakaskohtaisesti kuntoutuksen jatkumista yhdessä asiakkaan tai asiakkaan lääkärin kanssa: ”Kaikille tarvitseville lapset, aikuiset ja ikäihmiset pyrittiin järjestämään paras mahdollinen fysioterapia; etä-, koti- tai yksilökuntoutuksena. Asiakkaiden kanssa keskusteltiin tarpeesta ja tehtiin sen mukaan suunnitelma”.

Kyselyn vastausten perusteella uuden kuntoutuksen aloittaminen etäkuntoutuksena koettiin haastavaksi, minkä vuoksi uusia terapioita ei juurikaan aloitettu koronakriisin aikana. Terapeuttien vastauksissa oli myös joitakin mainintoja siitä, että juuri ennen kasvokkaisten terapioiden rajoittamista aloitettuja terapiasuhteita ei jatkettu etäkuntoutuksena: ”Uusien asiakkaiden kanssa terapiajakson aloitus on siirretty ensi syksyyn. Vanhempien kanssa on yhdessä arvioitu, että terapiasuhteen muodostuminen kyseisillä kielihäiriöisillä lapsella ei onnistu etäterapian keinoin.”

Vastaavalla tavalla moni terapeutti raportoi siitä, että kuntoutusjaksoa ei haluttu päättää etäyhteyksien välityksellä, vaan terapia jätettiin tauolle odottamaan rajoitusten päättymistä tai toteutettiin etäterapiaa harvennetuin välein.

Etäkuntoutusta ei ottanut lainkaan käyttöön 14 prosenttia kyselyyn vastanneista terapeuteista. Monien asiakkaiden kanssa etäkuntoutusta oli kokeiltu: ”Olen jokaisen perheen kanssa käynyt keskustelun etäterapian mahdollisuudesta ja joidenkin kohdalla kokeillut ja olemme huomanneet, että se ei toimi. Asiakkaista 3 on tauolla. Etäterapiassa 9 asiakasta. 2 lähiterapiassa”. Esimerkiksi joidenkin kehitysvammaisten ja autististen lasten ja nuorten etäterapiaan osallistuminen ei onnistunut esimerkiksi haastavan käyttäytymisen, karkailun, levottomuuden tai asiakkaan etäyhteydestä kieltäytymisen takia: ”epäselvästi puhuva, jonka vuoksi turhautuu ja siksi aggressiivinen. Turhautui erittäin vahvasti, kun ei etäkokeilukerralla kyennyt toimimaan samalla tavoin kuin läsnätilanteessa. Vanhempi ei halunnut jatkaa kokeilua.”

Terapeutit ovat pyrkineet muokkaamaan etäkuntoutusta asiakkaiden ja perheiden tilanteisiin sopiviksi. Esimerkiksi vanhemmille on annettu yksittäisiä ohjauksia ja yhteyttä on pidetty puhelimitse tai pidetty terapiaa ulkona.

Terapeuttien vastauksissa oli mainintoja siitä, että kasvokkaiseen terapiaan palataan tai keskeytyneitä terapioita jatketaan heti kun se valtakunnallisten ja muiden käytössä olevien ohjeistusten mukaan on mahdollista.

Monenlaisia asiakasryhmiä on jäänyt ilman kuntoutusta

Yli 70-vuotiaat asiakkaat ja veteraanikuntoutujat mainittiin suuressa osassa terapeuttien vastauksissa ryhmänä, joka jäi pois kuntoutuksesta: ”veteraanien (96–99-vuotiaiden) sekä kaikki ikääntyvät eli 70+ asiakkaiden kuntoutus keskeytynyt. Kaikilla jo alun alkaen ollut huono toimintakyky. Nyt 1.6.2020 jatkan 50% työllä. Saa nähdä missä kunnossa minun ikääntyvät asiakkaat ovat.”

Myös lukuisia nuorempia riskiryhmiin kuuluvia asiakkaita jäi pois kuntoutuksesta, joko omasta toiveestaan tai lääkärin tai terapeutin suosituksesta. Tällaisina asiakkaina mainittiin esimerkiksi ALS-sairautta sairastavat, lihassairautta sairastavat, infektioherkät tai vaikeaa astmaa sairastavat sekä sydän- ja verisuonitauteja sairastavat kuntoutujat. Kuntoutus oli keskeytynyt myös niiltä lapsilta ja nuorilta, jotka perussairautensa vuoksi olivat kotona eristyksissä.

Aikuisista avoterapia-asiakkaista useimmiten ilman kuntoutusta oli jäänyt neurologisia sairauksia sairastavia asiakkaita. Useimmiten mainittiin MS-tautia sairastavat henkilöt. Muita usein mainittuja asiakasryhmiä olivat AVH-potilaat, aivovamman saaneet henkilöt sekä kehitysvammaiset ja monivammaiset asiakkaat.

Psykoterapeuttien mainintojen perusteella suurin osa asiakkaista, jotka eivät ole saaneet terapiaa koronakriisin aikana, olivat olleet terapiassa masennuksen tai ahdistuneisuuden vuoksi. Asiakkaat olivat 22–60-vuotiaita. Terapian keskeyttäneissä psykoterapia-asiakkaissa oli myös useita hyvävointisia asiakkaita.

Lasten ja nuorten kuntoutusta jäi koronaepidemian aikana toteuttamatta kaikista ikäryhmistä (0–18-vuotiailta) ja hyvin erilaisista diagnoosiryhmistä. Yleisimmin mainitut diagnoosiryhmät olivat kehitysvamma, monimuotoiset kehityshäiriöt, autisminkirjon häiriöt ja puheen ja kielen kehityshäiriöt.

Mainintoja alle kouluikäisten, leikki-ikäisten ja pienten lasten kuntoutus keskeyttämisestä oli aineistossa runsaasti. Vastausten perusteella pienten, 0–3 vuotiaiden, lasten osallistuminen kuntoutukseen on pääsääntöisesti keskeytetty, jos terapiaa ei ole voinut toteuttaa kasvokkaisena terapiana.

Maahanmuuttajataustaisten lapsiasiakkaiden terapioita keskeytetty runsaasti

Terapeuttien vastausten perusteella lukuisat maahanmuuttajataustaiset lapset ovat jääneet ilman kuntoutusta koronakriisin aikana, kun terapeutit eivät päässeet toteuttamaan terapiaa kouluihin ja päiväkoteihin: ”Kaikki maahanmuuttajat. Ei ole mitään yhteistä kieltä, perheillä ei ole mahdollisuutta etäterapiaan koska ei ole laitteita eikä osaamista käyttää niitä, tulkkia ei ole saatavilla koko jakson ajaksi, kulttuurisyistä kotiin ei voi mennä”. Syyt kuntoutuksen keskeytymiseen olivat pääsääntöisesti kieleen liittyviä. Terapeutilla ja lasten vanhemmilla ei ollut yhteistä kieltä, eikä tulkkipalveluja ollut saatavilla. Lisäksi joillakin perheillä ei muista syistä ollut resursseja tukea lapsen kuntoutumista kotona. Ilman vanhempien yhteistyötä ei lasten etäkuntoutus ole toimiva vaihtoehto. Monissa maahanmuuttajaperheissä ei ollut etäkuntoutukseen tarvittavaa teknologiaa tai halua kokeilla etäkuntoutusta.

Terapiamenetelmät ja välineet rajoittavat etäkuntoutusta

Muutamat fysioterapeutit kuvasivat aikuisten asiakkaidensa terapian edellyttävän manuaalista ohjausta, mistä syystä fysioterapia etänä ei ollut mahdollista. Sama koski lasten fysioterapiaa. Fysioterapia voi myös olla ohjauksellisesti niin haastavaa, etteivät lasten vanhemmat ole pystyneet toteuttamaan harjoitteita etäkuntoutuksena. Esimerkkeinä tällaisista tilanteista mainitaan liikkumisen ja asennon fasilitointi: ”Dg. hemiplegia, jolloin säännöllinen fysioterapia tarpeellista, mm. kehonpuolten symmetrian vahvistamiseksi. Lihasjänteyden muutoksiin puuttuminen. Omatoimisen liikkumisen vahvistaminen. Liikeratojen ylläpitäminen. Lähiympäristön ohjaus.”

Sensorisen integraation (SI) terapiat lapsiasiakkaille pääosin keskeytettiin. SI-terapiaa tarvitseville lapsille etäkuntoutuksen tarjoaminen koettiin vaikeana, koska vastaajien mukaan sensorisen integraation terapia toteutuu asiakkaan välittömässä vuorovaikutuksessa SI-välinein varustetussa terapiatilassa. Muutama terapeutti oli tarjonnut aistisäätelyn ongelmiin ohjauksellista terapiaa. Terapeuttien vastauksissa oli joitakin mainintoja lapsista ja nuorista, joilla on kommunikaation vaikeuksia sekä käytössä puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä (esimerkiksi kuva- ja esinekommunikaatio sekä AAC-keinot). Heidän etäkuntoutuksensa toteutuksessa koettiin haasteita. ”Kuntoutus on jäänyt kokonaan toteuttamatta alle kouluikäisten asiakkaiden kanssa, joilla on suuria vuorovaikutuksen vaikeuksia sekä kognitiivisia pulmia, jolloin etänä ei saa vuorovaikutusta aikaiseksi.”

Terapeuttien vastauksissa mainittiin joitakin kertoja pienten lasten syömisvaikeuksien terapian haasteet etäkuntoutuksessa: ”Pienet, puhumattomat 3–4-vuotiaat sekä syömisterapia-asiakkaat. En koe, että pienten kanssa tietokoneen välityksellä toteutuva terapia olisi kovin tehokasta, koska vuorovaikutus häiriintyy. Syömisterapiaa vaikea toteuttaa etänä. Asiakkaat ovat myös kieltäytyneet etäterapiasta”.

Asiakkaan toiveet vaikuttivat kuntoutuksen keskeyttämiseen

Myös osa riskiryhmiin kuulumattomista asiakkaista tai terapiassa käyvien lasten ja nuorten vanhemmista halusi keskeyttää terapian koronakriisin ajaksi. Kyselyjen vastauksissa on runsaasti mainintoja, että lasten ja nuorten vanhemmat eivät halunneet kokeilla tai vaihtaa kasvokkaista terapiaa etäkuntoutukseen. Lisäksi on joitakin mainintoja siitä, että jotkut nuoret asiakkaat eivät itse halunneet kokeilla tai vaihtaa kasvokkaista terapiaa etäkuntoutukseen.”40-vuotias asiakas, jonka ongelmana on pidempään jatkunut ahdistuneisuus ja masennus keskeytti hoidon, koska pelkäsi koronatartuntaa eikä kokenut etäkontakteina toteutettavaa kuntoutusta mielekkäänä.”

Terapian keskeyttäneissä psykoterapia-asiakkaissa oli myös useita hyvävointisia asiakkaita. He olivat kokeneet vointinsa niin hyväksi, että arvioivat tulevansa toimeen ilman terapiaa ja ovat halunneet kokeilla taukoa ja selviytymistä sen aikana ja sopineet jatkamisesta myöhemmin kasvokkain. Muidenkin terapiamuotojen kohdalla oli mainintoja siitä, että työikäisiä asiakaita oli terapiatauolla omasta toiveesta. Myös lasten ja nuorten terapiat pääsääntöisesti keskeytettiin silloin, kun perheen ja terapeutin yhteisen arvion mukaan lapset ja nuoret pärjäsivät arjen toimintakykynsä näkökulmasta jonkun aikaa ilman terapiaa.

Syinä kuntoutuksen keskeyttämiseen terapeutit mainitsivat esimerkiksi koronaan liittyvät ohjeistukset, rajoitukset ja koronatartunnan saamiseen liittyvät pelot, asiakkaan kokemuksen etäkuntoutuksen soveltumattomuudesta itselleen ja hienovaraisen vuorovaikutuksen rajoitukset etäkuntoutuksessa. Jotkut asiakkaat pelkäsivät tulla vastaanotolle tai kulkea kotoa vastaanottotiloihin. Sekä asiakkaat että heidän omaisensa pelkäsivät koronatartuntaa ja asettivat itsensä ja perheensä karanteeniin. Lisäksi vastauksissa oli muutamia mainintoja siitä, että koronakriisin alussa annettu ohjeistus kasvokkaisten terapioiden keskeyttämisestä aiheutti pelkoa jatkaa kasvokkaista terapiaa ohjeistuksen sen taas salliessa.

Asiakkaan toimintakyvyn rajoitteet etäkuntoutuksen esteenä

Useiden asiakkaiden oma toimintakyky ei ollut riittävä itsenäiseen etäkuntoutukseen. Etäkuntoutuksen käyttöä rajoitti myös puuttuva teknologian käytön tuki tai avustuksen puute kotona, palvelutalossa tai hoivakodissa. Joissakin tilanteissa omaiset kokivat etäkuntoutuksen toteuttamisen ja siinä avustamisen niin hankalaksi, etteivät edes halunneet kokeilla: ”Asiakas (lähes 50 vuotta), jolla vaikea afasia sekä näkökenttäpuutos ja raajoissa halvausoireita. Lisäksi hän kuuluu riskiryhmään. Toimintakyvyn rajoitteet estävät etäkuntoutuksen, ruudun näkeminen ja hahmottaminen vaikeaa. Riskiryhmään kuulumisen vuoksi sovimme yhdessä läheisen kanssa, että läsnäkuntoutus keskeytetään toistaiseksi”.

Terapeuttien vastausten perusteella vuorovaikutuksen, keskittymisen ja tarkkaavuuden vaikeudet ovat olleet suuri syy siihen, että etäkuntoutusta ei ole voitu ottaa käyttöön lasten ja nuorten kanssa ja heidän kuntoutuksensa on keskeytynyt koronaepidemian aikana. Vaikeavammaisten lasten kanssa etäkuntoutusta ei koettu mielekkäänä vaihtoehtona. Monissa tilanteissa lasten kognitiiviset kyvyt eivät kehityksestä johtuvien haasteiden vuoksi ole riittäneet etäkuntoutukseen. Lisäksi kasvokkaista terapiaa ei ole toteutettu, jos lapsiasiakas ei iän tai kehitystasonsa vuoksi ole pystynyt ymmärtämään ja noudattamaan koronaepidemiaan liittyviä hygienia- ja muita ohjeita.

Arkielämän realiteetit rajoittivat kuntoutukseen osallistumista

Koronakriisi vaikutti tavalla tai toisella kaikkien ihmisten arkeen. Arjen uudelleen järjestäminen rajoitti myös kuntoutukseen osallistumista. Terapeutit raportoivat asiakkaista, jotka kokivat arjen poikkeustilanteessa kuormittavaksi tai tekivät etätöitä eivätkä siksi halunneet toteuttaa myös terapiaansa etänä. Jotkut aikuiset asiakkaat tekivät työtä, jossa riski sairastua koronaa oli tavanomaista suurempi ja siksi halusivat olla pois kuntoutuksesta: ”Potilaan omista työtehtävistä johtuvat riskitekijät. Hän kokee myös etäkontaktin luonnottomana. Hän on ainoa potilas, jonka käynnit on keskeytetty hänen omasta toivomuksestaan.” Muutama äiti ei pystynyt järjestämään aikaa terapiaan lasten hoidon takia.

Joidenkin itsemaksavien asiakkaiden taloudellinen tilanne oli koronakriisin takia muuttunut siten, että he eivät pystyneet jatkamaan terapiaa. Useiden asiakkaiden etäkuntoutuksen kokeilemisen esti tarvittavan laitteiston tai teknisen osaamisen puuttuminen. Huonot tietoliikenneyhteydet rajoittivat etäkuntoutusta etenkin haja-asutusalueilla: ”Poika 7 vuotta, joka siirtyi kotihoitoon, kuuluu riskiryhmään ja perhe lähti mökille asumaan. Sieltä etäterapia ei onnistu”. Jotkut asiakkaat olivat huolissaan etäyhteyksien turvallisuudesta. Vastauksissa oli joitakin mainintoja siitä, että etäyhteyksillä ei ole saatu äänentoistoa riittäväksi kuulovammaisen asiakkaan terapiaa varten.

Monelle asiakkaalle rauhallisen tilan järjestäminen etäterapiaan ei ollut mahdollista kotona asuvien muiden henkilöiden takia: ”Yksi asiakas halusi keskeyttää, koska kotona ei ole rauhallista paikkaa puhua ilman että puoliso kuulee keskustelun.” Erityisesti lapsiperheissä rauhan ja tilan löytäminen osoittautui hankalaksi: ”Perhe on kokenut etäkuntoutuksen perheen kotitilanteeseen sopimattomaksi, kohtuuttoman vaikeaksi järjestää (kotona paljon etäkoululaisia, tietokoneet käytössä, rauhaton ympäristö, ei laitteita).

Muutokset lapsiperheiden arjessa koronaepidemian aikana vaikuttivat kyselyn vastausten perusteella tuntuvasti lapsen tai nuoren mahdollisuuteen osallistua terapiaan. Lasten etäkuntoutuksessa on aikuisen oltava terapiassa mukana. Lukuisat terapeutit kuvasivat sitä, kuinka perheen arkeen kuuluvien kotikoulun, etätöiden ja tavanomaisten kotitöiden organisointi on ollut perheiden voimavaroja kuluttavaa. Asiakasperheet kokevat erityislasten kanssa normaalioloissakin kuormitusta, jota koronakriisi lisäsi entisestään. Joissakin vastauksissa kerrottiin perheistä, joissa oli useampia erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Perheissä ei ole ollut voimavaroja etäkuntoutukseen osallistumiseen tai etäterapiaan vaadittavan sovelluksen ja/tai muun etäterapian toteutukseen sisältyvien asioiden opetteluun: ”Erään perheen voimavarat eivät ole riittäneet etäterapiakuntoutukseen siirtymiseen. Tässä lapsen diagnoosilla, iällä tai toimintakyvyllä ei niinkään ole ollut suurta merkitystä. Toki lapsen erittäin suuret kehitykselliset haasteet, vilkkaus, nuori ikä ja heikko kognitiivinen kyky ovat lisänneet perheen kokonaiskuormitusta, jolloin uuden kuntoutusmuodon kokeileminen on tuntunut liian työläältä.”

Terapeuttien vastauksissa mainittiin myös tilanteita, että lapsella oli etäkuntoutuksena toteutuva toinen terapiamuoto meneillään: ”Kotiin ei ole mahdollista mennä, toinen terapia toteutuu jo etänä ja perhe toivoi, että ei aloiteta etänä puheterapiaa.” Myös vanhempien työtilanteet tai muut aikataulut sekä lapsen päivähoitoon osallistuminen olivat syynä kuntoutuksen keskeytymiseen. Lapset ja nuoret eivät päiväkoti- ja koulupäivien jälkeen jaksaneet keskittyä terapiaan: ”Lisäksi taukoa on ollut joidenkin pienten lasten terapiassa (2-4v), jotka ovat olleet päivisin päiväkodissa ja etäkuntoutusta on kokeiltu illalla videoyhteyden kautta kotoa, jolloin vanhemmat avustavat terapiassa. Lapsien keskittyminen ja jaksaminen pitkän päiväkotipäivän jälkeen on ollut mahdotonta. Videoyhteyden kautta on pitänyt ohjata samalla lasta sekä häntä auttavaa aikuista, mikä häiritsee huomattavasti lapsen keskittymistä ja tehtäviin sitoutumista.”

Etäkuntoutuksen käyttöön ottaneiden terapeuttien asiakkailla oli vähiten keskeytyksiä kuntoutuksessa

Koronakriisi rajoitti tuntuvasti kuntoutuksen toteutusmahdollisuuksia. Etäkuntoutuksen käyttöön ottaneiden terapeuttien asiakkailla oli vähiten keskeytyksiä kuntoutuksessa (Kuvio 2).

 

Kuvio 2. Asiakkaiden kuntoutuksen keskeytyminen sen mukaan, miten terapeutti otti etäkuntoutuksen käyttöön.

Etäkuntoutus mahdollisti suurella osalla terapia-asiakkaita kuntoutuksen toteutumisen kriisin aikana. Vain 3 prosenttia terapeuteista kertoi, että kaikkien asiakkaiden terapia oli jäänyt toteutumatta. Kuitenkin etäkuntoutuksella on rajoituksensa. Se ei sovellu etenkään kosketusta, erityisvälineitä tai hienovaraista keholliseen ilmaisuun perustuvaa vuorovaikutusta edellyttäviin terapiamenetelmiin. Tämä voi selittää ammattiryhmäkohtaisia eroja terapioiden toteutumisessa koronakriisin aikana. Etäkuntoutus ei sovi kaikille asiakkaille muun muassa toimintakykyrajoituksista johtuen. Useimmiten sitä kuitenkin kannattaa kokeilla. Etäkuntoutuksen toteutumiseksi asiakas tarvitsee rauhallisen paikan, sopivat välineet ja tietoliikenneyhteydet. Lisäksi ne asiakkaat, jotka eivät kykene käyttämään laitteita itse, tarvitsevat tuekseen riittävän sitoutuneet lähihenkilöt.

Tuija Heiskanen
tutkija, Kela
Twitter: @TuijaHe

Hanna Rinne
tutkija, Kela
Twitter: @Hanna_Rinne

Anna-Liisa Salminen
tutkimuspäällikkö, Kela
Twitter: @annaliisasal